Lue keskustelun säännöt.
Miten sulkea erityislapsen suu, kun tämä vaan rähisee?
16.02.2013 |
Menetti äsken pelioikeutensa huomiselle ruman käytöksensä vuoksi (rähjäsi aikuiselle, väitti vastaan senkin jälkeen kun käskettiin lopettamaan, käyttäytyi inhottavasti vaikka sai tänään luvan valvoa poikkeuksellisesti) ja suu vaan käy, solvauksia lentää. Ei osaa hillitä itseään tai rauhoittua, saattaa seurata aikuistakin jos tämä yrittää mennä rauhoittumaan muualle ja rähistä perässä. Nyt viime aikoina on tehnyt useamman kerran mieli käydä jo käsiksi, kun suu ei mene tukkoon sitten millään...kuinka lapsen saisi hiljaiseksi ja tajuamaan, milloin kannattaa olla jo ihan hiljaa? Meidän elämä on kurjuutta, kun tämä yksi käyttäytyy inhottavasti ja pilaa kivatkin päivät käytöksellään jossain vaiheessa. Ei tee mieli enää järjestää mitään, yrittää mitään tai edes viettää aikaa koko tapauksen kanssa. Mieskin alkanut paeta töihin, kun kotona oleminen on niin väsyttävää. Mitä meidän pitäisi tehdä?
Kommentit (2)
Erityislapsen äitinä vastaan että kuuntele tasan kerran se valitus, sen jälkeen ei enää reagoida, tai sano että asia käsiteltiin jo loppuun. Jos vaan jatkaa, vaihda puheenaihetta. Jollei auta niin suljet vaan korvat tai jos on pienempiä sisaruksia paikalla niin omaan huoneeseen.
Ikävä kyllä, ei oo helppoo. Sitten myöhemmin haet sieltä omasta huoneesta tekemään jotain kivaa etkä enää reagoi rangaistusasiaan.
Meillä myös as-teini joka jää jumiin saamiinsa rangaistuksiin ja kokee elämäntyökseen niiden purkamisen puhumalla, vaikkei ole ikinä edes onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samankaltaisia kokemuksia oman erityislapseni kanssa. Kaikki tapaukset ovat tietysti erilaisia, mutta itse olen huomannut, että huonoin tapa saada lapseni vänkäys tai kiukuttelu loppumaan on väittää vastaan, komentaa tiukasti vähänkään suuttuneeseen sävyyn tai toistella tiukkoja komentoja useampaan kertaan. Siitä vänkääminen ja rähjäys vain yltyy.
Peliajan menetykset, jäähyt ym seuraamukset eivät toimi meillä ollenkaan, vaan saavat aikaan vain lisää kiukkua, kiroilua ja pahimmassa tapauksessa mätkimistä. Parhaiten käytös ja rähjääminen on vähentynyt, kun luovuimme jäähyistä ja muista seuraamuksista kokonaan ja otimme käyttöön johdonmukaisen palkitsemisen. Tietystä ajasta hyvää käytöstä sai tarran ja tietystä määrästä tarroja tuli pieni palkinto. Alussa käytös oli niin huonoa, että tarran sai vain parista tunnista, mutta nyt tilanne on jo kohtalaisen hyvä ja aikaa on pidennetty. Peliin on otettu jo pari seuraamustakin, joita tulee pahoista rikkomuksista (esim. toisen tärkeän tavaran rikkominen tahallaan tai lyöminen).
Meillä on siis parasta pysyä rauhallisena kuin viilipytty. Mahdollisen huudon ja kiroilun ignoroin täysin, mahdollisesti alan puhua ihan muusta aiheesta tai kävelen pois (jollei lapsi roiku jalassa tai kädessä). Empatia tai toisen sallitun asian lupaaminen auttaa: kun totean ymmärtäväisesti että katolta ei saa hypätä, mutta voit kyllä kiivetä pihapuuhun, niin lapsi hetken kiehuttuaan usein rauhoittuu. Itsehillintää se kyllä vaatii, sillä joskus sisällä kihisee. Siinä on ollut opettelua. Tiukkojen komentojen sijaan saatan nykyään sanoa yhden kerran rauhallisesti isolla äänellä tyyliin että vaihtoehtoja on 2: joko teet näin tai noin.
Vänkäys loppuu usein, jos onnistun harhauttamaan vaihtamalla puheenaihetta mieluisaan. Joskus vain nappaan sarjakuvalehden tai hyvän kirjan käteen ja alan lukea ääneen. Saatan käynnistää lapsen lempi-dvd:n. Lapsi hiljenee ja tulee viereen katsomaan. Kiukun tai riidan aihetta ei kannata ottaa esille enää kertaakaan lukuhetken alettua - käytöksestä puhun sitten vasta kun lapsi on rauhoittunut ja tunnelma mukava.
Ruuasta ja unen määrästä on meidän koululaisellamme pidettävä kiinni todella tarkasti, muuten ei tule mistään mitään. Todella tärkeää on myös säillyttää lämpimät välit ja tehdä lapsen kanssa välillä jotakin mukavaa kahdestaan.
Erityislapseni suuta en siis saa edelleenkään suljettua, mutta näillä eväillä siihen on ollut tarvetta huomattavasti vähémmän.