Mitä yliopistoalaa on helpoin opiskella?
Nyt meni täysin hermo omaan koulutusalavalintaan ja kysyisinkin teiltä akateemisilta av-mammoilta, mitä alaa on helpointa opiskella Helsingin yliopistossa? Haluan tietää siis käytännön opiskelusta, en helpoimmasta sisäänpääsystä. Toki jokaiselle ihmiselle eri asiat ovat "helppoja" joten siksi tarkennankin olevani hyvin teoreettinen ihminen, joka rakastaa lukea oppikirjoja ja kirjoittaa esseitä/tutkielmia. Tällainen opiskelu on minulle siis helppoa, vaikeaa puolestaan on kaikenlainen käytännön työ, ryhmätyöt ja vaativa matemaattinen työskentely (matikkapäätä löytyy kyllä mutta opiskelun ollessa 90%:sti erittäin vaativaa laskemista niin se alkaa vaatimaan veronsa ruuhkavuosiin yhdistettynä). Mihinkäs suuntaan sitä alanvaihtoa näillä "kriteereillä" kannattaisi alkaa harkitsemaan?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntatieteistä filosofiaa. Ihan luppotutkinto.
Tämä kommentoija ei ole tainnut filosofiaa lukea päivääkään... Tai sitten meni niin pahasti yli, että luuli huuhaaksi :). Filosofia on kaikkien tieteiden äiti ja täysin teoreettinen aine. On yhteiskuntatieteistä vaativin aine selkeästi.
No kun just oon lukenut. Ihan jonkinverran vielä :)
Paljonko luit? Johdantokurssi? :D
Vai onko ollut sulla pääaineena? Erikoinen asenne kyllä, jos luppotutkinnoksi väität... Yleensä yhteiskunnan arvostetuimmat ajattelijat ovat filosofeja, mutta joo, ilmeisesti sitten ihan luppotutkinto...
Vai ajattelitko työllistymisen kannalta? Jos filosofia on pääaineena, niin sitten tietysti sivuaineet kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. Mutta itse asiassa filosofiaa opiskelleet työllistyvät hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on ainakin meillä erittäin vähän ryhmätöitä. Labroja tosin löytyy.
Biologiassa olisin hyvä. Paljonko labroja on ja onko niissä yhtään joustoa? Meidän alalla labrat kestää aamusta iltaan usean viikon peräkkäin ja poissa/myöhässä saa olla vain kuolleen ruumiinsa yli...
Ap
Pahoittelen vielä että kyselen asiaa tällaisesta tiedonlähteestä kuin av-palsta, mutta ei tiedekuntien alakohtaisilla nettisivuilla oikeasti lue kunnollista informaatiota labrojen määristä ja läsnäolovaatimuksista. Esim. molekyylibiotieteiden sivulla on vain maininta "osa laboratoriokursseja, osa luentokursseja". Alalle hakevalle opiskelijalle (esim. perheelliselle!) on tarjolla liian vähän tietoa siitä kuinka kurssit on mahdollista käytännössä suorittaa ja soveltuuko se omaan elämäntilanteeseen lainkaan.
Ap
Aikalailla läsnäolopakko, mutta meillä ainakin (ei Helsingissä) on mahdollista vaihdella ryhmiä, jos ei pääse oman ryhmän harjoitukseen. Osa ryhmistä on iltapäivällä ja osa aamuisin, riippuu kurssista miten monta ryhmää on. Joillain kursseilla on ollut myös mahdollista korvata yksittäinen labrapoissaolo lyhyellä esseellä. Pisimmät labrat on tähän mennessä olleet 6 tuntia, mutta voivat toki vielä pidentyä, en tiedä. Jostain ekologian erikoistumisopinnoista en tiedä, onko siellä paljon kenttäkursseja.
Biologiassa on useamman viikon kestäviä oleskeluja kenttäasemilla, ei sovi perheelliselle. Entäs kauppatieteet tai maantiede? Molemmissa korvaisin sanan tiede sanalla tieto, ainakin kun olen "asiantuntijoiden" kanssa yrittänyt yhteistyötä tehdä. Vaikka joku markkinointi, tai laskentatoimi.
