Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?
01.03.2019 |
Olen seurustellut vuoden miesystäväni kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja mies tekee paljon töitä epäsäännöllisinä työaikoina. Hänellä on myös lapsia edellisestä parisuhteestaan. Tämän vuoden aikana olemme olleet yhden viikonlopun yhdessä niin, että hänellä ei ole ollut töitä eikä lapsia luonaan. Tämä tapahtui viime kesänä. Muuten näemme yksittäisiä arki-iltoja ilman lapsia 2 kertaa kuukaudessa. Muuten lapset ovat lähes joka viikonloppu miehen luona. Nyt oli sovittu, että tämän viikonlopun olemme yhdessä minun luonani. Miehen exä oli kuitenkin "unohtanut", että lapsien piti olla tämä viikonloppu hänen luonaan. No, minun logiikallani asia menisi niin, että ex peruisi menonsa, koska hän on unohtanut ja mokannut, mutta ei onnistu. Olenko ihan hirviö, kun nostan tästä mekkalan? En haluaisi olla sellainen tyttöystävä, joka kieltää miestä näkemästä lapsiaan, mutta minusta tämä on liikaa. Vuoden aikana yksi ainoa kokonaan lapsivapaa viikonloppu perutaan yhtäkkiä vain unohduksen takia. Tuntuu, että minulla ei edes ole miesystävää, koska en näe häntä koskaan. Hän ei ole nähnyt esimerkiksi ystäviäni koskaan emmekä ole olleet koskaan elokuvissa, tapahtumissa tms, koska lapset ovat aina hänellä viikonloppuisin. Mitä voin tehdä? En oikein voi mennä hänen exällekään marisemaan. Suututtaa vain tosi paljon. Ja minulla on itsellänikin lapsia, joten ymmärrän kyllä tilannetta aika pitkälle. Mutta liika on liikaa.
No, tämä oli tällainen purkaus. Vertaistukea, neuvoja tai haukkuja otetaan vastaan, kiitos.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
AP, rakastatko miestä? Jos et, lähde suhteesta. Jos rakastat ja haluat jatkaa hänen kanssaan neuvoni on että keskustelette suhteestanne ja ajankäytöstä kun olette molemmat hieman rauhoittuneet.
Kerrot, mikä sinulle on tärkeää , esim. että teillä on yksi tai kaksi yhteistä viikonloppua vuodessa vain aikuisten kesken. Perustele, miksi. Jos nämä toiveesi sopivat miehelle, sovitte miten tehdään jos exä vaatii miestä hoitamaan lapsia juuri silloin kun teillä oli sovittu se lapsivapaa viikonloppu tai muu meno. Jos ei, mieti oletko valmis tinkimään vai olisiko parempi lähteä suhteesta jossa sinulla ei ole sijaa.
Tämä viikonloppu jonka ex nyt vesitti, ettekö saisi jostain lastenvahtia vaikka la illaksi niin että saisitte muutaman tunnin kahdestaan? Tai kun lapset ovat ilmeisesti jo kouluikäisä, onko heillä tapana olla kavereilla yön yli, ja onnistuisiko tällainen järjestely viikonloppuna niin saisitte miehen kanssa la illan ja yön? (Vastavuoroisesti otatte sitten lasten kavereita miehelle tietty). Ei vastaa koko viikonloppua, mutta parempi kuin ei mitään. Yrittäkää siis järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin exän oikuista huolimatta.
Minusta ei ole itsekästä että aikuiset tekevät joskus jotain kahdestaan, niinhän ns ydinperheissäkin tehdään eli lapsille lapsenvahti tms. Tässähän ilmeisesti lapset ovat isänsä kanssa kuitenkin usein, sekä viikolla että joka viikonloppu, eli ei ole kyse siitä että AP vaatisi että se isän "kuukauden ainoa lapsiviikonloppu" pitäisikin olla vain aikuisten kesken.
Olen sellainen ihminen, että en kovin helposti käytä sanaa rakkaus. Edes edellisessä suhteessani en sitä mielelläni sanonut. Tässä suhteessa kuitenkin ensimmäistä kertaa voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä todellakin rakastan tätä ihmistä ja hän on paras ihminen, jonka olen tavannut.
