Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?
01.03.2019 |
Olen seurustellut vuoden miesystäväni kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja mies tekee paljon töitä epäsäännöllisinä työaikoina. Hänellä on myös lapsia edellisestä parisuhteestaan. Tämän vuoden aikana olemme olleet yhden viikonlopun yhdessä niin, että hänellä ei ole ollut töitä eikä lapsia luonaan. Tämä tapahtui viime kesänä. Muuten näemme yksittäisiä arki-iltoja ilman lapsia 2 kertaa kuukaudessa. Muuten lapset ovat lähes joka viikonloppu miehen luona. Nyt oli sovittu, että tämän viikonlopun olemme yhdessä minun luonani. Miehen exä oli kuitenkin "unohtanut", että lapsien piti olla tämä viikonloppu hänen luonaan. No, minun logiikallani asia menisi niin, että ex peruisi menonsa, koska hän on unohtanut ja mokannut, mutta ei onnistu. Olenko ihan hirviö, kun nostan tästä mekkalan? En haluaisi olla sellainen tyttöystävä, joka kieltää miestä näkemästä lapsiaan, mutta minusta tämä on liikaa. Vuoden aikana yksi ainoa kokonaan lapsivapaa viikonloppu perutaan yhtäkkiä vain unohduksen takia. Tuntuu, että minulla ei edes ole miesystävää, koska en näe häntä koskaan. Hän ei ole nähnyt esimerkiksi ystäviäni koskaan emmekä ole olleet koskaan elokuvissa, tapahtumissa tms, koska lapset ovat aina hänellä viikonloppuisin. Mitä voin tehdä? En oikein voi mennä hänen exällekään marisemaan. Suututtaa vain tosi paljon. Ja minulla on itsellänikin lapsia, joten ymmärrän kyllä tilannetta aika pitkälle. Mutta liika on liikaa.
No, tämä oli tällainen purkaus. Vertaistukea, neuvoja tai haukkuja otetaan vastaan, kiitos.
Kommentit (371)
Mulla on ollut vähän samankaltainen tilanne, paitsi että juttu ei edennyt edes niin pitkälle, että olisin päässyt tapaamaan miehen lapset. Yhdessä oltiin reilu vuosi. Lapset olivat jo aika isoja, yläasteikäisiä, mutta mies ei halunnut sotkea heidän elämäänsä uudella ihmisellä ennen kuin olisi ihan varma, että suhteesta tulisi jotain kestävämpää. Lapset eivät siis edes tienneet olemassaolostani.
Miehellä ja exällään oli yhteishuoltajuus, viikko-viikko-periaatteella. Alusta saakka oli selvää, että kun lapset olivat miehellä, meidän kommunikaatiomme oli lähes olematonta: ehkä viesti tai kaksi päivässä, ei mitään puhelinkeskusteluita tms. Miehen vapaaviikkoina saatoimme nähdä alkuaikoina jopa kolmesti viikossa (viikonloppuna yövyimme toistemme luona, muutoin lähinnä iltaisin), mutta vähän kerrassaan tahti hiipui. En sinänsä protestoitunut, että lapset menivät edelleni (kuten myös työt, kaverit ja harrastukset), mutta kyllähän se söi fiiliksiä, kun mies mukautti ajankäyttöään lasten toiveiden mukaisesti. Siis vaikka lapsilla olisi ollut äidin luona vietettävä viikonloppu, mies saattoi lähteä viemään heitä harrastuksiin jne., jos lapset vain älysivät pyytää. Aika moni sanoi minulle, että he's just not that into you - ja olivat oikeassa - mutta itse uskoin vastoin intuitiotani, että tällä lailla hitaasti etenemällä ja miehen tilan tarvetta ymmärtämällä suhde voisi syvetä. Näin ei siis käynyt, vaan ero tuli. Jälkeenpäin tuntuu, että tuo kuvio oli hyvin selvä, mutta sitä ei vain halunnut myöntää. Totuus on, että jos toisen kanssa haluaa olla, aikaa kyllä jotenkin järjestyy.
