Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?

Mies vaihtoon, ihan aloituksen perusteella. Ei edes yritä tehdä sinulle aikaa vaikkei vähän suurempi panostus suhteeseen teidän tapauksessa vaikuttaisi mitenkään lastensa näkemiseen. Ei vaikuta olevan ollenkaan tosissaan, älä usko jos muuta puhuu, teoista/olemattomasta tahdosta panostaa ja viettää aikaa kanssasi, sen voi päätellä. Jätä jollekin muulle, ei tuosta mitään tule. Sinä haluaisit suhteen, mies ehkä jotain huvitusta. Toiveenne eivät kohtaa. Jos haluat suhteen, etsi mies, joka haluaa suhteen. Varmasti löydätkin, tsemppiä!

Mies joka rakastaa lapsiaan pitää heidät aina etusijalla.  Teidän naisten on hyvä ymmärtää se.  Noin 30  minuuttia naisen kanssa riittää miehelle.  Turhaa se kädestä pitäminen ja toisen vieressä kyhnääminen.

On hyvä mies, joka pitää lapset etusijalla.  Miksi tunkeudutte perheellisten miesten lakanoihin.  Hävetkää petturi ä.mät.

Ymmärrän, että suhteen lopettaminen vuoden jälkeen tuntuu vaikealta; tuntuu, että olet heittänyt elämästäsi vuoden hukkaan; tuntuu surulliselta ja häpeälliseltä ja lopulliselta ja vaikka miltä. Tottakai tuntuu ja kuuluukin tuntua, jos tunteita on yhtään ollut pelissä! Mutta suhteen lopettaminen vuoden jälkeen on helpompaa kuin kahden vuoden jälkeen, tai kolmen vuoden jälkeen.

Ei ole mitään merkkiä siitä, että tilanne tulisi muuttumaan tulevaisuudessa, joten mitä vaihtoehtoja sinulla on? Laastarin repäiseminen nopeasti tekee hirmu kipeää mutta kipu menee pian ohi. Sen irrottaminen pikkuhiljaa ei satu niin paljon, mutta kestää moninkertaisen ajan (ja koko sen ajan sattuu jonkin verran). Kumpi tapa suhteen lopettamiseen on sinusta parempi?

Valitettavasti ottaessasi lapsellisen miehen, sun tulee hyväksyä ettet tule olemaan hänelle se "ykkönen" vuosiin. Miehellä on menossa ruuhkavuodet, eikä henällä taida yksinkertaisesti olla aikaa (vaikka ehkä haluja löytyisikin) niin vakavaan suhteeseen kuin sinä haluaisit. Lisäksi mies joutuu tulemaan eksänsä kanssa toimeen, sillä heillä tulee aina olemaan yhteiset lapset. Sinuna en jatkaisi tuota juttua, sillä olette niin erilaisissa elämäntilanteissa. Miehesi kannattaisi etsiä itselleen nainen jolla on itselläänkin lapsia ja pysytella jonkinlaisessa kevytsuhteessa, sillä enempää hänellä ei taida olla juuri nyt antaa.

miehetovatmiehiä kirjoitti:

Mies joka rakastaa lapsiaan pitää heidät aina etusijalla.  Teidän naisten on hyvä ymmärtää se.  Noin 30  minuuttia naisen kanssa riittää miehelle.  Turhaa se kädestä pitäminen ja toisen vieressä kyhnääminen.

On hyvä mies, joka pitää lapset etusijalla.  Miksi tunkeudutte perheellisten miesten lakanoihin.  Hävetkää petturi ä.mät.

Kai tämä koskee myös miehen exää? Hänkään ei saa aloittaa uutta suhdetta kun on "perheellinen"? Ellei siis palaa yhteen lasten isän kanssa? Koska hehän ovat erosta huolimatta varattuja toisilleen ja "perhe"?

Minusta hyvää tässä tapauksessa on vain, ettei lapsia olla esitelty turhaan uusille kumppaneille kun ei uusissa suhteissa olla näköjään ollenkaan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiallisen keskustelunavauksesi jälkeen mies ei suostu keskustelemaan aikuismaisesti vaan suuttuu, niin tekisin tästä hyvin pian omat johtopäätökseni (=häipyisin). Mitä tekee miehellä, joka ei suostu kuuntelemaan/keskustelemaan, eikä ota toista huomioon? Ei mitään.

