Lue keskustelun säännöt.
Ms Romantic sarja yle areenasta, suosittelen
25.02.2019 |
Jäin heti koukkuun, oli hauska ja jännittäväkin. Harmi että vain neljä osaa.
Kommentit (1288)
Yritin katsoa tuota eilen (uusintana?) tullutta jaksoa, mutta ei pysynyt mielenkiinto. Jokseenkin sekava, tässä haettiin jotain ihme aikahyppelyä mitä yleensä jenkkisarjoissa käytetään vasta viidennellä tuotantokaudella kun ketään ei enää kiinnosta tehdä kunnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan jakson katsoin mutta ei ollut mun juttuni. Katson mieluummin ns. feel goodia kuin tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tosiaan niin, että loppu jää jotenkin auki eikä putoajasta saada varmuutta. Eikö sellainen ole vähän kulunut ratkaisu.
Mielestäni lopussa viitataan erittäin selkeästi siihen että kannella liikkunut eläin osoittautuu turvakameran kuvassa näkyväksi ketuksi joka (irti päässeen cockerspanielin takaa-ajamana) päätyy loikkaamaan yli laidan.
Tämän lisäksi kaikki tärkeimmät henkilöt näytetään käymässä yöpuulle / kuitataan muuten heidän laivalla olemisensa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin epäsuosittu teoria, että risteilyisäntä teki itsemurhan? Minusta se vaikuttaa ihan ilmiselvältä.
Ensinnäkin kettu putosi ihan eri kohdasta. Se laivan sivusta putoaminen näytettiin niin monta kertaa, että ei voi olla, että olisivat vain tehneet virheen ketun putoamiskohdasta. Etenkin kun muuten koko sarja on niin poikkeuksellisen hyvin tehty ja kaikki yksityiskohdat mietitty tarkkaan.
Se lopun peruutettu viesti viittaa myös samaan. Kapteenihan passitti miehen kotiin, ja oli laittamassa viestin, että on tulossa, mutta poistikin sen, koska ei ole enää palaamassa (koskaan).
Samoin se siitä seurannut kohtaus, jossa puhui peilikuvalleen lopussa vaikutti kuin hyvästeiltä. Hahmon mielenterveyshän heikkeni jakso jaksolta. Kotipuolessakaan kaikki ei ehkä ollut niin hyvin, kun halusi tulla töihin niin pian.
Luulen että käsikirjoittajat eivät ole halunneet alleviivata tätä, vaan antaa katsojan päätellä itse. Loistava sarja kaiken kaikkiaan!
Minustakin se oli Jocke.
Se aloitus on katsojan harhaanjohtamista, luodaan kuvaa jostain isosta ongelmasta. Helikopteri, sähkökatko, jonkun putoaminen. Pitkin ohjelmaa joku heiluu kaiteella. Katsoja odottaa katastrofia.
Sitten lopuksi paljastuu että se oli pelkkä kettu, sähkökatko oli pikkujuttu ja helikopterikin oli viemään Emppu sairaalaan. Päähenkilöt päätyvät nukkumaan hytteihinsä tai muuten kaikki on hyvin. Aika lässy loppu näin inhorealistiselle sarjalle.
Mutta Jocken tilannehan ei päättynyt hyvin. Mikään ei ratkennut tai tunnelma ei ollut edes levollinen. Jocken ongelmat olivat jotain isompaa, ahdistavampaa.
Vedettyään koomakännit Matias ravasi koko loppuillan ja -yön pitkin laivaa. Säikytteli milloin ketäkin. Mutta Eevaan ja Teijaan hän ei enää törmännyt.
Sarjassa oli monta asiaa, joita katsoja pelkäsi mutta jotka eivät toteutuneet. Morsian ei harrastanut seksiä Gusun kanssa, eikä Gusu r*iskannut häntä. Teinillekään ei käynyt huonosti, vaikka hän lähti hyttiin viinan perässä. Kaide ei pudonnut yli laidan, vaikka meni yöllä yksin kiipeilemään. Samu ei päätynyt minkään pedo*iilin kynsiin. Samun eno olisi voinut saada vaikka turpiinsa rähisijähevarilta.
