Naiset ei nykyään enää halua lapsia, miehet haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies haluaa rällätä, reissata ja ryypätä nelikymppiseksi asti ja sitten pitäisi löytää se 22-vuotias hoikka ja kaunis tyttis lastensa äidiksi. Miettikää miehet tuota lapsiasiaa vähän aiemmin... Meissä kolmekymppisissä olisi monia naisia jotka haluaisivat lapsia, mutta sopivaa kumppania ei vaan löydy. 

Miehet pääsevät armeijan ja muiden syiden vuoksi aloittamaan opintonsa usein selvästikin naisia myöhemmin. Kun ne opinnot alkavat myöhemmin, niin silloin on myös valmistumisikä yleensä korkeampi. Monella se voi lähennellä kolmeakymppäkin. No, sitten on vuorossa työelämän aloittaminen, tulotason nouseminen opiskeluaikojen kituuttamisesta vihdoin kunnolliselle tasolle ja mies alkaa sitä myötä päästä elämässään ensimmäistä kertaa kunnolla vauhtiin! Miksi ihmeessä mies haluaisi silloin tehdä lapsia jarruttamaan elämää, kun on vihdoin päässyt ensimmäistä kertaa kunnolla nauttimaan elämästään? Miettikää te naisetkin tätä asiaa vähän tarkemmin, siis miesten kannalta katsottuna tarkemmin! Ei mies halua silloin siihen lapsia jarruttamaan, kun ne ehtii myöhemminkin.

40v tulee kylmä herätys siihen, että ei saakaan 25v mirkkua lisääntymishaaveita toteuttamaan.

Minuun ei tuollainen uhkakuva pure, eikä tule saamaan minua hankkimaan lapsia nuorempana, silloin kun haluan elämässäni vielä mennä. Jos jään lapsettomaksi, niin se ei ole tai tule olemaan minulle koskaan ongelma, sen asian kanssa pärjään ja tulen pärjäämään aina kyllä oikein hyvin.

Jostakin syystä se on ongelma, kun yhä useampi nainen ajattelee samoin: jos äitiyden riskit ovat liian kovat, antaa olla. (Paska homma tuo itsemääräämisoikeus, eikö. Siinä äitimyytti rapisee kuin hiekat housunlahkeesta.)

Vierailija kirjoitti:

Mä toivon, että iltapäivälehdet tarttuisivat tähän ketjuun ja kerrankin siihen hitonmoiseen työmäärään, joka perheissä kaatuu äitien niskoille isien saadessa rusinat pullasta....Eläköön vapaus päättää.

Siellä olisi kommenttien puolella heti miehiä marisemassa siitä miten helppoa naisilla on. Pitää vaan painaa pesukoneen nappia ja järjestellä tuikkukuppeja, eikö? :P 

Totta. Nainenhan pääsee paljon helpommalla, voi kehittyä uralla, säilyttää kroppansa, pysyy rikkaampana ja virkeämpänä ilman lapsia. Pystyy harrastamaan, matkustelemaan ja elämään omaa elämäänsä.

Näin on ja tämä on todella turhauttavaa. En ymmärrä miksi miehet haluavat nimenomaan biologisia lapsia. Voisin olla valmis adoptoimaan, mutta en ikimaailmassa halua uhrata hetkeäkään raskauteen. En vain halua tulla raskaaksi, saati sitten synnyttää. Tämä on valtava ongelma, koska en löydä miestä, joka ei lapsia halua. Olen 31-vuotias nainen ja kaikki lupaavat suhteet torppaavat siihen, että mies haluaa jossain vaiheessa perustaa perheen ja nimenomaan biologisia lapsia. Helppohan se on sellaista vaatia, kun ei itse tarvitse uhrata elämästään niim paljon aikaa raskaana olemiseen ja siihen pahimpaan eli synnytykseen.

Miehet saa lastenhoidossa rusinat pullasta.

Mun ex-mies matkusteli työkseen todella paljon. Oli hyvin paljon poissa, mutta se ei ollut suhteessamme sinänsä ongelma, enemmänkin positiivinen asia kun oli omaa aikaa ja toista ehti aina tulla ikävä. Mutta sitten alkoi se lasten kinuaminen... Siis mies on yli puolet vuodesta ulkomailla ja minä olisin lapsia yksin hoitamassa kotona? Sanoin että ei ikipäivänä, en lähde sellaiseen.😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies haluaa rällätä, reissata ja ryypätä nelikymppiseksi asti ja sitten pitäisi löytää se 22-vuotias hoikka ja kaunis tyttis lastensa äidiksi. Miettikää miehet tuota lapsiasiaa vähän aiemmin... Meissä kolmekymppisissä olisi monia naisia jotka haluaisivat lapsia, mutta sopivaa kumppania ei vaan löydy. 

