Lue keskustelun säännöt.
Lapsi joka tarvitsee palveluskoiraa koulussa ja lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kumpi jää?
26.02.2019 |
Lapsi todella tarvitsee palveluskoiraa, jyseessä ei mikään huuhaa diagnoosi. Lapsen koulussa (ei samalla luokalla) on lapsi joka on erittäin vakavasti allerginen koirille. Kuulema jos luokkakaverin vaatteisiin on jäänyt liikaa koirankarvaa jne niin siitä jo järkyttävät oireet. Bussissa jos koiranomistaja istuu viereen niin paikkaa vaihdettava ehdottomasti jne. Lapsen äiti toivoo ettei luokan toisten lasten reppuja ja takkeja säilytetä kotona naulakossa vaan suljetussa kaapissa että eläinpöly jää minimiin. Nyt hän on ottanut yhteyttä rehtoriin ja haluaisi että tilanteelle tehtäisiin jotain.
Allergia ei ole mikään vitsi. Ymmärrän että siihen voi todella vaikka kuolla, ja oireet voivat olla äärimmäisen tuskaisia, joten sääliksi käy lasta.. En halua vähätellä asiaa, enkä tahdo äidille tai lapselle mitään pahaa. Tilanne on ikävä. Mutta lapsellani on laillinen oikeus palveluskoiraan, ja lähikoulu on sen verran lähellä että hän jopa selviää sinne itse, ja lapseni terveydentilan kannalta koulun vaihto kauempaan ei tule kysymykseen, puhumattakaan siitä että kaverit ja tuttu ympäristö jäisivät taakse.
Tietääiseni meillä ei ole mitään laillista velvoitetta väistyä tieltä. Harmittaa toisen lapsen puolesta koska koulun vaihto on aina iso asia, mutta ellei koulua jaeta teipillä kahtia niin en kyllä mitään ratkaisua keksi.
Kommentit (395)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Näkövammaisille lapsille tehdään mukautettu opetuspäätös ja opetus toteutuu näkövammaisten koulussa, johon alueen näkövammaiset lapset on keskitetty. Esim Helsingissä Ebeneser- koulu.
Nykyään näkövammaiset käyvät koulunsa pääsääntöisesti tavallisissa kouluissa. Näkövammaisten koulut toimivat resurssikeskuksina ja lisäksi niissä opiskelee oppilaita, joilla on muitakin vammoja; tällaiset henkilöt eivät välttämättä pärjäisi tavallisessa koulussa. Nämä resurssikeskukset tarjoavat monenlaisia tukipalveluita ja niistä saa apua erilaisissa tilanteissa, jotka liittyvät oppilaan koulunkäyntiin.
Kävin peruskoulun ja lukion tavallisissa kouluissa 70- ja 80-luvuilla, ja vielä tuohon aikaan näkövammaisten kouluissa (yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen) oli aika paljon porukkaa. Kävin Jyväskylän koulussa silloin tällöin tukijaksoilla, ja koko koulutaipaleeni ajan huomasin selvästi, miten siellä porukka väheni vuosi vuodelta integraation yleistyessä.
Ebeneser-koulusta en ennen tätä viestiä ollut kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.
Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.
Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?
Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.
Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.
Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.
Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?
Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.
Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.
Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villakoira palveluskoirana? Oikeesti?!
Isovillakoira, erittäin paljon käytetty palveluskoirana
https://www.virkku.net//index.cfm?frwd=Yes&template=dynamic.cfm&sivuId=…
En tosta listasta löytänyt. Voi tietenkin olla joku toinen lista jossain.Googlaa "poodle service dog", löytyy paljon matskua. Suomessa on niin vähän palveluskoiria että noita kylläkin käytetään enemmän jenkeissä.
Nyt kuitenkin oltiin Suomessa tässä tapauksessa?
Villakoira ei ole virallinen palveluskoira edes Porvoossa, joten ulos vaan.Isovillakoira on erinomainen palveluskoira.
Pienempikin käy erinomaisesti haistamaan verensokerin laskun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villakoira palveluskoirana? Oikeesti?!
Isovillakoira, erittäin paljon käytetty palveluskoirana
https://www.virkku.net//index.cfm?frwd=Yes&template=dynamic.cfm&sivuId=…
En tosta listasta löytänyt. Voi tietenkin olla joku toinen lista jossain.Googlaa "poodle service dog", löytyy paljon matskua. Suomessa on niin vähän palveluskoiria että noita kylläkin käytetään enemmän jenkeissä.
