Lapsi joka tarvitsee palveluskoiraa koulussa ja lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kumpi jää?

Kuulostaa aika erikoiselta että tavalliseen kouluun voisi viedä avustajakoiran, lapset pystyisivät pysymään erossa siitä ja että koira pysyisi kurissa hälinässä ja riehumisessa.

En jaksanut lukea koko ketjua...

1. Sovi tapaaminen koulun kanssa. Mene sinne keskusteluun mukanasi avoin mieli ja neuvottele tilanteesta. Et sinä ongelmaa ratkaise keskustelupalstalla...

2. Voi se allerginen koiralle varmasti on lääkitys, mutta silti oireet voi olla voimaikkaita tai lääkitys ei sovi sivuoireiden vuoksi. Siedätyskään ei kaikille sovi

3. Ap.n lapsi siis tarvitsee koiran hajuaistin vuoksi on siis erityistukea tarvitsevan piirissä, joten taksikuljetus lapsellesi sopivampaan kouluun koirineen. Aina ei voi olla lähikoulussa... pitää ajatella mikä on todella lapselle parasta.

4. Lapset sopeutuvat kyllä uuteen kouluun ja saa uusia kavereita ja todelliset kaverit ei katoa vaikka koulua vaihtaisi...

Avustajakoirilla on laissa määritelty oikeus olla omistajansa mukana kaikissa julkisissa paikoissa - myös kouluissa. Piste.

Jos joku on niin allerginen ettei voi olla samassa tilassa, menee muualle. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.

Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.

Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.

enemän sitä eläinpölyä on kotivaatteissa kun jossain repussa

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika erikoiselta että tavalliseen kouluun voisi viedä avustajakoiran, lapset pystyisivät pysymään erossa siitä ja että koira pysyisi kurissa hälinässä ja riehumisessa.

"Tavalliset" koulut ovat julkisia tiloja, joihin avustajakoirilla on lain turvaama oikeus tulla koska tahansa ja ilman mitään neuvotteluja kenenkään kanssa.

Uudistan kysymykseni siitä, että miten työpaikalla toimittaisiin, kumpi irtisanottaisiin? Tämä kiinnostaa oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika erikoiselta että tavalliseen kouluun voisi viedä avustajakoiran, lapset pystyisivät pysymään erossa siitä ja että koira pysyisi kurissa hälinässä ja riehumisessa.

"Tavalliset" koulut ovat julkisia tiloja, joihin avustajakoirilla on lain turvaama oikeus tulla koska tahansa ja ilman mitään neuvotteluja kenenkään kanssa.

Kaikilla lienee myös on ainakin hyviin tapoihin kuuluva velvollisuus olla vaarantamatta muiden henkeä ja terveyttä (eli sen vaikeasti allergisen lapsen).

Tässä hypoteettisessa tilanteessa olisin sitä mieltä, että se vaihtaa koulua, joka on sinne jälkimmäisenä tullut. Jos ovat samalla luokka-asteella, asiasta olisi aikuisten kesken neuvoteltava. Tai vaikka sitten arvottava, jos sopuun ei päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.

Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.

Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.

Se on AVUSTAJAKOIRA.

Jos et olisi pelkkä provo niin tietäisit oikean termin.

Taidat olla se allergisia vihaava ihmetrolli, joka kehittää milloin mitäkin outoja skenaarioita.

Hyvä huomio. Palveluskoira ihan eri asia kuin avustajakoira.

Provohan tämä, oikeasti noin sairas lapsi, joka ei pärjää ilman avustajakoiraa + henkilökohtaista avustajaa ja jonka tarvitsemalle koiralle koulussa on allergisia ja ehkä pelkääviäkin, laitettaisiin sairaalakouluun. Parempi ja turvallisempi siellä on vakavasti sairaan olla. Miksi sen allergisenkaan täytyisi vaarantaa terveytensä epileptikon ”pakollisen” avustajakoiran vuoksi?

