Paras laihdutusvinkkisi toivottomalle

Mene ravitsemusterapiaan. Syöt energia määrällisesti liikaa. Ja paljon hiilaria, nopeita sellaisia. Tehkää rvt n luona ateriasuunnitelma sulle.

älä syä.

Mulla elämä meni uusiksi liikunnan myötä. Lopetin laihduttamisen ja aloin elämään terveellisemmin, erityisen arvokkaaksi muodostui kallis urheilukello, jolla sain brutaalia dataa tekemisistäni ja joka tosiaankin oli niin hintava, että oli "pakko" käyttää jo senkin takia. Tuskaisan alun jälkeen aloin saamaan hyvää oloa liikunnasta ja sen myötä syöminenkin muuttui ihan itsestään kun en kokenut tarvetta tunnesyömiselle enää, vaan lähdinkin tunnelenkille. Sitten kun treenaamisessa alkoi olla väliä syömisillä, että jaksaa liikkua, niin muukin ruokavalio alkoi muuttua terveelliseksi ja tulokset motivoivat.

Tämä siis aivan täydellisen rapakuntoisen ex- sohvaperunan suusta. En olisi ikinä voinut uskoa, että myös minun vetelä, ylipainoinen ja väsynyt kehoni pystyy edes tällaisiin suorituksiin. Tai että voin saada näkyviä lihaksia ja niin paljon voimaa! Ja on uskomatonta miten nopeasti verenpaine laski (pystyn saunomaan!) ja kuinka paljon virkeämpi ja energisempi olen.

Mutta voi hyvä jumala että se alku oli kauheaa ja vaikeaa. Itse sain sinniteltyä kun olin niin kertakaikkisen raivoissani ja turhautunut elämäntilanteeni takia. On myös tärkeää luoda heti uudet rutiinit, jottei muutokset jää vain väliaikaiseksi kikkailuksi ja räpiköinniksi.

Tämä on ehkä huono neuvo sellaiselta, joka on aina ollut aika laiha/normaalipainoinen. Kärsin kuitenkin tunnesyömisestä ja syöpöttelystä, joten joudun kamppailemaan joka päivä sen kanssa, että en syö liikaa pitkällä aikavälillä. 

Itselläni painonhallintaa auttaa muutamat askeleet:

1. Liikunnan lisääminen, ihan vaikka kotijumpan avulla. Nämä lisäävät hyvänolonhormoneja kehossa. Puhun nyt siis ihan vaikka 3x10 askelkyykkyä /per päivä

2. Puntarilla käynti joka aamu vessassakäynnin jälkeen

3. Peilin edessä käynti silloin tällöin. Etsi kropastasi jokin/jotkin asiat, mistä tykkäät/olet joskus tykännyt

4. 16x8 ruokaikkuna. Tämän kanssa joustan aika paljon varsinkin viikonloppuna, mutta parhaiten pääsen tähän on syömällä ensimmäisen kerran vasta lounasta klo 11. Tosin tämä toimii MINULLA, koska en ole ikinä tykännyt syödä aamulla. Lounaasta klo 11 pyrin syömään päivän viimeisen aterian siinä klo 19-20 aikaan.

5. Anna itsellesi anteeksi herkuttelu silloin tällöin

Vierailija kirjoitti:

Mene ravitsemusterapiaan. Syöt energia määrällisesti liikaa. Ja paljon hiilaria, nopeita sellaisia. Tehkää rvt n luona ateriasuunnitelma sulle.

Siis mihin tässä terapeutti tarvitsee? Aapee tietää itsekin että kahvipullat ja suklaat väliin, pastaa vähemmälle ja vihanneksia enemmän.

Turhaa rahanmenoa, ei se terapeutti voi niitä ruokia syödä asiakkaan puolesta.

