Lue keskustelun säännöt.
Miksi annan ilkeälle miehelleni aina anteeksi? :(
01.03.2019 |
Mies on toisinaan julma, henkisen väkivallan määrä on suunnaton. Fyysistä väkivaltaa ei juuri ole, ellei tönimistä siihen luokitella. Olen henkisesti aivan loppu. Miehen pahat sanat eivät tunnu enää missään. Ne ovat tavallinen asia elämässäni. Olen havahtanut asiaan ja tajunnut, että se ei voi olla normaalia.
Kommentit (61)
Älä enää anna anteeksi. Simppeli asti that
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa tuhlata aikaa pariterapiaan, mies käyttäytyy siellä kuin enkeli ja kaikki viat onkin pikku vaimossa, kun tämä on niin herkkä.
Illalla kotona tulee varmasti turpaan tai vaihteeksi, meillä mies yhtäkkiä r⚠iskasi suuhun, kun istuin sohvalla. Se on jopa pahempaa kuin turpaanlyönti koska ei jää jälkiä.
Paha keksii koko ajan uusia temppuja.
Hyi saatana!
Kait olet jo eronnut tuosta sekopäästä?
Naiset arvostakaa itseänne, lähtekää huonoista suhteista
Vierailija kirjoitti:
Naiset arvostakaa itseänne, lähtekää huonoista suhteista
Entä jos elämässä ei ole muuta ja pelkää jäävänsä yksin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehesi antaa sinulle munaa.
Mun kaverilla oli sellainen mies, joka haukku aina. Sellasta älytöntä murskaamista sanoilla ja vähättelyä. Mun kaveri oli niin loppu, että se lopetti harrastukset ja yhteydenpidot kavereihin väheni ja väheni ja lopulta ne loppu. Minä näin sen sitten ja se kerto siitä ahdistuksestaan. Sen mies lähti 2 viikoksi työmatkalle ja kaveri jäi yksin kotiin. Meni kaksi päivää, kun huomasin sen eron ihmisessä miten se palaa takaisin elämään. Ukkonsa olli 2 päivää pois matkallaan. Kaveri lähti siinä yksi ilta kävelemään metsään. Se näki siellä miehen, joka oli merenrannalla ja oli tehnyt nuotion. Se mies oli nähnyt mun kaverin ja oli huutanut, että tiedätkö mikä ton paikan nimi on ja osottanut sormelle.. Kaveri meni siihen ja sano, että joo toi on se ja se..
Kaveri oli jääny siihen juttelemaan niitä näitä ja nauttinu kesäillasta nuotion äärellä. Se kerto mulle, että oli oikeasti mukavaa, kun joku kuunteli eikä vttuillut ja vähätellyt vaan antoi neuvoa työprojektiin missä sen oma äijä oli teilannut huonoksi. Siinä vaiheessa tiesin, että kaveri lähtee siitä suhteesta ja nyt se uskaltaa sen tehdä ja mies tulee kotiin ja tippuu polvillee ja lupaa muuttua. Ja niiin kävi, kaveri haistatti pitkät ja mies oli polvillaan. Se mies metsässä sai kaverille voimia, vaikka he eivät olleet jutelleet mistään suhdeasioista. Ei ollut kertonu kotioloistaan yhtään mitään eikä olleet puhuneet onko naimisissa tai seurusteleeko. Nyt kaveri on taas se sama vanha jaksava ihminen ja harrastukset on takasin...
Ei paskaan kannata jäädä. Se on oma elämä mikä on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä siinä lähtemisessä on niin vaikeaa?
Ehkä ehdollistuu jäämään. Toimii kuin pavlovin koira tietyissä tilanteissa, ehdollistuu siihen, että ei kapinoi ja lähde.
Alussa mies on ijana ja normaali, hän kehuu ja kunnioittaa naista. He menevät naimisiin. Mies muuttuu sen jälkeen. Mies loukkaa ja nainen loukkaantuu ja suuttuu, miettii, onko tässä tarpeeksi aihetta eroon. Mies lopulta tulee ja halaa. Nainen toteaa, että saatiin sovittua ja nyt taitaa olla kaikki melko ok. Ei lähde. Elämä jatkuu ennallaan.
Sitten mies loukkaa taas. Sama toistuu. Pikkuhiljaa mies loukkaa aina vähän enemmän. Syntyy toimintamalli, loukkaus sovitaan halaamalla, sama kuvio toistuu aina. Nainen häpeää sitä, että jää suhteeseen, jossa häntä kohdellaan huonosti. Hän ei kehtaa lertoa siitä kenellekään. Hän ei myöskään kehtaa erota niin lyhyen avioiiton jälkeen.
Jos nainen saa jostain yhtäkkistä voimaa ja alkaa miettiä eroa, mies lopettaa loukkaamiset ja on todella ihana ja täysin normaali. Suhde normalisoituu samanlaiseksi kuin mitä se oli ennen naimisiinmenoa. Tuntuu siltä, että suhteesta on tullut taas normaali ja täydellinen. Nainen alkaa miettiä, onko hän itse ihan terve, kun on miettimyt eroa täydellisestä suhteesta. Loukkauksista on aikaa ja muisto niistä hämärtyy. Tuntuu kuin niitä ei olisi tapahtunut tai että ne olisivat tapahtuneet jollekin toiselle.
