Miehen ja mun älykkyydessä on liian suuri ero

Eikö teillä ole enää sitä yhteistä harrastusta? Laittakaa lapset hoitoon ja menkää harrastamaan kaksistaan, josko se rakkaus sieltä vielä löytyisi uudelleen.

Ei muuten ole mitenkään miehen älykkyyteen verrannollista unohtelu ja osaamattomuus kotiasioissa, miettikää nyt kaikki hajamielisiä professoreitakin.

Eroa sitten ja jätä lapset isälle. Eivät he ole sinun omaisuuttasi.

Onko mahdollista, että miehesi kärsii masennuksesta? Vaikka lievää sellaista? Sekin voi oireilla noin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 10:17"]

Nyt en pelkäisi olla yksin, jos minulla ei olisi näitä lapsia. Mutta en tosiaan tahtoisi rikkoa heiltä perhettä. Muuten monesti ajattelen, että mieluummin olisin lasten kanssa kokonaan yksin kuin pitäisin tuota riippakiveä joka ärsyttää minua suunnattomasti. Tuolloin kun kohtasimme, varmasti olin epävarma ja elämä hakusessa ja tämä mies toi jonkinlaista turvallisuutta. Vaikka toisaalta kun ajattelen, hän kaikessa epävarmuudessaan on todella ei niin turvallinen.

[/quote]

Jos kerran aiot ainakin toistaiseksi pysyä sen miehen kanssa, niin sitten kannattaa lopettaa tuo turha volina ja hyväksyä että mies on mikä on, ja että sen kanssa on elettävä. Luovut vaan edes toiveista että hän tulisi erilaiseksi ja elät siinä niin hyvin kuin voit. On ihan ok jäädä, tai on ok lähteä koska toinen on liian epäsopiva itselle, mutta se on ihan hullu vaihtoehto että fyysisesti kyllä jää, mutta henkisesti tekee koko ajan lähtöä ja sisäisesti marisee tilanteesta jonka on itse valinnut.

Samaa ajattelin kuin 22. Minun mieheni on varmaankin älykäs ja tekee ammatikseen melko vaativaa ajatustyötä, mutta eipä häntä voisi kotihommat vähempää kiinnostaa. Keskustelutkin ovat joskus kannaltani turhauttavia kun hän ampuu yhdellä terävällä kommentilla alas monologini eri aiheista, jotka minua kulloinkin ärsyttävät. Eli ei häneltäkään juuri tukea arkistressiin tule, koska kaikesta älykkyydestään huolimatta tai sen vuoksi hän ei ymmärrä miksi minua joskus ahdistaa lasten asiat tai sukulaisvierailut, tms. Onneksi minulla on pari hyvää kaveria, joille voin purkaa sydäntäni.

Eli voi olla että et suinkaan kaipaa lisää älyä, vaan mahdollisesti empatiaa ja avuliaisuutta. Samassa veneessä ollaan.

Itselläni oli samantapainen tilanne joitain vuosia sitten. Muutin kotikaupungistani hurmaavan miehen luo vieraaseen kaupunkiin, ja elin useita vuosia hänen "vankinaan". Miestä ei koulunkäynti kiinnostanut, ei saanut armeijaa tai siviilipalvelusta suoritettua, ei pystynyt pitämään yhtään työpaikkaa ja oli kaikin puolin hieman yksinkertainen. Kiinostuksenkohteet hänellä olivat hyvin suppealta alueelta, ja jos tämän mukavuusalueen ulkopuolelta koitin herätellä keskustelua (esimerkiksi päivän uutisista tai maailman tapahtumista), hän poistui tilanteesta. Minkäänlaista yleissivistystä hänellä ei ollut. Mies muun muassa luuli että kotikaupunkini Tampere sijaitsee Pohjois-Suomessa. Ei saanut omia saati yhteisiä asioitamme hoidettua, joten talouden pyörittäminen oli minun harteillani. Opiskelin tuolloin yliopistossa ja kävin samalla töissä elättääkseni meidät molemmat. 

Emme onneksi ehtineet hankkia lapsia, joten siinä mielessä ero oli lopulta helppo, kunhan vain sain itseni repäistyä irti miehen otteesta. Ap:n mies ei vaikuta aivan niin yksinkertaiselta kuin tämä minun eksäni, mutta omalta osaltani voin sanoa, että elämänlaatu parani kertaheitolla kun pääsin miehestä eroon. Nykyään olen onnellisesti naimisissa korkeakoulutetun ja menestyvän miehen kanssa, ja elämme onnellista ja tasavertaista elämää! 

