Lapsi joka tarvitsee palveluskoiraa koulussa ja lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kumpi jää?
Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.
Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.
Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä, oikeasti noin sairas lapsi, joka ei pärjää ilman avustajakoiraa + henkilökohtaista avustajaa ja jonka tarvitsemalle koiralle koulussa on allergisia ja ehkä pelkääviäkin, laitettaisiin sairaalakouluun. Parempi ja turvallisempi siellä on vakavasti sairaan olla. Miksi sen allergisenkaan täytyisi vaarantaa terveytensä epileptikon ”pakollisen” avustajakoiran vuoksi?
Millaisella diagnoosilla tällaisia provoja kirjoitellaan, kiinnostaisi tietää?
Heh! Ei sairaalkoulua kukaan vakituisesti käy, ainoastaan ollessaan sairaalassa hoidossa tai tutkimuksissa. Ja se on mahdollisimman lyhytaikaista.
No missä nämä epileptikot PALVELUkoirineen sitten koulujaan käyvät, kun en ole yhdestäkään kuullut tai lukenut ennen tätä provoa?
Pitää nostaa kansanliike, missä saataisiin näille epileptikoille ihan oma koulu, missä voisivat saada laadukasta hoitoa koirineen. On se niin väärin, että jokainen ei saa yksityisen yhdistyksen ostamaa koiraa tuoda kouluun jonkun allergisen vuoksi
Hah hah. Sama kun kysyisi, miksi koira pitäisi saada tuoda kouluun jonkun epileptikon vuoksi? Miksi epilepsiaa sairastava olisi arvokkaampi kuin jotain muuta sairautta sairastava?
Mahtaa lapsesta tulla suosittu, kun äiti vaatii, että allergisten pitää vaihtaa koulua hänen kullannuppunsa ja terrierin takia.
Vierailija kirjoitti:
Olisko helpompaa laittaa sen oppilaan pulpetin ympärille paksuja patjoja, että kun keikahtelee sieltä jatkuvasti, niin tömähtäisi aina patjalle.
Tuskin koiraa on opetettu antamaan lääkettä peräsuoleen. Vaikka mistäs tuon tietää. Silpailee tassuillaan farkun vetoketjun auki ja housut nilkkoihin ja ruiskeen takapuoleen, vuh vuh.
Lapsellisia ihmisiä. Saattaa ääni kellossa muuttua, kun joku vakava vaikeasti hoidettava sairaus osuu lähipiiriin. Ja asiaa vielä pilkataan.
Eräs cp-vammaisia kiusannut ja pilkannut sai cp-vammaisia lapsen. Eipä pilkkaat enää, vaan ymmärtää katua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko helpompaa laittaa sen oppilaan pulpetin ympärille paksuja patjoja, että kun keikahtelee sieltä jatkuvasti, niin tömähtäisi aina patjalle.
Tuskin koiraa on opetettu antamaan lääkettä peräsuoleen. Vaikka mistäs tuon tietää. Silpailee tassuillaan farkun vetoketjun auki ja housut nilkkoihin ja ruiskeen takapuoleen, vuh vuh.
Lapsellisia ihmisiä. Saattaa ääni kellossa muuttua, kun joku vakava vaikeasti hoidettava sairaus osuu lähipiiriin. Ja asiaa vielä pilkataan.
Eräs cp-vammaisia kiusannut ja pilkannut sai cp-vammaisia lapsen. Eipä pilkkaat enää, vaan ymmärtää katua.
Eipä ketään ole haitannut ketjussa esiintynyt allergisten pilkkaaminen ja vähättely. Vai onko vaikeasti vammaisten pilkkaaminen ainoastaan kielletty?
Kyllä trolleja saa vähän kiusata takaisin. Mikäli et tajunnut, aloitus on provo eli keksitty juttu.
Vähän ohi aiheesta, mutta sanonpa nyt kuitenkin, kun täällä on mainittu sairaalakoulu. Kaikilla ei taida olla hajuakaan, mikä se on. Minä olen aikoinani kauan sitten ollut sairaalakoulussa, koska olin sairaalassa pitkän aikaa. Ainakin silloin koululuokat olivat sairaalan yhteydessä ja tarkoitettu vain sairaalassa hoidossa/tutkimuksissa oleville. Ei se ollut mikään "yleinen" koulu, jonne voi hakeutua.
Vierailija kirjoitti:
Avustajakoirilla on laissa määritelty oikeus olla omistajansa mukana kaikissa julkisissa paikoissa - myös kouluissa. Piste.
Jos joku on niin allerginen ettei voi olla samassa tilassa, menee muualle. Piste.
Tämä on ainoa oikea vastaus koko ketjussa.