En ole lukenut koko ketjua, joten toivottavasti en toista asioita. En muista, mistä olen kuullut seuraavan ohjeen, mutta se kuulostaa järkevältä. Pitäisi syödä sillä tavalla, miten söisi ihannepainossaan. Vaikka olisi ylipainoinen, ei mitään kuureja, vaan suoraan siihen "oikeaan syömiseen". Jokainen, joka on laihduttanut koko ikänsä, tietää varmaan, miten pitäisi syödä (paljon kasviksia, säännöllisyyttä, kokojyvää jne.). Ei siis kannata laihduttaa, vaan kuvitella jo olevansa tavoitepainossa. Eikä murehtia siitä painosta, sillä ihannepainohan on tavallaan jo saavutettu :)

Stopptykkänään ap! Et mene totaaliseen herkkulakkoon, kun sun syömisistä näkee tänne saaristoon asti, että herkkujen syöminen on sulle tärkeää ja niihin "sorrut" näköjään päivittäin. Eli saat syödä herkkuja, kunhan syöt myös MUUTA.

Kirjiotin jo toiseen ketjuun, miten minulle aukesi ihan toinen näkökulma syömiseen ja painontarkkailuun Patrik Borgin kirjan jälkeen.

Sun pitää syödä itsesi kylläiseksi, lounaalla ja sitten iltapäivällä oikea täyttävä (rahka, banaani,) välipala. Lautasmallin mukaan illallinen ja vielä kevyt iltapala.

Nuo sun illalliset on minulle ainakin ihan liian isoja. Miten pystyt syömään jonkun eineslasagnen illalla klo 19 aikaan? Juustoa, makaroonia, einestäyteaineita, suolaa?? En pystyis kykeentymään.

Mitä paremmin ja kylläiseksi itsesi syöt, sitä vähemmän sun tekee mieli niitä herkkuja. Ne vaan vähenee ja saattapa jopa jäädä pois kokonaan. Ihme ja kumma mutta näin käy. 

Ja alat tietysti kävellä sen pienen 30 min joka päivä töihin, vaikka reppu selässä jossa vaihtovaatteet, jos tarvitaan.

Kaksi viikkoa olen itse syönyt Borgin ajatusen mukaan rennosti, ja paino tippunut 800 gr. Ensin paino jökötti 100 gramman tarkkuudella justiins samassa toista viikkoa, ja nyt näyttää hyvältä. Tsemmpiä ja pieniä muutoksia vaan käyntiin. Kevät on parasta aikaa aloittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ravitsemusterapiaan. Syöt energia määrällisesti liikaa. Ja paljon hiilaria, nopeita sellaisia. Tehkää rvt n luona ateriasuunnitelma sulle.

Siis mihin tässä terapeutti tarvitsee? Aapee tietää itsekin että kahvipullat ja suklaat väliin, pastaa vähemmälle ja vihanneksia enemmän.

Turhaa rahanmenoa, ei se terapeutti voi niitä ruokia syödä asiakkaan puolesta.

Terapeuttia tarvitaan kun Ap:lle ei oikein tässäkään ketjussa mene jakeluun tasaisen, terveellisen syömisen filosofia, jota siis meille muutenkin joka suunnalta toitotetaan (luulisi että se olisi melkein kaikille ihmisille aika selvää näinä aikoina). Eikä Ap halua itse ottaa selvää googlailemalla... 

Onko Ap sulla muuten mitään terveysongelmia? Itse sain motivaatiota pienempimuotoiseen laihdutukseen niistä. Kun lääkäri käskin niin uskoin lopulta että pitää alkaa syödä terveellisesti.

Vinkkinä, että ap listaisi tänne yhden keskimääräisen päivän ajalta kellonaikoineen kaiken mitä on suuhunsa pistänyt. 

Jos on lapsesta asti ollut ylipainoinen, on suhde ruokaan varmasti jotenkin kieroutunut, ja toistuvilla nälkäkuureilla ja muilla vippaskonsteilla saa vain aineenvaihduntansa sekaisin. Tunnistan ap:n tekstissä oman mieheni. Hänellä on aika samanlainen tarina. Aiemmin ihmettelin, miten muka voi olla niin vaikeaa pysyä normaalipainoisena, mutta seurattuani sivusta ylipainon kanssa kamppailevaa olen tajunnut, miten monimutkainen kokonaisuus painonhallinta on.

