Miehen ja mun älykkyydessä on liian suuri ero

Mielenkiintoinen ketju!

Kuin minun kynästäni muutama vuosi sitten! Ihastuin kauan sitten huomioonottavaan mieheen, jonka kanssa oli helppo olla. Se huomioonottaminen jäi ja olo muuttui koko ajan vaikeammaksi. Jos asiat olisivat jääneet hänestä kiinni, hän varmaan asuisi tänä päivänäkin vanhempiensa luona eikä olisi lapsia, ei oltaisi menty mitenkään eteenpäin elämässä... Asiat piti aina "suomentaa" hänelle, mitään edes läheisesti sivistyssanoja muistuttavia ilmaisuja ei voinut käyttää. Joskus hän ojensi minulle lehden ja sanoi, että mielenkiintoinen otsikko, luepa. Sitten kävi ilmi, että minun piti lukea ko. artikkeli ja referoida se hänelle. Tyonhakuilmoitukset ym. täytyi minun kirjoittaa. Samoin kiltti mies, hyvä lapsille, ahkera työntekijä.

Nyt olemme eronneet, en jaksanut enää kanssa koko vastuuta kaikesta ja yrittää esim. järjestää yhteistä aikaa, mitä hän ei ikinä viitsinyt tehdä. Tällä hetkellä seurustelen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa vierähtää monesti aamuyön tunneille hyvän keskustelun parissa. Exällä on avokki, joka vaikuttaa olevan hänelle huomattavasti sopivampi kuin minä olin. Ainoa ongelma on se, ettei tämä pari saa aikaan mitään, joten minä joudun hoitamaan nekin lapsiin liittyvät asiat, jotka heidän pitäisi hoitaa...

Mieti mitä elämältäsi haluat. Joko lasket odotuksiasi ja yrität keskittyä miehen hyviin puoliin, tai lähdet. Onnea matkaan, toivottavasti löydät oikean ratkaisun!

Kuka idiootti tollasen meni naimaan :DDDDDDDDDDDDDDDD

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 09:31"]

Aloitus, joka kerää varmaan hirveän määrän lokaa niskaan, mutta jonnekin mä tän haluan purkaa. Ja ei, en kuvittele itseäni miksikään älyköksi. Mutta meillä on miehen kanssa liian iso ero älykkyydessä, ja se turhauttaa minua päivittäin. Mies on täysin epälooginen, hidas, ei ymmärrä kunnolla tekstejä ja puheita joutuu selittelemään. On hirveän mustavalkoinen kaikessa. Mä en osaa arvostaa häntä, kun eromme on liian suuri ja tuntuu, että olen kuin äiti hänellekin..Intohimoa meillä ei ole ollut oikeastaan koskaan, ei puolin ei toisin. Rakastuminen jollakin tasolla oli kyllä, ja tykästyminen. Mies on herttainen ja kiltti, ja siinä mielessä arvostan häntä - esim on lempeä rakastava isä lapsillemme. Sehän on jo todella paljon. Mutta tietysti vaativammat lapsiin liittyvät asiat minä joudun hoitamaan. Minä joudun jatkuvasti neuvomaan, ohjaamaan, hoputtamaan miestä. Muistuttelemaan asioisa. Hänen kouluttamattomuutensa alkaa näkyä ajan myötä enemmän, miehen ajatuksenjuoksu on huomattavasti hitaampaa nyt 40v:nä kuin oli tavatessamme 10 vuotta sitten. Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi kehittää itseään. Mies käy tehdastöissä ja lukee autolehtiä, uutisia onneksi seuraa, mutta huolestuttaa että hän on dementikko jo 50v:nä... Miten mun tulisi elää ja ajatella tässä suhteessa? Arvostan ehjää perhettä, ja tosiaan hän on rakas isä lapsille. Mutta tämä puolisojen välinen tilanne, ei hyvä.. Kateellinen niille, joilla on "tasaveroinen" puoliso :-//

[/quote]

Ei se ongelma ole miestenne älyssä, vaan luonteessa ja koko tilanteessanne. Mies on oppinut, että mäkättävän äidin ja dominoivan justiinan kanssa pärjää samalla strategialla: umpimielisyydellä ja tyhmäksi tekeytymällä.

Älykkäästä miehestä haaveilevat eivät todellisuudessa haaveile älykkäästä miehestä, koska sellaiset ovat oikeasti usein aivan kauheita: narsistisia, sovinisteja, haluavat olla äänessä itse koko ajan ja lyttäävät naista jota pitävät tyhmempänä ja itseään jumalan lahjana maailmalle. Ideaalinne voisi toteutua vain toisen naisen kanssa, koska miehet ovat kokonaan erilaisia. Työkaverini ovat kaikki akateemisia miehiä, ja heihin verrattuna osaan arvostaa omaa "tyhmää" amismiestäni.

