Miksei lasten puheita oteta tosissaan, jos lapsi kertoo perheväkivallasta kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä syrjäytyneiden nuorten parissa ja suurin osa heistä on joutunut lapsena kaltoinkohdelluksi. On ollut fyysistä ja henkistä väkivaltaa yleensä lasta ja ehkä muitakin perheenjäseniä kohtaan, vanhempien päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia, välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä jne. Näillä nuorilla on nyt varhaisaikuisuudessa masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia oman identiteettinsä kanssa.

Perheväkivalta jättää todella suuret jäljet ihmiseen, varsinkin lapseen jonka kyky käsitellä asiaa on muutenkin kehittymättömämpi kuin aikuisella.

Älä ikinä jätä huomioimatta lapsen hätää, jokaisella aikuisella on velvollisuus puuttua jos havaitsee kaltoinkohtelua!!!

Oletko koskaan miettinyt, miksi syrjäytyminen oli lähes tuntematon ilmiö ennen vanhaan vaikka silloin likimain kaikki lapset saivat selkäänsä sekä kotona että koulussa?

En ole tätä juuri pohtinut. Syrjäytyneitä on ollut aina, poikamiehiä ja vanhoja piikoja. Työelämä on myös muuttunut paljon, suurin osa töistä vaatii erilaisia sosiaalisia taitoja kuin menneinä vuosikymmeninä tai -satoina. Moni näistä nuorista kykenisi työhön mitä voi tehdä yksin, täysin itsenäisesti, tällaisia töitä on koko ajan vähemmän. Omasta ja miehenikin suvusta löytyy näitä sen ajan syrjäytyneitä jotka ovat kyenneet työelämään mutta eivät sosiaalisiin suhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän johtuu, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla aikuisilla on paljon enemmän mielenterveyden ongelmia kuin meillä 50-70 -luvulla syntyneillä? Tämä näkyy esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden hurjassa kasvussa etenkin nuorilla aikuisilla. 

Älkääkä nyt esittäkö mitään spekulaatio perusteluita tyyliin "ennen ei tunnistettu" -tms., vaan pysytään tilastollisissa faktoissa. Jokin on mennyt pieleen kasvatuksessa 80 -luvun jälkeen, koska psyykkiset ongelmat räjähtävät käsiin. 

Te olette olleet tosi hullua porukkaa ettekä ole osanneet käsitellä omia ongelmianne. Hienoa, että nykyiset nuoret osaavat toimia teitä fiksummin.

Sieltähän niitä uskonvaraisia mutu -valheita alkoi tippua. Väitteesi on täysin perätön, perustuen vain omiin kuvitelmiisi. Faktat eli tilastot kertovat asian olevan kuten edellisessä viestissäni kirjoitin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä syrjäytyneiden nuorten parissa ja suurin osa heistä on joutunut lapsena kaltoinkohdelluksi. On ollut fyysistä ja henkistä väkivaltaa yleensä lasta ja ehkä muitakin perheenjäseniä kohtaan, vanhempien päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia, välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä jne. Näillä nuorilla on nyt varhaisaikuisuudessa masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia oman identiteettinsä kanssa.

Perheväkivalta jättää todella suuret jäljet ihmiseen, varsinkin lapseen jonka kyky käsitellä asiaa on muutenkin kehittymättömämpi kuin aikuisella.

Älä ikinä jätä huomioimatta lapsen hätää, jokaisella aikuisella on velvollisuus puuttua jos havaitsee kaltoinkohtelua!!!

Oletko koskaan miettinyt, miksi syrjäytyminen oli lähes tuntematon ilmiö ennen vanhaan vaikka silloin likimain kaikki lapset saivat selkäänsä sekä kotona että koulussa?

En ole tätä juuri pohtinut. Syrjäytyneitä on ollut aina, poikamiehiä ja vanhoja piikoja. Työelämä on myös muuttunut paljon, suurin osa töistä vaatii erilaisia sosiaalisia taitoja kuin menneinä vuosikymmeninä tai -satoina. Moni näistä nuorista kykenisi työhön mitä voi tehdä yksin, täysin itsenäisesti, tällaisia töitä on koko ajan vähemmän. Omasta ja miehenikin suvusta löytyy näitä sen ajan syrjäytyneitä jotka ovat kyenneet työelämään mutta eivät sosiaalisiin suhteisiin.

