Pettämisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerrankin hyödynnettäisiin Jeesuksen sanomisia, niin hänhän sanoi näin:

"Joka katsoo naista himoiten tätä, on jo sydämessään tehnyt huorin". Eli jo hairahdusten ajattelu on väärin, millä perusteella me kaikki olemme pettäneet miljoona kertaa ja syyllisiä. Naiset, miehet ja antiloopit.

Kääntöpuoli asiassa on se, että koska olemme kaikki syntisiä, meillä ei pitäisi olla kanttia tuomita toinen toisiamme. Synti ikäänkuin nollautuu. Jokainen tekee virheitä. Jos ei tanokki miehesti tajua antaa anteeksi vaan jatkaa räyhäämistä, mene ja petä oikein perusteellisesti, kun hän on jo valmiiksi sinut maan rakoon sättinytkin.

Ei mulla muuta, huvittaa vain, miten iso numero tehdään normaalista asiasta. Jokainen pettää, jos tilaisuus tarjoutuu, ja jokainen on korviensa välissä jo pettänyt.

mä en jeejsuksiin ja raattuihin usko mut aika hyvä kirjoitus tämäkin.

miehelle tää asia vaan oli todella raskas. ja vaikka kumpikin ihan satasella tahdotaan et meidän suhde jatkuu niin, välillä vain niin perusteellisen väsynyt kulkemaan varpaillaan. olosuhteiden pakosta joudun pussailukaveri tapaamaan pari kertaa kuukaudessa. ollaan hänenkin kanssaan asia käyty läpi ja kumpikaan ei mitään tahdo ja pidetään välit asiallisina. on vain todella raskasta koko ajan miettiä omia sanojaan ja tekojaan, lukea toisen mielialoja ja yrittää sempata.

no mun moka ja olen tän päättänyt kunnialla hoitaa loppuun asti joten kestettävä on.

Oletko miehelle kertonut selkeesti, mistä on kyse? Jos välttelet aihetta, saattaa olla epäluuloinen. Avoimuus lisää luottamusta. Jostain viestistäsi kävi ilmi, ettet itse olisi halunnut edes puolisollesi kertoa koko asiasta. Ehkä mies pelkää, että sinulla on lisää salaisuuksia?

ollaan asiaa puhuttu läpi monta kuukautta. itse käynyt omaa mieltä läpi ja etsinyt sieltä syitä käyttäytymiseen. kertonut tunteeni jaajatukseni läpi miehelle. meillä ollut aina hyvin avoin ja rehellinen parisuhde. mm puhelimet kaikkien käytössä yms. ollaan paljon yhdessä, kaikki vapaa-aika on perhe aikaa yms. ei käydä viihteellä yksin kuin paristi vuodessa, jos sitäkään. olen aina siellä issä sanon olevani ja näistä jää usein myös jälkiä jos haluaa tarkastaa. elämäni on aika pientä ja perhekeskeistä. tää työasia jossa pussailukin tapahtui on ainoa elämäni oma juttu viimeisen 15vuoden ajalta. ja luulen et miehelle on ollut vaikeaa ns päästää mua perheen ulkouolelle kun on aina tottunut et olen kotona tai ainakin lähiympyröissä (töissä). hän on myös luonteeltaan pessimisti ja jo valmiiksi murehtii ja pelkää asioita. minulla on ollut aina olo etti ole ikinä täysin muhun luottanut. sekin on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerrankin hyödynnettäisiin Jeesuksen sanomisia, niin hänhän sanoi näin:

"Joka katsoo naista himoiten tätä, on jo sydämessään tehnyt huorin". Eli jo hairahdusten ajattelu on väärin, millä perusteella me kaikki olemme pettäneet miljoona kertaa ja syyllisiä. Naiset, miehet ja antiloopit.

Kääntöpuoli asiassa on se, että koska olemme kaikki syntisiä, meillä ei pitäisi olla kanttia tuomita toinen toisiamme. Synti ikäänkuin nollautuu. Jokainen tekee virheitä. Jos ei tanokki miehesti tajua antaa anteeksi vaan jatkaa räyhäämistä, mene ja petä oikein perusteellisesti, kun hän on jo valmiiksi sinut maan rakoon sättinytkin.

