Mihin liittyy kykenemättömyys saada selvää laulun sanoista musiikissa?

Vierailija kirjoitti:

Ja usein laulajien artikulaatio on surkeaa. Valitettavasti. Kuulijoita ei voi siitä syyttää.

T. Ammattimuusikko

Se miten hyvin laulun sanat erottaa riippuu paitsi laulajan äänestä, niin myös siitä mitä genreä hän edustaa. Akustisessa folkissa laulajan ääni erottuu yleensä selvästi aivan kuten suomalaisessa iskelmämusiikkissa. Vastaavasti jossain raskaassa rockissa ja metallissa se vokalistin ääni ajatellaan joskus yhdeksi instrumentiksi kitaroiden, bassojen, rumpujen ja kosketinsoittimien joukkoon. Harva taitaa mennä myöskään kuuntelemaan oopperaesityksiä sen perusteella mitä se sopraano tai baritoni itse asiassa sanoo niissä lauluissa.

Vierailija kirjoitti:

Ja usein laulajien artikulaatio on surkeaa. Valitettavasti. Kuulijoita ei voi siitä syyttää.

T. Ammattimuusikko

Olen samaa mieltä.

Mitä vanhempien artistien musaa kuuntelen sitä paremmin saan selvää sanoista. Epäselvyys koskee useimpien 2000-luvun laulajien artikulointia.

Ei siis voi johtua minusta.

Vierailija kirjoitti:

Hah, minulla aivan sama juttu! Vieraissa kielissä kuulunymmärtäminen myös reilusti huonompi kuin vaikkapa luetun tekstin kohdalla. Voin keskittyä sanoihin jos oikein kovasti pinnistelen, mutta kyllä sanat on se ihan viimeinen juttu mikä jostain kappaleesta jää päähän. Ja opiskelen siballa...

Mä asuin hetken Hollannissa ja pystyin kieltä opiskelematta ymmärtämään jonkin verran lukemaani englannin, ruotsin ja saksan pohjalta. Puhe taas oli ihan puuroa jolla on toki tekemistä sen kanssa, että hollantia lausutaan melko erikoisella tavalla. Sama koskee esim. norjaa jota pystyn ymmärtämään luettuna ruotsin pohjalta.

Mulla on myös tuota ongelmaa, että vieraskielinen puhe on puuroa. Mieheni joka ei osaa kirjoittaa englantia samalla tasolla kuin itse osaan ymmärtää taas leffojakin katsoessa tietyt vitsit jotka menevät itseltäni ohi. Olen myös ajatellut, että onko minussa jotain vikaa tämän piirteen takia. Kun kaikki muut neurologiset erityistekijät osataan niin hyvin selittää niin miksei tätä?

Minulla on myös joskus vaikeutta ymmärtää mistä jokin ympäristön ääni tulee tai mikä ääni se on. Siitä tulee epämiellyttävä olo.

Kotona pienet rapsahdukset joskus häiritsevät kohtuuttoman paljon.

Lisäksi inhoan ASMR:ää.

Taidan olla hiukan yliherkkä äänille.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. En olekaan ainut,jolla on vaikeuksia kuulla ihan arkipäiväisiä asioita. Taustamelu vie minulta kuulon tosi huonoksi. Näen että suu liikkuu, mutta kuulen vain siansaksaa. Aina ei kehtaa kysyä uudelleen, niin jätän monesti asian sitten siihen ja vastaan jollain ympäripyöreällä -niin- sanalla ja häivyn.

Tänä aamulla viimeksi jouduin kysymään kahdesti mieheltä, että -mitä? kun vedenkeitin kohisi vieressä. Kolmannella kerralla sitten luovutin enkä kysynyt enää. Pitäköön tarinansa, kun kerta tietää tämän vikani, eikä voi puhua niin kovaa, että ihminen kuulisi.

Ja ihan normaalikuuloinen olen tutkimuksissa. Joskus tinnittää.

Laulujen sanat ovat myös monesti yhtä puuroa.

On tosiaan muuten kiusallista, kun kysyy joltain että mitä, ja sitten tämä sanoo sen saman asian samanlaisella äänellä kuin edellisellä kerralla. Tulee itselle niin kiusaantunut olo, että menen vain vaikeaksi ja mumisen jotain. Ehkä mun pitäisi seuraavalla kerralla vain rohkeasti pyytää toista puhumaan kovempaa ja selkeämmin, mutta tuntuu vaikealta pyytää jotakuta muuttamaan normaalia puhetapaansa vuokseni.

Mun pitää jotenkin oppia yksilöiden eri tavat puhua tai jonkun ihmisryhmän puhetapa, että pystyn päättelemään mistä on kyse. En usein erota laulunsanoja ainakaan kokonaan, jollei ole erittäin hyvin artikuloitu (luen mielelläni lyriikat ja sitten kuulen ne sanatkin). Vieraiden kielten oppiminen on tuskaa, vaikkakin harjoituksen kautta opin kyllä erilaisia murteita ja aksentteja. En ole koskaan ajatellut, että minussa olisi erityistä vikaa. Kielet/musiikki ei vaan oo mun juttu.