Siinä mielessä sinulla, ap, on "paremmin", että miehesi on integroinut sinut lastesi elämään. Voi olla, että hän mieltää jo tuon integroinnin ajan järjestämiseksi sinulle. Voi myös olla, että miehellä on jotain käsittelemättömiä tunteita lapsiinsa tai eroonsa liittyen (esim. syyllisyyttä), jonka vuoksi hän herkästi ryhtyy hyvittelemään lapsia tai exäänsä. Et kai voi oikein muuta kuin keskustella ja esittää omat toiveesi tapaamisten suhteen ja miettiä, riittääkö sinulle se, mitä mies sinulle pystyy antamaan. Sanoit rakastavasi häntä. Kannattaa kuunnella myös, koetko miehen rakastavan sinua. Kyllä sen jollain ihmeellisellä tavalla tietää (ainakin itse tunnistin omasta tapauksestani, että syvästä rakkaudesta ei hänen puoleltaan ollut kyse). Jos minusta tilanteessasi tuntuisi, että mies ei rakasta, niin varmaan ajattelisin, että ero on paras ratkaisu. Jos taas kokisin rakkauden olevan molemminpuolista, olisin valmiimpi venymään ja odottamaan lasten kasvamista. Mutta omat rajat pitää tuntea. Liian niukat eväät eivät rakkaudestakaan huolimatta riitä loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.
Olen pahoillani tilanteestasi. Olen kokenut itse ehkä hiukan vastaavaa, ja nyt vuosien päästä erosta tiedän että hän ei välittänyt minusta paljoakaan. Jos hän olisi, olisi yhteistä aikaa löytynyt. Siltä se vain tuntuu.
Meillä on mun lapset ja yhteiset lapset. 25 vuoden aikana ollaan oltu kahdestaan muutama viikonloppu. Ei ole mies ikinä valittanu, miks minunkin lapset edellisestä liitostani asuneet meidän kanssa ja hän niitä elättänyt yhteisten lasten lisäksi. Otti aikoinaan koko paketin vastaan.
Mutta ymmärrän kyllä, että toiset haluavat kahdenkeskistäkin aikaa. Sitä on sitten jotenkin järjestettävä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin tosi yllättynyt vastauksista. Aikoinaan kun oman mieheni tapasin, en lainkaan tajunnut kiukutella ettemme näe ilman lasta. Hänen poikansa on ollut alusta asti osa häntä, olemme koko suhteemme aikana olleet kahden vain hyvin harvoin.
Minulle taas oli itsestään selvää, ettei aleta leikkimään kotia ja perhettä ennen kuin tunnemme toisemme ja olemme varmoja suhteen jatkuvuudesta. Ja olen pitänyt myös itsestäänselvänä, että yhteishuoltajuudessa molemmilla on myös lapsetonta vapaa-aikaa eikä vain toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.
En tiedä oletko itse enempi ns. koti-ihmisiä. Heillehän ei tästä ole haittaa vaikka olisi koko suvun lapset paikalla :) Mutta jos yhteisiä harrastuksia puolison kanssa (liikunta, teatterit, leffat, keikat, ratsastus, purjehdus, matkat, moottoripyöräily, kokkikerhot, bailaus...) niin kyllä se aika vaikeaksi menee jos toisen lapset on siinä koko ajan. Olet jumissa siinä kodissasi total. Okei yksin voit mennä mutta jos on tarkoitus viettää puolison kanssa yhteistä aikaa ja käsitän niin että monelle se on aika tärkeätä. Ei toki kaikille mutta uusioperhetouhuun harva lähtee mukaan vain liikkuakseen itse olosuhteen pakottamana yksin jos toinen on jumissa lastenhoitojen takia 24/7. (yhtälailla olisi vapaa ja yksinäinen ilman mitään miehiä) Tai epämääräisesti toisen huoltajan kanssa sopien jos kerran sovitut viikot eivät pidä!
