Lapsi pyytää apua, esim läksyissä, mutta avun vastaanottaminen tuottaa ongelmia
Miten toimisitte seuraavassa tilanteessa, josta meillä saadaan usein väittely aikaan ja tämä taas ruokkii tulevia vastaavia tilanteita hyvin negatiivisesti.
Eli lapsella on ongelma johon pyytää apua, tehdään esim läksyjä yhdessä keittiössä, laitan samalla ruokaa yms.
Mutta kun menen neuvomaan lapsi ei tunnu keskittyvän tai kuuntelevan. Hän taitaa joskus odottaa että ns. teen työn hänen puolestaan, jos ei ihan kokonaan niin melkein.
Kun pyydän häntä keskittymään, hän suuttuu. Lapsen on välillä todella vaikea keskittyä, tiedän että hän osaisi jos vaan keskittyisi. Toisaalta, opettajan sanoin näin on luokassa monella, vaikea istua paikallaa.
Eilen meni taas huudoksi, jonka jälkeen kävinkin rauhallisesti toteamassa lapselle että sen lisäksi että hän pyytää apua, hänen tulisi myöntää myös että hän ei osaa asiaa. Lapsi puolustautuu liian helposti "kyllä mä tiedän!" Vaikka eihän hän vielä tiedä.
Miten tätä asiaa lähestyisi? Toimin varmaan itsekin väärin.
Turhauttaa nämä ihan turhat, vaikkakin pikaiset riidat. Ja lapselle saattaa jäädä ihan turhaan olo, että hän ei nyt osannut, eikä asiaa saatu läpikotaisin ratkaistua = hän on huono, hän ei osaa. Vaikka kyllä hän osaisi jos kuuntelisi. Lapsi tekee niin hienoja päätelmiä ihan itsekseen, mutta läksyjä sitten ajatellaan liian monimutkaisesti.
Kommentit (26)
Puhu ymmärrettävästi. Jos ei keskity, sanot, että voi pyytää sitten, kun on valmis jatkamaan. Ei kannata alkaa riitelemään.
Joillekin hätähousuille kaikkitietäville tehoaa oma tyhmyys. Eli mun nuorimmainen on tällainen, riittää, etten ymmärrä kysymystä tms ja hän alkaa selittämään mulle, jolloin tajuaakin itse koko homman usein. Tai sitten tarvittaessa voin vahingossa heittää arvauksen, jonka jälkeen osaa päätellä itsekin.
Ikinä en ole kertonut vastausta tms.
Rauhallisesti ja ilon kautta aina oppii parhaiten. Kyselemällä johdata oikeaan vastaukseen. Siinä olet tehnyt oikein, ettet sano oikeaa vastausta hänelle, vaan annat itse keksiä sen. Jos on kyse ihan pienestä alakoululaisesta, on selvää, ettei jaksa keskittyä kauan, 10 -15 minuuttia on ekaluokkalaiselle tavallista, isommillakin harvoin puoli tuntia enempää. Välillä seisomaan nousua ja kävelyä ja sitten taas oppimaan.
Jos keksit, tee leikki oppimisesta. Vaikkapa niin, että teillä on ongelma, joka on pakko ratkaista ennen kuin voi lähteä avaruuteen, nämä laskut on laskettava, tämä kirjoitus tehtävä jne. Tai eläimiltä metsästä on tullut kirje, jossa pyydetään apua näiden läksyjen tekoon. Kun työ on tehty, tuuletatte yhdessä, halitte tai muuta kivaa tunnetta sitkeyden palkitsemiseen.
Tv Ope
Vierailija kirjoitti:
Miettisit hiukan omaa asennettasi ja suhtautumistasi. Miksi rupeat riitelemään? Olisiko lapsi oppinut sinulta että jos haluat jonkun "auttavan" sinua, haluat itseasiassa jonkun muun tekevän sen puolestasi. Ei se omena yleensä kauas puusta putoa.
Etkö kykene ilmaisemaan asiaa kauniimmin ja neutraalimmin? Olen kyllä luonteeltani sellainen toimelias tekijä, kädessä pysyy vasara, porakone ja kaulin ja se on se rolli minkä olen ottanut myös meidän perheessä.
Jos jotain niin minunkin on välillä vaikea vastaanottaa apua. Sepä se.
