Lapsi joka tarvitsee palveluskoiraa koulussa ja lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kumpi jää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Just näin! Eli myös epileptikon lääkitys ensin kuntoon.

Vaikeahoitoinen epilepsia = ei löydy toimivaa lääkitystä.

No jos lapsi kumahtelee mennen, tullen ja palatessa suorin jaloin maahan, niin hänen paikkansa ehkä on tehostetun palvelun yksikössä, eikä koiran vahdittavana integroituna normaaliluokassa

Siksihän sillä on se koira, ettei se kumahtele mennen ja tullen lattiaan. Samoin toimii esim. hypokoirat. Tilanne ei etene siihen pisteeseen, koska koira reagoi nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveä tilanne teidän perheessä kun lapsella tuo sairaus. Ymmärrän kyllä että sitä pitää kynsin hampain kiinni kaikesta. Toivottavasti saatte perheenä apua jaksamiseen myös. Omien lasten paljon pienemmät murheet tuntuu minusta jo aivan kauhealle. Mutta ei allergiaakaan voi vähätellä. Mun lapsi allergisoitui hevoselle ja yski aivan taukoamatta senkin takia että sisko ei viitsinyt käydä suihkussa heti tallilta tultuaan. Ei tajuttu heti yskän syytä ja olin tosi ahdistunut siitä yötä päivää jatkuvasta yskästä. Koulustakin tuli viestiä että se häiritsee muita luokassa. Lääkkeet ei tosiaan auttaneet ollenkaan siihen yskään, tukkoisuuteen vähän.

Oliko se sittenkin homekoira, vai mikä. Ihan se ei tullut selväksi. Kyllä lukijat itse keksivät sen epilepsian. Joku ehdotti paniikkihäiriötäkin. Se ADHD-kissa oli kyllä paras ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?

Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.

No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.

Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.

Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.

Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?

Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.

Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.

Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.

No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu. 

Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan.  Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.

Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu

Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.

Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.

Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.

Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.

Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.

Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken. 

Antaako koira ruiskeen peräsuoleen? Mihin sitä koiraa tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?

Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.

No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.

Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.

Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.

Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?

Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.

Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.

Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.

No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu. 

Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan.  Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.

Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu

Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.

Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.

Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.

Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.

Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.

Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken. 

Sanoin jo aiemmin, älä puhu asioista, mistä et tiedä.

Monissa tapauksissa epilepsioihin ei löydy syytä. Sitä ei siis löytyisi, vaikka lapsi pidettäisiin 30-vuotiaaksi osastolla sidottuna neurologiin. Ei, vaikka se muuten täysin normaali lapsi pidettäisiin sairaalakoulussa. Siellä voitaisiin tehdä ihan sama kuin kotona, kokeilla eri lääkityksiä lääkärin ohjeiden mukaan ja odottaa ja katsoa, tuleeko kohtaus vai ei.

Sinun pitäisi oikeasti ymmärtää, että lääkeresistentti epilepsia ei aina tarkoita 10 kohtausta päivässä. Se voi olla 10 kohtausta kuukaudessa, vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Oikeastiko olisit sulkemassa nämä ihmiset näiden satunnaisten kohtausten takia normaalin arjen ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Just näin! Eli myös epileptikon lääkitys ensin kuntoon.

Vaikeahoitoinen epilepsia = ei löydy toimivaa lääkitystä.

No jos lapsi kumahtelee mennen, tullen ja palatessa suorin jaloin maahan, niin hänen paikkansa ehkä on tehostetun palvelun yksikössä, eikä koiran vahdittavana integroituna normaaliluokassa

Siksihän sillä on se koira, ettei se kumahtele mennen ja tullen lattiaan. Samoin toimii esim. hypokoirat. Tilanne ei etene siihen pisteeseen, koska koira reagoi nopeammin.

Epilepsialiitto haluaa korostaa, että tieteellisesti pätevää osoitusta koirien käytöstä nimenomaan epilepsiakohtausten ennakoimisessa ei ole olemassa eikä epilepsiakohtauksen saanut henkilö tuoksu yleensä millekään erityiselle. Kuten muissakin tilanteissa, joissa eläin koulutetaan ihmisen avustajaksi, tarvitaan ensin hyvä tutkimusnäyttö ja kokemus.

https://www.epilepsia.fi/-/epilepsiakoirista-ei-ole-riittavaa-naytt?q=e…

Sinne meni koira

Totta kai lapsen pitää saada koiruli kouluun, kun sentäs joku yhdistys sen on hänelle ostanut.

Epilepsialiiton sivuilla on tietoa koirista. Niistä ei ole todettu olevan hyötyä. Ap voi viedä lapsensa leikkaukseen. Niitä tehdään Helsingissä epileptikoille. Läheiselläni on epilepsia joten tiedän mistä puhun. Ajatuskin koirasta koulussa on typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimet ei kuulu kouluun.