Itse olen uusioperhekuviossa mukana, homma toimii, mulla ei lapsia mutta miehellä on yksi 9-v tyttö. On meillä sovitusti joka toinen vkl. Silloin jää moottoripyöräretket, matkat ja muut kun pitää olla kotona 24/7. Sitten kun on vapaa-vkl niin silloin mennään :) Lomat olemme pystyneet sumplimaan niin että kaikki saa kivaa. Tämä homma kulki alusta asti näin. Mietin kyllä aluksi lähdenkö uusioperhejuttuun mutta yllättävän hyvin sopeuduin ja tyttö on kiva, tullaan juttuun. Toki murkkuikä edessä vasta... Mielelläni toki olisin tutustunut lapsettomaan mieheen mutta tässä ikäluokassa 35+ niitä kelvollisia on aika vähän, aika paljon juoppoja ja mt-ongelmaisia kyllä olisi vapaana. Omalla äidillä oli alkoholiongelma joten siitä asiasta olen saanut tarpeekseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin tosi yllättynyt vastauksista. Aikoinaan kun oman mieheni tapasin, en lainkaan tajunnut kiukutella ettemme näe ilman lasta. Hänen poikansa on ollut alusta asti osa häntä, olemme koko suhteemme aikana olleet kahden vain hyvin harvoin.
Kiillotatko omaa kruunuasi oikeasti sillä, että te ette ole olleet juuri koskaan kahdestaan?? Kuule, ihan jokainen parisuhde tarvitsee kahdenkeskistä aikaa aina välillä, oli kyseessä sitten ydinperhe tai uusperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.
No haloo! Itsekin tuossa sanoit, että joku viikonloppu isovanhemmilla joskus. Ihan samaa minäkin toivon. En ole ajamassa lapsia joka viikonloppu enkä edes joka kuukausi pois. Kun kyse on siitä, että ei ole edes tuollaisia yksittäisiä viikonloppuja koskaan. Ja tuntuuhan se epäreilulta, kun sillä äidillä on tällaista aikaa ihan joka viikonloppu. Kummasti hänen toimintaansa tässä ei kukaan kritisoi, vaan minä olen paha kun toivon edes sitä yhtä viikonloppua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ongelmana ole edes tuo hankala ex vaan mies, joka
1) antaa exän pompottaa, ei uskalla, viitsi eikä jaksa vaatia korvaavaa viikonloppua ja joka ei muutenkaan tunnu saavan asioita aikaan
2) käyttää hankalaa exää tekosyynä ja viettää aikaa mieluummin esim. kavereiden kanssa tai harrastuksessa tai sitten vaikka juuri niiden lasten kanssa mutta ei sopimuksen mukaisesti ap:n kanssa ja suuttuu, kun asiasta aivan oikeudenmukaisesti huomauttaa.Tottakai lapset menevät edelle, mutta ap:n mies ei edes yritä järjestää parisuhdeaikaa eikä selvästi edes kauhistu exän julmasta teosta niin, että tekisi esim. lastensuojeluilmoituksen. Miksi muuten ei tee? Ei lapsia saa jättää heitteille ja jos on sovittu, että äiti hoitaa, niin äiti hankkii myös hoitajan omien menojensa ajaksi tai saa sosiaalitädit niskaansa. Pelkääkö mies, että lapset muuttavat sitten kokonaan hänelle? Ehkä niiden lasten paras olisi päästä jonnekin sijoitukseen kokonaan, kun ei tunnu kumpikaan vanhemmista huolehtivan, että lapsilla on turvallinen koti ja turvallinen aikuinen päivittäin läsnä.
Ap, lakkaa puolustelemasta miestä ja syyttämästä selvästi hankalaa exää. Hankalat exät vaikeuttavat uutta parisuhdetta vain, jos antaa niiden vaikeuttaa sitä. Ja ap:n mies antaa - oikein kumarrellen ja ilomielellä.
Tämä on taas ihan puppua. Joka vanhempi haluaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. Jos lapsi tarvitsee aikuista, minä ainakin olen valmis pudottamaan käsistäni kaiken mieluummin kuin että joku vieras ihminen hoitaisi lasta.