Ei mulla muuta, huvittaa vain, miten iso numero tehdään normaalista asiasta. Jokainen pettää, jos tilaisuus tarjoutuu, ja jokainen on korviensa välissä jo pettänyt.

mä en jeejsuksiin ja raattuihin usko mut aika hyvä kirjoitus tämäkin.

miehelle tää asia vaan oli todella raskas. ja vaikka kumpikin ihan satasella tahdotaan et meidän suhde jatkuu niin, välillä vain niin perusteellisen väsynyt kulkemaan varpaillaan. olosuhteiden pakosta joudun pussailukaveri tapaamaan pari kertaa kuukaudessa. ollaan hänenkin kanssaan asia käyty läpi ja kumpikaan ei mitään tahdo ja pidetään välit asiallisina. on vain todella raskasta koko ajan miettiä omia sanojaan ja tekojaan, lukea toisen mielialoja ja yrittää sempata.

no mun moka ja olen tän päättänyt kunnialla hoitaa loppuun asti joten kestettävä on.

Oletko miehelle kertonut selkeesti, mistä on kyse? Jos välttelet aihetta, saattaa olla epäluuloinen. Avoimuus lisää luottamusta. Jostain viestistäsi kävi ilmi, ettet itse olisi halunnut edes puolisollesi kertoa koko asiasta. Ehkä mies pelkää, että sinulla on lisää salaisuuksia?

ollaan asiaa puhuttu läpi monta kuukautta. itse käynyt omaa mieltä läpi ja etsinyt sieltä syitä käyttäytymiseen. kertonut tunteeni jaajatukseni läpi miehelle. meillä ollut aina hyvin avoin ja rehellinen parisuhde. mm puhelimet kaikkien käytössä yms. ollaan paljon yhdessä, kaikki vapaa-aika on perhe aikaa yms. ei käydä viihteellä yksin kuin paristi vuodessa, jos sitäkään. olen aina siellä issä sanon olevani ja näistä jää usein myös jälkiä jos haluaa tarkastaa. elämäni on aika pientä ja perhekeskeistä. tää työasia jossa pussailukin tapahtui on ainoa elämäni oma juttu viimeisen 15vuoden ajalta. ja luulen et miehelle on ollut vaikeaa ns päästää mua perheen ulkouolelle kun on aina tottunut et olen kotona tai ainakin lähiympyröissä (töissä). hän on myös luonteeltaan pessimisti ja jo valmiiksi murehtii ja pelkää asioita. minulla on ollut aina olo etti ole ikinä täysin muhun luottanut. sekin on raskasta.

Ymmärrän teitä molempia. Sulle asia on aika vähäpätöinen. Miehesi saattaa kuitenkin pelätä, että asia toistuu. Jos olet itse varma, ettet aio enää toimia samalla tavalla, sano se miehellesi selvästi ja kerro myös, että asia pitää nyt unohtaa, ette jaksa vatvoa tilannetta loputtomiin. Jos nimittäin tilanne ei tuosta muuten etene.

Miten se on tapahtunut kerran-kaks? Kuulostat kiertelevän yhä, siis kaksi kertaa? Ja antaisin anteeksi, mutta en varmaan haluaisi jatkaa parisuhdetta. En loukkaantuisi loppu elämäksi, mutta sydämeni särkyisi. Olemme mieheni kanssa kuitenkin sopineet parisuhteemme säännöt niin selvästi, että ei luottamustani tarvitse loukata, mies tietää, että tuollainen loukkaisi ja hän itse olisi vastuussa valinnasta ola vastustamatta kiusausta. Miksi jäisin kuuntelemaan selittelyjä, varsinkaan tuollaista "ei edes seksiä, kerran-kaks jotain ei-niin-pahaa-kuin-seksi..." just joo, onnea teille. En usko, että saat tuolla menolla edes aidosti anteeksi kun et aidosti osaasi ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Miten se on tapahtunut kerran-kaks? Kuulostat kiertelevän yhä, siis kaksi kertaa? Ja antaisin anteeksi, mutta en varmaan haluaisi jatkaa parisuhdetta. En loukkaantuisi loppu elämäksi, mutta sydämeni särkyisi. Olemme mieheni kanssa kuitenkin sopineet parisuhteemme säännöt niin selvästi, että ei luottamustani tarvitse loukata, mies tietää, että tuollainen loukkaisi ja hän itse olisi vastuussa valinnasta ola vastustamatta kiusausta. Miksi jäisin kuuntelemaan selittelyjä, varsinkaan tuollaista "ei edes seksiä, kerran-kaks jotain ei-niin-pahaa-kuin-seksi..." just joo, onnea teille. En usko, että saat tuolla menolla edes aidosti anteeksi kun et aidosti osaasi ymmärrä.