Ei tavalliset eläimet, mutta virkakoira kuuluu. Pitäisikö sairaan lapsen siis sulkeutua kotiinsa allergisen äpärän takia vaikka hänellä on oikeus palveluskoiraan? 

Tästä tulkitsen, että eläimet ensin ja sitten vasta ihmiset. Tuskin mitään muuta yritystä/halua ratkaista asiaa .

Monesta kommentista paistaa läpi tuo sama asenne.

Ei tässä eläimiä laiteta ensin vaan ihmiset. Ihan yhtälailla sillä epileptikolla tai diabetikolla on oikeus käydä tavallista koulua, siinä missä sen koira-allergisenkin. Ei voi olla automaattista että esim. diabeetikko siirtyy erityisluokalle vain koska hänen apuvälineenä on koira. 

Diabeetikko pärjää täysin ilman koiraa koska on olemassa laitteet jotka korvaat koiran.

Ei ole. Kyllä se koiran hajuaisti on useimmiten tehokkaampi kuin lapsen matkassa kulkevat laitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?

Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.

No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.

Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.

Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.

Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?

Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.

Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.

Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.

No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu. 

Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan.  Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.

Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu

Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.

Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.

Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.

Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.

Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.

Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken. 

Sanoin jo aiemmin, älä puhu asioista, mistä et tiedä.

Monissa tapauksissa epilepsioihin ei löydy syytä. Sitä ei siis löytyisi, vaikka lapsi pidettäisiin 30-vuotiaaksi osastolla sidottuna neurologiin. Ei, vaikka se muuten täysin normaali lapsi pidettäisiin sairaalakoulussa. Siellä voitaisiin tehdä ihan sama kuin kotona, kokeilla eri lääkityksiä lääkärin ohjeiden mukaan ja odottaa ja katsoa, tuleeko kohtaus vai ei.

Sinun pitäisi oikeasti ymmärtää, että lääkeresistentti epilepsia ei aina tarkoita 10 kohtausta päivässä. Se voi olla 10 kohtausta kuukaudessa, vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Oikeastiko olisit sulkemassa nämä ihmiset näiden satunnaisten kohtausten takia normaalin arjen ulkopuolelle?

No koirako siihen sitten sinun mielestä auttaa?

Itse tiedän tapauksen, missä kohtauksia tuli kovasti ja tuntui, ettei mikään auta. Kaksi seikkaa auttoi tähän tilanteeseen. Vuorokausirytmi kuntoon ja uusi lääke iltaan. Lääkkeen nimeä en nyt muista, mutta kuului näihin uusiin lääkkeisiin. Lisäksi eräitä muitakin häiriötekijöitä poistettiin, jotka saatiin kartoitettua, kun asiaan paneuduttiin.

Ilman näitä toimenpiteitä kyseinen nuori saisi edelleen sarjoittain kohtauksia ja usein.

Koira ei olisi tähän auttanut mitään, vaan hyvä neurologi, joka paneutui asiaan kunnolla.

Palveluskoiran tarvitseva lapsi siirtyy eri kouluun. Vaikka vähän epäilenkin tarvitseeko muka oikeasti koko päivän ajan koulussa palveluskoiraa jos normaalissa koulussa/luokassa pystyy olemaan...

Vierailija kirjoitti:

Palveluskoiran tarvitseva lapsi siirtyy eri kouluun. Vaikka vähän epäilenkin tarvitseeko muka oikeasti koko päivän ajan koulussa palveluskoiraa jos normaalissa koulussa/luokassa pystyy olemaan...

Ööö sulla ei taida olla aavistustakaa siitä, mitä palveluskoira tarkoittaa?

https://www.palveluskoiraliitto.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimet ei kuulu kouluun.

Ei tavalliset eläimet, mutta virkakoira kuuluu. Pitäisikö sairaan lapsen siis sulkeutua kotiinsa allergisen äpärän takia vaikka hänellä on oikeus palveluskoiraan? 

Tästä tulkitsen, että eläimet ensin ja sitten vasta ihmiset. Tuskin mitään muuta yritystä/halua ratkaista asiaa .

Monesta kommentista paistaa läpi tuo sama asenne.

Ei tässä eläimiä laiteta ensin vaan ihmiset. Ihan yhtälailla sillä epileptikolla tai diabetikolla on oikeus käydä tavallista koulua, siinä missä sen koira-allergisenkin. Ei voi olla automaattista että esim. diabeetikko siirtyy erityisluokalle vain koska hänen apuvälineenä on koira. 

Diabeetikko pärjää täysin ilman koiraa koska on olemassa laitteet jotka korvaat koiran.

Ei ole. Kyllä se koiran hajuaisti on useimmiten tehokkaampi kuin lapsen matkassa kulkevat laitteet.