Nyt kuitenkin oltiin Suomessa tässä tapauksessa?
Villakoira ei ole virallinen palveluskoira edes Porvoossa, joten ulos vaan.Isovillakoira on erinomainen palveluskoira.
On varmaan mutta ei virallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villakoira palveluskoirana? Oikeesti?!
Isovillakoira, erittäin paljon käytetty palveluskoirana
https://www.virkku.net//index.cfm?frwd=Yes&template=dynamic.cfm&sivuId=…
En tosta listasta löytänyt. Voi tietenkin olla joku toinen lista jossain.Googlaa "poodle service dog", löytyy paljon matskua. Suomessa on niin vähän palveluskoiria että noita kylläkin käytetään enemmän jenkeissä.
Nyt kuitenkin oltiin Suomessa tässä tapauksessa?
Villakoira ei ole virallinen palveluskoira edes Porvoossa, joten ulos vaan.Isovillakoira on erinomainen palveluskoira.
Pienempikin käy erinomaisesti haistamaan verensokerin laskun.
Totta :). Yksi älykkäimpiä koirarotuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villakoira palveluskoirana? Oikeesti?!
Isovillakoira, erittäin paljon käytetty palveluskoirana
https://www.virkku.net//index.cfm?frwd=Yes&template=dynamic.cfm&sivuId=…
En tosta listasta löytänyt. Voi tietenkin olla joku toinen lista jossain.Googlaa "poodle service dog", löytyy paljon matskua. Suomessa on niin vähän palveluskoiria että noita kylläkin käytetään enemmän jenkeissä.
Nyt kuitenkin oltiin Suomessa tässä tapauksessa?
Villakoira ei ole virallinen palveluskoira edes Porvoossa, joten ulos vaan.Isovillakoira on erinomainen palveluskoira.
On varmaan mutta ei virallinen.
Ei ole mitään virallisia rotuja. Esim. opaskoiran ei tarvitse olla labradori eikä poliisikoiran sakemanni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.
Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.
Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?
Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.
Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.
Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.
Itse olen nähnyt hoitajana lapsilla ja nuorilla näitä suorilta jaloilta maahan kohtauksia. Ja niillä kaikilla oli peräsuoleen laitettava lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketju on täynnä lanttuja. Provoviestejä täynnä.
Välillä ollaan kissan omistaja, sitten koiranomistaja joka teilaa kissan omistajan.
Lapsella on homeallergia, diabetes, epilepsia ja ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.
Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.
Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?
Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.
Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.
Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.
Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?
Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.
Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.
Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.
No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu.
Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan. Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.
Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietenkin koira poistuu. Ei ole mitään mitä ihminen ei osaisi avustajana tehdä eli koiraa ei tarvi koulussa.
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin koira poistuu. Ei ole mitään mitä ihminen ei osaisi avustajana tehdä eli koiraa ei tarvi koulussa.
Oho, en tiennyt että avustajat osaavat nykyään hajuaistin perusteella kertoa koska kohtaus on tulossa! :O Nyt on taitavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös jokainen vanhempi, joka on kuullut opaskoirasta lapsensa koulussa....
Tuskin niitä on, ainakaan montaa. Itse en ole sellaisesta kuullut. en edes oikein tajua, mitä joku sokko tekisi opaskoiralla rakennuksessa, jossa hän voi aivan hyvin opetella liikkumaan itsenäisesti. Eikä koiria edes myönnetä henkilöille, joiden omat liikkumistaidot eivät ole riittävällä tasolla.
Mites sitten työpaikoilla? Viettääkö allerginen kaiken aikansa saikulla, kun palkataan joku koiraa tarvitseva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.
Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.
Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?
Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.
Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.
Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.
Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?
Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.
Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.
Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.
No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu.
Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan. Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.
Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu
Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.
Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.
Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, että täällä ollaan lähettämässä _palveluskoiraa_ pois allergian takia paikoista joissa se saa olla.
Pakkohan tuollaisessa tilanteessa pitäisi olla joku järjestely. Vai meneekö se niin, että henkilö haluaa olla koiransa kanssa ihan joka paikassa koska hän voi? Meidän koulussa voisi olla yläkerta tai alakerta eläinvapaa. Mutta onko eläimellistä pakko päästä kaikkiin kerroksiin, koska hänellä on oikeus?