Miehet pääsevät armeijan ja muiden syiden vuoksi aloittamaan opintonsa usein selvästikin naisia myöhemmin. Kun ne opinnot alkavat myöhemmin, niin silloin on myös valmistumisikä yleensä korkeampi. Monella se voi lähennellä kolmeakymppäkin. No, sitten on vuorossa työelämän aloittaminen, tulotason nouseminen opiskeluaikojen kituuttamisesta vihdoin kunnolliselle tasolle ja mies alkaa sitä myötä päästä elämässään ensimmäistä kertaa kunnolla vauhtiin! Miksi ihmeessä mies haluaisi silloin tehdä lapsia jarruttamaan elämää, kun on vihdoin päässyt ensimmäistä kertaa kunnolla nauttimaan elämästään? Miettikää te naisetkin tätä asiaa vähän tarkemmin, siis miesten kannalta katsottuna tarkemmin! Ei mies halua silloin siihen lapsia jarruttamaan, kun ne ehtii myöhemminkin.

40v tulee kylmä herätys siihen, että ei saakaan 25v mirkkua lisääntymishaaveita toteuttamaan.

Mulle riittäisi 35 v joka tekisi yhden.

Vierailija kirjoitti:

Näin on ja tämä on todella turhauttavaa. En ymmärrä miksi miehet haluavat nimenomaan biologisia lapsia. Voisin olla valmis adoptoimaan, mutta en ikimaailmassa halua uhrata hetkeäkään raskauteen. En vain halua tulla raskaaksi, saati sitten synnyttää. Tämä on valtava ongelma, koska en löydä miestä, joka ei lapsia halua. Olen 31-vuotias nainen ja kaikki lupaavat suhteet torppaavat siihen, että mies haluaa jossain vaiheessa perustaa perheen ja nimenomaan biologisia lapsia. Helppohan se on sellaista vaatia, kun ei itse tarvitse uhrata elämästään niim paljon aikaa raskaana olemiseen ja siihen pahimpaan eli synnytykseen.

Toisaalta mahtaisiko olla sen helpompaa hoivata sitä turvattomasti kiintynyttä, koviakokenutta ja todennäköisesti kehityshäiriöistä adoptiolasta...

Miehet haluavat lapsen vain koska nainen haluaa, eivätkä halua menettää naistaan, koska seksin saaminen vaikeutuisi huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin on ja tämä on todella turhauttavaa. En ymmärrä miksi miehet haluavat nimenomaan biologisia lapsia. Voisin olla valmis adoptoimaan, mutta en ikimaailmassa halua uhrata hetkeäkään raskauteen. En vain halua tulla raskaaksi, saati sitten synnyttää. Tämä on valtava ongelma, koska en löydä miestä, joka ei lapsia halua. Olen 31-vuotias nainen ja kaikki lupaavat suhteet torppaavat siihen, että mies haluaa jossain vaiheessa perustaa perheen ja nimenomaan biologisia lapsia. Helppohan se on sellaista vaatia, kun ei itse tarvitse uhrata elämästään niim paljon aikaa raskaana olemiseen ja siihen pahimpaan eli synnytykseen.

Toisaalta mahtaisiko olla sen helpompaa hoivata sitä turvattomasti kiintynyttä, koviakokenutta ja todennäköisesti kehityshäiriöistä adoptiolasta...

Synnytyksestä innostuneelle suositan adoptio alkiota joka olisi muuten päätynyt roskiin, vaan saisikin uuden mahdollisuuden jonkun toisen kautta. Innottomille sopii joko sijais-/tukiperheenä olo (btw,valtavan arvokasta työtä muuten, vaikka kiitos ei juurikaan kuulu!) tai sitten munasolujen luovutusta.

Vierailija kirjoitti:

Helppohan sillä miehellä on. Jos he olisivat raskaana, synnyttäisivät, kohdistuisi paljon kovemmat odotukset yms. niin varmaan sielläkin olisi enemmän vapaaehtoisesti lapsettomia. Moni mies kuitenkin lopulta voi jättää suurimman osan lapseen liittyvistä asioista naisen vastuulle, saa suitsutusta jos pari kertaa vie lapsen tarhaan ja voi lähteä kävelemään ja nähdä lapsia joka toinen viikonloppu ilman, että yhteiskunta pahemmin tuomitsee, jos perhe-elämä alkaa kyllästyttää.