Onneksi minun miesystävä on aikuinen, kypsä ihminen, joka on itsekin vanhempi. Hän tietää että vanhempi luopuisi vaikka toisesta kädestään jos lapsen etu sen vaatisi. Siksi meidän suhde toimii, ei synny mitään draamaa, vaikka minun eksäni joskus tekee oharit. Kumppanini tietää, etten sitä minä tehnyt, enkä rakasta häntä sen vähempää, vaikka priorisoinkin lapsen.
Ei aikuinen voi olla lapselle mustasukkainen. Jos huomaa olevansa sitä jatkuvasti, saattaa olla väärässä suhteessa.
Ei todellakaan halua jokainen vanhempi olla lastensa kanssa niin paljon kuin mahdollista. Miksi sitten nämä lapset, jotka ovat vanhempien loma-ajat päivähoidossa? Tai molempi vanhempi eron jälkeen matkailee ilman lapsiaan? Molemmat olettavat juuri sen toisen vievän lapset huvipuistoihin ja aurinkorannoille.
Ja aikuinen voi olla mustasukkainen lapsille, aivan inhimillinen tunne. Asia erikseen on se, kuinka aikuinen asian työstää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.No haloo! Itsekin tuossa sanoit, että joku viikonloppu isovanhemmilla joskus. Ihan samaa minäkin toivon. En ole ajamassa lapsia joka viikonloppu enkä edes joka kuukausi pois. Kun kyse on siitä, että ei ole edes tuollaisia yksittäisiä viikonloppuja koskaan. Ja tuntuuhan se epäreilulta, kun sillä äidillä on tällaista aikaa ihan joka viikonloppu. Kummasti hänen toimintaansa tässä ei kukaan kritisoi, vaan minä olen paha kun toivon edes sitä yhtä viikonloppua.
ap
No kyllä sen exän toiminta kuulostaa manipulatiiviselta ja vastuuttomalta, mutta kun se ei auta sinua yhtään, että me toteamme sen. Sinua auttaa vain se, että mies lakkaa passaamasta vastuutonta exäänsä. Siksi mies on se sun ongelma, ei exä tai lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi nyt epäselväksi, että miten mies perustelee sen, että hän aina joustaa exän pillin ja unohdusten tms. mukaan? Kai hän nyt jotain muutakin sinulle sanoo kuin että asia on nyt näin ja sille ei voi mitään. Itse ainakin jankkaisin kunnes saisin kunnollisen vastauksen.
Hän sanoo vain, että hänen pitää hoitaa lapset, koska ei ole vaihtoehtoja. Ja nyt olenkin jankannut ja mies näyttää vain suuttuvan. Ja tämäkin asia ratkeaisi puhumalla kasvotusten, mutta kun ei ole sitä kahdenkeskistä aikaa. En minä sitä kahdenkeskistä aikaa pelkästään huvituksiin ja seksileikkeihin kaipaa vaan juuri tällaisiinkin asioihin sitä tarvittaisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat suhteelta muuta kuin saat.
Mies ei halua vastustaa exäänsä.
Exä käyttää tilaisuutta, koska se on mahdollista.
Fakta: Lapset ovat isällään ja jos alat tätä kiukutella, tekee mies valinnan suhteenne jatkosta. Vai teetkö itse sitä ennen?
Vierailija kirjoitti:
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.
Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa.
Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.No haloo! Itsekin tuossa sanoit, että joku viikonloppu isovanhemmilla joskus. Ihan samaa minäkin toivon. En ole ajamassa lapsia joka viikonloppu enkä edes joka kuukausi pois. Kun kyse on siitä, että ei ole edes tuollaisia yksittäisiä viikonloppuja koskaan. Ja tuntuuhan se epäreilulta, kun sillä äidillä on tällaista aikaa ihan joka viikonloppu. Kummasti hänen toimintaansa tässä ei kukaan kritisoi, vaan minä olen paha kun toivon edes sitä yhtä viikonloppua.
ap
No kyllä sen exän toiminta kuulostaa manipulatiiviselta ja vastuuttomalta, mutta kun se ei auta sinua yhtään, että me toteamme sen. Sinua auttaa vain se, että mies lakkaa passaamasta vastuutonta exäänsä. Siksi mies on se sun ongelma, ei exä tai lapset.