Ei opas- tai muuta palveluskoiraa käyttävä ihminen käytä sitä muiden kiusaksi "koska hän voi" vaan koska hän itse tarvitsee sitä.
Hirveä tilanne teidän perheessä kun lapsella tuo sairaus. Ymmärrän kyllä että sitä pitää kynsin hampain kiinni kaikesta. Toivottavasti saatte perheenä apua jaksamiseen myös. Omien lasten paljon pienemmät murheet tuntuu minusta jo aivan kauhealle. Mutta ei allergiaakaan voi vähätellä. Mun lapsi allergisoitui hevoselle ja yski aivan taukoamatta senkin takia että sisko ei viitsinyt käydä suihkussa heti tallilta tultuaan. Ei tajuttu heti yskän syytä ja olin tosi ahdistunut siitä yötä päivää jatkuvasta yskästä. Koulustakin tuli viestiä että se häiritsee muita luokassa. Lääkkeet ei tosiaan auttaneet ollenkaan siihen yskään, tukkoisuuteen vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimet ei kuulu kouluun.
Ei tavalliset eläimet, mutta virkakoira kuuluu. Pitäisikö sairaan lapsen siis sulkeutua kotiinsa allergisen äpärän takia vaikka hänellä on oikeus palveluskoiraan?
Tästä tulkitsen, että eläimet ensin ja sitten vasta ihmiset. Tuskin mitään muuta yritystä/halua ratkaista asiaa .
Monesta kommentista paistaa läpi tuo sama asenne.
Ei tässä eläimiä laiteta ensin vaan ihmiset. Ihan yhtälailla sillä epileptikolla tai diabetikolla on oikeus käydä tavallista koulua, siinä missä sen koira-allergisenkin. Ei voi olla automaattista että esim. diabeetikko siirtyy erityisluokalle vain koska hänen apuvälineenä on koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimet ei kuulu kouluun.
Ei tavalliset eläimet, mutta virkakoira kuuluu. Pitäisikö sairaan lapsen siis sulkeutua kotiinsa allergisen äpärän takia vaikka hänellä on oikeus palveluskoiraan?
Tästä tulkitsen, että eläimet ensin ja sitten vasta ihmiset. Tuskin mitään muuta yritystä/halua ratkaista asiaa .
Monesta kommentista paistaa läpi tuo sama asenne.Ei tässä eläimiä laiteta ensin vaan ihmiset. Ihan yhtälailla sillä epileptikolla tai diabetikolla on oikeus käydä tavallista koulua, siinä missä sen koira-allergisenkin. Ei voi olla automaattista että esim. diabeetikko siirtyy erityisluokalle vain koska hänen apuvälineenä on koira.
Diabeetikko pärjää täysin ilman koiraa koska on olemassa laitteet jotka korvaat koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi epileptikolle ei vaadita kunnon lääkitystä, mutta allergiselta vaaditaan siedätykset ja lääkkeet ja kaikki mahdollinen. Kyllä epilepsiaan on nykyään todella paljon vaihtoehtoja lääkkeiksi ja löytyy kyllä jokaiselle sopiva, jos vain viitsitään viedä kunnollisiin neurologisiin tutkimuksiin.
Epileptikot eivät nykyaikana enää kaadu suorilta jaloilta maahan kouristelemaan ja päästelemään suusta vaahtoa.
Mistä seinänraosta sä näitä sun faktoja keksit?
Jos ei tiedä mistään mitään, kannattaisi olla hiljaa tai edes vaivautua googlaamaan.No väitän näin siksi, koska 30 vuotta sitten näin vielä näitä, jotka sai kaatumiskohtauksia vaahtoineen ja nykimisineen ja erittäin rajuina. Yleisenä kohtauslääkkeenä oli peräsuoleen annettava Stesolid.
Nykyään lääkkeitä on huomattavasti enemmän ja paremmin vaikuttavia. Lisäksi peräsuoleen annettavaa lääkettä käytetään harvemmin. Käytössä on käyttäjäsytävällisempi Buccolam.
Joten nykyään itse en ole nähnyt enää yhtään sellaista suorilta jaloilta maahan tömähtävää kohtausta, vaan paremmalla lääkityksellä näitä on saatu paremmin hallintaan.
Koska, et ole nähnyt, niitä ei ole?