Kun mies pitkän ajan päästä loukkaa uudelleen, niin nainen ei lähde, koska hän ei haluaisi luopua siitä täydellisestä suhteesta. Mies halaa ja on helpompi unohtaa ja laittaa se loukkaus taakseen, jotta täydellinen suhde voi taas jatkua. Alkaa sama kierre uudestaan, pikkuhiljaa koventuen.
Loukkaukset alkavat myös tuntua normaalilta elämältä. Ehkä naisella ei ole edes ollut koskaan muita suhteita eikä vertailukohtaa, millainen on hyvä suhde. Mies myös syyllistää naista naisen omista virheistä ja huonoista teoista. Nainen alkaa uskoa olevansa itsekin yhtä huono kumppani. Hän alkaa jopa uskoa olevansa itse huonompi puoliso kuin mies. Hän tuntee häpeää siitä, että on niin huono ihminen ja on kiitollinen miehelle, että hän jaksaa naista ja uskoo, ettei kelpaisi kenellekään muulle.
Oletko kenties ollut kärpäsenä katossa meillä? Tai no, meillä ei halailla. Anteeksipyyntönä on se, että parin päivän mykkäkoulun jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja aletaan jutustella muina miehinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Voi olla niinkin että rakastat häntä, siksi annat aina anteeksi.
Voi kuulostaa uskomattomalta.
Mutta oman turvallisuutesi puolesta; häivy!
Mene jonnekin mistä hän ei löydä sua.
Voisitko mennä turvakotiin tai hakeutua jonkinlaisen muun kunnollisen avun piiriin? Kun tuo on kuitenkin oikeaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistäkin, ja ilmeisesti mies on jo onnistunut nujertamaan sinua ja saamaan kontrolliinsa... Tarvitaan todennäköisesti järeämpi keinoja kuin se että päättäisi vain itse nyt lähteä. Voit soittaa myös perheneuvolaan (tai neuvolaan jos on pieniä lapsia) ja sanoa että on väkivaltaa, suhtautuvat kyllä heti vakavasti tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen avun hakemista. Esim. terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä turvakotiin tai hakeutua jonkinlaisen muun kunnollisen avun piiriin? Kun tuo on kuitenkin oikeaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistäkin, ja ilmeisesti mies on jo onnistunut nujertamaan sinua ja saamaan kontrolliinsa... Tarvitaan todennäköisesti järeämpi keinoja kuin se että päättäisi vain itse nyt lähteä. Voit soittaa myös perheneuvolaan (tai neuvolaan jos on pieniä lapsia) ja sanoa että on väkivaltaa, suhtautuvat kyllä heti vakavasti tähän.
Minkälaista apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mitä tapahtuu sun suhteessa nyt on väkivaltaa. Soita tai chattaa tänne. Puhut sen verran kuin jaksat ja vaikka anonyymisti. Saat ilmaista apua.
Minunkin mies on paha suustaan. Normaalia se ei ole, mutta aika iso kynnys etenkin lasten takia hakea eroa.
Ap täällä: nyt kun miettii mahdollista avioeroa miehestä niin mieleen muistuu hyvät hetket ja koen että en enää koskaan löydä ihmistä jota kiinnostaa samankaltaiset asiat kuin minua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä turvakotiin tai hakeutua jonkinlaisen muun kunnollisen avun piiriin? Kun tuo on kuitenkin oikeaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistäkin, ja ilmeisesti mies on jo onnistunut nujertamaan sinua ja saamaan kontrolliinsa... Tarvitaan todennäköisesti järeämpi keinoja kuin se että päättäisi vain itse nyt lähteä. Voit soittaa myös perheneuvolaan (tai neuvolaan jos on pieniä lapsia) ja sanoa että on väkivaltaa, suhtautuvat kyllä heti vakavasti tähän.
Minkälaista apua
No he ohjaavat sieltä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
mikä siinä lähtemisessä on niin vaikeaa?
Häpeä. Mun mies estää mua opiskelemasta, estää mua lähtemästä mihinkään yksin, vahtii mun rahan käyttöä yms. ja mulla on uskomattoman paha olla. En kuitenkaan lähde, koska mua hävettää. Se, että en laita hanttiin ja, että mies sai huijattua mut naimisiin. Mua hävettää myös se, mitä mun perhe sanoo, koska ollaan oltu naimisissa vasta 2 vuotta. En oo edes nähnyt mun vanhempia vuoteen, koska mies ei päästä mua lähtemään. Oon joutunut keksimään liudan tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen avun hakemista. Esim. terapiaa.
En ole ap, mutta ärsyttää kun aina ehdotetaan että mene terapiaan! Tiedätkö sinä, mitä sellainen huvi (heh) maksaa? Kenellä on siihen varaa? Ei normaalilla palkansaajalla ainakaan.
Anteeksianto on tilanteessasi kuin pohjaton kaivo