63, olet niin väärässä yleistyksessäsi! Nykyinen poikaystäväni on Mensan jäsen ja herkkä, kiltti ja ystävällinen. Tarvittaessa osaa kyllä laittaa järjestykseen kenet tahansa, ei siihen tarvita kuin muutama sana, mutta ei koe mitään tarvetta sellaiseen ennen kuin on tosi kyseessä. t. 61

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 10:04"]

Mieti millaista pinnistelyä elämäsi olisi itseäsi älykkäämmän miehen kanssa. Tai edes yhtä älykkään. Olet tottunut dominoimaan joten tuossa iässä olisi todella stressaavaa joutua itse siihen epävarman törpön rooliin, jonka älykäs mies todennäköisesti sinulle antaisi. Samalla tasolla operoivienkin ihmisten kesken tulee ihan turhaa skismaa ja nakittelua jos luonteet ovat sellaisia, että eroja tehdään oman ja toisen älyllisten suoritusten välille.

Sitä paitsi jos ihmeen kaupalla koskaan löytäisit ihannemiehesi, eli älykkään ihmisen, joka hoitaisi sinun hommasi vasemmalla kädellä, tekisi asiantuntijatyötä ja kyllästyisi kahdessa minuutissa sinun horinoihisi päivän tapahtumista, olisit todennäköisesti valmis vaihtamaan takaisin nykyiseen spanieliisi melko nopeasti.

[/quote]

Mä joskus ajattelin, että tarvitsen älykkään puolison, jotta saan "vastausta ja haastetta". Tapasinkin erään korkeakoulutetun miehen, joka oli kaikin puolin okein mukava ja hyvä vaihtoehto mutta homma kaatui siihen, kun huomasin miehen olevan liian älykäs. Keskustelu ei ollut keskustelua, se oli tieteellistä väittelyä ja aina piti löytää "oikea" vastaus. Kyllästyin hyvin nopeasti ja kun kyllästyminen alkoi se kasvoi eksponentiaalisesti ja lopulta oli pakko lopettaa tapailu tämän miehen kanssa.

Nykyään olen naimisissa tavallisen tahvon kanssa ja tää on oikein kivaa. Koska olen myös hieman dominoivampi osapuoli, saan tahtoni helposti läpi tämän välinpitämättömämmän miehen kanssa. Välillä kaipaan sitä alkuaikaa sen älykkäämmän miehen kanssa mutta hyvin pian muistan sen ettei se ollut mukavaa älyn haastamista pidemmän päälle.

Mielestäni ap:n ongelma on jokin muu kuin miehen älykkyydettömyys, jos teidän pitäisi ruveta harrastamaan uudelleen sitä yhteistä lajianne, jonka parissa rakastuittekin. Mies myös kuulostaa masentuneelta ennenmin kuin dementikolta. Älä takerru siihen moottori-lehteen.

Tassa sotketaan nyt kasitteita. Tieteellinen keskustelu tai siihen kykeneminen on osoitus tietynlaisesta alykkyydesta ja voi olla ihan kivaa ajanvietetta. Sitten kun tulee toisenlaisia - joskus hankaliakin - tilanteita, tarvitaan toisentyyppista, kaytannollisempaa alykkyytta. Nuo alykkyyden lajit eivat sulje toisiaan pois, voivat esiintya myos samassa henkilossa yhta aikaa. Jos pitaisi valita jompikumpi, jattaisin sivuun tieteelliset keskustelut. Moottori-lehti ei ole este suhteelle.

Minua ei haittaa, etta mies on alykkaampi. Hanella on myoskin sitten suurempi vastuu ja hanelta voi odottaa enemman.

Jos 66 oli ap, niin en ymmärrä miksi aloituksessa turhaudut siitä, että mies lukee autolehtiä mutta nyt sanot ettei moottori-lehti ole este suhteelle.

Ja käsitteiden sotkemisesta; useimmiten tälläkin palstalla korostetaan sitä korkeakoulututkintoa ja sen mukanaan tuomaa? älykkyyttä. Ja ap aloituksessaan mainitsee ettei mies ole kouluttautunut, joten se maininta antaa ymmärtää ap:n kaipaavan mieheltään koulutuksen tuomaa älykkyyttä tai kykyä toimia jotenkuten järkevästi. Tästä 66:n vastauksesta taas saa sen kuvan, että mieheltä toivottaisiin maalaisjärkeä tai sitä sellaista, jota ei koulunpenkiltä saa.