Koirafanaatikko yrittää korjailla Himoksen koiranomistajien toilailuja. Tekniikka on tarkempi kuin koira.

Jatkuva veretön glukoosin mittaus tapahtuu nykylaitteilla ihon alle asetetun hiuksenohuen anturin välityksellä. Lukema välittyy muutaman minuutin välein langattomasti lukijaan, joka voi myös olla insuliinipumppu tai älypuhelin. Kudossokeri on hieman jäljessä verensokeria, mutta useimmiten riittävän tarkka hoitopäätösten perusteeksi. Osassa laitteista on hälytysvalmius hypo- ja hyperglykemialle. Sormenpääpistoja tarvitaan edelleen varmistusmittauksiin ja kalibrointeihin.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/jatkuva-sokeri…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?

Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.

No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.

Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.

Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.

Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?

Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.

Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.

Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.

No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu. 

Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan.  Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.

Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu

Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.

Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.

Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.

Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.

Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.

Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken. 

Sanoin jo aiemmin, älä puhu asioista, mistä et tiedä.

Monissa tapauksissa epilepsioihin ei löydy syytä. Sitä ei siis löytyisi, vaikka lapsi pidettäisiin 30-vuotiaaksi osastolla sidottuna neurologiin. Ei, vaikka se muuten täysin normaali lapsi pidettäisiin sairaalakoulussa. Siellä voitaisiin tehdä ihan sama kuin kotona, kokeilla eri lääkityksiä lääkärin ohjeiden mukaan ja odottaa ja katsoa, tuleeko kohtaus vai ei.

Sinun pitäisi oikeasti ymmärtää, että lääkeresistentti epilepsia ei aina tarkoita 10 kohtausta päivässä. Se voi olla 10 kohtausta kuukaudessa, vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Oikeastiko olisit sulkemassa nämä ihmiset näiden satunnaisten kohtausten takia normaalin arjen ulkopuolelle?

No koirako siihen sitten sinun mielestä auttaa?

Itse tiedän tapauksen, missä kohtauksia tuli kovasti ja tuntui, ettei mikään auta. Kaksi seikkaa auttoi tähän tilanteeseen. Vuorokausirytmi kuntoon ja uusi lääke iltaan. Lääkkeen nimeä en nyt muista, mutta kuului näihin uusiin lääkkeisiin. Lisäksi eräitä muitakin häiriötekijöitä poistettiin, jotka saatiin kartoitettua, kun asiaan paneuduttiin.

Ilman näitä toimenpiteitä kyseinen nuori saisi edelleen sarjoittain kohtauksia ja usein.

Koira ei olisi tähän auttanut mitään, vaan hyvä neurologi, joka paneutui asiaan kunnolla.

.

En ota kantaa koira-asiaan, mutta epilepsian aiheuttajaa ja sopivaa lääkitystä ei välttämättä löydy, vaikka miten tutkittaisiin.

Ärsyttävää tuntuu tällaiset kommentit, kun perhepiirissä on tapaus, jolle sopivia lääkkeitä pitämään kaikki kohtaukset poissa ei vain löydy.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mielestäni aloitus vaikuttaa provolta. Joku yksi ja sama tyyppi kirjoittelee juuri tuon tyylisiä provoja. Ensin pitkä selostus jostain ongelmasta - usein kyseessä lapsi - ja ongelma usein niin mutkikas, ettei kukaan ole löytänyt siihen mitään ratkaisua. Eikä täällä ehdotetut ratkaisut kelpaa vaan juttu menee aina vaan mutkikkaammaksi.

Se täytyy sanoa, että ko. trollin jutut ovat yleensä kekseliäitä ja tiettyyn pisteeseen asti hyvinkin uskottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.

Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.

Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?

Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.

No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.

Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.

Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.

Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?

Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.

Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.

Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.

No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu. 

Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan.  Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.

Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu

Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.

Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.

Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.

Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.

Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.

Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken. 

Sanoin jo aiemmin, älä puhu asioista, mistä et tiedä.

Monissa tapauksissa epilepsioihin ei löydy syytä. Sitä ei siis löytyisi, vaikka lapsi pidettäisiin 30-vuotiaaksi osastolla sidottuna neurologiin. Ei, vaikka se muuten täysin normaali lapsi pidettäisiin sairaalakoulussa. Siellä voitaisiin tehdä ihan sama kuin kotona, kokeilla eri lääkityksiä lääkärin ohjeiden mukaan ja odottaa ja katsoa, tuleeko kohtaus vai ei.

Sinun pitäisi oikeasti ymmärtää, että lääkeresistentti epilepsia ei aina tarkoita 10 kohtausta päivässä. Se voi olla 10 kohtausta kuukaudessa, vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Oikeastiko olisit sulkemassa nämä ihmiset näiden satunnaisten kohtausten takia normaalin arjen ulkopuolelle?