Olen yrittänyt keskustella asiasta ja perustellut. Olen luullut, että mies on ymmärtänyt ja tämä viikonloppu lyötiin siksi lukkoon jo kauan sitten. Siksi pettymys olikin niin suuri. Ja myönnän, että en tätä pettymystäni ilmaissut kovin rakentavasti, joten nyt tilanne on vähän ikävä.
Nimenomaan noin minäkin ajattelin, että ei olisi itsekästä ja kohtuutonta, kun ei ole oikeasti kyse joka viikkoisesta eikä edes kuukausittaisesta viikonlopusta vaan olen odottanut yhdessä oloa kesästä asti. Mutta tässä keskustelussa on nyt ilmeisesti näitä katkeria exiä, joiden mielestä on kohtuutonta, että lasten isällä olisi kahdenkeskistä aikaa naisystävänsä kanssa edes joskus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita exiä on ja pyrkivät tekemään toisten elämän mahdollisimman vaikeaksi, kun heillä omasta mielestään on siihen oikeus. Tossukkamiehet antavat exän pallotella eron jälkeenkin jostain kumman syystä. Eivät osaa päästää irti. Mielestäni silloin ei pidä erotakaan, jos on päivittäiin puhuttavaa ja käydään tekemässä pyynnöstä milloin mitäkin remonttia.
Lapset ovat tuossa kiistakapuloita, aika hyvä keino käyttää valtaa. Eikö vanhemmat tajua, kuinka lapset tuosta kärsivät? Tulee tunne, ettei kukaan heitä halua. Puheen tasolla kyllä lässytetään, että äiti rakastaa teitä eniten maailmassa. Mutta entä se käytäntö? Lapset joutuu eronkin jälkeen näkemään ja kuulemaan vanhempien riitoja ja ilmapiirin aistii sanoittakin.
Jos eronneet haluavat seurustella uusien kumppaneitten kanssa, ei mitään muuttoja yhteen lasten ollessa pieniä. Miten se parisuhde voisi onnistua uudenkaan kanssa, jos ne exät on aina niitä huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et nähtävästi kiinnosta miestä tarpeeksi, muutenhan hän pyrkisi tekemään jotain asialle.
Niin, siltä minustakin tuntuu, mutta mies suuttui, kun sanoin tämän hänelle. Hän vain sanoo, ettei voi asialle mitään ja sanoo, että lapset pitää hoitaa ja ex on mahdoton.
ap
On totta, että omat lapset pitää hoitaa. Mutta mies voisi välillä palkata niille lapsille lastenhoitajan vaikka illaksi, kun lapset on hänen luonaan, jotta pääsisitte vaikka elokuviin kaksistaan. Niin ydinperheissäkin tehdään välillä.
Niin. Mutta minun ymmärrykseeni ei mene, miksi minun miesystäväni on se, joka järjestää lapsenvahdin, kun alunperin oli sovittu, että lapset ovat äidillään ja äidille tuli meno. Eikö silloin äidin pidä järjestää lastenhoitaja illaksi, jos on mennyt lupaamansa unohtamaan. Miksi isän pitää hoitaa asiat, kun äiti liihottaa missä huvittaa?
ap
Mistä sinä ap tiedät, että mies on joka viikonloppu lasten kanssa. Mitä jos osa viikonlopuista kuluukin sen toisen naisystävän seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, rakastatko miestä? Jos et, lähde suhteesta. Jos rakastat ja haluat jatkaa hänen kanssaan neuvoni on että keskustelette suhteestanne ja ajankäytöstä kun olette molemmat hieman rauhoittuneet.
Kerrot, mikä sinulle on tärkeää , esim. että teillä on yksi tai kaksi yhteistä viikonloppua vuodessa vain aikuisten kesken. Perustele, miksi. Jos nämä toiveesi sopivat miehelle, sovitte miten tehdään jos exä vaatii miestä hoitamaan lapsia juuri silloin kun teillä oli sovittu se lapsivapaa viikonloppu tai muu meno. Jos ei, mieti oletko valmis tinkimään vai olisiko parempi lähteä suhteesta jossa sinulla ei ole sijaa.
Tämä viikonloppu jonka ex nyt vesitti, ettekö saisi jostain lastenvahtia vaikka la illaksi niin että saisitte muutaman tunnin kahdestaan? Tai kun lapset ovat ilmeisesti jo kouluikäisä, onko heillä tapana olla kavereilla yön yli, ja onnistuisiko tällainen järjestely viikonloppuna niin saisitte miehen kanssa la illan ja yön? (Vastavuoroisesti otatte sitten lasten kavereita miehelle tietty). Ei vastaa koko viikonloppua, mutta parempi kuin ei mitään. Yrittäkää siis järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin exän oikuista huolimatta.