Jatkan vielä että ennen on päässyt työelämään ilman koulutusta, tänä päivänä se on todella vaikeaa. Tällöin nämä ns. riskiryhmässä olevat ovat pystyneet ehkä työllistymään johonkin mutta nyt se ei onnistu jos psyyke estää opiskelun isossa ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä syrjäytyneiden nuorten parissa ja suurin osa heistä on joutunut lapsena kaltoinkohdelluksi. On ollut fyysistä ja henkistä väkivaltaa yleensä lasta ja ehkä muitakin perheenjäseniä kohtaan, vanhempien päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia, välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä jne. Näillä nuorilla on nyt varhaisaikuisuudessa masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia oman identiteettinsä kanssa.

Perheväkivalta jättää todella suuret jäljet ihmiseen, varsinkin lapseen jonka kyky käsitellä asiaa on muutenkin kehittymättömämpi kuin aikuisella.

Älä ikinä jätä huomioimatta lapsen hätää, jokaisella aikuisella on velvollisuus puuttua jos havaitsee kaltoinkohtelua!!!

Oletko koskaan miettinyt, miksi syrjäytyminen oli lähes tuntematon ilmiö ennen vanhaan vaikka silloin likimain kaikki lapset saivat selkäänsä sekä kotona että koulussa?

En ole tätä juuri pohtinut. Syrjäytyneitä on ollut aina, poikamiehiä ja vanhoja piikoja. Työelämä on myös muuttunut paljon, suurin osa töistä vaatii erilaisia sosiaalisia taitoja kuin menneinä vuosikymmeninä tai -satoina. Moni näistä nuorista kykenisi työhön mitä voi tehdä yksin, täysin itsenäisesti, tällaisia töitä on koko ajan vähemmän. Omasta ja miehenikin suvusta löytyy näitä sen ajan syrjäytyneitä jotka ovat kyenneet työelämään mutta eivät sosiaalisiin suhteisiin.

Hölynpölyä. 70 -luvulla alkeellisissakin tehtävissä oli aina työnjohtaja ja itsenäisesti tehtäviä töitä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Itsenäisyys työtehtävissä on lisääntynyt niistä ajoista huimasti. Tiedän mistä puhun, olen ollut työelämässä 70 -luvulta lähtien. Fakta on se, että syrjäytyminen ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet 70 -luvulta huimasti. Muu on spekulaatiota. Jokin on mennyt pahasti pieleen kasvatuksessa, kun luunappeja ja tukkapöllyä saaneet sukupolvet sairastivat psyykkisesti vain murto-osan siitä, mitä nykypäivän lapset ja nuoret. 

Minä vanhempana olisin kiitollinen siitä että jos väsymyksen, loppuunpalamisen, jne. seurauksena mulla löis niin lujaa yli että pahoinpitelisin lapseni, että musta tehtäis lasu. Saattaisin saada sitten apua itsellenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yritit asiasta kertoa?

Se ei ole aloitukseni pointti. Haluaisin tässä pohtia sitä mitä syitä ihmisillä on jättää lapsen hätä huomiotta.

Koska et voi tietää puhuuko lapsi totta. Esim. Minun poikani kertoi aivan pokkana, että hänen isänsä on velho ja äiti on noita. Sitä paitsi lapsi yleensä yrittää peitellä perheen ongelmia sivullisille viimeiseen asti.

Toivottavasti sinä et ota työksesi poliisissa rikosilmoituksia vastaan. Asenteesi olisi uskomattoman loukkaaava asiakkaita kohtaan. Siksihän asioita tutkitaan, jotta saadaan selville mitä on tapahtunut.

Tässä ei ollut kyse viranomaisista, joilla on virkansa puolesta eri vastuu kuin satunnaisilla sivullisille yksityisillä ihmisillä. Miksi et pysty keskustelemaan asiasta menemättä henkilökohtaisuuksiin?

Miksi sinä vähättelet lasten kokemuksia? Jokainen aikuinen on vastuussa siitä, että lapsilla on kotonaan turvallinen olla. Sivullisten tehtävä on yrittää puuttua tilanteeseen, jos lapsi kertoo, että kotona on paha olla. Yhtä loogista olisi epäillä myös kaikkia aikuisten juttuja huuhaaksi sillä perusteella, että joku saattaa valehdella tai olla päästään sekaisin.

Ööö, joku random aikuinen EI voi mitenkään olla vastuussa muiden ihmisten lasten kotioloista. Ne vanhemmat ovat vastuussa omista lapsistaan. Piste.