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on useamman viikon kestäviä oleskeluja kenttäasemilla, ei sovi perheelliselle. Entäs kauppatieteet tai maantiede? Molemmissa korvaisin sanan tiede sanalla tieto, ainakin kun olen "asiantuntijoiden" kanssa yrittänyt yhteistyötä tehdä. Vaikka joku markkinointi, tai laskentatoimi.
Kauppatieteissä on oman kokemuksen mukaan paljon ryhmätöitä.
Labrabiologeilla ei pakollisia kenttäkursseja ole. Meillä ei ole sallittua olla poissa, pisimmät labrapäivät ovat venyneet ainakin yhdeksäntuntisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on ainakin meillä erittäin vähän ryhmätöitä. Labroja tosin löytyy.
Biologiassa olisin hyvä. Paljonko labroja on ja onko niissä yhtään joustoa? Meidän alalla labrat kestää aamusta iltaan usean viikon peräkkäin ja poissa/myöhässä saa olla vain kuolleen ruumiinsa yli...
Ap
Pahoittelen vielä että kyselen asiaa tällaisesta tiedonlähteestä kuin av-palsta, mutta ei tiedekuntien alakohtaisilla nettisivuilla oikeasti lue kunnollista informaatiota labrojen määristä ja läsnäolovaatimuksista. Esim. molekyylibiotieteiden sivulla on vain maininta "osa laboratoriokursseja, osa luentokursseja". Alalle hakevalle opiskelijalle (esim. perheelliselle!) on tarjolla liian vähän tietoa siitä kuinka kurssit on mahdollista käytännössä suorittaa ja soveltuuko se omaan elämäntilanteeseen lainkaan.
Ap
Aikalailla läsnäolopakko, mutta meillä ainakin (ei Helsingissä) on mahdollista vaihdella ryhmiä, jos ei pääse oman ryhmän harjoitukseen. Osa ryhmistä on iltapäivällä ja osa aamuisin, riippuu kurssista miten monta ryhmää on. Joillain kursseilla on ollut myös mahdollista korvata yksittäinen labrapoissaolo lyhyellä esseellä. Pisimmät labrat on tähän mennessä olleet 6 tuntia, mutta voivat toki vielä pidentyä, en tiedä. Jostain ekologian erikoistumisopinnoista en tiedä, onko siellä paljon kenttäkursseja.
Kiitos paljon kun jaksoit vastata, ja kiitokset neuvoista toiselle bilsasta kommentoineelle myös :)
Ap
Mun serkku oli ainakin jossain kehitysmaatieteissä, vai mitä antropologiaa se lie oli. Ihan sikavaikea päästä sisään, mutta varmaan helppoa, koska sai ylistävät arvosanat lisurityöstään. Ja siis on sellainen epäkäytännöllinen lukutoukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on useamman viikon kestäviä oleskeluja kenttäasemilla, ei sovi perheelliselle. Entäs kauppatieteet tai maantiede? Molemmissa korvaisin sanan tiede sanalla tieto, ainakin kun olen "asiantuntijoiden" kanssa yrittänyt yhteistyötä tehdä. Vaikka joku markkinointi, tai laskentatoimi.
Kauppatieteissä on oman kokemuksen mukaan paljon ryhmätöitä.
Eikös niistä selviä antamalle niiden muiden tehdä ne hommat?
Kotona kynttilän valossa lukeminenko on työtä?
XD
Jos helpoin tarkoittaa tässä lukemista, tenttimistä ja esseitä, eikä varsinaisesti oppialan helppoutta niin oikeustiede.
Monet kauppislaiset sanovat, että tutkinto on kuin kirjekurssi. En siis sano että helppo mutta läsnäoloja kai harjoitusten muodossa vähemmän kuin jollain labra-aloilla.