Minusta ei ole itsekästä että aikuiset tekevät joskus jotain kahdestaan, niinhän ns ydinperheissäkin tehdään eli lapsille lapsenvahti tms. Tässähän ilmeisesti lapset ovat isänsä kanssa kuitenkin usein, sekä viikolla että joka viikonloppu, eli ei ole kyse siitä että AP vaatisi että se isän "kuukauden ainoa lapsiviikonloppu" pitäisikin olla vain aikuisten kesken.
Olen sellainen ihminen, että en kovin helposti käytä sanaa rakkaus. Edes edellisessä suhteessani en sitä mielelläni sanonut. Tässä suhteessa kuitenkin ensimmäistä kertaa voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä todellakin rakastan tätä ihmistä ja hän on paras ihminen, jonka olen tavannut.
Olen yrittänyt keskustella asiasta ja perustellut. Olen luullut, että mies on ymmärtänyt ja tämä viikonloppu lyötiin siksi lukkoon jo kauan sitten. Siksi pettymys olikin niin suuri. Ja myönnän, että en tätä pettymystäni ilmaissut kovin rakentavasti, joten nyt tilanne on vähän ikävä.
Nimenomaan noin minäkin ajattelin, että ei olisi itsekästä ja kohtuutonta, kun ei ole oikeasti kyse joka viikkoisesta eikä edes kuukausittaisesta viikonlopusta vaan olen odottanut yhdessä oloa kesästä asti. Mutta tässä keskustelussa on nyt ilmeisesti näitä katkeria exiä, joiden mielestä on kohtuutonta, että lasten isällä olisi kahdenkeskistä aikaa naisystävänsä kanssa edes joskus.
ap
Minusta et tule onnelliseksi tuon miehen kanssa jatkossakaan. Mies ei panosta suhteeseenne riittävästi. Kuulostele itseäsi ja sitä, mitä haluat parisuhteelta.
Vastoin kaikkia ajatuksiani aloin seurustella miehen kanssa, jolla alle 10v-ikäinen lapsi. Mies on alusta alkaen osannut jakaa huomion minun ja lapsen välillä, vaikka lapsi onkin meillä enemmän kuin äitinsä luona. Tunnen itseni rakastetuksi ja ihailen vastuuta, jonka mies kantaa lapsestaan.
Exänsä yritti alussa tuhota suhteemme ja tuskin koskaan hyväksyy tätä. Tuo on asia, jolle minä en voi mitään. Tutustuin vapaaseen mieheen ja en voi ottaa vastuuta exän sairaasta käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, rakastatko miestä? Jos et, lähde suhteesta. Jos rakastat ja haluat jatkaa hänen kanssaan neuvoni on että keskustelette suhteestanne ja ajankäytöstä kun olette molemmat hieman rauhoittuneet.
Kerrot, mikä sinulle on tärkeää , esim. että teillä on yksi tai kaksi yhteistä viikonloppua vuodessa vain aikuisten kesken. Perustele, miksi. Jos nämä toiveesi sopivat miehelle, sovitte miten tehdään jos exä vaatii miestä hoitamaan lapsia juuri silloin kun teillä oli sovittu se lapsivapaa viikonloppu tai muu meno. Jos ei, mieti oletko valmis tinkimään vai olisiko parempi lähteä suhteesta jossa sinulla ei ole sijaa.
Tämä viikonloppu jonka ex nyt vesitti, ettekö saisi jostain lastenvahtia vaikka la illaksi niin että saisitte muutaman tunnin kahdestaan? Tai kun lapset ovat ilmeisesti jo kouluikäisä, onko heillä tapana olla kavereilla yön yli, ja onnistuisiko tällainen järjestely viikonloppuna niin saisitte miehen kanssa la illan ja yön? (Vastavuoroisesti otatte sitten lasten kavereita miehelle tietty). Ei vastaa koko viikonloppua, mutta parempi kuin ei mitään. Yrittäkää siis järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin exän oikuista huolimatta.