Mä teen lapsia vaan, jos voin olla satavarma, että mies osallistuu lasten ja kodin velvollisuuksiin siinä missä minäkin, aidosti jää kotiin pitemmäksi aikaa lapsen kanssa, on isä eikä oleta mun äitinä hoitavan asiat jne. Sellaista odotellessa. Useimmilla tutuilla miehet lupasi osallistua, mutta totuus on toinen. Kyllä vaippa vaihdetaan välillä ja ei lapsi heitteillä ole, mutta äidillä selvästi isompi vastuu, vaikka lapsi ei enää ole riippuvainen äidistä.

Jos minulta kysytään, haluaisinko olla isä, vastaus olisi kyllä. Kun minulta kysytään, haluaisinko olla äiti, vastaus on että en tiedä ja riippuu lapsen isästä. Lopulta vastaus taitaa olla ei.

Tämä. Voisin hyvin nähdä olevani isä. En halua olla äiti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tilanne on jotenkin se, että suomalaiset nuoret miehet ovat pehmeämpia ja lämpimämpiä kuin ennen, naisten osalla tilanne on juuri toisin päin.  Siinä missä nuoret miehet juttelevat kohteliaasti ja normaalisti muillekin kuin ikätovereilleen, hymyilevät, leikkivät lasten kanssa ym. nuoret naiset ovat usein tosi pelottavia hirveine ripsienpidennyksineen, paljaine rintavakoineen ja sotamaalauksineen. Puhumattakaan niistä hirveistä housuita ja isoista peffoista, joita nykyisin näkee.

Toimin opettajana yläasteella, siellä tämä kehitys on aika selvää. Pojat kasvatetaan nykyisin paljon paremmin kuin ennen, tyttöjä ilmeisesti ei. Pojat harrastavat usein paljon, tytöillä ei välttämättä yläasteella ole enää mitään harrastuksia. Tilanne oli aika erilainen silloin, kun aloitin uraani. Sanoisin, että asiat oli melkein päinvastoin silloin.

Olen huomannut samaa poikieni tyttökavereissa. Ja huom. kohtelen heitä kaikkia tosi hyvin, ja tunnistan oikein hyvin, että olisin itsekin kasvattanut samanlaisen tyttären. Kun itse on joutunut kaikesta tappelemaan ja kuuntelemaan sitä "pojat on parempia"- virttä, niin väistämättäkin se näkyy jossain.

Pojat on paljon lämpimämpiä ja inhimillisempiä nykyään. Tytöt laskee jokaisen tekemisensä ja on koko ajan sotajalalla meidän äitiensä kärsimysten tähden.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävänä pari sinkkumiestä, jotka haaveilevat perheestä ja lapsista koko ajan. Mutta ei vain löydy naista, joka haluaisi lapsia. Muuten he kyllä saavat naisia parisuhteeseen ja avoliittoonkin, mutta joutuvat jatkamaan etsintää kun haluavat naisen, joka haluaisi perheen.

Minä seurustelin vähän aikaa yhden lasta haluavan yli nelikymppisen sinkkumiehen kanssa. Nuorena miehenä elämä käytettiin rälläämiseen ja vieläkin oli vähän vaikeuksia alkoholin kanssa. Sitä oli saatava joka viikonloppu. Joka päivä töiden jälkeen on päästävä nukkumaan päiväunet. Harrastuksia ja menoja riitti. Miehellä ei selvästikään ollut minkäänlaista ymmärrystä siitä, millaista arkielämä on vauva- ja lapsiperheessä. Tuolla tyylillä perhe-elämä ei tule onnistumaan, ellei tee elämäntapoihinsa radikaaleja muutoksia, enkä usko, että yli nelikymppisenä enää pystyy tekemään. Jos jonkun naisen onnistuukin höynäyttämään lapsensa äidiksi, niin satavarmasti ero tulee alle kahdessa vuodessa ja sen jälkeen mies liittyy treffipalstojen viittäkymppiä lähestyvien pikkulasten eroisien kerhoon.