Millaisella diagnoosilla tällaisia provoja kirjoitellaan, kiinnostaisi tietää?

Vierailija kirjoitti:

Uudistan kysymykseni siitä, että miten työpaikalla toimittaisiin, kumpi irtisanottaisiin? Tämä kiinnostaa oikeasti.

Tuollaista mihinkään oikeisiin töihin otettaisi. Mieti uudestaan :D Harjoitteluista en tiedä. Varmaan niin, että se kumpi ollut ensin, jää. Toista ei otettaisi vaan etsitään uusi, sopiva paikka.

Meitä on luokallinen pulisevia akkoja ja 4 opaskoira pentua luokassa koulutuksessa ja samalla muillakin on välillä koiria vaihtelevasti mukana. Ja kyllä nuo muutaman kk ikäiset pennutkin pystyy keskittyy. Huonaa että et vaan tiedä

Vierailija kirjoitti:

jep, jep, kuinka koira pystyisi keskittymään avustajan työhönsä luokallisessa kaoottisesti ajoittain toimivia lapsia. Kukkua koko juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudistan kysymykseni siitä, että miten työpaikalla toimittaisiin, kumpi irtisanottaisiin? Tämä kiinnostaa oikeasti.

Tuollaista mihinkään oikeisiin töihin otettaisi. Mieti uudestaan :D Harjoitteluista en tiedä. Varmaan niin, että se kumpi ollut ensin, jää. Toista ei otettaisi vaan etsitään uusi, sopiva paikka.

Miksi et palkkaisi ihmistä, jolla on avustajakoira? Työnantaja ei varmaan tiedä ihmisten allergioista... Olisikohan riittävä syy koeaikapurkuun, kun tilanne selviäisi...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudistan kysymykseni siitä, että miten työpaikalla toimittaisiin, kumpi irtisanottaisiin? Tämä kiinnostaa oikeasti.

Tuollaista mihinkään oikeisiin töihin otettaisi. Mieti uudestaan :D Harjoitteluista en tiedä. Varmaan niin, että se kumpi ollut ensin, jää. Toista ei otettaisi vaan etsitään uusi, sopiva paikka.

Miksi et palkkaisi ihmistä, jolla on avustajakoira? Työnantaja ei varmaan tiedä ihmisten allergioista... Olisikohan riittävä syy koeaikapurkuun, kun tilanne selviäisi...?

Jos valittavana on myös terve, toki hänet mielummin otetaan. Harvoin varmaan tarvetta sellaiselle spesialistille (bun intented :D), jolla epilepsia ja avustajakoira.

Joo, allergia ei ole riittävä syy koeaikapurkuun. Heh. Ellei työ ole juustonleikkausta palvelutiskillä ja työntekijä vakavasti maidolle allerginen, unohti vain kertoa ja asia selvisi ekan anafylaksian jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä, oikeasti noin sairas lapsi, joka ei pärjää ilman avustajakoiraa + henkilökohtaista avustajaa ja jonka tarvitsemalle koiralle koulussa on allergisia ja ehkä pelkääviäkin, laitettaisiin sairaalakouluun. Parempi ja turvallisempi siellä on vakavasti sairaan olla. Miksi sen allergisenkaan täytyisi vaarantaa terveytensä epileptikon ”pakollisen” avustajakoiran vuoksi?

Millaisella diagnoosilla tällaisia provoja kirjoitellaan, kiinnostaisi tietää?

Heh! Ei sairaalkoulua kukaan vakituisesti käy, ainoastaan ollessaan sairaalassa hoidossa tai tutkimuksissa. Ja se on mahdollisimman lyhytaikaista.