Minusta ei ole itsekästä että aikuiset tekevät joskus jotain kahdestaan, niinhän ns ydinperheissäkin tehdään eli lapsille lapsenvahti tms. Tässähän ilmeisesti lapset ovat isänsä kanssa kuitenkin usein, sekä viikolla että joka viikonloppu, eli ei ole kyse siitä että AP vaatisi että se isän "kuukauden ainoa lapsiviikonloppu" pitäisikin olla vain aikuisten kesken.
Olen sellainen ihminen, että en kovin helposti käytä sanaa rakkaus. Edes edellisessä suhteessani en sitä mielelläni sanonut. Tässä suhteessa kuitenkin ensimmäistä kertaa voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä todellakin rakastan tätä ihmistä ja hän on paras ihminen, jonka olen tavannut.
Olen yrittänyt keskustella asiasta ja perustellut. Olen luullut, että mies on ymmärtänyt ja tämä viikonloppu lyötiin siksi lukkoon jo kauan sitten. Siksi pettymys olikin niin suuri. Ja myönnän, että en tätä pettymystäni ilmaissut kovin rakentavasti, joten nyt tilanne on vähän ikävä.
Nimenomaan noin minäkin ajattelin, että ei olisi itsekästä ja kohtuutonta, kun ei ole oikeasti kyse joka viikkoisesta eikä edes kuukausittaisesta viikonlopusta vaan olen odottanut yhdessä oloa kesästä asti. Mutta tässä keskustelussa on nyt ilmeisesti näitä katkeria exiä, joiden mielestä on kohtuutonta, että lasten isällä olisi kahdenkeskistä aikaa naisystävänsä kanssa edes joskus.
ap
Mulla ei ole lapsia, joten en ole katkera ex. Musta vain kuulostaa siltä, että sun miehesi päättää feidata sut niinä harvoina kertoina kun olette jotain sopineet. Eli ei siis katkera ex. Miehesi käytös kertoo siis vain miehestä itsestään. Ei tämän lapsista tai ex-puolisosta. Sä mökötät ja kuvittelet että maailma tunkee teidän väliin, vaikka miehesi itse kiskoo sen maailman teidän väliin. Taidat olla suhteessa se, joka tykkää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä ap tiedät, että mies on joka viikonloppu lasten kanssa. Mitä jos osa viikonlopuista kuluukin sen toisen naisystävän seurassa.
1) Minä olen joskus viikonloppuisin miehen luona, kun lapsetkin ovat 2) Kun en ole miehen luona, meillä on tapana soitella ja taustalta kuuluu selvänä lasten äänet 3) Luotan mieheen ja hänellä ei olisi aikaa eikä energiaa toiselle naiselle
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, rakastatko miestä? Jos et, lähde suhteesta. Jos rakastat ja haluat jatkaa hänen kanssaan neuvoni on että keskustelette suhteestanne ja ajankäytöstä kun olette molemmat hieman rauhoittuneet.
Kerrot, mikä sinulle on tärkeää , esim. että teillä on yksi tai kaksi yhteistä viikonloppua vuodessa vain aikuisten kesken. Perustele, miksi. Jos nämä toiveesi sopivat miehelle, sovitte miten tehdään jos exä vaatii miestä hoitamaan lapsia juuri silloin kun teillä oli sovittu se lapsivapaa viikonloppu tai muu meno. Jos ei, mieti oletko valmis tinkimään vai olisiko parempi lähteä suhteesta jossa sinulla ei ole sijaa.
Tämä viikonloppu jonka ex nyt vesitti, ettekö saisi jostain lastenvahtia vaikka la illaksi niin että saisitte muutaman tunnin kahdestaan? Tai kun lapset ovat ilmeisesti jo kouluikäisä, onko heillä tapana olla kavereilla yön yli, ja onnistuisiko tällainen järjestely viikonloppuna niin saisitte miehen kanssa la illan ja yön? (Vastavuoroisesti otatte sitten lasten kavereita miehelle tietty). Ei vastaa koko viikonloppua, mutta parempi kuin ei mitään. Yrittäkää siis järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin exän oikuista huolimatta.
Minusta ei ole itsekästä että aikuiset tekevät joskus jotain kahdestaan, niinhän ns ydinperheissäkin tehdään eli lapsille lapsenvahti tms. Tässähän ilmeisesti lapset ovat isänsä kanssa kuitenkin usein, sekä viikolla että joka viikonloppu, eli ei ole kyse siitä että AP vaatisi että se isän "kuukauden ainoa lapsiviikonloppu" pitäisikin olla vain aikuisten kesken.