Ja laskemaankin vissiin pääsee.
kasvatustieteilijöille kysymys. Miten luulette hallinonalan työllistävän, kun koulutusleikkauksia on tehty ja ne joilla on hallintovirka istuuvat siinä perse homeessa eläkeikään saakka. Opettajia on myös työttöminä ympäri Suomen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on useamman viikon kestäviä oleskeluja kenttäasemilla, ei sovi perheelliselle. Entäs kauppatieteet tai maantiede? Molemmissa korvaisin sanan tiede sanalla tieto, ainakin kun olen "asiantuntijoiden" kanssa yrittänyt yhteistyötä tehdä. Vaikka joku markkinointi, tai laskentatoimi.
Kauppatieteissä on oman kokemuksen mukaan paljon ryhmätöitä.
Eikös niistä selviä antamalle niiden muiden tehdä ne hommat?
Kyllä, mutta sitten vituttaa jos muut käyttävät samaa suunnitelmaa.
Kirjallisuus oli ennen juuri tuollaista, että sai lukea kotona ja tenttien sijaan ennemminkin esseitä/lyhyitä tutkimuksia. Helsingin yliopistosta löytyy erikseen Yleinen kirjallisuustiede ja sitten Kotimainen kirjallisuus.
Tosin nyt on noi kandiohjelmat jotenkin muuttuneet niin voi olla, että kotimaisen lisäksi joutuisi lukemaan muutaman kurssin muinaista norjaa tms. saadakseen tutkinnon. En muista, mitä yleisen kirjallisuustieteen kandiohjelmaan kuuluu, mutta käsittääkseni muita taiteiden tutkimukseen liittyviä oppiaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on useamman viikon kestäviä oleskeluja kenttäasemilla, ei sovi perheelliselle. Entäs kauppatieteet tai maantiede? Molemmissa korvaisin sanan tiede sanalla tieto, ainakin kun olen "asiantuntijoiden" kanssa yrittänyt yhteistyötä tehdä. Vaikka joku markkinointi, tai laskentatoimi.
Kauppatieteissä on oman kokemuksen mukaan paljon ryhmätöitä.
Eikös niistä selviä antamalle niiden muiden tehdä ne hommat?
Ei selviä jos ryhmässä on sellainen henkilö, joka laskee, että jokainen tekee osansa. Minulle moni yrittää alkaa lusmuilemaan ja ilmoitan selkeästi mikä on lusmun osa tehtävistä ja ne on tehtävä jos aikoo saada nimensä ryhmätöihin mukaan.
Oikeustiede. Käytännössä pelkkiä kirjatenttejä ja esseitä Luentoja on, mutta harvoin läsnäolopakkoa. Monet kurssit voi suorittaa pelkällä esseellä ja kirjatentillä ilman luentoja. Huono puoli on, että luettavaa on aivan valtavasti, ulkoa opeteltavaa on aivan valtavasti, ja esseitä todella paljon. Ei niinkään teorioita, joita voisi oppia ymmärtämällä joitain loogisia yhteyksiä tms vaan asioita, jotka tulee opetella sanasta sanaan ulkoa. Ei niin vaikea päästä sisään kuin huhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiassa on useamman viikon kestäviä oleskeluja kenttäasemilla, ei sovi perheelliselle. Entäs kauppatieteet tai maantiede? Molemmissa korvaisin sanan tiede sanalla tieto, ainakin kun olen "asiantuntijoiden" kanssa yrittänyt yhteistyötä tehdä. Vaikka joku markkinointi, tai laskentatoimi.
Kauppatieteissä on oman kokemuksen mukaan paljon ryhmätöitä.
Eikös niistä selviä antamalle niiden muiden tehdä ne hommat?
Ei selviä jos ryhmässä on sellainen henkilö, joka laskee, että jokainen tekee osansa. Minulle moni yrittää alkaa lusmuilemaan ja ilmoitan selkeästi mikä on lusmun osa tehtävistä ja ne on tehtävä jos aikoo saada nimensä ryhmätöihin mukaan.
Minä ap olen liian kiltti ja vastuuntuntoinen tällaiseen ja olenkin usean ryhmätyön tehnyt lopulta täysin yksinäni muiden lusmuilun takia. Ei jaksa enää.
Ap
Kiitos vinkistä, kirjatentit sopivat mun tyyliin mainiosti!
Ap