No täytyy myöntää, että keskustelunavaukseni ei ollut kovin rakentava, kun mies tämän perui. On perunut niin monta kertaa ennenkin ja olen aiemmin hyväksynyt asian, mutta nyt kun oli kyse vähän pidemmästä viikonlopusta, josta on puhuttu pidempään, en voinut vain hymistellä vaan annoin kyllä pettymyksen näkyä aika railakkaasti. Juu, ei kovin aikuismainen lähestymistapa, mutta tällä kertaa oikeasti koin, että olen oikeutettu ilmaisemaan tunteeni, kun olen niin monta kertaa vain ymmärtänyt ja hyväksynyt. Myönnän osallisuuteni siihen, että olemme keskustelussa hieman umpikujassa nyt. 

ap

Näitä perunmisia on siis ollut useita ennekin. Mistä ne ovat silloin johtuneet? Samasta syystä vai onko ollut muita syitä?

Mielestäni ihan ymmärrettävää että sua suututti tms. jo tuossa vaiheessa. Kyllä tunteensa ja ajatuksensa pitää myös voida ilmaista. Tietty jos onnistuisi rauhallisesti ja järkevästi niin parempi.. Mutta eihän sitä voi olla omine tunteineen ja toiveineen ylikäveltävänäänkään. Arvostaako mies muuten sinua sanoillaan ja teoillaan?

Koittakaan rauhoittua ja jutella sitten asiasta järkevästi.

Juu, samasta syystä. Hiljattain esim toinen lapsista oli kipeänä enkä silloinkaan oikein ymmärtänyt, miksi sairastuminen tarkoitti sitä, että lapset eivät voineet olla äidillään, mutta en asiasta sen kummemmin kysellyt. Olimme siis suunnitelleet, että käymme ulkona syömässä ja mies laittoi viestin, että ei onnistu, kun lapset ovat hänellä. Olin kuitenkin hänen luonaan silloin, mutta emme päässeet ulos syömään, kun lapset olivat hänellä ja toinen oli sairaana. En tuolloin kysynyt sen tarkemmin, miksi se meni niin. 

Mies kyllä arvostaa minua sanoillaan ja teoillaan muuten. Kertoo päivittäin rakastavansa ja usein kertoo, että olen hänelle tärkeä. Jos pyydän apua, hän auttaa aina. Jos kuulostan puhelimessa hiljaiselta, kysyy aina onko kaikki varmasti kunnossa. Kyselee lasten kuulumisia. Puhuu tulevaisuuden toiveistaan ja kysyy mielipiteitäni valinnoissaan jne. Kaikin puolin mielestäni hyvä ja kiltti mies. Tämä ajan puute vain stressaa. 

ap

Onko exällä uusi mies?

olenmiesjaymmärrän kirjoitti:

Etkö ymmärrä, että miestä kiinnostaa naisessa ensisijaisesti p.llu.  Kun saa tarpeet tyydytettyä, niin hyvä on.   On se hyvä, että rakastaa lapsiaan ja pitää heidät etusijalla.

Kiitos ystävällisestä ja avartavasta viestistäsi. Mitenköhän se p*llu kiinnostaa, jos nimenomaan sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole koskaan ja näemme enimmäkseen miehen lasten kanssa? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko exällä uusi mies?

En tiedä. En ole halunnut udella ja tunkea tähän kuvioon. 

ap

Olet kohtuuton.

Hänellä on lapset, eivät ne lakkaa olemasta. Exille ei voi mitään, jos ne olisivat ihania, ei olisi tarvinnut erotakaan.

Te kumminkin näette myös ilman lapsia. Todennäköisesti hän ei pysty muuttamaan lasten takia. Jos ette aio muuttaa yhteen, ei tuolla ole tulevaisuutta.

Perheelliset ei juuri ehdi viettää kauheasti aikaa kaverien kanssa. Kyllä se on koti-työ-kauppa ja siinä välissä lasten harrastukset ja muut.