Niin, miehet tykkäävät kyllä siitä alullepanosta, mutta niiden pitäisi kärsiä reilut yhdeksän kuukautta raskautta ja synnyttää, niin luultavasti koko ihmiskunta olisi jo kuollut sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Mä luultavasti haluaisin lapsia, jos mulla olisi siinä se miehen rooli. Pitää korkeintaan kädestä kiinni naista, kun nainen synnyttää (Johon voi pahimmassa tapauksessa kuolla). En pysty olemaan raskaana tai synnyttämään, en ole tarpeeksi vahva siihen. 

Hmm... jännäksi on mennyt kuvitelmat siitä, mitä raskaus ja synnytys on. Ihan ajatusleikkinä: maailmassa on kohta 8 miljardia ihmistä, ja niillä jokaisella on ne synnyttänyt äiti. Ihanko oikeasti ne on jotain ihmenaisia kaikki? Ja ylipäätään kun katselet ympärilläsi olevia naisia, etenkin vanhempia, suurin osa on synnyttänyt. Näyttävätkö ihmeellisiltä? Traumatisoituneilta? Vammautuneilta?

Tämä ei siis ole mikään yritys kääntää päätäsi, jos et halua lapsia, niin sehän on täysin ok. Mutta joku todellisuudentaju on hyvä säilyttää sen suhteen mitä se raskaus ja synnyttäminen oikeasti nykypäivänä on.

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat lapsen vain koska nainen haluaa, eivätkä halua menettää naistaan, koska seksin saaminen vaikeutuisi huomattavasti.

Sitähän se on raadollisimmillaan, halutaan varmistaa "säännöllinen seksi" ja suostutaan naisen lisääntymisleikkeihin ymmärtämättä että se seksi tulee vähentymään radikaalisti, jopa vähemmäksi kuin poikamiehenä satunnaispanojen merkeissä.

Lapseton nelikymppisenä? Sign me up!

Mieheni haluaa lapsia. Minä en tiedä, luultavasti en. Mies kyllä tekee kotihommia, eikä ole missään nimessä laiska, mutta kaiken organisointi vastuu on minulla. Päälimmäinen ajatus lapsesta on "Ei hitto, en mä taida jaksaa"..Urani on hyvässä nousussa ja lapsen teko tekisi kaikesta paljon haastavempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luultavasti haluaisin lapsia, jos mulla olisi siinä se miehen rooli. Pitää korkeintaan kädestä kiinni naista, kun nainen synnyttää (Johon voi pahimmassa tapauksessa kuolla). En pysty olemaan raskaana tai synnyttämään, en ole tarpeeksi vahva siihen. 

Hmm... jännäksi on mennyt kuvitelmat siitä, mitä raskaus ja synnytys on. Ihan ajatusleikkinä: maailmassa on kohta 8 miljardia ihmistä, ja niillä jokaisella on ne synnyttänyt äiti. Ihanko oikeasti ne on jotain ihmenaisia kaikki? Ja ylipäätään kun katselet ympärilläsi olevia naisia, etenkin vanhempia, suurin osa on synnyttänyt. Näyttävätkö ihmeellisiltä? Traumatisoituneilta? Vammautuneilta?

Tämä ei siis ole mikään yritys kääntää päätäsi, jos et halua lapsia, niin sehän on täysin ok. Mutta joku todellisuudentaju on hyvä säilyttää sen suhteen mitä se raskaus ja synnyttäminen oikeasti nykypäivänä on.

Voin kertoa, että molemmat raskauteni ja synnytykset olivat ihan saatan anmoista kidutusta. t. kahdenäiti

Ihan selvä homma jo siksi että eivät miehen sukuelimet repeydy siinä hommassa ja kroppa muutenkin mene pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä aloituksessa kuvattu trendi ei haittaa ketään naista. Se haittaa vain miehiä. Ap

Kyllä mua haittaa, että Suomesta loppuu kohta veronmaksajat ja todennäköisesti eläkesysteemejä joudutaan leikkaamaan kovalla kädellä. Vituttaa maksaa korkeita eläkemaksuja ja ties kuinka korkeita omat lapset aikanaan joutuvat maksamaankaan. Omat vanhemmat ja isovanhemmat on jo kuolleet, että ne eläkemaksut menee ihan näiden lapsettomienkin eläkkeiden maksuun. Äitinä olen huolissani omien lasteni tulevaisuuden maksutaakasta. 

Ja joo ei - Suomen järjestelmässä vain osa eläkemaksuista rahastoidaan. Suurin osa nyt maksettavista eläkemaksuista menee nykyisten eläkeläisten eläkkeisiin. Mun lapset maksavat aikanaan aika monen lapsettomankin eläkkeet. Tää korttitalo tulee kaatumaan.