Painonhallinta ei ole vain "syö vähemmän kuin kulutat" -matematiikkaa, vaan psyykkisillä tekijöillä on valtava merkitys. Mieheni esimerkiksi aliarvioi reippaasti syömisensä ja liioittelee liikunnan määrää, tiedostamattaan. Hän on ilmeisesti oppinut huijaamaan itseään jo lapsena eikä tahdo oppia tavasta pois. Koska suhde ruokaan on kompleksinen ja ylensyömiseen liittyy häpeää, jäädessään kiinni huijaamisesta, kuten napostelusta tai yösyömisestä, hän ei osaa käsitellä tilannetta vaan pakenee sitä - lohtusyömällä.

Ap kertoo "kokeilleensa kaikkea". Juuri tuo "kokeileminen" on minusta ap:n ongelman tulkinnassa avainsana. Ap odottaa kokeilujen kautta löytävänsä jonkin konstin, jolla laihtuminen yhtäkkiä onnistuu. Tästä ajattelumallista pitäisi päästä eroon. Laihtumisen sijaan tulisi tavoitella hyvinvointia ja tervettä suhdetta ruokaan. Minusta ap tarvitsee psykologia, ei ravintoterapeuttia.

Jo otsikosta näkee, että lähestymistapa on täysin väärä. Ap kyselee toimivia laihdutusvinkkejä, vaikka kertoo kokeilleensa jo monia erilaisia konsteja. Vaikuttaa siis siltä, että ap ei ole oikeasti valmis elämänmuutokseen vaan haaveilee jostain yksittäisestä vaivattomasta konstista, joka muuttaa kaiken. Ap on "Syömällä näitä pillereitä laihdut ilman, että sinun tarvitsee syödä vähemmän tai liikkua enemmän" -huijausten otollisinta kohderyhmää.

Muutos lähtee siitä, että ap myöntää olevansa syömishäiriöinen samalla tavalla kuin alkoholistin tulee myöntää olevansa alkoholisti. Sitten voisi alkaa miettiä, mitkä ovat tavoitteet ja millä keinoin olisi realistista päästä tavoitteeseen. Jos tavoite on pudottaa vaikka 20 kiloa, ja ap on ollut ylipainoinen koko ikänsä, on turha haaveilla, että tavoitteessa ollaan puolen vuoden päästä. Nopea laihtuminen jättää vain löysää nahkaa ja sotkee aineenvaihdunnan. Sanoisin, että neljä-viisi vuotta olisi hyvä aikajänne. Jos ap ei pysty sitoutumaan pidemmän ajan päässä olevaan tavoitteeseen vaan haaveilee nopeista tuloksista, ei hän ole oikeasti valmis muutokseen.

Jos syöt viikon aikana paljon eineksiä, yritä viikonloppuisin meal prepata suurempia annoksia terveellistä ruokaa rasioihin jääkaappiin/pakastimeen, niin jos ei illalla jaksa pitkän päivän jälkeen kokata, niin voi vaan ottaa annoksen hyvää ruokaa. 

Tärkeä muutos  sinulle olisi päästä eroon tuosta iltapäivän suklaapullamässäilystä. Jos iltapäivällä on nälkä, niin yritä syödä terveellinen välipala noihin aikoihin, esimerkiksi voileipä, riisikakkuja, hedelmiä, jogurttia, marjoja yms. 

Oletko miettinyt että lounaan hiilarien välttely saattaa vaikuttaa mielitekoihin iltapäivällä?

Itselleni yksi kikka mikä toimi, on että herkkumässäilyn sijaan juon lasin vettä ja teen kupin teetä, sillä tee antaa jotain kivaa makua ja käsille ja suulle tekemistä, jos ongelmana on että syö koska "tekee mieli/on tylsää".

Pienennä annoskokoja.

Kaikki kalorilliset juomat pois.