Joka ikisestä aloituksesta täällä joku väittää sen olevan provo. En ymmärrä sitä ollenkaan. Usein on tilanteita ja asioita joihin ainakin minä olen törmännyt usein ja vaikka kuulostaisi kuinka erikoiselta, voi olla totta jonkun kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.
Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.
Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?
Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.
Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.
Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.
Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?
Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.
Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.
Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.
No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu.
Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan. Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.
Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu
Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.
Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.
Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.
Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.
Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.
Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken.
Sanoin jo aiemmin, älä puhu asioista, mistä et tiedä.
Monissa tapauksissa epilepsioihin ei löydy syytä. Sitä ei siis löytyisi, vaikka lapsi pidettäisiin 30-vuotiaaksi osastolla sidottuna neurologiin. Ei, vaikka se muuten täysin normaali lapsi pidettäisiin sairaalakoulussa. Siellä voitaisiin tehdä ihan sama kuin kotona, kokeilla eri lääkityksiä lääkärin ohjeiden mukaan ja odottaa ja katsoa, tuleeko kohtaus vai ei.
Sinun pitäisi oikeasti ymmärtää, että lääkeresistentti epilepsia ei aina tarkoita 10 kohtausta päivässä. Se voi olla 10 kohtausta kuukaudessa, vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Oikeastiko olisit sulkemassa nämä ihmiset näiden satunnaisten kohtausten takia normaalin arjen ulkopuolelle?
No koirako siihen sitten sinun mielestä auttaa?
Itse tiedän tapauksen, missä kohtauksia tuli kovasti ja tuntui, ettei mikään auta. Kaksi seikkaa auttoi tähän tilanteeseen. Vuorokausirytmi kuntoon ja uusi lääke iltaan. Lääkkeen nimeä en nyt muista, mutta kuului näihin uusiin lääkkeisiin. Lisäksi eräitä muitakin häiriötekijöitä poistettiin, jotka saatiin kartoitettua, kun asiaan paneuduttiin.
Ilman näitä toimenpiteitä kyseinen nuori saisi edelleen sarjoittain kohtauksia ja usein.
Koira ei olisi tähän auttanut mitään, vaan hyvä neurologi, joka paneutui asiaan kunnolla.
Mä en ole edes puhunut sun kanssa koirasta, vaikka tämän ketjun aihe se onkin.
Olen yrittänyt oikoa sun käsityksiä epilepsiasta.
Ihanko oikeasti luulet, että vanhemmat, joiden lapsella on epilepsia, eivät tiedä ja pohdi kaikkien asioiden vaikutusta sairauteen? Luuletko, että oikeasti vain muutamaa neuroa kiinnostaa oikeasti perehtyä tapauksiin ja pyrkiä auttamaan potilaita? Se, että epilepsia helpottaa iän myöten on yleistä tietyissä epilepsioissa. Uudet lääkkeet on aina plussaa ja moni saa apua, mutta yksi lääke auttaa toista, toinen toista. Valitettavasti ei ole olemassa yhtään ainoaa lääkettä, joka auttaisi kaikkia epileptikkoja.
Jos haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä käsityksestä, että epilepsia olisi aina yksinkertaisesti parannettavissa, kun vaan kiinnitetään huomiota uneen, syömiseen jne. ja kunnollisiin tutkimuksiin, niin senkus. Jospa nyt joku täällä oleva lukija ees tajuaisi, miten väärässä olet eikä ainakaan enää jakaisi samanlaista potaskaa.
Vaikka et haluaisi uskoa, mutta kyllä, on paljon perheitä, joissa viina vie yms. asiat on etusijalla, eikä epileptisen lapsen hoitotaso. Parisuhdekriisejä, jotka vie voimat. Eroperheitä, missä epileptinen lapsi kulkee kahta kotia ja kummassakin omat voimavaroja vievät ongelmat.
Eli kyllä, moniin asioihin voidaan vaikuttaa, kun pannaan kotiasiat kuntoon. Vai luuletko, ettei lastensuojelun asiakkaissa ole yhtään epilepsialasta
En luule, mutta luulen kyllä, että suurinosa epilepsiaa sairastavista, kuten muistakin lapsista, on välittävissä kodissa, joka kykenee huolehtimaan sairaudenhoidosta. Se, että jossakin perheessä näin ei ole, ei tarkoita, että kaikkien epilepsia olisi parannettavissa elintavoilla ja sillä, että viitsii viedä tutkimuksiin.
Vai joko sä väität, että kaikkien epilepsiaa sairastavien vanhemmilla on elämänhallinta ongelmia? Muutenhan sulta puuttuu ihan täysin logiikka väitteistäsi.
Vierailija kirjoitti:
jep, jep, kuinka koira pystyisi keskittymään avustajan työhönsä luokallisessa kaoottisesti ajoittain toimivia lapsia. Kukkua koko juttu.