Vierailija kirjoitti:
Puhu ymmärrettävästi. Jos ei keskity, sanot, että voi pyytää sitten, kun on valmis jatkamaan. Ei kannata alkaa riitelemään.
Joillekin hätähousuille kaikkitietäville tehoaa oma tyhmyys. Eli mun nuorimmainen on tällainen, riittää, etten ymmärrä kysymystä tms ja hän alkaa selittämään mulle, jolloin tajuaakin itse koko homman usein. Tai sitten tarvittaessa voin vahingossa heittää arvauksen, jonka jälkeen osaa päätellä itsekin.
Ikinä en ole kertonut vastausta tms.
Tämä onkin hyvä neuvo, kiitos! Ja just sen verran yksinkertainen että muistuu siinä tilanteessa mieleen.
Mätä omena putoaa yleensä puusta jossa on mätä sydän.
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisesti ja ilon kautta aina oppii parhaiten. Kyselemällä johdata oikeaan vastaukseen. Siinä olet tehnyt oikein, ettet sano oikeaa vastausta hänelle, vaan annat itse keksiä sen. Jos on kyse ihan pienestä alakoululaisesta, on selvää, ettei jaksa keskittyä kauan, 10 -15 minuuttia on ekaluokkalaiselle tavallista, isommillakin harvoin puoli tuntia enempää. Välillä seisomaan nousua ja kävelyä ja sitten taas oppimaan.
Jos keksit, tee leikki oppimisesta. Vaikkapa niin, että teillä on ongelma, joka on pakko ratkaista ennen kuin voi lähteä avaruuteen, nämä laskut on laskettava, tämä kirjoitus tehtävä jne. Tai eläimiltä metsästä on tullut kirje, jossa pyydetään apua näiden läksyjen tekoon. Kun työ on tehty, tuuletatte yhdessä, halitte tai muuta kivaa tunnetta sitkeyden palkitsemiseen.
Tv Ope
No tätä lapsi on välillä tehnytkin, keskeyttänyt tekemisen. Todella hyvä muistutus että sellainen on ihan tarpeen! Olemme välillä käyttäneet apuna palikoita, mutta tähän viimeiseen ne eivät sopineet.
Eli vaan paljon lisää kärsivällisyyttä ja vaikka askartelemaan se ongelma. Jäisi varmaan sillä tavoin hyvin mieleen.
Meillä halitaan paljon, mutta fiksuna lapsena se ei varmaan enää jälkeenpäin riitä hänelle poistamaan tilanteesta jäänyttä pettymystä. Ja minullekin tulee paha mieli kun en tiedä miten tilannetta korjata jos se on mennyt niin pitkälle väärään suuntaan.
Täytyy vaan pyrkiä estämään se ja luoda niitä onnistumisen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Mätä omena putoaa yleensä puusta jossa on mätä sydän.
Kylläpä kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Poistuisitko tästä ketjusta kiitos.
No et itsekään näytä keskittyvän siihen auttamiseen.
Oma lapsi ei tykkää ottaa apua vastaan. En tiedä miksi. Mutta hän tykkää käydä asioita läpi minun kanssani. Eli kyselen miten laskut lasketaan ja hän selittää minulle mitä on oppinut. Siitä sitten keskustelemme ja ihmettelemme yhdessä. Usein löydämme ratkaisuja yhdessä.
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mätä omena putoaa yleensä puusta jossa on mätä sydän.
Kylläpä kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Poistuisitko tästä ketjusta kiitos.
Mielestäni ala-arvoista käytöstä. Pyydät apua ja samassa keskustelussa vit*uilet ihmisille jotka yrittävät auttaa lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mätä omena putoaa yleensä puusta jossa on mätä sydän.
Kylläpä kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Poistuisitko tästä ketjusta kiitos.
Mielestäni ala-arvoista käytöstä. Pyydät apua ja samassa keskustelussa vit*uilet ihmisille jotka yrittävät auttaa lastasi.
:o Sinustako on ihan ok haukkua muita?
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mätä omena putoaa yleensä puusta jossa on mätä sydän.
Kylläpä kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Poistuisitko tästä ketjusta kiitos.
Mielestäni ala-arvoista käytöstä. Pyydät apua ja samassa keskustelussa vit*uilet ihmisille jotka yrittävät auttaa lastasi.
:o Sinustako on ihan ok haukkua muita?