Tsemppiä, ansaitset parempaa!

Hei ap!

Minulla on täsmälleen sama tilanne. Kaikki kirjoittamasi tekstit voisivat olla omiani. Myös minä olen miettinyt monta kertaa eroa, mutta se ei vaan ole noin helppoa, kun jotkut täällä antavat ymmärtää. (Ärsyttää mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset!)

11 No, harva mies nyt osaa hoitaa sairaita lapsia muuten kuin tarkkaan neuvomalla ja paperille ohjeet kirjoittaen:)

Itse kyllä arvostaisin varsin korkealle hyvän isän. Paljon korkeammalle kuin älykkään aviomiehen mutta huonomman isän! Mitäpä jos ajaisit miehesi jollekin sopivalle kurssille -sinähän olet dominoiva? Kaipa sen nyt saat aikaiseksi!

Tullut hyviä ja monipuolisia kommentteja, kiitos niistä.  Viimeisimmän (27) kanssa olisi todella mielenkiintoista kirjoitella enemmänkin! Tuntuu, että olen niin yksin tässä tilanteessani.

Niin, eihän varmasti kaikki älykkäätkään miehet jaa arkea. Totta, että kaipaan sitä empaattisuutta ja jakamista. Mutta on tässä myös se älykkyys, vaikka mieheni seuraakin uutisia jne. ei tosiaan ole noin yksinkertainen kun erään vastaajan exä. Mutta on turhauttavaa, kun oma mieheni puhuu asioita ja vetää oikeasti aivan epäloogisia kommentteja, tai kommentoi mun puheisiin epäloogisesti. Ja hyvin herkästi poistuu tilanteesta, jossa ihmiset alkavat puhua sellaista mistä hän ei ymmärrä.

Ei todella ole niin helppoa jättää sinänsä hyvää ja kilttiä ihmistä. Hänellä on varmasti itselläänkin vaikeaa, kun ei ole tietyllä tavalla saanut elämästä kiinni eikä koe hallitsevansa asioita. Minä jatkuvasti puhun hänelle, että huokailun ja voivottelun sijaan hänen kannattaisi esim seurata koulutusvaihtoehtoja ja miettiä, voisiko joku sopia hänelle. Että ei elämä tule valmiiksi annettuna. Yritän kannustaa, mutta mies ei saa aikaiseksi. Ja sanoo, että olisipa noloa mennä kouluun ja sitten huomata, ettei älyä siellä mitään. Itsetuntopuolikin on heikko.

Koitan sanoa, etten ole luonnostani mikään dominantti tyyppi.. esim isoissa seurueissa olen enemmänkin kuuntelija kuin puhuja. Mutta nopea ja eteenpäin menevä tietyllä lailla olen. Sitä mieltä, että itse on elämäänsä pedattava ja asioita tehtävä, eikä voi odottaa valmista eteen. Ahdistaa, kun mies voivottelee ja surkuttelee, muttei saa aikaiseksi. En halua dominoida häntä, haluan että hän itse ottaa ja tekee! Esim. tuo koulutusasia. En minä tiedä mikä hänelle sopisi, en minä ala niitä etsimään, sen on lähdettävä hänestä itsestään. Olen luvannut antaa tukeni, jos hän päättää että kouluttautuu.

Miten jumalauta on mahdollista, että menette naimisiin miehen kanssa, jonka tiedätte olevan "hidas ja yksinkertainen"? Does not compute. Joko olette pitäneet sitä yhteenmenoa tärkeämpänä kuin muita seikkoja, ts. ulkokuori ennen sisältöä. Tai sitten ette vaan itsekään ole niin kamalan älykkäitä.

Turha ulista, jos on tietoisesti ottanut sen "idioottimiehen". Siinähän olette ja pädette. Ja kuten joku jo sanoi, tuskin teistä enää olisi "älykkään" miehen kumppaniksi, kun olette jo räytyneet virikkeettömässä liitossa aikanne...

Säälittävää. Samaa kastia olette kuin ne naiset, jotka rakastuu renttuihin tai ottaa vaivoikseen näitä adhd/asperger-miehiä.