Olen sellainen ihminen, että en kovin helposti käytä sanaa rakkaus. Edes edellisessä suhteessani en sitä mielelläni sanonut. Tässä suhteessa kuitenkin ensimmäistä kertaa voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä todellakin rakastan tätä ihmistä ja hän on paras ihminen, jonka olen tavannut.
Olen yrittänyt keskustella asiasta ja perustellut. Olen luullut, että mies on ymmärtänyt ja tämä viikonloppu lyötiin siksi lukkoon jo kauan sitten. Siksi pettymys olikin niin suuri. Ja myönnän, että en tätä pettymystäni ilmaissut kovin rakentavasti, joten nyt tilanne on vähän ikävä.
Nimenomaan noin minäkin ajattelin, että ei olisi itsekästä ja kohtuutonta, kun ei ole oikeasti kyse joka viikkoisesta eikä edes kuukausittaisesta viikonlopusta vaan olen odottanut yhdessä oloa kesästä asti. Mutta tässä keskustelussa on nyt ilmeisesti näitä katkeria exiä, joiden mielestä on kohtuutonta, että lasten isällä olisi kahdenkeskistä aikaa naisystävänsä kanssa edes joskus.
ap
Mulla ei ole lapsia, joten en ole katkera ex. Musta vain kuulostaa siltä, että sun miehesi päättää feidata sut niinä harvoina kertoina kun olette jotain sopineet. Eli ei siis katkera ex. Miehesi käytös kertoo siis vain miehestä itsestään. Ei tämän lapsista tai ex-puolisosta. Sä mökötät ja kuvittelet että maailma tunkee teidän väliin, vaikka miehesi itse kiskoo sen maailman teidän väliin. Taidat olla suhteessa se, joka tykkää enemmän.
No sinä et sitten ole sellainen vastaaja, josta puhuin. Tarkoitin noita vastaajia, jotka sanovat, että olen kohtuuton. Lue uudestaan se lause ihan loppuun asti ennen kuin pillastut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, rakastatko miestä? Jos et, lähde suhteesta. Jos rakastat ja haluat jatkaa hänen kanssaan neuvoni on että keskustelette suhteestanne ja ajankäytöstä kun olette molemmat hieman rauhoittuneet.
Kerrot, mikä sinulle on tärkeää , esim. että teillä on yksi tai kaksi yhteistä viikonloppua vuodessa vain aikuisten kesken. Perustele, miksi. Jos nämä toiveesi sopivat miehelle, sovitte miten tehdään jos exä vaatii miestä hoitamaan lapsia juuri silloin kun teillä oli sovittu se lapsivapaa viikonloppu tai muu meno. Jos ei, mieti oletko valmis tinkimään vai olisiko parempi lähteä suhteesta jossa sinulla ei ole sijaa.
Tämä viikonloppu jonka ex nyt vesitti, ettekö saisi jostain lastenvahtia vaikka la illaksi niin että saisitte muutaman tunnin kahdestaan? Tai kun lapset ovat ilmeisesti jo kouluikäisä, onko heillä tapana olla kavereilla yön yli, ja onnistuisiko tällainen järjestely viikonloppuna niin saisitte miehen kanssa la illan ja yön? (Vastavuoroisesti otatte sitten lasten kavereita miehelle tietty). Ei vastaa koko viikonloppua, mutta parempi kuin ei mitään. Yrittäkää siis järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin exän oikuista huolimatta.
Minusta ei ole itsekästä että aikuiset tekevät joskus jotain kahdestaan, niinhän ns ydinperheissäkin tehdään eli lapsille lapsenvahti tms. Tässähän ilmeisesti lapset ovat isänsä kanssa kuitenkin usein, sekä viikolla että joka viikonloppu, eli ei ole kyse siitä että AP vaatisi että se isän "kuukauden ainoa lapsiviikonloppu" pitäisikin olla vain aikuisten kesken.
Olen sellainen ihminen, että en kovin helposti käytä sanaa rakkaus. Edes edellisessä suhteessani en sitä mielelläni sanonut. Tässä suhteessa kuitenkin ensimmäistä kertaa voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä todellakin rakastan tätä ihmistä ja hän on paras ihminen, jonka olen tavannut.