Buccolam ei valitettavasti ole kaikille vaihtoehto, stesolid on vieläkin kyllä käytössä. Ja on olemassa vaikeita epilepsioita, joihin lääkkeet ei tepsi. Ei lääkeyhdistelmätkään. Ja usko pois, neurot kyllä yrittää viimeiseen asti löytää sen sopivan hoidon. Tutkimuksetkin ovat kunnollisia, kuten vaadit. Stesolid ja Buccolam ovat joka tapauksessa kohtauslääkkeitä, jotka yleensä ohjeistetaan antamaan esim. 5 minuutin päästä kohtauksen alkamisesta. Eli ne ei poista näitä sinun mielestä kadonneita kouristuskohtauksia.
Siinä olet oikeassa, että epileptinen kohtaus ei aina ole kouristuskohtaus. Voi olla poissaoloja, vapinaa, näköhäiriöitä jne. Joskus kohtauksen saanut saattaa toimia ulkopuolisen silmissä ihan normaalisti, mutta epileptikko saattaa esimerkiksi lähteä kävelemään johonkin ja vasta myöhemmin havahtuu, eikä muista missä on ja miksi. Mutta se voi olla ihan hyvin myös kouristuskohtaus.
Älä oleta ja levitä väärää tietoa ja syyllistä vaikea hoitoista epilepsiaa sairastavia siitä, että eivät ole viitsineet hakeutua kunnallisiin tutkimuksiin.
No kyllä kai minä Stesolidin ja Buccolamin annot tiedän. Mutta tiedän senkin, että jos kohtaukset niin kovasti rajoittavat elämää, ettei pysty edes kohtauslääkityksen avulla kulkemaan koulussa, niin paikka ei ole silloin normaalikoulu.
Ja kyllä monesti kyse kohtausten lisääntymisessä on siitäkin, että vanhemmat eivät viitsi huolehtia lääkityksestä niin, että lääkeainepitoisuudet pysyisivät oikealla tasolla. Annetaan lääkkeitä lapsille vähän miten sattuu ja miten muistetaan. Myös säännöllistä elämänrytmiä ei jakseta lapsilla pitää, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää.
Joten kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että jos lapsella on kohtaukset sellaisia, että kaatuilee suorilta jaloilta siellä sun täällä, niin ratkaisu ei ole koira matkaan ja muiden oppilaiden ja opettajien siirtäminen toiseen kouluun, vaan tarkemmat tutkimukset ja selvitys, onko lääkeainepitoisuudet oikealla tasolla ja onko elämä säännöllistä ja onko edes tarpeeksi pitkät tutkimusjaksot hoidettu ja kokeiltu eri lääkityksiä, jos jollakin toisella olisi parempi apu
Eli jos lääkityksestä huolimatta lapsi saisi kohtauksen vaikka noin kahden kuukauden välein, hänen paikkansa ei ole koulussa, vaan... niin missä? Siis olettaen, että epilepsia on hänen ainoa vaivansa, kuten usein on.
Kyllä minä kuule olen silti sitä mieltä, että edelleen syytät lapsen vanhempia yms ja olet niitä ihmisiä, jotka puhuvat varmaan edelleen kaatumataudista.
Kerta niin korskeasti sanoit, että tiedät lääkkeiden eron ja annostuksen, niin tiedä vaikka olisit hoitaja. Siihe on turha vedota seuraavaksi. Hoitajia on ihania ja nykyajassa eläviä ja sitten on teitä, sanotaanko nätisti asennevammaisia.
Eli sinusta syytä jatkuviin kohtauksiin ei tarvitse tutkia, vaan koira mieluummin matkaan ja kohtaukset jatkuu. Asia on sitten harvinaisen selvä.
Itse kyllä suosittelisin pidempää tutkimusjaksoa ja koulunkäynnin hoitamista sairaalakoulun kautta. Lapselle voisi siitä olla apua pidemmällä tähtäimellä enemmän.
Mutta hoitolinjauksista voi olla eri mieltä ja sinä olet tätä mieltä, että ongelmaan ei tarvitse puuttua ja sitä ei tarvitse tutkia, vaan koira hoitaa kaiken.
Kyllä minä tiedän, että diabeetikolle on koulutettu Suomessakin villakoira haistamaan verensokerin laskun. Erittäin tärkeä palveluakoiran tehtävä, parhaimmillaan pelastaa lapsen hengen. On sinulla mitä listoja tahansa. Noihin tehtäviin voidaan kouluttaa minkä tahansa rotuinen koira, ja villakoira on tutkitusti oppivaisimpia rotuja.