Jos haluat pariskuntina seurustelua kaverien kesken, hanki joko mies jolla ei ole lapsia tai jonka lapset on lähes täysi-ikäiset. Siinä kohtaa sellainen aikuinen elämä alkaa taas uudelleen. Muu on kohtuutonta sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ottaessasi lapsellisen miehen, sun tulee hyväksyä ettet tule olemaan hänelle se "ykkönen" vuosiin. Miehellä on menossa ruuhkavuodet, eikä henällä taida yksinkertaisesti olla aikaa (vaikka ehkä haluja löytyisikin) niin vakavaan suhteeseen kuin sinä haluaisit. Lisäksi mies joutuu tulemaan eksänsä kanssa toimeen, sillä heillä tulee aina olemaan yhteiset lapset. Sinuna en jatkaisi tuota juttua, sillä olette niin erilaisissa elämäntilanteissa. Miehesi kannattaisi etsiä itselleen nainen jolla on itselläänkin lapsia ja pysytella jonkinlaisessa kevytsuhteessa, sillä enempää hänellä ei taida olla juuri nyt antaa.

En ole tyhmä. Tajuan, etten ole ykkönen vuosiin. En ole sitä vaatinutkaan. Minusta pari kokonaista kahdenkeskistä viikonloppua vuodessa on aika kaukana ykkösenä olemisesta. Ja sanoin jo, että minulla itsellänikin on lapsia (jopa saman ikäisia) ja ymmärrän kyllä näitä kuvioita tiettyyn pisteeseen asti. 

ap 

Ap, sori mutta et vain mahdu tuohon kuvioon. Olet ulkopuolinen. Mutta älä lannistu, kyllä niitä sellaisiakin isiä on, jotka saavat arjen pyörimään niin, että sinäkin mahtuisit mukaan. Tai sitten etsit lapsettoman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Olet kohtuuton.

Hänellä on lapset, eivät ne lakkaa olemasta. Exille ei voi mitään, jos ne olisivat ihania, ei olisi tarvinnut erotakaan.

Te kumminkin näette myös ilman lapsia. Todennäköisesti hän ei pysty muuttamaan lasten takia. Jos ette aio muuttaa yhteen, ei tuolla ole tulevaisuutta.

Perheelliset ei juuri ehdi viettää kauheasti aikaa kaverien kanssa. Kyllä se on koti-työ-kauppa ja siinä välissä lasten harrastukset ja muut.

Jos haluat pariskuntina seurustelua kaverien kesken, hanki joko mies jolla ei ole lapsia tai jonka lapset on lähes täysi-ikäiset. Siinä kohtaa sellainen aikuinen elämä alkaa taas uudelleen. Muu on kohtuutonta sinulta.

Minulla on itsellänikin saman ikäiset lapset, eikä minulle ole mahdotonta järjestää kahta viikonloppua vuodessa lapsetonta viikonloppua. Onnistuu useamminkin juuri siksi, että lapsilla on kaksi huoltajaa. Miesystäväni ei ole myöskään yksinhuoltaja. En ole pyytänyt kokonaisia viikonlopuuja edes kerran kuukaudessa, vaan kyse on vuoden seurustelusta, jossa tällainen on tapahtunut yhden kerran eikä seuraavasta ole tietoakaan. Voisitte oikeasti lukea ensin, mikä tilanne tässä oikeasti on ennen kuin alatte jeesustelemaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ongelmana ole edes tuo hankala ex vaan mies, joka

1) antaa exän pompottaa, ei uskalla, viitsi eikä jaksa vaatia korvaavaa viikonloppua ja joka ei muutenkaan tunnu saavan asioita aikaan

2) käyttää hankalaa exää tekosyynä ja viettää aikaa mieluummin esim. kavereiden kanssa tai harrastuksessa tai sitten vaikka juuri niiden lasten kanssa mutta ei sopimuksen mukaisesti ap:n kanssa ja suuttuu, kun asiasta aivan oikeudenmukaisesti huomauttaa.

Tottakai lapset menevät edelle, mutta ap:n mies ei edes yritä järjestää parisuhdeaikaa eikä selvästi edes kauhistu exän julmasta teosta niin, että tekisi esim. lastensuojeluilmoituksen. Miksi muuten ei tee? Ei lapsia saa jättää heitteille ja jos on sovittu, että äiti hoitaa, niin äiti hankkii myös hoitajan omien menojensa ajaksi tai saa sosiaalitädit niskaansa. Pelkääkö mies, että lapset muuttavat sitten kokonaan hänelle? Ehkä niiden lasten paras olisi päästä jonnekin sijoitukseen kokonaan, kun ei tunnu kumpikaan vanhemmista huolehtivan, että lapsilla on turvallinen koti ja turvallinen aikuinen päivittäin läsnä.

Ap, lakkaa puolustelemasta miestä ja syyttämästä selvästi hankalaa exää. Hankalat exät vaikeuttavat uutta parisuhdetta vain, jos antaa niiden vaikeuttaa sitä. Ja ap:n mies antaa - oikein kumarrellen ja ilomielellä.