Olen yrittänyt keskustella asiasta ja perustellut. Olen luullut, että mies on ymmärtänyt ja tämä viikonloppu lyötiin siksi lukkoon jo kauan sitten. Siksi pettymys olikin niin suuri. Ja myönnän, että en tätä pettymystäni ilmaissut kovin rakentavasti, joten nyt tilanne on vähän ikävä.
Nimenomaan noin minäkin ajattelin, että ei olisi itsekästä ja kohtuutonta, kun ei ole oikeasti kyse joka viikkoisesta eikä edes kuukausittaisesta viikonlopusta vaan olen odottanut yhdessä oloa kesästä asti. Mutta tässä keskustelussa on nyt ilmeisesti näitä katkeria exiä, joiden mielestä on kohtuutonta, että lasten isällä olisi kahdenkeskistä aikaa naisystävänsä kanssa edes joskus.
ap
Mulla ei ole lapsia, joten en ole katkera ex. Musta vain kuulostaa siltä, että sun miehesi päättää feidata sut niinä harvoina kertoina kun olette jotain sopineet. Eli ei siis katkera ex. Miehesi käytös kertoo siis vain miehestä itsestään. Ei tämän lapsista tai ex-puolisosta. Sä mökötät ja kuvittelet että maailma tunkee teidän väliin, vaikka miehesi itse kiskoo sen maailman teidän väliin. Taidat olla suhteessa se, joka tykkää enemmän.
Sä kyllä kykenet kuulostamaan nimenomaan katkeralta ja kaunaiselta exältä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohtuuton.
Hänellä on lapset, eivät ne lakkaa olemasta. Exille ei voi mitään, jos ne olisivat ihania, ei olisi tarvinnut erotakaan.
Te kumminkin näette myös ilman lapsia. Todennäköisesti hän ei pysty muuttamaan lasten takia. Jos ette aio muuttaa yhteen, ei tuolla ole tulevaisuutta.Perheelliset ei juuri ehdi viettää kauheasti aikaa kaverien kanssa. Kyllä se on koti-työ-kauppa ja siinä välissä lasten harrastukset ja muut.
Jos haluat pariskuntina seurustelua kaverien kesken, hanki joko mies jolla ei ole lapsia tai jonka lapset on lähes täysi-ikäiset. Siinä kohtaa sellainen aikuinen elämä alkaa taas uudelleen. Muu on kohtuutonta sinulta.
Minulla on itsellänikin saman ikäiset lapset, eikä minulle ole mahdotonta järjestää kahta viikonloppua vuodessa lapsetonta viikonloppua. Onnistuu useamminkin juuri siksi, että lapsilla on kaksi huoltajaa. Miesystäväni ei ole myöskään yksinhuoltaja. En ole pyytänyt kokonaisia viikonlopuuja edes kerran kuukaudessa, vaan kyse on vuoden seurustelusta, jossa tällainen on tapahtunut yhden kerran eikä seuraavasta ole tietoakaan. Voisitte oikeasti lukea ensin, mikä tilanne tässä oikeasti on ennen kuin alatte jeesustelemaan.
ap
Sori nyt, mutta et aloituksessa maininnut mitään omista lapsistasi.
Mutta jos noin on, niin neuvo on aika selkeä. Älä nyt tuota kauempaa katsele. Hän ei näe yhtään vaivaa vuoksesi.
En tarkoittanut omia lapsiani vaan sitä, mitä olen tässä toivomassa/ vaatimassa/ pyytämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo aivan taktiikkapeliä siltä exältä. Exä yrittää estää teitä olemasta kahdestaan koskaan. Eli yrittää savustaa sinut ulos tästä kuviosta. Harmi, että miehesi menee exän pillin mukaan. Sinä et oikein voi ap tälle asialle valitettavasti mitään. Jollei exä ja mies sovi selkeitä aikoja jolloin lapset ovat kummallakin, esim. viikko-viikkosysteemi, niin onhan tuo hankalaa ellei jopa mahdotonta sinulle.
Eksän todellakin pitäisi perua omat menonsa, ei teidän. Pysykää kovina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo aivan taktiikkapeliä siltä exältä. Exä yrittää estää teitä olemasta kahdestaan koskaan. Eli yrittää savustaa sinut ulos tästä kuviosta. Harmi, että miehesi menee exän pillin mukaan. Sinä et oikein voi ap tälle asialle valitettavasti mitään. Jollei exä ja mies sovi selkeitä aikoja jolloin lapset ovat kummallakin, esim. viikko-viikkosysteemi, niin onhan tuo hankalaa ellei jopa mahdotonta sinulle.