Jos itse näkisin asiatonta käytöstä, puuttuisin siihen tietysti. Mutta pelkän lapsen puheen perusteella en rupeaisi toimenpiteisiin, ellei mikään näkemäni puolla lapsen tarinaa. Kovin pienet lapset eivät edes erota kuvitelmiaan totuudesta ja osa, hämmästyttävän iso osa, valehtelee muuten vaan saadakseen huomiota.

Kyse ei siis ole pelosta tai itsesuojelusta vaan ihan vaan siitä että lapsi ei ole luotettava tietolähde. Tarvitaan muutakin näyttöä kuin lapsen puheet että puuttuisin yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kaveri oli sanonut koulussa lapselleni, että ”hänen isänsä löi häntä aamulla”.

No, paha mennä tekemään heti lasua, kun tuo poika on oikeasti sellainen valehtelija ja luikuri, että vääntelee sääntöjä itselleen sopivaksi. Tulistuu hetkessä, huutaa ja raivoaa pienistäkin. Ei siedä pettymyksiä tai häviämistä. ADHD.

Ymmärrän tavallaan, jos hänen isänsä on vähän kovemmin ottanutkin kiinni, jos poika on temppuillut aamulla. Ja pojan tuntien hän on voinut jopa kostoksi isälleen kertoilla koulussa, että isä löi.

Ei näistä aina tiedä.

Kommenttisi perusteella vaikuttaa siltä, että sinä pohjimmiltaan pidät tuolla tavalla käyttäytyvän lapsen lyömistä oikeutettuna tekona vanhemmalta. Olet selvästi väkivaltaan myönteisesti suhtautuva ihminen. Kuritatko fyysisesti omia lapsiasi?

Ja sinä et näköjään tiedä ADHD-lapsista yhtikäs mitään. Ei tarvitse edes olla kovin paha tapaus, että täytyy ottaa lapsesta kiinni ihan tämän oman ja muiden turvallisuudenkin takia. 

Siinäkin on eroa miten lapsesta otetaan kiinni. ADHD ei ole mikään pätevä peruste pahoinpidellä lasta kiinnipitämisen varjolla.

Kiinnipitäminen ei ole pahoinpitelyä. Se, että antaa villiintyneen lapsen satuttaa itseään ja muita - se on pahoinpitelyä.

Jos kiinnipitäminen tehdään väärin, niin se on pahoinpitelyä. Nyt on ollut esillä paljon tapauksia, joissa on selvitetty miten laitoksissa on pahoinpidelty kehitysvammaisia lapsia kiinnipitämisen varjolla esimerkiksi istumalla lapsen päällä.

Mikä pointti saivartelulla tässä nyt on? Kyllä jokainen täysipäinen tietää, että toisen päällä istuminen ei ole sallittua kiinnipitelyä. 

Joskus se on valitettavasti ainoa jolla sitä kiinnipidettävää voidaan estää satuttamasta itseään ja muita. Jos aikuinen, iso mies saa raivokohtauksen (kaikki kehitysvammaiset ei ole lapsia tai iloisena markkinoituja Downeja), sitä ei kovin hellällä otteella pidetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä syrjäytyneiden nuorten parissa ja suurin osa heistä on joutunut lapsena kaltoinkohdelluksi. On ollut fyysistä ja henkistä väkivaltaa yleensä lasta ja ehkä muitakin perheenjäseniä kohtaan, vanhempien päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia, välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä jne. Näillä nuorilla on nyt varhaisaikuisuudessa masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia oman identiteettinsä kanssa.

Perheväkivalta jättää todella suuret jäljet ihmiseen, varsinkin lapseen jonka kyky käsitellä asiaa on muutenkin kehittymättömämpi kuin aikuisella.

Älä ikinä jätä huomioimatta lapsen hätää, jokaisella aikuisella on velvollisuus puuttua jos havaitsee kaltoinkohtelua!!!

Oletko koskaan miettinyt, miksi syrjäytyminen oli lähes tuntematon ilmiö ennen vanhaan vaikka silloin likimain kaikki lapset saivat selkäänsä sekä kotona että koulussa?

En ole tätä juuri pohtinut. Syrjäytyneitä on ollut aina, poikamiehiä ja vanhoja piikoja. Työelämä on myös muuttunut paljon, suurin osa töistä vaatii erilaisia sosiaalisia taitoja kuin menneinä vuosikymmeninä tai -satoina. Moni näistä nuorista kykenisi työhön mitä voi tehdä yksin, täysin itsenäisesti, tällaisia töitä on koko ajan vähemmän. Omasta ja miehenikin suvusta löytyy näitä sen ajan syrjäytyneitä jotka ovat kyenneet työelämään mutta eivät sosiaalisiin suhteisiin.