Tämä on taas ihan puppua. Joka vanhempi haluaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. Jos lapsi tarvitsee aikuista, minä ainakin olen valmis pudottamaan käsistäni kaiken mieluummin kuin että joku vieras ihminen hoitaisi lasta.

Onneksi minun miesystävä on aikuinen, kypsä ihminen, joka on itsekin vanhempi. Hän tietää että vanhempi luopuisi vaikka toisesta kädestään jos lapsen etu sen vaatisi. Siksi meidän suhde toimii, ei synny mitään draamaa, vaikka minun eksäni joskus tekee oharit. Kumppanini tietää, etten sitä minä tehnyt, enkä rakasta häntä sen vähempää, vaikka priorisoinkin lapsen.

Ei aikuinen voi olla lapselle mustasukkainen. Jos huomaa olevansa sitä jatkuvasti, saattaa olla väärässä suhteessa.

Kuulostaa ihan samalta mitä meillä oli seurustelun alussa miehen kanssa. Jaksoin vuoden katsella jonka jälkeen päätin että en kykene suhteeseen jossa mies pomppii exän pillin mukaan.

Mun puolesta lapset olisi saaneet vaikka muuttaa pysyvästi meille, ei mua "vapaa-ajan" puute häirinnyt vaan se että yleisesti ottaen ex käytti aina lapsia pelinappulana ja sai kaikessa tahtonsa läpi. Mies teki aina kuten ex sanoi koska pelkäsi että ex ei antaisi jatkossa nähdä lapsia jos hän sanoisi vastaan. Kamala tilanne kyllä, mutta ei mun aiheuttama eikä mun siitä pidä kärsiä.

Joka tapauksessa, ilmoitin karusti miehelle että se on joko tai, meidän suhde ja meidän yhteiset päätökset ja sopimukset tai ero ja exän kanssa kummallisessa symbioosissa jatkaminen.

Mies ilmoitti exälle että on parisuhteessa eikä ole velvollinen tai velvoitettu mihinkään exän pyyntöihin ja oikutteluihin. Sotahan siitä tuli mutta pysyttiin yhdessä ja jaksettiin. Nyt ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja ex jätti meidän suhteen rauhaan joskus kolmantena vuonna. Kaikkensa kyllä teki meidät erottaakseen ja yritti myös erottaa lapsia isästään. Lastenvalvoja onneksi kykeni takomaan järkeä sen päähän.

Se exästä ja ennenkaikkea lasten äidistä irrottautuminen on ihan hiton hankalaa jos ex kuvittelee voivansa määrätä miehen elämästä edelleen.

Kannattaa olla varma että suhde todella on sen arvoinen ennen kuin asettaa ns vaatimuksia exän sekoilun lopettamiseen. Se jälkipuinti on todella raskasta kaikkia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kohtuuton.

Hänellä on lapset, eivät ne lakkaa olemasta. Exille ei voi mitään, jos ne olisivat ihania, ei olisi tarvinnut erotakaan.

Te kumminkin näette myös ilman lapsia. Todennäköisesti hän ei pysty muuttamaan lasten takia. Jos ette aio muuttaa yhteen, ei tuolla ole tulevaisuutta.

Perheelliset ei juuri ehdi viettää kauheasti aikaa kaverien kanssa. Kyllä se on koti-työ-kauppa ja siinä välissä lasten harrastukset ja muut.

Jos haluat pariskuntina seurustelua kaverien kesken, hanki joko mies jolla ei ole lapsia tai jonka lapset on lähes täysi-ikäiset. Siinä kohtaa sellainen aikuinen elämä alkaa taas uudelleen. Muu on kohtuutonta sinulta.

Minulla on itsellänikin saman ikäiset lapset, eikä minulle ole mahdotonta järjestää kahta viikonloppua vuodessa lapsetonta viikonloppua. Onnistuu useamminkin juuri siksi, että lapsilla on kaksi huoltajaa. Miesystäväni ei ole myöskään yksinhuoltaja. En ole pyytänyt kokonaisia viikonlopuuja edes kerran kuukaudessa, vaan kyse on vuoden seurustelusta, jossa tällainen on tapahtunut yhden kerran eikä seuraavasta ole tietoakaan. Voisitte oikeasti lukea ensin, mikä tilanne tässä oikeasti on ennen kuin alatte jeesustelemaan. 

ap

Sori nyt, mutta et aloituksessa maininnut mitään omista lapsistasi.