No kyllä se itse asiassa auttaisi. Tukea tulin tälle palstalle hakemaan. Aika syvissä syövereissä nimittäun olen tällä hetkellä ja empatia olisi tervetullutta tämän haukkumisen sijaan. Mutta joo, tiedän että vauvapalstalla se on ehkä vähän utopinen toive.
Ap
Jos miehellä ei ole sinulle kahdenkeskistä aikaa sitä on vähän kohtuutonta vaatia. Jankkasmalla asia ei parane, päinvastoin. Etsi mieluummin mies jolla on myös sinulle aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.No haloo! Itsekin tuossa sanoit, että joku viikonloppu isovanhemmilla joskus. Ihan samaa minäkin toivon. En ole ajamassa lapsia joka viikonloppu enkä edes joka kuukausi pois. Kun kyse on siitä, että ei ole edes tuollaisia yksittäisiä viikonloppuja koskaan. Ja tuntuuhan se epäreilulta, kun sillä äidillä on tällaista aikaa ihan joka viikonloppu. Kummasti hänen toimintaansa tässä ei kukaan kritisoi, vaan minä olen paha kun toivon edes sitä yhtä viikonloppua.
ap
No kyllä sen exän toiminta kuulostaa manipulatiiviselta ja vastuuttomalta, mutta kun se ei auta sinua yhtään, että me toteamme sen. Sinua auttaa vain se, että mies lakkaa passaamasta vastuutonta exäänsä. Siksi mies on se sun ongelma, ei exä tai lapset.
No kyllä se itse asiassa auttaisi. Tukea tulin tälle palstalle hakemaan. Aika syvissä syövereissä nimittäun olen tällä hetkellä ja empatia olisi tervetullutta tämän haukkumisen sijaan. Mutta joo, tiedän että vauvapalstalla se on ehkä vähän utopinen toive.
Ap
Nämä jotka eivät ole lähteneet haukkumaan exää tai arvailemaan hänen motiivejaan ovat niitä jotka yrittävät oikeasti auttaa sinua. Koska sexän miettimisestä ei ole sinulle mitään iloa, keskity miehelle puhumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.
Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa.
Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.
En tietenkään ole oikeasti exälle soittamassa. Se oli vain kuvaus siitä, miltä minusta tuntuu. Olen oikeasti niin pettynyt ja vihainen, että tekisi mieli hänellekin kertoa, mitä mieltä minä olen. Onhan hän osittain vastuussa minullekin tekemisistään. Olisin voinut varata jotkut kalliit teatteriliput tai matkan ja olisin menettänyt nämä hänen takiaan, niin todellakin se on myös minun ja hänen välinen asia, jos asia on sovittu ja meno hänen takiaan siirtyy.
Ja sen verran mies voisi tälle asialle, että edes kertoisi minulle, miten asia on ja voisimme yhdessä nyt miettiä, miten tämä asia ratkaistaan. Hän ei kerro minulle mitään ja toistelee vain, että ei ole vaihtoehtoja. En ole aamun jälkeen hänen kanssaan jutellut ja tilanne roikkuu nyt ilmassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ihan yleisellä tasolla kun näitä miehen lapset/ex /uusperhe ongelmia on täällä viikoittain:
Miksi lapset ovat jotain , joka pitää tunkea pois suhteesta ? Tekisittekö saman yhteisille lapsillenne ? Pois lukien joku vkl isovanhemmilla tms.