Hölynpölyä. 70 -luvulla alkeellisissakin tehtävissä oli aina työnjohtaja ja itsenäisesti tehtäviä töitä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Itsenäisyys työtehtävissä on lisääntynyt niistä ajoista huimasti. Tiedän mistä puhun, olen ollut työelämässä 70 -luvulta lähtien. Fakta on se, että syrjäytyminen ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet 70 -luvulta huimasti. Muu on spekulaatiota. Jokin on mennyt pahasti pieleen kasvatuksessa, kun luunappeja ja tukkapöllyä saaneet sukupolvet sairastivat psyykkisesti vain murto-osan siitä, mitä nykypäivän lapset ja nuoret. 

Kävisikö syyksi 1990-luvun lama? Leikkaukset terveydenhuollossa, kouluissa, päiväkodeissa, sosiaalipuolella?

Kustannuksissa säästettiin laman nimissä, mutta niitä ei koskaan palautettu vanhalle tasolle, kun ns. nousukausi alkoi. Samoilla minimikuluilla sinniteltiin ja sinnitellään edelleen. Sitä niitetään, mitä kylvetään. Ihmiset voivat pahoin, niin työssä kuin työttöminäkin.

Mietin lapsena samaa. En asiasta varsinaisesti kellekään puhunut, mutta kaikki tiesivät. ESim naapurit, sukulaiset.. Tulivat herkästi kyllä kyselemään multa, että mitä kuuluu, miten menee, eilen tais olla hurja ilta.... Siihen se sitten jäi. Miksei kukaan tehnyt mitään, että kotiolot olisi olleet paremmat?

Meillä on nyt seinänaapurissa juova, väkivaltainen mies. Mä olen monet kerrat soittanut poliisit, myös tehnyt kaksi lasua. Samoin toinen naapuri. Ovat myös saaneet kaksi varoitusta, ei häätöä. Miksei mitään tapahdu?

Eilen kilahti lapsilisät tilille ja senhän huomasi. Johan siellä pari viikkoa olikin hiljasta. Nyt taas pari viikkoa jatkuu tuota perhehelvettiä. Sen lisäksi, että siellä on lapsia, joiden on pakko siellä elää... Mutten mäkään haluaisi elää enää tuollaista "kännihuutamis ja ryskitäpaukkista" - elämää. Mielelläni myös suojaisin omat lapseni siltä.

Omasta mielestä mä olen tuohon puuttunut siten, miten voin puuttua. Siltikään mitään ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Minä vanhempana olisin kiitollinen siitä että jos väsymyksen, loppuunpalamisen, jne. seurauksena mulla löis niin lujaa yli että pahoinpitelisin lapseni, että musta tehtäis lasu. Saattaisin saada sitten apua itsellenikin.

Voit tehdä lasun itsestäsi, jos olet huolestunut jaksamisestasi. Ei sitä varten tarvitse omaa lasta pahoinpidellä.

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisyys työtehtävissä on lisääntynyt niistä ajoista huimasti. 

Siinähän se syy on. Ennen töihin hyväksyttiin puolisuoriutujat, eikä heillä ollut stressiä vastuusta, koska pomo kertoi, mitä täytyy tehdä. Kunhan jotenkin pystyi työssä käymään, sai elannon, kuului joukkoon eikä tarvinnut tuntea häpeää. Palkkakin nousi mukavasti koko ajan esimerkiksi teollisuustyössä.

Itseohjautuvuus sopii vain harvoille. Se on havaittu luokattomassa lukiossakin. Ei se vain kaikille toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän johtuu, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla aikuisilla on paljon enemmän mielenterveyden ongelmia kuin meillä 50-70 -luvulla syntyneillä? Tämä näkyy esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden hurjassa kasvussa etenkin nuorilla aikuisilla. 

Älkääkä nyt esittäkö mitään spekulaatio perusteluita tyyliin "ennen ei tunnistettu" -tms., vaan pysytään tilastollisissa faktoissa. Jokin on mennyt pieleen kasvatuksessa 80 -luvun jälkeen, koska psyykkiset ongelmat räjähtävät käsiin. 