Mutta jos noin on, niin neuvo on aika selkeä. Älä nyt tuota kauempaa katsele. Hän ei näe yhtään vaivaa vuoksesi.

AP, rakastatko miestä? Jos et, lähde suhteesta. Jos rakastat ja haluat jatkaa hänen kanssaan neuvoni on että keskustelette suhteestanne ja ajankäytöstä kun olette molemmat hieman rauhoittuneet.

Kerrot, mikä sinulle on tärkeää , esim. että teillä on yksi tai kaksi yhteistä viikonloppua vuodessa vain aikuisten kesken. Perustele, miksi. Jos nämä toiveesi sopivat miehelle, sovitte miten tehdään jos exä vaatii miestä hoitamaan lapsia juuri silloin kun teillä oli sovittu se lapsivapaa viikonloppu tai muu meno. Jos ei, mieti oletko valmis tinkimään vai olisiko parempi lähteä suhteesta jossa sinulla ei ole sijaa.

Tämä viikonloppu jonka ex nyt vesitti, ettekö saisi jostain lastenvahtia vaikka la illaksi niin että saisitte muutaman tunnin kahdestaan? Tai kun lapset ovat ilmeisesti jo kouluikäisä, onko heillä tapana olla kavereilla yön yli, ja onnistuisiko tällainen järjestely viikonloppuna niin saisitte miehen kanssa la illan ja yön? (Vastavuoroisesti otatte sitten lasten kavereita miehelle tietty). Ei vastaa koko viikonloppua, mutta parempi kuin ei mitään. Yrittäkää siis järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin exän oikuista huolimatta.

Minusta ei ole itsekästä että aikuiset tekevät joskus jotain kahdestaan, niinhän ns ydinperheissäkin tehdään eli lapsille lapsenvahti tms. Tässähän ilmeisesti lapset ovat isänsä kanssa kuitenkin usein, sekä viikolla että joka viikonloppu, eli ei ole kyse siitä että AP vaatisi että se isän "kuukauden ainoa lapsiviikonloppu" pitäisikin olla vain aikuisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kohtuuton.

Hänellä on lapset, eivät ne lakkaa olemasta. Exille ei voi mitään, jos ne olisivat ihania, ei olisi tarvinnut erotakaan.

Te kumminkin näette myös ilman lapsia. Todennäköisesti hän ei pysty muuttamaan lasten takia. Jos ette aio muuttaa yhteen, ei tuolla ole tulevaisuutta.

Perheelliset ei juuri ehdi viettää kauheasti aikaa kaverien kanssa. Kyllä se on koti-työ-kauppa ja siinä välissä lasten harrastukset ja muut.

Jos haluat pariskuntina seurustelua kaverien kesken, hanki joko mies jolla ei ole lapsia tai jonka lapset on lähes täysi-ikäiset. Siinä kohtaa sellainen aikuinen elämä alkaa taas uudelleen. Muu on kohtuutonta sinulta.

Minulla on itsellänikin saman ikäiset lapset, eikä minulle ole mahdotonta järjestää kahta viikonloppua vuodessa lapsetonta viikonloppua. Onnistuu useamminkin juuri siksi, että lapsilla on kaksi huoltajaa. Miesystäväni ei ole myöskään yksinhuoltaja. En ole pyytänyt kokonaisia viikonlopuuja edes kerran kuukaudessa, vaan kyse on vuoden seurustelusta, jossa tällainen on tapahtunut yhden kerran eikä seuraavasta ole tietoakaan. Voisitte oikeasti lukea ensin, mikä tilanne tässä oikeasti on ennen kuin alatte jeesustelemaan. 

ap

No jos se kerta on täysin mahdollista, niin sittenhän kyse on puhtaasti miehen halusta. Mitä ihmettä sä edes täällä kyselet mitään jos on homma sulla jo selvillä? Ukko päättää itse miten aikansa kuluttaa ja hänellä varmaan on siihen joku syy. On joko eksänsä tossun alla tai sitten ei koe tarvetta viikonlopuille sinun kanssasi yhtä paljon kuin sinä, vaan nimenomaan haluaa olla lastensa kanssa aina kun mahdollista. Jos tämä ei sulle riitä niin sitten varmaan tiedät mitä tehdä. Elämä on rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ongelmana ole edes tuo hankala ex vaan mies, joka

1) antaa exän pompottaa, ei uskalla, viitsi eikä jaksa vaatia korvaavaa viikonloppua ja joka ei muutenkaan tunnu saavan asioita aikaan

2) käyttää hankalaa exää tekosyynä ja viettää aikaa mieluummin esim. kavereiden kanssa tai harrastuksessa tai sitten vaikka juuri niiden lasten kanssa mutta ei sopimuksen mukaisesti ap:n kanssa ja suuttuu, kun asiasta aivan oikeudenmukaisesti huomauttaa.