En tiedä osasinko ilmaista mitä mietin. Tietysti suhteen on vaikea kehittyä kun kakarat pyörii jaloissa eikä ole lapsillekaan hyväksi sotkea heitä kuvioon jonka kestävyys on arvoitus. Tuntuu vain , että lapset on jotain joka pitäisi voida tunkea komeroon ja ottaa esiin n.18v kuluttua.No haloo! Itsekin tuossa sanoit, että joku viikonloppu isovanhemmilla joskus. Ihan samaa minäkin toivon. En ole ajamassa lapsia joka viikonloppu enkä edes joka kuukausi pois. Kun kyse on siitä, että ei ole edes tuollaisia yksittäisiä viikonloppuja koskaan. Ja tuntuuhan se epäreilulta, kun sillä äidillä on tällaista aikaa ihan joka viikonloppu. Kummasti hänen toimintaansa tässä ei kukaan kritisoi, vaan minä olen paha kun toivon edes sitä yhtä viikonloppua.
ap
No kyllä sen exän toiminta kuulostaa manipulatiiviselta ja vastuuttomalta, mutta kun se ei auta sinua yhtään, että me toteamme sen. Sinua auttaa vain se, että mies lakkaa passaamasta vastuutonta exäänsä. Siksi mies on se sun ongelma, ei exä tai lapset.
No kyllä se itse asiassa auttaisi. Tukea tulin tälle palstalle hakemaan. Aika syvissä syövereissä nimittäun olen tällä hetkellä ja empatia olisi tervetullutta tämän haukkumisen sijaan. Mutta joo, tiedän että vauvapalstalla se on ehkä vähän utopinen toive.
Ap
Nämä jotka eivät ole lähteneet haukkumaan exää tai arvailemaan hänen motiivejaan ovat niitä jotka yrittävät oikeasti auttaa sinua. Koska sexän miettimisestä ei ole sinulle mitään iloa, keskity miehelle puhumiseen.
En minä mitään haukkumisia tai motiivien arvailuja tarkoittanutkaan. Ihan vain, että "juu, kuulostaa epäreilulta ja olet ihan oikeutettu tunteisiisi". Ja näitä viestejä onkin tullut paljon, kiitos niistä. Joillakin vain rivien välistä tulee sanoma, että olen tyhmä ja lapsellinen kun minulla on tunteet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.
Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa.
Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.
En tietenkään ole oikeasti exälle soittamassa. Se oli vain kuvaus siitä, miltä minusta tuntuu. Olen oikeasti niin pettynyt ja vihainen, että tekisi mieli hänellekin kertoa, mitä mieltä minä olen. Onhan hän osittain vastuussa minullekin tekemisistään. Olisin voinut varata jotkut kalliit teatteriliput tai matkan ja olisin menettänyt nämä hänen takiaan, niin todellakin se on myös minun ja hänen välinen asia, jos asia on sovittu ja meno hänen takiaan siirtyy.
Ja sen verran mies voisi tälle asialle, että edes kertoisi minulle, miten asia on ja voisimme yhdessä nyt miettiä, miten tämä asia ratkaistaan. Hän ei kerro minulle mitään ja toistelee vain, että ei ole vaihtoehtoja. En ole aamun jälkeen hänen kanssaan jutellut ja tilanne roikkuu nyt ilmassa.
ap
Todella ikävä olo on varmasti:( Luulen, että mies on oikeasti tiennyt tästä jo aiemmin, että lapset tulevatkin teille. Ei ole sanonut sitä sinulle ja tässä vaiheessa niitä vaihtoehtoja ei kyllä varmaankaan enää olekaan. Ehkä mies ei sitten oikeasti halua viettää sinun kanssasi kahdestaan aikaa. Vaikea sanoa. Mutta annan sinulle virtuaalihalauksen, olet sen tarpeessa
Alue: Aihe vapaa
Olen jotenkin tosi yllättynyt vastauksista. Aikoinaan kun oman mieheni tapasin, en lainkaan tajunnut kiukutella ettemme näe ilman lasta. Hänen poikansa on ollut alusta asti osa häntä, olemme koko suhteemme aikana olleet kahden vain hyvin harvoin.