Osallistuin juuri puhelinkeskusteluun jossa oli noita taustaääniä. Oli kiusallista kun tunnen hyvin nämä keskustelukaverit, mutta en saanut puheesta mitään selvää. Ääh :(

Ap, sulla on kuulon alenema niillä taajuuksilla, joilla puhetta esiintyy.

Sama homma itsellänikin. Ravintolassa kun on paljon taustamelua on puheen seuraaminen vaivalloista.

Mulla aivan sama. Joku "syndrooma" tämä on, jota ei ole vielä "tunnistettu".

Mulla sama kuin monella täällä, eli myös kielistä muuten kympit, mutta kuullun ymmärtämiset läpäisin rimaa hipoen esim. yo-kokeessa, siinä missä tekstinymmärtämisestä vedin täydet pisteet. Minä myöskään en saa selvää puheesta hälinässä. Nokian 3310 oli ihan kauhea puhelin, vähänkin jos oli liikenteen melua taustalla, en kuullut yhtään mitään.

Kuuloni on kuitenkin testattu täysin normaaliksi. Olen toisaalta yliherkkä äänille, kuulen esim. naapurista häiritseviä ääniä, joita toiset eivät huomaa. Olen kärsinyt myös tinnituksesta, korvien vinkumisesta ja suhinasta.

Olen vähän add-tyyppinen ja tämän kuulon kanssa on sama homma. Kuuloni ei ikäänkuin keskity tai valikoi sitä, mitä pitäisi kuulla, vaan rekisteröin kaikki äänet yhtäaikaa, joilloin kaikki on kaaosta ja puuroa. Jonkinlainen hahmotushäiriö auditiivisella alueella siis. Olen myös hyvin visuaalinen ihminen, liekö syy vai seuraus tälle kuuloasialle. 

Olisi myös kiva tietää, mitä tämä on ja mistä johtuu. Selvästi olen poikkeava tässä suhteessa muista tuntemistani ihmisistä ollut, eikä huonokuuloisuudesta sinänsä ole kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en saa laulujen sanoista selvää, ja usein on puheen ymmärtäminenkin vaikeaa. Luennoilla en opi mitään, kirjatenteissä pärjään loistavasti. Kuulossa ei ole vikaa, tutkittu on.

Minusta tuntuu, että

a) Olen ikään kuin liian analyyttinen: Ihmisääni on minulle ääntä muun äänen joukossa, puhe tai lauletut sanat eivät välittömästi hahmotu aivoissa merkityksenä, paitsi jos on aika hidas monotoninen puhuja niin silloin ehkä. Etenkin äkilliset volyymin vaihdokset, tauot ja niitä seuraavat nopeat sanaryöpyt (joita eloisilla puhujilla on) tuottavat vaikeuksia, melkein sattuu korviin ja täytyy käyttää energiaa suojautumiseen.

b) Olen perusteellinen ja siksi hidas: Kun jotakin puhutaan (tai lauletaan), pysähdyn miettimään, mitä siinä oikein sanottiin, miten se liittyy kaikkeen ennen kuulemaani, ym. Tämä ottaa aikansa, ja niinpä puhetta kuunnellessani usein putoan kärryiltä.

Aloittajasta poiketen puhujan näkeminen ei kuitenkaan auta minua yhtään, päinvastoin. Tulee ihan liikaa informaatiota kerralla prosessoitavakseni.

Kaikken hankalinta kyllä on, kun vastaan puhelimeen, ja siellä soittaja esittelee itsensä tyyliin "No TÄSson (hirveännopeaatavumössöäjostaensaamitäänselvää) PÄIVÄÄ!" Siihen joudun säännöllisesti vastaamaan "Anteeks kuka mistä?"

Allekirjoitan täysin tämänkin, olen myös hyvin analyyttinen ja perusteellinen, ja puhuttu teksti vilahtaa minultakin jotenkin vain ohi. Allekirjoitan oikeastaan koko ketjun kokemukset. Ihanaa, että on muitakin kaltaisiani olemassa, olen kokenut olevani täysin kummajainen. Viestin 49 kirjoittaja.

Mulla on ihan sama juttu! Oon monesti sanonutkin, etta tykkaan pitaa kirjallisuuden ja musiikin erillaan toisistaan.

Samaten en enaa yhtaan tajua, mita televisio-ohjelmassa tapahtuu jos alkaa varsinkin joku hyva musa soida.

En myoskaa ole kiinnostunut musiikkivideoista, koska se musiikki ei oikeasti kuulosta silta milta se video nayttaa (synestesia).