Ala kävellä työmatkat

Punnitse itsesi joka aamu (paino heilahtelee vähän johtuen nesteestä mutta näet suunnan silti)

Ala juoda paljon vettä

Unohda kahvihuoneen houkutukset, ota evääksi jotain terveellisempää mistä tykkäät; esim. banaani tai rahkaa (huom! itsetehtyä rahkaa, ei sellaista kaupan kerma-sokeri mössöä)

Jatka liikuntaharrastuksiasi, ne kuulostivat hyvältä

Onko kissaa tai koiraa? lisää extralenkkejä ja lemmikkikin tykkää

Vähennä perunan, pastan, jauhojen ja sokerin syömistä

KÄRSIVÄLLISYYTTÄ! ÄLÄ LUOVUTA! :)

Ap: Meal prepping.  Tämä on auttanut minulla ratkaisevasti syömään järkevämmin - kun on aina valmiiksi itse tehtyä, fiksua syötävää, niin ei tarvitse viikolla väsyneenä yrittää tahdonvoimalla kamppailla eineksiä ja herkkuja vastaan. Ja välillä voi sallia itselleen pienen herkkutuokionkin, kun perusteet ovat kunnossa.

Ota sunnuntaisin tavaksi valmistaa työviikolle lasisiin annosbokseihin terveelliset ilta-ateriat, ja töihin mukaanotettavaksi valmiiksi pilkottuja hedelmiä. Naposteluntarpeeseen voit kuoria ja pilkkoa kylmään veteen tiiviiseen lasiboksiin porkkanoita, ja sekoittaa itse jugurtti- tai tahinipohjaisen dipin. Yksinkertaiset ruoka-aineet, kanaa, kalaa ja kasviksia. Uunissa valmistuu helposti iso annos juureksia oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuina. Luu/lihakeitto on todella täyttävää ja "tyydyttävää" ruokaa. Turkkilainen jugurtti ja oliiviöljy mausteiden kanssa riittävät monenlaiseen kastikkeeseen. Tilkka sitruunamehua ja esimerkiksi hunajaa "täyteläistävät" monia tomaatti- ja papuruokia. Soijakastike on myös herkullista, ja tuo kylläisyydentunnetta antavaa "umami"-makua paistettaviin sieniin ja kasviksiin. Pieniä, simppeleitä kikkoja joilla teet terveellisestä herkullista. Kituuttaminen ja itsensä rankaisu johtavat vain epäonnistumisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jo otsikosta näkee, että lähestymistapa on täysin väärä. Ap kyselee toimivia laihdutusvinkkejä, vaikka kertoo kokeilleensa jo monia erilaisia konsteja. Vaikuttaa siis siltä, että ap ei ole oikeasti valmis elämänmuutokseen vaan haaveilee jostain yksittäisestä vaivattomasta konstista, joka muuttaa kaiken. Ap on "Syömällä näitä pillereitä laihdut ilman, että sinun tarvitsee syödä vähemmän tai liikkua enemmän" -huijausten otollisinta kohderyhmää.

Muutos lähtee siitä, että ap myöntää olevansa syömishäiriöinen samalla tavalla kuin alkoholistin tulee myöntää olevansa alkoholisti. Sitten voisi alkaa miettiä, mitkä ovat tavoitteet ja millä keinoin olisi realistista päästä tavoitteeseen. Jos tavoite on pudottaa vaikka 20 kiloa, ja ap on ollut ylipainoinen koko ikänsä, on turha haaveilla, että tavoitteessa ollaan puolen vuoden päästä. Nopea laihtuminen jättää vain löysää nahkaa ja sotkee aineenvaihdunnan. Sanoisin, että neljä-viisi vuotta olisi hyvä aikajänne. Jos ap ei pysty sitoutumaan pidemmän ajan päässä olevaan tavoitteeseen vaan haaveilee nopeista tuloksista, ei hän ole oikeasti valmis muutokseen.

Olen samaa mieltä - olen ehdottanut ketjussa moneen kertaan terveellisen ruoan tasaista syömistä mutta tuntuu että Ap haluaisi että joku muu suunnittelisi ruoat hänen puolestaan (ohjeitahan on netti pullollaan ja eikö me oikeastaan kaikki jo tiedetäkin että mitä se tutkitusti terveellinen ruokavalio pitää sisällään) tai antaisi jonkin yhden vinkin jolla painon saisi laskuun. Eli aitoa motivaatiota ei ole. Ymmärrän kyllä, olin itse samanlainen ennen kuin terveyssyistä pakotettiin tälle terveelliselle "dieetille" ja paino lähti laskuun. Ja sittemmin olen ihmetellyt sitä että ai näinkö helppoa se olikin, ja tiesinhän minä nämä asiat, mutta en vain uskonut.