Te olette olleet tosi hullua porukkaa ettekä ole osanneet käsitellä omia ongelmianne. Hienoa, että nykyiset nuoret osaavat toimia teitä fiksummin.

Sieltähän niitä uskonvaraisia mutu -valheita alkoi tippua. Väitteesi on täysin perätön, perustuen vain omiin kuvitelmiisi. Faktat eli tilastot kertovat asian olevan kuten edellisessä viestissäni kirjoitin. 

Jos aiemmin ei ole samaan malliin mt-ongelmiin puututtu, niin ei niiden esiintymistä voida vertailukelpoisesti tutkia. Et voi tehdä vertailua tässä suhteessa esimerkiksi nykyaikaan tai suuriin nälkävuosiinkaan. Aiemmin kuitenkin tehtiin enemmän esimerkiksi lastensurmia, joten eivät ihmiset silloin kovin hyvin ole voineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vanhempana olisin kiitollinen siitä että jos väsymyksen, loppuunpalamisen, jne. seurauksena mulla löis niin lujaa yli että pahoinpitelisin lapseni, että musta tehtäis lasu. Saattaisin saada sitten apua itsellenikin.

Voit tehdä lasun itsestäsi, jos olet huolestunut jaksamisestasi. Ei sitä varten tarvitse omaa lasta pahoinpidellä.

Tarkoitin sellaista kuvitteellista tilannetta että olisin jo niin pitkällä masennuksessani etten tajuaisi omaa tilannettani. Silloin on hyvä että ulkopuoliset puuttuu. Ja en ole lähelläkään lapseni pahoinpitelyä. Kenellä vaan meistä voi joskus mielenterveys järkkyä. Sinäkään et ole sen yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vanhempana olisin kiitollinen siitä että jos väsymyksen, loppuunpalamisen, jne. seurauksena mulla löis niin lujaa yli että pahoinpitelisin lapseni, että musta tehtäis lasu. Saattaisin saada sitten apua itsellenikin.

Voit tehdä lasun itsestäsi, jos olet huolestunut jaksamisestasi. Ei sitä varten tarvitse omaa lasta pahoinpidellä.

Tarkoitin sellaista kuvitteellista tilannetta että olisin jo niin pitkällä masennuksessani etten tajuaisi omaa tilannettani. Silloin on hyvä että ulkopuoliset puuttuu. Ja en ole lähelläkään lapseni pahoinpitelyä. Kenellä vaan meistä voi joskus mielenterveys järkkyä. Sinäkään et ole sen yläpuolella.

Olen samaa mieltä siitä, että on hyvä, jos perheen ongelmiin puututaan ulkopuolelta, jos vanhempi ei omaa huonoa olotilaansa hahmota selkeästi. Mutta mieluummin tietysti toivoisi vanhempien hakevan ongelmiinsa apua jo ennen kuin tilanne menee kovin pahaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä syrjäytyneiden nuorten parissa ja suurin osa heistä on joutunut lapsena kaltoinkohdelluksi. On ollut fyysistä ja henkistä väkivaltaa yleensä lasta ja ehkä muitakin perheenjäseniä kohtaan, vanhempien päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia, välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä jne. Näillä nuorilla on nyt varhaisaikuisuudessa masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia oman identiteettinsä kanssa.

Perheväkivalta jättää todella suuret jäljet ihmiseen, varsinkin lapseen jonka kyky käsitellä asiaa on muutenkin kehittymättömämpi kuin aikuisella.

Älä ikinä jätä huomioimatta lapsen hätää, jokaisella aikuisella on velvollisuus puuttua jos havaitsee kaltoinkohtelua!!!

Oletko koskaan miettinyt, miksi syrjäytyminen oli lähes tuntematon ilmiö ennen vanhaan vaikka silloin likimain kaikki lapset saivat selkäänsä sekä kotona että koulussa?

Siis mistä ihmeen ojasta aina kömpii joku superääliö sössöttämään jotain näin täyttä p*skaa????

Joo, ehkä ei käytetty just termiä syrjäytynyt, mutta kyllähän todellakin oli ihmisiä, jotka syrjäytyi. Oli peräkammarinpoikia, tuppisuita viinaa juovia ukkeleita. Oli "kylähulluja". Ja tiedätkö miksi ei ollut "erityislapsia"? Koska ne lapset, joilla ei ollut " lukupäätä" jäivät pois koulusta ja alkoivat jo hyvin nuoresta tehdä ruumiillista työtä. Sillähän ei ollut mitään väliä, vaikka se "lukupään" puute olisi tarkoittanut ADHD:ta, autismikirjoa tai vaikka vaan lukihäiriötä, joilla millään ei varsinaisesti ole mitään tekemistä älykkyyden tai varsinaisen oppimiskyvyn kanssa.