keeroin aloituksessa selvästi et olen tätä ihmistä halaillut kahdesti ja ekalla kerralla myös suudellut. kysymys oli et jos puolisosi pussailee kerran-kaks jonkun kanssa niin mitä tekisit.

ja tuo ei-edes-seksi- ei ole mikään selittely, vaan usein kun puhutaan pettämisestä niin oletetaan että se on seksiä. kun onhan niitä muitakin tapoja. juurikin pussailu, henkinen pettäminen yms. eli miksi vain seksi määritellään pettämikseksi, aika usein. ja ihan kiinnosta tietää et millaisia mielipiteitä ihmisillä näihin on. mikä on kenenkin raja? joillakin se on hyvin tiukka, ei saa olla edes kavreina toista sukupuolta (tai samaa jos on homo/lesbo) tms. ja toiset taas ymmärtävät et maailma ei ole täydellinen ja ihminen tekee virheitä. joitain virheitä voi saada anteeksi, toisia ei. missä se raja kulkee kenelläkin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerrankin hyödynnettäisiin Jeesuksen sanomisia, niin hänhän sanoi näin:

"Joka katsoo naista himoiten tätä, on jo sydämessään tehnyt huorin". Eli jo hairahdusten ajattelu on väärin, millä perusteella me kaikki olemme pettäneet miljoona kertaa ja syyllisiä. Naiset, miehet ja antiloopit.

Kääntöpuoli asiassa on se, että koska olemme kaikki syntisiä, meillä ei pitäisi olla kanttia tuomita toinen toisiamme. Synti ikäänkuin nollautuu. Jokainen tekee virheitä. Jos ei tanokki miehesti tajua antaa anteeksi vaan jatkaa räyhäämistä, mene ja petä oikein perusteellisesti, kun hän on jo valmiiksi sinut maan rakoon sättinytkin.

Ei mulla muuta, huvittaa vain, miten iso numero tehdään normaalista asiasta. Jokainen pettää, jos tilaisuus tarjoutuu, ja jokainen on korviensa välissä jo pettänyt.

mä en jeejsuksiin ja raattuihin usko mut aika hyvä kirjoitus tämäkin.

miehelle tää asia vaan oli todella raskas. ja vaikka kumpikin ihan satasella tahdotaan et meidän suhde jatkuu niin, välillä vain niin perusteellisen väsynyt kulkemaan varpaillaan. olosuhteiden pakosta joudun pussailukaveri tapaamaan pari kertaa kuukaudessa. ollaan hänenkin kanssaan asia käyty läpi ja kumpikaan ei mitään tahdo ja pidetään välit asiallisina. on vain todella raskasta koko ajan miettiä omia sanojaan ja tekojaan, lukea toisen mielialoja ja yrittää sempata.

no mun moka ja olen tän päättänyt kunnialla hoitaa loppuun asti joten kestettävä on.

Oletko miehelle kertonut selkeesti, mistä on kyse? Jos välttelet aihetta, saattaa olla epäluuloinen. Avoimuus lisää luottamusta. Jostain viestistäsi kävi ilmi, ettet itse olisi halunnut edes puolisollesi kertoa koko asiasta. Ehkä mies pelkää, että sinulla on lisää salaisuuksia?

ollaan asiaa puhuttu läpi monta kuukautta. itse käynyt omaa mieltä läpi ja etsinyt sieltä syitä käyttäytymiseen. kertonut tunteeni jaajatukseni läpi miehelle. meillä ollut aina hyvin avoin ja rehellinen parisuhde. mm puhelimet kaikkien käytössä yms. ollaan paljon yhdessä, kaikki vapaa-aika on perhe aikaa yms. ei käydä viihteellä yksin kuin paristi vuodessa, jos sitäkään. olen aina siellä issä sanon olevani ja näistä jää usein myös jälkiä jos haluaa tarkastaa. elämäni on aika pientä ja perhekeskeistä. tää työasia jossa pussailukin tapahtui on ainoa elämäni oma juttu viimeisen 15vuoden ajalta. ja luulen et miehelle on ollut vaikeaa ns päästää mua perheen ulkouolelle kun on aina tottunut et olen kotona tai ainakin lähiympyröissä (töissä). hän on myös luonteeltaan pessimisti ja jo valmiiksi murehtii ja pelkää asioita. minulla on ollut aina olo etti ole ikinä täysin muhun luottanut. sekin on raskasta.