Oon ihan kohtuu musikaalinen mutten tosiaan mikaan muusikko. Viulua soitin.lapsuuden ja nuoruuden.

Kielet mullakin olleet 10, mutta kuulunymmartamisissa lahti ajatus usein harhailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla on kuulon alenema niillä taajuuksilla, joilla puhetta esiintyy.

Tämä kuulostaa kohdallani järkevältä. En siis ole Ap.

Saan selvää puheesta läsnäolijoilta, ilman katsekontaktia, mutta puhelin keskustelut ja mikrofoniin puhuttu puhe joka tulee kaiuttimista on välillä täyttä hepreaa.

Pystyyköhän noita taajuus asetuksia vaihtamaan puhelimessa? Sais äänen tulemaan eri tajuudella niin voisi kokeilla oisko tästä apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja usein laulajien artikulaatio on surkeaa. Valitettavasti. Kuulijoita ei voi siitä syyttää.

T. Ammattimuusikko

Olen samaa mieltä.

Mitä vanhempien artistien musaa kuuntelen sitä paremmin saan selvää sanoista. Epäselvyys koskee useimpien 2000-luvun laulajien artikulointia.

Ei siis voi johtua minusta.

Ei johdu sinusta. Kummallista kun tuota ei ymmärretä opettaa koulutuksessa.

T. Ammattimuusikko

Joko ongelma on itse kuulossa tai kuulonerottelussa. Suomen kielessäkin jotkut (kirjain)äänteet kuuluvat selkeämmin kuin toiset. Kun aivot työstävät vielä aiemmin kuulemaansa seuraavakin äänne tai sana menee ohi. Aivot eivät siis tunnista sanoja tarpeeksi hyvin/riittävän nopeassa tahdissa. Tähän on olemassa terapioitakin esim. Musiikkiterapia, jotka aktivoi aivoja ja jonka tarkoituksena on nopeuttaa aivojen prosessointia erilaisilla äänten taajuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla on kuulon alenema niillä taajuuksilla, joilla puhetta esiintyy.

Tämä kuulostaa kohdallani järkevältä. En siis ole Ap.

Saan selvää puheesta läsnäolijoilta, ilman katsekontaktia, mutta puhelin keskustelut ja mikrofoniin puhuttu puhe joka tulee kaiuttimista on välillä täyttä hepreaa.

Pystyyköhän noita taajuus asetuksia vaihtamaan puhelimessa? Sais äänen tulemaan eri tajuudella niin voisi kokeilla oisko tästä apua.

Taustamelu on tautisen ärsyttävää.

Minusta tuntuu että kuulen, mutta ärsyynnyn ulkopuolisten höpötyksestä kun puhun puhelimessa.

Erotan vaikeuksitta runon musiikista. Usein sanoitukset eivät kiinnosta.

T. Ammattimuusikko

Mikä on ääniyliherkkyys?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ääniyliherkkyys?

En tiedä, onko itselläni juuri sellaista. Olin laajoissa kuulotutkimuksissa ja iän mukainen alenema on kuulossa, mutta yhdelle äänialueelle tuli mahtava piikki, joka tarkoittaa sitä, että kuulen ihan liian hyvin sen alueen äänet.

Tämä ilmeisesti on johtanut siihen, että tietyt äänet lähes oksettavat, vaikka lähes normaali kuulo on muilla alueilla.

Oksettavin ääniin kuuluvat esim. sopraanojen laulanta, teinityttöjen kimitys, huutavat naisäänet mainoksissa ym.

Miesten äänissä ei olenäitä piirteitä.

Sama. Myös nuo kotimaiset elokuvat ja suomeksi puhutut lasten sähellysanimaatioelokuvat (Disney-Pixar ym.).

Sama juttu tuossa kielten kuullunymmärtämisessä! Olin kouluaikoina ja joskus parikymppisenä muuten hyvä ruotsissa, mutta kuullunymmärtäminen mätti pahasti.

Kouluaikoina muistan, kuinka ne jotka eivät muuten osanneet ruotsia saivat kuullunymmärtämisessä hyvät pisteet, kun itse olin ihan pihalla kuulemastani.

Myöhemmällä iällä minulla oli laaja sanavarasto, ymmärsin lukemaani, sain tuotettua tekstiä ja puhetta, mutta jos kuuntelin vaikka jotain haastattelua niin kaikki meni ihan ohi. Ruotsissa käydessä halusin kovasti puhua ruotsia, mutta kun sieltä tuli vastaus olin taas aivan lukossa.

Nyt olen saksan alkeiskurssilla ja toistaiseksi olen saanut kuullunymmärtämistehtävissä selvää (paitsi kellonajat, sellaista puuroa että!), mutta aina sitä jotenkin jäykistyy kuuntelemaan eikä osaa ottaa rennosti, kun ahdistaa jos meneekin yli ymmärryksen.