Pöh. Ei koira allergiaan voi kuolla. Itse olen äärimmäisen allerginen kissoille ja nytkin olen porukoitten vierassängyssä jossa on aina kissankarvoja vaikka lakanoita vaihtaisi ja kissoja kieltäisi menemästä sängylle. Kerran kyllä toinen silmäni tuli punaiseksi kun nukuin koiran kanssa kaverilla vaikka koira allergiani on huomattavasti heikompi kuin kissa-. Oli miten oli, en ymmärrä miten kukaan voi herkistyä koiran läsnäolosta tai karvoista 50m. Päässä kun K O I R A T eivät nuole turkkiaan. Se on se sylki mikä allergisoi, joten syljettömät karvat ovat aivan neutraaleja, kissankarvat taas ovat täynnä hilsettä, pelkkä ajatus saa minut yskimään. Niin ajatus, sitä se varmasti on tämänkin pojan tapauksessa joka valitti rehtorille. Luulo siitä että jotain sattuu. Kyseinen koulu taitaa olla suuremmalla todennäköisyydellä homeessa kuin saastunut jostain koiran karvoista jota joku toinen koira on nuollut, sillä koirahan ei siis itseään kykene nuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.

Palveluskoira =avustajakoira. Palveluskoira on muitakin, esim poliisikoira jne.

Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.

Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.

Se on AVUSTAJAKOIRA.

Jos et olisi pelkkä provo niin tietäisit oikean termin.

Taidat olla se allergisia vihaava ihmetrolli, joka kehittää milloin mitäkin outoja skenaarioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä, oikeasti noin sairas lapsi, joka ei pärjää ilman avustajakoiraa + henkilökohtaista avustajaa ja jonka tarvitsemalle koiralle koulussa on allergisia ja ehkä pelkääviäkin, laitettaisiin sairaalakouluun. Parempi ja turvallisempi siellä on vakavasti sairaan olla. Miksi sen allergisenkaan täytyisi vaarantaa terveytensä epileptikon ”pakollisen” avustajakoiran vuoksi?

Millaisella diagnoosilla tällaisia provoja kirjoitellaan, kiinnostaisi tietää?

Heh! Ei sairaalkoulua kukaan vakituisesti käy, ainoastaan ollessaan sairaalassa hoidossa tai tutkimuksissa. Ja se on mahdollisimman lyhytaikaista.

No missä nämä epileptikot PALVELUkoirineen sitten koulujaan käyvät, kun en ole yhdestäkään kuullut tai lukenut ennen tätä provoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.

Palveluskoira =avustajakoira. Palveluskoira on muitakin, esim poliisikoira jne.

Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.

Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.

Se on AVUSTAJAKOIRA.

Jos et olisi pelkkä provo niin tietäisit oikean termin.

Taidat olla se allergisia vihaava ihmetrolli, joka kehittää milloin mitäkin outoja skenaarioita.

Avustajakoira=palveluskoira. Palveluskoiria on toki muitakin, esim poliisikoirat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä, oikeasti noin sairas lapsi, joka ei pärjää ilman avustajakoiraa + henkilökohtaista avustajaa ja jonka tarvitsemalle koiralle koulussa on allergisia ja ehkä pelkääviäkin, laitettaisiin sairaalakouluun. Parempi ja turvallisempi siellä on vakavasti sairaan olla. Miksi sen allergisenkaan täytyisi vaarantaa terveytensä epileptikon ”pakollisen” avustajakoiran vuoksi?

Millaisella diagnoosilla tällaisia provoja kirjoitellaan, kiinnostaisi tietää?

Heh! Ei sairaalkoulua kukaan vakituisesti käy, ainoastaan ollessaan sairaalassa hoidossa tai tutkimuksissa. Ja se on mahdollisimman lyhytaikaista.

No missä nämä epileptikot PALVELUkoirineen sitten koulujaan käyvät, kun en ole yhdestäkään kuullut tai lukenut ennen tätä provoa?