Ymmärrän teitä molempia. Sulle asia on aika vähäpätöinen. Miehesi saattaa kuitenkin pelätä, että asia toistuu. Jos olet itse varma, ettet aio enää toimia samalla tavalla, sano se miehellesi selvästi ja kerro myös, että asia pitää nyt unohtaa, ette jaksa vatvoa tilannetta loputtomiin. Jos nimittäin tilanne ei tuosta muuten etene.

kiitos! on tilanne mennyt parempaan koska en ole aiheuttanut mitään hämminkiä ennen enkä nyt jälkeenkään tapahtuman. pyrin olemaan avoin ja luotettava. pikkuhiljaa elämä alkaa rakentua paikoilleen taas.

miehelle olen sanonut suoraan et kadun valtavasti tekoani ja sitä tuskaa jonka hälle aiheutin plus menetin hyvän kaverin samalla. mä hävisin eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerrankin hyödynnettäisiin Jeesuksen sanomisia, niin hänhän sanoi näin:

"Joka katsoo naista himoiten tätä, on jo sydämessään tehnyt huorin". Eli jo hairahdusten ajattelu on väärin, millä perusteella me kaikki olemme pettäneet miljoona kertaa ja syyllisiä. Naiset, miehet ja antiloopit.

Kääntöpuoli asiassa on se, että koska olemme kaikki syntisiä, meillä ei pitäisi olla kanttia tuomita toinen toisiamme. Synti ikäänkuin nollautuu. Jokainen tekee virheitä. Jos ei tanokki miehesti tajua antaa anteeksi vaan jatkaa räyhäämistä, mene ja petä oikein perusteellisesti, kun hän on jo valmiiksi sinut maan rakoon sättinytkin.

Ei mulla muuta, huvittaa vain, miten iso numero tehdään normaalista asiasta. Jokainen pettää, jos tilaisuus tarjoutuu, ja jokainen on korviensa välissä jo pettänyt.

mä en jeejsuksiin ja raattuihin usko mut aika hyvä kirjoitus tämäkin.

miehelle tää asia vaan oli todella raskas. ja vaikka kumpikin ihan satasella tahdotaan et meidän suhde jatkuu niin, välillä vain niin perusteellisen väsynyt kulkemaan varpaillaan. olosuhteiden pakosta joudun pussailukaveri tapaamaan pari kertaa kuukaudessa. ollaan hänenkin kanssaan asia käyty läpi ja kumpikaan ei mitään tahdo ja pidetään välit asiallisina. on vain todella raskasta koko ajan miettiä omia sanojaan ja tekojaan, lukea toisen mielialoja ja yrittää sempata.

no mun moka ja olen tän päättänyt kunnialla hoitaa loppuun asti joten kestettävä on.

Oletko miehelle kertonut selkeesti, mistä on kyse? Jos välttelet aihetta, saattaa olla epäluuloinen. Avoimuus lisää luottamusta. Jostain viestistäsi kävi ilmi, ettet itse olisi halunnut edes puolisollesi kertoa koko asiasta. Ehkä mies pelkää, että sinulla on lisää salaisuuksia?

ollaan asiaa puhuttu läpi monta kuukautta. itse käynyt omaa mieltä läpi ja etsinyt sieltä syitä käyttäytymiseen. kertonut tunteeni jaajatukseni läpi miehelle. meillä ollut aina hyvin avoin ja rehellinen parisuhde. mm puhelimet kaikkien käytössä yms. ollaan paljon yhdessä, kaikki vapaa-aika on perhe aikaa yms. ei käydä viihteellä yksin kuin paristi vuodessa, jos sitäkään. olen aina siellä issä sanon olevani ja näistä jää usein myös jälkiä jos haluaa tarkastaa. elämäni on aika pientä ja perhekeskeistä. tää työasia jossa pussailukin tapahtui on ainoa elämäni oma juttu viimeisen 15vuoden ajalta. ja luulen et miehelle on ollut vaikeaa ns päästää mua perheen ulkouolelle kun on aina tottunut et olen kotona tai ainakin lähiympyröissä (töissä). hän on myös luonteeltaan pessimisti ja jo valmiiksi murehtii ja pelkää asioita. minulla on ollut aina olo etti ole ikinä täysin muhun luottanut. sekin on raskasta.