Ap voi aina uhkailla erolla. Ehkä silloin tuo mieskin uskaltaa sanoa eksälleen vastaan.
Minulle jäi nyt epäselväksi, että miten mies perustelee sen, että hän aina joustaa exän pillin ja unohdusten tms. mukaan? Kai hän nyt jotain muutakin sinulle sanoo kuin että asia on nyt näin ja sille ei voi mitään. Itse ainakin jankkaisin kunnes saisin kunnollisen vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Jospa mies ottaa mielellään lapset vaikka joka viikonloppu? Ovathan lapet hänen perheensä ja oletettavasti paljon tärkeämmät kuin sinä. Minun mielestäni sinulla ei ole mitään oikeutta urputtaa niin kauan kun miehellä ei ole mitään lasten tapaamista vastaan. Sinun tehtäväsi on joko hyväksyä perheellinen mies kumppaniksesi jolle lapset ovat aina etusijalla tai sitten etsiä perheetön mies.
Tollanen noin kiinteä isäelämäjärjestely olisi vaan todellakin tuotava esille heti seurustelun alkuvaiheessa. Nainen sitten ottaa tai jättää. Ei niin että asia tulee hiljalleen eteen.
Ap, mies ei kuulosta siltä että haluaisi viettää sun kanssa kahdenkeskistä aikaa.
Lapsi on aina ykkönen. Ei edes naiset saa sitä muutettua. Tosin, kun on heillä itsellään on lapsi toki esittelevät ehtojaan uudelle miehelle.
Miksiköhän se nyt on toisinpäin, kun lapsi onkin miehen?
Melkoisen nyhjäke mies kyllä. Käyttäytyy lapsellisesti. Ei ole jämäkkä eksänsä suhteen. Ei arvosta uutta naistaan kovinkaan korkealle. Sivuuttaa tämän tarpeet.
Lapanen on. Tai tossukka.
Jos lapsi on aina ykkönen, sellaisten ihmiaten ei pitäisi silloin alkaa seurustelemaan.
Sehän on silloin selvä peli sille uudelle. Lapset ovat ykkösiä ja uusi kumppani on kakkonen. Silloin se pitäisi myös heti alussa tehdä selväksi ja uusi kumppani voisi silloin päättää haluaako sellaiseen suhteeseen.
Mutta ei, eiväthän nämä toimi näin suoraselkäiseti. Jos selkä olisi suora niin silloin ei pompittaisi exän pillin tahtiin. Niinkuin nämä tyypit nyt tekevät.
Tottakai uuusperheessä kuuluu olla myös omaa aikaa kun kerran vanhasta on erottu. Millä ihmeellä silloin eronnut hminen edes pääsee jatkamaan ja rakentamaan omaa elämäänsä jos se uusi elämä rakentuu kaikenaikaa sen vanhan perheen (ja exän) aikataulujen ja määräysten mukaan? Ja uusi ihminen ohitetaan ja mitätöidään?
Selkeät aikataulut lasten tapaamisille ja silloin voi halutessaan tietysti joustaa kun se ei haittaa tai joudu muuttamaan omia aikatauluja.
Et ole kohtuuton, mutta miten saada mies ymmärtämään asia, ettei suutu. Mies on tässä sinua kohtaan kohtuuton.
Älä välitä näistä, jotka hokevat, että lapsi on aina ykkönen ja kuuluu ymmärtää.
Lapsi on tietyllä tapaa ykkönen, mutta myös se uusi ihminen pitää myös asettaa ykköseksi ja ottaa huomioon sekä arvostaa aikuisena ihmisenä.
Sata kertaa sanottu, mutta eivät kilpaile keskenään. Lapsi on lapsi ja kumppani on kumppani.
Kummallakin oma arvonsa. Vain eri tavalla sovellettuna
Alue: Aihe vapaa
On totta, että omat lapset pitää hoitaa. Mutta mies voisi välillä palkata niille lapsille lastenhoitajan vaikka illaksi, kun lapset on hänen luonaan, jotta pääsisitte vaikka elokuviin kaksistaan. Niin ydinperheissäkin tehdään välillä.