Samaistuitko sinä omenaan vai miten sinua on tässä ketjussa haukuttu?
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mätä omena putoaa yleensä puusta jossa on mätä sydän.
Kylläpä kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Poistuisitko tästä ketjusta kiitos.
Mielestäni ala-arvoista käytöstä. Pyydät apua ja samassa keskustelussa vit*uilet ihmisille jotka yrittävät auttaa lastasi.
:o Sinustako on ihan ok haukkua muita?
Samaistuitko sinä omenaan vai miten sinua on tässä ketjussa haukuttu?
Niin niin, tyypillinen ilkeä ihminen joka ei kykene ottamaan vastuuta itsestään eikä tunnevammaisena edes tajua miten typerältä se näyttää.
Hallanvaara, älä vastaa trollille, se on täällä vain ärsyttämässä sua ja yrittämässä pilata ketjua
Kun olen katsonut miten käyttäydyt ketjuissa muita ihmisiä kohtaan, sanoisin että vika löytyy peilistä.
Meillä aivan sama ongelma nelosluokkalaisen kanssa. Lapsi pyytää apua ja hermostuu jos ei ymmärrä tai osaa ja vika on aina minussa kun en osaa oikealla tavalla selittää asioita hänelle.
Olen tehnyt niin että olen miettivinäni hänen kanssaan tehtävää ja odotan että hän keksii ratkaisun itse. Lapsi on aina yhtä voitonriemuinen kun keksii vastauksen ennen minua.
Jos tunnelma alkaa kiristyä poistun toiseen huoneeseen ennen kuin tilanne menee pahaksi ja annan lapsen tehdä yksin, menen takaisin vasta kun on rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen katsonut miten käyttäydyt ketjuissa muita ihmisiä kohtaan, sanoisin että vika löytyy peilistä.
Sama trolli? Et ilmeisesti pidä minusta koska olen eri mieltä kanssasi. Se ei kuitenkaan tee minusta yhtään vähemmän pidettyä ihmistä esimerkiksi perheeni keskuudessa. Pahoittelut.
Valitettavasti sinun mielipide ei ole ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aivan sama ongelma nelosluokkalaisen kanssa. Lapsi pyytää apua ja hermostuu jos ei ymmärrä tai osaa ja vika on aina minussa kun en osaa oikealla tavalla selittää asioita hänelle.
Olen tehnyt niin että olen miettivinäni hänen kanssaan tehtävää ja odotan että hän keksii ratkaisun itse. Lapsi on aina yhtä voitonriemuinen kun keksii vastauksen ennen minua.
Jos tunnelma alkaa kiristyä poistun toiseen huoneeseen ennen kuin tilanne menee pahaksi ja annan lapsen tehdä yksin, menen takaisin vasta kun on rauhoittunut.
Kiitos! Me olemme ehdottaneet että lapsi tekisi läksyjä rauhassa omassa huoneessa, mutta sitten toisaalta en ole aikoinaan itse saanut juurikaan tukea läksyjen kanssa (tai näin olen kokenut), joten haluaisin olla siinä tukena, lapsikin tuntuu pitävän siitä.
Luulen että me tehdään aiheesta askarteluprojekti, siitä saa just nyt hyvän aasinsillan toiseen asiaan.
Ja ehkä tärkeämpää kun miten toimia ongelmakohtien kanssa, on se että keskittyy siihen hyvään ja kehuu sitten siitä. Näin tykkäisin minäkin ajatella.
Hei sinä persoonallisuushäiriöinen ilkeä ihminen. Voisitko vähän miettiä myös omaa käytöstäsi?
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä persoonallisuushäiriöinen ilkeä ihminen. Voisitko vähän miettiä myös omaa käytöstäsi?
Koska vastustan aiheita joiden ainoa tarkoitus on haukkua muita ja asettaa ihmisiä epätasa-arvoiseen asemaan?
Kiitos vaan. Käyn kyllä juttelemassa terapeutille, mutta minulla, jos minulle puhuit, ei ole persoonallisuushäiriö diagnoosia.
Miettisit hiukan omaa asennettasi ja suhtautumistasi. Miksi rupeat riitelemään? Olisiko lapsi oppinut sinulta että jos haluat jonkun "auttavan" sinua, haluat itseasiassa jonkun muun tekevän sen puolestasi. Ei se omena yleensä kauas puusta putoa.