Tottakai lapset menevät edelle, mutta ap:n mies ei edes yritä järjestää parisuhdeaikaa eikä selvästi edes kauhistu exän julmasta teosta niin, että tekisi esim. lastensuojeluilmoituksen. Miksi muuten ei tee? Ei lapsia saa jättää heitteille ja jos on sovittu, että äiti hoitaa, niin äiti hankkii myös hoitajan omien menojensa ajaksi tai saa sosiaalitädit niskaansa. Pelkääkö mies, että lapset muuttavat sitten kokonaan hänelle? Ehkä niiden lasten paras olisi päästä jonnekin sijoitukseen kokonaan, kun ei tunnu kumpikaan vanhemmista huolehtivan, että lapsilla on turvallinen koti ja turvallinen aikuinen päivittäin läsnä.

Ap, lakkaa puolustelemasta miestä ja syyttämästä selvästi hankalaa exää. Hankalat exät vaikeuttavat uutta parisuhdetta vain, jos antaa niiden vaikeuttaa sitä. Ja ap:n mies antaa - oikein kumarrellen ja ilomielellä.

Tämä on taas ihan puppua. Joka vanhempi haluaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. Jos lapsi tarvitsee aikuista, minä ainakin olen valmis pudottamaan käsistäni kaiken mieluummin kuin että joku vieras ihminen hoitaisi lasta.

Onneksi minun miesystävä on aikuinen, kypsä ihminen, joka on itsekin vanhempi. Hän tietää että vanhempi luopuisi vaikka toisesta kädestään jos lapsen etu sen vaatisi. Siksi meidän suhde toimii, ei synny mitään draamaa, vaikka minun eksäni joskus tekee oharit. Kumppanini tietää, etten sitä minä tehnyt, enkä rakasta häntä sen vähempää, vaikka priorisoinkin lapsen.

Ei aikuinen voi olla lapselle mustasukkainen. Jos huomaa olevansa sitä jatkuvasti, saattaa olla väärässä suhteessa.

Kuka nyt on ollut jatkuvasti mustasukkainen? Minäkö? Onko tosiaan jatkuvaa mustasukkaisuutta, jos toivoo miesystävänsä kanssa kokonaista viikonloppua yhdessä pari kertaa vuodessa? Mies on luopunut vuoden aikana joka ikisenä muuna viikonloppuna kaikesta muusta. Eikö teillä ole mitään suhteellisuudentajua? Eikö ole mitään eroa sillä, haluaako yhteisen viikonlopun kerran vuodessa vain joka viikko? Yhtä mustasukkaista, lapsellista ja kohtuutonta? 

Ja vielä noin tuhannennen kerran sanon, että minulla on itsellänikin lapsia, joten luulen ymmärtäväni jotain vanhemmuudesta ja sen tuomista vastuista. 

ap

Laitoin vähän aikaa sitten kommentin missä kerroin omasta vastaavasta tilanteestani. Sen lisään vielä että tapaukset on tottakai aina erilaisia mutta omalla kohdalla olin hetkittäin varma että mies ei yksinkertaisesti välitä musta ihmisenä tarpeeksi.

Tilanne ei ikinä ollut oikeasti se, mies rakasti jo silloin mua ihan koko sydämestään ja varmaan kuvitteli että tilanne vaan asettuu ennemmin tai myöhemmin. Se ei halunnut riitaa exän kanssa koska oli aidosti varma että ex vaikeuttaa lasten tapaamista jatkossa ja juuri niin siinä sitten kävikin.

Ratkaiseva tekijä tossa oikeasti on se että suostuuko mies elämään vuosikausia exän tossun alla ja muodostamaan elämänsä exän vallan alle vai ei. Mun kohdalla mies onneksi tajusi omat oikeutensa (sekä lapsiin että omaan elämäänsä) mutta kaikkien kohdalla näin ei ole.