Lue keskustelun säännöt.
Kummitäti inhoaa lastani
02.04.2013 |
Niin, rakas rakas ystäväni, jonka pyysin aikanaa nyt 4-vuotiaan poikani kummitädiksi, ei voi sietää lastani. Poika on hänen mielestään liian äänekäs, villi, tottelematon, kertakaikkiaan rasittava. No joo, sellaisia ne 4-vuotiaat pojat usein ovat!! Hän ei kuitenkaan näe sitä, että poikani on myös äärettömän fiksu, suloinen, osaa olla kiltti ja on suurimman osan ajasta erittäin hauskaa seuraa. Näkee vaan nuo "huonot puolet". Ja jos poika on ollut koko päivän kiva ja kiltti ja saa sitten jonkun villiys-hepulin niin näkee vain tämän viimeisen. On sanonut suoraan, ettei halua omasta lapsestaan, nyt 2v tytöstä, samanlaista ja ei anna siksi katsoa lastenohjelmia (???!!!). Jotenkin sisäisesti nautin ja odotan sitä päivää kun tästä hänen tytöstä tulee ihan samanlainen tai vielä pahempikin kiekuja kuin tämä meidän poika on nyt. Merkit ovat jo ilmassa, vahvasti ;) Kyllä sellainen 3-4v tyttökin osaa halutessaan olla "aika rasittava" ajoittain. Ja siinä vaiheessa tuo meidän poika on jo (toivottavasti) rauhoittunut eskarilainen.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko lapsesi normaali, rasittava 4-vuotias tai ehkä jotenkin liian rasittava ja kasvattamaton riiviö, mutta kummitäti on törkeä kommentoidessaan lastasi noin. Hän ei tule ikinä huomaamaan tai ainakaan myöntämään, että oma lapsensa käyttäytyisi samoin, joten sitä on turha toivoa. Sen sijaan sinä voit käyttäytyä yhtä moukkamaisesti kuin hänkin ja valittaa jokaisesta pienestä asiasta, jonka tyttönsä tekee "väärin" esim. nirsoilee, ei tervehdi, ei puhu selvästi, pälyilee, ei osaa keskustella, pelkää vieraita jne. Kaikestahan saa väännettyä jotain ikävää ja epänormaalia, jos vain kantti kestää ja on tarpeeksi ilkeä.
Tai sitten voit olla tietysti se aikuinen teidän suhteessanne ja todeta, että sinua loukkaa kummitädin arvostelut, koska poikasi osaa olla myös ihana ja suloinen ja koska tiedät, että tämä on vain ikävaihe, joka menee ohi. Teet hänelle selväksi, että hänen käytöksensä on huonoa ja ikävää ja että jos hän ei kykene näkemään lapsessasi mitään positiivista eikä kykene pitämään omia mielipiteitään ominaan, niin on parempi olla tapaamatta.
En kuuntelisi omasta lapsestani haukkumista tuohon sävyyn, oli aihetta tai ei.Erityisesti tuo omahyväinen "kasvatan omani paremmin kuin sinä omasi" on niin törkeää käytöstä, että saattaisin jättää ystävyyden ihan tuohon paikkaan.
Ehkä voit yhdistellä näitä kahta vaihtoehtoa ja todeta kummitädille joka kerta, kun aloittaa arvostelun ,että hän ei ole vaivautunut tutustumaan lapsesi ihanaan persoonaan vaan on ennakkoluulojensa vanki ja jos hän olisi ollut läsnä lapsen elämässä enemmän, pystyisi hän jopa vaikuttamaan lapsen ei-toivottavaan käytökseen muutenkin kuin vain rutisemalla ja valittamalla. Jos ei pidä varaansa, niin tyttönsä vielä mallioppii tuonkin piirteen!