Ihan vaan tiedoksi, että jos koira on koulutettu haistamaan jokin asia, niin kyllä se sen haistaa vaikka täydessä hulinassa keskellä sirkusareenaa. Ei ympäröivä vilske sen koiran hajuaistia mitenkään tuki, vai mitä kuvittelit :D
Jos koulussa noudatetaan lakia, niin koira jää. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa noudatetaan lakia, niin koira jää. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa.
Miksi näitä koiria ei sitten kouluissa ole? Laki koskee muuten myös muita lapsia, heilläkin on oikeus olla terveenä ja turvassa koulussa. Ei pelkästään epileptikkoja.
Mikä tämän provon tarkoitus oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa noudatetaan lakia, niin koira jää. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa.
Miksi näitä koiria ei sitten kouluissa ole? Laki koskee muuten myös muita lapsia, heilläkin on oikeus olla terveenä ja turvassa koulussa. Ei pelkästään epileptikkoja.
Mikä tämän provon tarkoitus oli?
Koiria ON kouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa noudatetaan lakia, niin koira jää. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa.
Miksi näitä koiria ei sitten kouluissa ole? Laki koskee muuten myös muita lapsia, heilläkin on oikeus olla terveenä ja turvassa koulussa. Ei pelkästään epileptikkoja.
Mikä tämän provon tarkoitus oli?
Koiria ON kouluissa.
Missä kouluissa? Ovatko ne avustaja- vai terapiakäyttöön? Siinä on ero. Terapiakoira voidaan ottaa, mikäli allergisia/pelokkaita ei ole. Avustajakoiraa ei alaikäinen lapsi koululuokkaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudistan kysymykseni siitä, että miten työpaikalla toimittaisiin, kumpi irtisanottaisiin? Tämä kiinnostaa oikeasti.
Tuollaista mihinkään oikeisiin töihin otettaisi. Mieti uudestaan :D Harjoitteluista en tiedä. Varmaan niin, että se kumpi ollut ensin, jää. Toista ei otettaisi vaan etsitään uusi, sopiva paikka.
Mun työkaverilla on pyörätuoli ja avustajakoira. Hänellä on sama yliopistotutkinto kuin muillakin täällä ja samoja töitä tekee samalla palkalla kuin me muutkin. Eli se siitä oikeisiin töihin pääsystä koiran kanssa 😊
Eihän tämä ole mikään sellainen asia, jonka yksi äiti voi päättää - edes palstalaisten tuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa noudatetaan lakia, niin koira jää. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa.
Miksi näitä koiria ei sitten kouluissa ole? Laki koskee muuten myös muita lapsia, heilläkin on oikeus olla terveenä ja turvassa koulussa. Ei pelkästään epileptikkoja.
Mikä tämän provon tarkoitus oli?
Trolli saa nautintoa pelkästään hämmentämisestä. Niin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Avustajakoirilla on laissa määritelty oikeus olla omistajansa mukana kaikissa julkisissa paikoissa - myös kouluissa. Piste.
Jos joku on niin allerginen ettei voi olla samassa tilassa, menee muualle. Piste.
Mutta työpaikoilla yms.heille voidaan järjestää erityiset olosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, että täällä ollaan lähettämässä _palveluskoiraa_ pois allergian takia paikoista joissa se saa olla.
Pakkohan tuollaisessa tilanteessa pitäisi olla joku järjestely. Vai meneekö se niin, että henkilö haluaa olla koiransa kanssa ihan joka paikassa koska hän voi? Meidän koulussa voisi olla yläkerta tai alakerta eläinvapaa. Mutta onko eläimellistä pakko päästä kaikkiin kerroksiin, koska hänellä on oikeus?
Ei opas- tai muuta palveluskoiraa käyttävä ihminen käytä sitä muiden kiusaksi "koska hän voi" vaan koska hän itse tarvitsee sitä.
Silloin hän.voi ottaa myös muut huomioon ja sopia esim. koulussa koiravapaat rajat.
Mutta oikeassa elämässä koira voidaan korvata ihmisellä, vaikka se ajatus ei kaikille "eläinrakkaille " sovikaan.
Saivartelussa koiraa ei voi korvata ja sen on päästävä joka ikiseen vessaan ja ruokalan pöytään.
Eivät ainakaan sairaalassa 😊. Sinne riittää potilaita muutenkin.
Avustajakoirat eivät ainakaan vielä ole kovin yleisiä täällä, enkä toisaalta ihmettele kun tätä ketjua lukee. Melko vihamielistä on suhtautuminen sairaisiin ja avustajakoiriin.
Koulutus vaatii myös paljon työtä ja on kallista. Jos joku on sen vaivan nähnyt, niin hänellä on varmasti hyvät syyt ja koira todella tarpeen.