Pitää nostaa kansanliike, missä saataisiin näille epileptikoille ihan oma koulu, missä voisivat saada laadukasta hoitoa koirineen. On se niin väärin, että jokainen ei saa yksityisen yhdistyksen ostamaa koiraa tuoda kouluun jonkun allergisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?

Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.

No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.

Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.

Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.

Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?

Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.

Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.

Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.

No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu. 

Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan.  Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.

Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu

Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.

Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.

Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.

Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.

Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.

Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken. 

Sanoin jo aiemmin, älä puhu asioista, mistä et tiedä.

Monissa tapauksissa epilepsioihin ei löydy syytä. Sitä ei siis löytyisi, vaikka lapsi pidettäisiin 30-vuotiaaksi osastolla sidottuna neurologiin. Ei, vaikka se muuten täysin normaali lapsi pidettäisiin sairaalakoulussa. Siellä voitaisiin tehdä ihan sama kuin kotona, kokeilla eri lääkityksiä lääkärin ohjeiden mukaan ja odottaa ja katsoa, tuleeko kohtaus vai ei.

Sinun pitäisi oikeasti ymmärtää, että lääkeresistentti epilepsia ei aina tarkoita 10 kohtausta päivässä. Se voi olla 10 kohtausta kuukaudessa, vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Oikeastiko olisit sulkemassa nämä ihmiset näiden satunnaisten kohtausten takia normaalin arjen ulkopuolelle?

No koirako siihen sitten sinun mielestä auttaa?

Itse tiedän tapauksen, missä kohtauksia tuli kovasti ja tuntui, ettei mikään auta. Kaksi seikkaa auttoi tähän tilanteeseen. Vuorokausirytmi kuntoon ja uusi lääke iltaan. Lääkkeen nimeä en nyt muista, mutta kuului näihin uusiin lääkkeisiin. Lisäksi eräitä muitakin häiriötekijöitä poistettiin, jotka saatiin kartoitettua, kun asiaan paneuduttiin.

Ilman näitä toimenpiteitä kyseinen nuori saisi edelleen sarjoittain kohtauksia ja usein.

Koira ei olisi tähän auttanut mitään, vaan hyvä neurologi, joka paneutui asiaan kunnolla.

Mä en ole edes puhunut sun kanssa koirasta, vaikka tämän ketjun aihe se onkin.

Olen yrittänyt oikoa sun käsityksiä epilepsiasta.

Ihanko oikeasti luulet, että vanhemmat, joiden lapsella on epilepsia, eivät tiedä ja pohdi kaikkien asioiden vaikutusta sairauteen? Luuletko, että oikeasti vain muutamaa neuroa kiinnostaa oikeasti perehtyä tapauksiin ja pyrkiä auttamaan potilaita? Se, että epilepsia helpottaa iän myöten on yleistä tietyissä epilepsioissa. Uudet lääkkeet on aina plussaa ja moni saa apua, mutta yksi lääke auttaa toista, toinen toista. Valitettavasti ei ole olemassa yhtään ainoaa lääkettä, joka auttaisi kaikkia epileptikkoja.

Jos haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä käsityksestä, että epilepsia olisi aina yksinkertaisesti parannettavissa, kun vaan kiinnitetään huomiota uneen, syömiseen jne. ja kunnollisiin tutkimuksiin, niin senkus. Jospa nyt joku täällä oleva lukija ees tajuaisi, miten väärässä olet eikä ainakaan enää jakaisi samanlaista potaskaa.

Vaikka et haluaisi uskoa, mutta kyllä, on paljon perheitä, joissa viina vie yms. asiat on etusijalla, eikä epileptisen lapsen hoitotaso. Parisuhdekriisejä, jotka vie voimat. Eroperheitä, missä epileptinen lapsi kulkee kahta kotia ja kummassakin omat voimavaroja vievät ongelmat.

Eli kyllä, moniin asioihin voidaan vaikuttaa, kun pannaan kotiasiat kuntoon. Vai luuletko, ettei lastensuojelun asiakkaissa ole yhtään epilepsialasta