Miten se voikin olla niin hankalaa tajuta, että nykyään ihan oikeasti on asiat tosi hyvin, kun ihmisiä yritetään auttaa, eikä vaan jätetä omilleen rypemään häpeässä ja onnettomuudessa.

No itselläni on päinvastainen käsitys. Tuttavan lapsi oli väittänyt päiväkodissa että isä lyö. Hoitajat tekivät rikosilmoituksen ja vanhemmat ja sekä kaikki perheen lapset joutuivat kuulusteluihin ja asiasta tuli kunnon tutkinta. Kyseinen lapsi vaan naureskeli aina kuulusteluissa ja selvisikin sitten että lapsi oli keksinyt koko jutun. On erityislapsi joten ei varmasti täysin ajatellut mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yritit asiasta kertoa?

Se ei ole aloitukseni pointti. Haluaisin tässä pohtia sitä mitä syitä ihmisillä on jättää lapsen hätä huomiotta.

Koska et voi tietää puhuuko lapsi totta. Esim. Minun poikani kertoi aivan pokkana, että hänen isänsä on velho ja äiti on noita. Sitä paitsi lapsi yleensä yrittää peitellä perheen ongelmia sivullisille viimeiseen asti.

Toivottavasti sinä et ota työksesi poliisissa rikosilmoituksia vastaan. Asenteesi olisi uskomattoman loukkaaava asiakkaita kohtaan. Siksihän asioita tutkitaan, jotta saadaan selville mitä on tapahtunut.

Tässä ei ollut kyse viranomaisista, joilla on virkansa puolesta eri vastuu kuin satunnaisilla sivullisille yksityisillä ihmisillä. Miksi et pysty keskustelemaan asiasta menemättä henkilökohtaisuuksiin?

Miksi sinä vähättelet lasten kokemuksia? Jokainen aikuinen on vastuussa siitä, että lapsilla on kotonaan turvallinen olla. Sivullisten tehtävä on yrittää puuttua tilanteeseen, jos lapsi kertoo, että kotona on paha olla. Yhtä loogista olisi epäillä myös kaikkia aikuisten juttuja huuhaaksi sillä perusteella, että joku saattaa valehdella tai olla päästään sekaisin.

Ööö, joku random aikuinen EI voi mitenkään olla vastuussa muiden ihmisten lasten kotioloista. Ne vanhemmat ovat vastuussa omista lapsistaan. Piste.

Jos itse näkisin asiatonta käytöstä, puuttuisin siihen tietysti. Mutta pelkän lapsen puheen perusteella en rupeaisi toimenpiteisiin, ellei mikään näkemäni puolla lapsen tarinaa. Kovin pienet lapset eivät edes erota kuvitelmiaan totuudesta ja osa, hämmästyttävän iso osa, valehtelee muuten vaan saadakseen huomiota.

Kyse ei siis ole pelosta tai itsesuojelusta vaan ihan vaan siitä että lapsi ei ole luotettava tietolähde. Tarvitaan muutakin näyttöä kuin lapsen puheet että puuttuisin yhtään mihinkään.

Eli jätät pahoinpidellyt lapset oman onnensa nojaan. Häpeällistä. Entä aikuiset? Hekään eivät välttämättä puhu totta.

Ihan näin lasten näkökulmasta, niin muistan että meillä oli hoidossa samaan aikaan lapsia jotka valehtelivat valehtelemisesta päästyään. Eli saatoimme touhuta koko päivän ja yhtäkkiä ykdi lapsista meni satuilemaan miten häntä oli hakattu koko päivä vaikka mitään ei ollut tapahtunut. Nuo lapset jäi lapsisakissa hyvin nopeasti outoon valoon eikä heidän kanssaan uskaltanut leikkiä, koska ei ikinä tiennyt mitä he seuraavaksi keksivät.

Teininä meille taas tuli valehtelijoiden klubissa toisen kaliibeerin murheet, koska nämä neitoset keksivät mitä hurjempia raiskaustarinoita. Siinä joutui oikeasti yhteen sun toiseen tilanteeseen ja kristus että oli pokassa pitämistä kun kuunteli niitä täysin varmuudella keksittyjä juttuja. Kyllä lapset tietää koska kaveri valehtelee. :/