29 ap, se asia EI voi lähteä hänestä itsestään. Etkö tajua? Hän on jo päättänyt, että on tyhmä. Tee koe ja hanki opus, joka käsittelee valtiotieteitä. Kerro, että olet kiinnostunut asiasta mutta et saa aikaiseksi ``oppia tai lukea`` pyydä jelppimään sinua ja lukekaa yhdessä. Lopeta huokailut ja näitä korkeakoulutetut aivosi käytännön työssä. No, siihen ei nyt välttämättä voi luottaa mutta älykkyytesi pitäisi saada aikaan tuloksia!

ap, ymmärrän hyvin tilanteesi. On viheliäistä kun itse joutuu päättämään kaikesta ja kantamaan vastuun kaikesta ja toinen on kuin kivireki jota saa raahata perässä. Joka asiassa täytyy olla neuvomassa ja valvomassa. Tavallaan se on turvallista kun saa itse päättää mutta myös raskasta.

Mitäs jos kokeilisit heittäytyä avuttomaksi ja katsoisit mitä tapahtuu? Alkaako ottaa vastuuta vai meneekö kaikki rempalleen? Jos rempalleen, niin sitten jätät sen.

Mun mieheni on hyvin älykäs. Hän on korkeasti koulutettu ja vaativassa asiantuntijatehtävässä. Olen itse samoin korkeakoulutettu ja kai suht fiksu, järjenjuoksu varmaan aika normaalilla tasolla. Olen tutkijana yliopistolla. Kotona meidän kahden keskustelut eivät ole mitään älyn salamointia. Jutut menee tyyliin "kävitkö kaupassa, joo, pitäis kolata piha, niin pitäis, kumpi vie lapset aamulla, mä vien jos sä haet". Ja illalla kun lapset nukkuu istutaan erillämme ja luetaan kirjaa, katotaan telkkaria tai hakataan läppäriä.

Mies on ajoittain melko epäempaattinen, sosiaalisissa taidoissa olisi rutkasti parantamisen varaa. Ura ja työ menevät usein perheen edelle. Hänellä on suuri tarve menestyä työssään ja se heijastuu perhe-elämään ikävällä tavalla.

Yritän tässä sanoa, että harvoin puolisot täyttävät täysin toistensa toiveet. Varsinkin tässä elämäntilanteessa ottaisin vierelleni mielummin vähän heikkolahjaisemmankin tyypin, jos hän vain olisi läsnä arjessa ja arvostaisi lapsia ja perhettä enemmän.

Näe hyvät puolet miehessäsi. Mitä asioita hän osaa paremmin kuin sinä? Älykkyyttä on monenlaista. Minäkin olen meidän suhteessamme miestä akateemisesti älykkäämpi ja muutenkin nopeaälyisempi. Myös yleissivistykseni on kilometrien päässä miehen tietotasosta ja usein huomaankin selittäväni hänelle asioita kuin opettaja. Mutta ei se haittaa, mies ihailee ja arvostaa minua tästä(kin) syystä.

Mies sen sijaan osaa asioita, joista minä en tiedä mitään. On teknisesti lahjakas. Eikä ole sellaista asiaa, mitä hän ei osaisi käsillään tehdä ja hyvin: maalata, korjata moottorin, laatoittaa, rakentaa talon. Minä sitten kyselen mieheltä näissä käytännön asioissa neuvoa.

Suhteemme kuluessa mies on myös innostunut opiskelemaan. Tutustuessamme hän oli ammattikoulun käynyt. Nyt hän on opiskellut tutkinnon AMKssa ja suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnonkin siellä.

Se, mikä vähän tökkii, on se, ettei mies osaa mitään vieraita kieliä. Olemme menneet kuitenkin yhdessä kielikurssille, mutta hänellä on varmaan lukihäiriö, kielten opiskelu hänellä todella takkuaa, kun minä opin lähes tuosta vaan uusia kieliä. Mutta ei se mitään. Matkoilla hän ajaa (ja onkin hyvä kuski, ajaa ihan missä vaan) ja minä hoidan puhumisen ja tulkkaamisen. Parisuhde on yhteistyötä, näin minä sen näen.

Taidoillamme kompensoimme yhdessä toisen puutteita. Ehkä miehen kanssa en voi analysoida romaanin merkitystasoja tai miettiä filosofisempia kysymyksiä - mutta minulla on ystäviä, joiden kanssa voin sitten tehdä sellaisia juttuja ihan kyllääntymiseen asti. Ja kyllä mieskin on kehityskelpoinen. Tämä omani on yllätyksekseni rakastunut oopperaan ja klassiseen musiikkiin - tarvittiin vain pari vierailua konserttitaloon ja oopperaan sekä muutama populaari elokuva parin säveltäjän elämästä.