Ymmärrän teitä molempia. Sulle asia on aika vähäpätöinen. Miehesi saattaa kuitenkin pelätä, että asia toistuu. Jos olet itse varma, ettet aio enää toimia samalla tavalla, sano se miehellesi selvästi ja kerro myös, että asia pitää nyt unohtaa, ette jaksa vatvoa tilannetta loputtomiin. Jos nimittäin tilanne ei tuosta muuten etene.

kiitos! on tilanne mennyt parempaan koska en ole aiheuttanut mitään hämminkiä ennen enkä nyt jälkeenkään tapahtuman. pyrin olemaan avoin ja luotettava. pikkuhiljaa elämä alkaa rakentua paikoilleen taas.

miehelle olen sanonut suoraan et kadun valtavasti tekoani ja sitä tuskaa jonka hälle aiheutin plus menetin hyvän kaverin samalla. mä hävisin eniten.

Sinä hävisit eniten täysin sinun valintasi ja tekosi seurauksena. Harva pettäjä on kovin taitava käsittelemään ja oivaltamaan asioita yksinään, käyttekö jo jossain pariterapiassa? Minusta kuulostaa siltä, että kiirehdit lakaisemaan tapahtuneen maton alle niinkuin sitä ei olisi tapahtunutkaan, "otin opikseni". Se nyt kuitenkin on todellakin tapahtunut.

Ymmmärsitkö suhteenne arvon ennen pettämistä? Entä miehesi? Jos ette niin teillä on nyt mahdollisuus ymmärtää se ja rakentaa suhteestanne vahvempi. Jos taas olit vain välinpitämätön ja itsekäs pettäessäsi miestäsi niin tuskinpa suhteestanne enää hyvää saa ja voi olla parempi päästää irti. Tiedostit varmaan pettämisen mahdollisen hinnan jo pettäessäsi, mutta ei se sinua estänyt, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi, ja antaisin seksinkin anteeksi. Ihmiset tekee virheitä, pahojakin, eikä se saa mun rakkautta sekunnissa loppumaan. Jos luottamus petetään, se on paha juttu, mutta voin keskustella asiasta, ja jos toinen selvästi katuu, en jää märehtimään asiaa loppuelämäksi. Jos juttu alkaa toistumaan, silloin ei enää ole syytä jatkaa suhdetta. Mutta ei minua tuollaiset pikkujutut oikeasti järkytä - ei siinä kenenkään hengestä tai terveydestä sentään ole kyse. Maailmassa on paljon kamalampiakin asioita.

Kuten?

Etkö sinä tiedä maailmassa mitään kamalampaa, kuin että puolisosi pussaisi toista naista?

Oikeastaan en tiedä mitään pahempaa kuin sen, että rakstettuni hakee läheisyyttä muualta kuin minulta. Nyt kun kysyit.

No melkoisessa pumpulissa olet elämäsi elänyt, jos tuo on pahinta, mitä keksit. Läheisyys ei edes ole keneltäkään mitenkään pois. Itselleni ainakin puolison/lapsen vakava sairastuminen/vammaantuminen olisi todella paha. Tai minun, puolison tai lapsen raiskatuksi tuleminen, jos menetämme työpaikat, koti palaa tulipalossa... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jostain pususta ja halista tuskin menettäisin edes yöunia, mutta toisaalta taas tämä johtuu siitä, etten pelkää puolisoni menettämistä tai koe muutenkaan oloani uhatuksi. 

Helppo on puhua, ennenkö osuu omalle kohdalle. Ei kai sitä ennen tuollaista tapahtumaa pelkääkään menettävänsä puolisoaan, ei osaa edes kuvitella moista toisesta.

Minusta tuo ei olisi niin paha kuin seksi, vaikka huolestuttavaa olisikin enkä hyvällä katsoisi. Mutta tuollainen saattaa tapahtua aika helpostikin ohimennen, kun taas seksi vaatii että löydetään sopiva paikka, riisutaan vaatteet ja kiihotutaan niin paljon että seksi onnistuu. Ja varmasti ehtii kelata mielessään sitä kotona olevaa kumppania ja mitä kaikkea tästä voi seurata, teenkö silti. Aikamoista tietoista ja pidempiaikaista toimintaa siis.