No koirako siihen sitten sinun mielestä auttaa?

Itse tiedän tapauksen, missä kohtauksia tuli kovasti ja tuntui, ettei mikään auta. Kaksi seikkaa auttoi tähän tilanteeseen. Vuorokausirytmi kuntoon ja uusi lääke iltaan. Lääkkeen nimeä en nyt muista, mutta kuului näihin uusiin lääkkeisiin. Lisäksi eräitä muitakin häiriötekijöitä poistettiin, jotka saatiin kartoitettua, kun asiaan paneuduttiin.

Ilman näitä toimenpiteitä kyseinen nuori saisi edelleen sarjoittain kohtauksia ja usein.

Koira ei olisi tähän auttanut mitään, vaan hyvä neurologi, joka paneutui asiaan kunnolla.

Mä en ole edes puhunut sun kanssa koirasta, vaikka tämän ketjun aihe se onkin.

Olen yrittänyt oikoa sun käsityksiä epilepsiasta.

Ihanko oikeasti luulet, että vanhemmat, joiden lapsella on epilepsia, eivät tiedä ja pohdi kaikkien asioiden vaikutusta sairauteen? Luuletko, että oikeasti vain muutamaa neuroa kiinnostaa oikeasti perehtyä tapauksiin ja pyrkiä auttamaan potilaita? Se, että epilepsia helpottaa iän myöten on yleistä tietyissä epilepsioissa. Uudet lääkkeet on aina plussaa ja moni saa apua, mutta yksi lääke auttaa toista, toinen toista. Valitettavasti ei ole olemassa yhtään ainoaa lääkettä, joka auttaisi kaikkia epileptikkoja.

Jos haluat kynsin hampain pitää kiinni siitä käsityksestä, että epilepsia olisi aina yksinkertaisesti parannettavissa, kun vaan kiinnitetään huomiota uneen, syömiseen jne. ja kunnollisiin tutkimuksiin, niin senkus. Jospa nyt joku täällä oleva lukija ees tajuaisi, miten väärässä olet eikä ainakaan enää jakaisi samanlaista potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mielestäni aloitus vaikuttaa provolta. Joku yksi ja sama tyyppi kirjoittelee juuri tuon tyylisiä provoja. Ensin pitkä selostus jostain ongelmasta - usein kyseessä lapsi - ja ongelma usein niin mutkikas, ettei kukaan ole löytänyt siihen mitään ratkaisua. Eikä täällä ehdotetut ratkaisut kelpaa vaan juttu menee aina vaan mutkikkaammaksi.

Se täytyy sanoa, että ko. trollin jutut ovat yleensä kekseliäitä ja tiettyyn pisteeseen asti hyvinkin uskottavia.

Trolli jatkaa ketjua jankkaamalla lantuista. Trollille maksetaan maksetaan bonusta viestien ja sivujen määrän mukaan. Trollailulle ei ole mitään muuta järkevää syytä kuin raha tai mt-sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Koko ketju on täynnä lanttuja. Provoviestejä täynnä.

Välillä ollaan kissan omistaja, sitten koiranomistaja joka teilaa kissan omistajan.

Lapsella on homeallergia, diabetes, epilepsia ja ADHD.

Luetun ymmärtäminen hakusessa myös eräillä. Tässä keskustelussa puhuttu monista sairauksista ja useamman ihmisen toimesta. Ei ap:n lapsen sairaus siitä muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Villakoira palveluskoirana? Oikeesti?!

Isovillakoira, erittäin paljon käytetty palveluskoirana

https://www.virkku.net//index.cfm?frwd=Yes&template=dynamic.cfm&sivuId=…

En tosta listasta löytänyt. Voi tietenkin olla joku toinen lista jossain.

Googlaa "poodle service dog", löytyy paljon matskua. Suomessa on niin vähän palveluskoiria että noita kylläkin käytetään enemmän jenkeissä.

Nyt kuitenkin oltiin Suomessa tässä tapauksessa?

Villakoira ei ole virallinen palveluskoira edes Porvoossa, joten ulos vaan.

Isovillakoira on erinomainen palveluskoira.

On varmaan mutta ei virallinen.

Palveluskoira voi olla mitä tahansa rotua. Ei ole mitään rotumääräystä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.

Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.

Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.

Se on AVUSTAJAKOIRA.

Jos et olisi pelkkä provo niin tietäisit oikean termin.

Taidat olla se allergisia vihaava ihmetrolli, joka kehittää milloin mitäkin outoja skenaarioita.

kuka avustaa koiraa antamaan lääkkeen lapselle tai hälyttämään apua eli mistä ihmiset tietää nyt tarvitaan apua, lääkettä?