Kerroit, että miehelläsi ollut oppimisvaikeuksia nuorena. Kannattaisi käydä neuropsykologilla joka testaisi, onko kyseessä ehkä hahmotushäiriö tms. En usko että miehesi on tyhmä, on vain latistettu aikoinaan koulumaailmassa, eli ei ole saanut riittävää tukea erilaiseen oppimiskykyynsä. Tästä aikuisena voi seurata masennusta, joka tietysti pahentaa tilannetta lisää. Ei miehellesikään tilanne varmasti ole helppo, kun huomaa että kumppanikin vain ärsyyntyy ja patistaa sellaiseen, mihin ilman tukevia ja ymmärtäviä resursseja ei pysty. Ensin tutki, sitten hutki.

Kiitos edelleen uusista kommenteista, niitä on todella mielenkiintoista lukea. Myös nuo näkökulmat, ettei korkeakoulutetun miehen kanssa ole välttämättä sen parempia keskusteluja tai sujuvampaa arkea. Ihanaa, jos mies kuitenkin suostuu teatteriin, meillä lähtee vain autokauppaan tai lätkämatsiin. Hänellä on surkea kielitaito, mutta siitä en ole niin välittänyt. Reissussa kun käymme, minä tosiaan voin puhua ja meilläkin mies toimii kuskina:) Osaa korjata autoja ja tehdä kodin remonttihommia. Tietokoneista tai kännyköistä ei ymmärrä mitään. Yksi mitä olen hämmästellyt on se, että opetin hänet vasta aikuisena kirjoittaan sotunsa oikein. Hän on ikänsä kirjoittanut sen aivan väärin, väliin pisteitä, viivoja ja välejä ihan kummallisesti. Myös lastemme sotut opetin kirjoittamaan ilman että sinne tehdään pisteitä väliin. On huono kirjoittamaan muutenkin, ei tiedä pilkkujen laittamisesta mitään. Kertooko tuo jostain oireyhtymästä? Kirjoja pystyy kyllä lukemaan.

Mehän voimme ap:n ja 27:n kanssa perustaa kerhon :) Tuo ap:n teksti olisi voinut olla täysin minun kirjoittamaani. Joka päivä saa muistutuksen siitä että lapsia onkin 3 eikä 2 kuten iän puolesta voisi ajatella. Mies on kyllä käynyt lukion mutta siihen se on jäänyt. Matematiikka erityisen vaikeaa, hän ei edes osaa neuvoa alakoulussa olevaa lastamme läksyissä. Ja lapset tietävät sen ja odottavat että minä tulen kotiin niin katsotaan yhdessä. Surullista.

Mies ei osaa hoitaa mitään käytännön asiaa neuvomatta. Yhden ns. virallisen asian annoin hänen viime viikolla hoitaa, koska luulin että siinä ei voi mennä pieleen.  No meni, ja pahasti. Aiheutui kustannuksia ja asiat eivät enää toimi.

Ja hävettää hänen käytöksensä seurassa. Hän heittää väliin täysin asiaan kuulumattomia asioita, jotka yleensä ovat niiltä matkoilta, jotka hän on 20 vuotta sitten tehnyt. "Siinä yhden maan itäisessä kaupungissa on tosi hyvä ruoka, maailman paras."-tyyliin jos puhutaan vaikka jostakin maailman toisella puolella olevasta rakennuksesta. Mutta kun ei ole tietoa eikä kykyä osallistua mihinkään keskusteluun.

Hyvä isä tuokin on, parempaa saa hakea. Mutta lasten asioiden hoitamista ei hänen vastuulleen voi jättää, kuten ei minkään muunkaan asian. Minä hoidan meillä kaiken mahdollisen takan tuhkaluukun tyhjentämisestä (ei ymmärrä miksi se pitää tyhjentää) sähkösopimuksiin. Rasittavaa ja kuluttavaa.

Voimmeko päätellä näistä kirjoituksista (ja av-palstasta yleensäkin), että naiset kuitenkin hakevat vain optimaalista siittäjää ja lapsille hyvää isää? Sitten 10v jälkeen huomataan, että olishan se kiva jos olis ikinä ollut rakastunut puolisoonsa ja miten huono se onkaan kaikessa ja mahdollisimman epäsopiva elämänkumppani.

37 jatkaa

Hän ei ap:n miehestä poiketen osaa korjata autoja eikä tehdä yksinkertaisiakaan remonttihommia. Minä poraan seinät ja kiinnitän listat meillä. Hän kyllä luulee osaavansa ja lopputulos on jotakin katastrofaalista.

Kiltti mies, erityisen hyvä isä. Siinä syyt pysyä yhdessä.