Kohtaus, joka niin ikään olisi tosielämässä tapahtunut mutta nyt ei: koomat vetäneen Matiaksen ja Eevan kohtaaminen. Mitä olisi tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka jakso antoi odottaa paljon, mutta loppua kohden oma kiinnostus loppui.
Tämä johtui paljolti siitä pikkupojan kohtalosta, joka oli niin mun omaa lapsuutta ku olla ja voi :/
Varmasti hankala katsoa, jos tulee liian lähelle.
Itseäni sarjassa viehättivät juuri todenmukaiset "pienet, julmat teot", joihin me kaikki syyllistymme ja joiden kohteeksi joudumme. Riipaisevimpana pieni poika, mutta eivät muutkaan hahmot säästyneet.
Epäonninen sulhanen saa morsiammeltaan ryöpytyksen, mutta myös morsian on paitsi itsensä myös sulhasensa "uhri". Sulhanen on kykenemätön näkemään morsiammen odotuksien ja toiveiden tärkeyttä ja suhtautumaan niihin.
Jocce näkee tet-harjoittelijassa uutta toivoa ennen kuin matto vedetään jalkojen alta.
Eeva ei halua loukata yrittäjää, joka sitten kääntyykin vielä pahemmaksi tilanteeksi.
Teinityttö haluaa tehdä vaikutuksen poikaan, mutta huomaamattaan vain loukkaa tätä jne.
Me olemme kaikki omalla tavallamme sosiaalisestikömpelöitä ja väärinymmärrettyjä. Hyvä tarkoitus muodostuu julmaksi pilaksi, ymmärrys väärinkäsitykseksi jne. Nekin harvat mm. Pikkuöojan setä, jotka näkevät ja ymmärtävät syyllistyvät julmuuteen kun vastakkain ovat omat ja muiden tarpeet.
Ei tämä sarja aiheuttanut hillitöntä naurua nokkelille jutuille, mutta se oli hyvä ja tarkka läpileikkaus inhimillisyydestä.
Mun mielestä:
a) Ketun putoamiskohtaan ei kannata kiinnittää huomiota kovinkaan paljon koska tärkeintä on ollut saada se joka jakson alussa ja lopussa näytettävä sivulta kuvattu molskahdus mahdollisimman näyttäväksi (ja tekijät ovat sanoneet että aikaa oli käytössä 2/3 suunnitellusta, tuskin he ajattelivat että katsojat ryhtyvät tekemään jotain rikospaikkatutkintaa!).
b) Jocke saa valtaosan sarjasta kuraa naamalleen mutta lopussa saa taas kaikki narut hyppysiinsä, rehellisen tunnustuksen taidoistaan juuri siltä kollegalta joka on ollut piikkinä hänen lihassaan ja lisäksi hän toteaa olevansa mieluummin laivalla kuin lähtevänsä pitämään isyysvapaata.
c) Peilille puhuessaan hän vahvistaa omaa ammatti-identiteettiään: tämä ihminen minä olen, ja toisaalta katsoo eteenpäin: kohta ollaan taas satamassa ja laiva täynnä uusia matkustajia.
d) Kun Jocke yrittää lypsää tet-harjoittelijalta näkemyksiä laivaristeilyn tulevaisuudesta ja käy ilmi ettei tätä nappaa lainkaan, Jocke ei mitenkään varsinaisesti lannistu tai luhistu.
e) Jocken hermo kyllä on kireällä ja se kiristyy loppua kohti mutta kun hän pääsee rauhoittelemaan ihmisiä sähkökatkon aikana, hän on 100% elementissään ja nauttii tilanteen hanskaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin Jocken tarina päättyi ihan hyvin. Sai sovittua riidan Jennan kanssa ja jopa kiitoksen hyvin tehdystä työstä. Jocke sai tuntea olonsa tärkeäksi ja tarpeelliseksi, kun hallitsi hyvin poikkeustilanteen. Lopussa päätti, että jää laivalle, jossa häntä tarvitaan, se on hänen kutsumuksensa. Ja tosiaan, peilin edessä kertasi tervehdysfraaseja ja ajatteli jo aamua, jolloin Tukholmasta saapuu laivalle uudet ihmiset ja koittaa uusi päivä, uusi mahdollisuus onnistuneeseen työpäivään. Uudet risteilymatkustajat, joille loihtia heidän elämänsä ikimuistoisin kokemus! Sillä se on Jocken työ :)
Hannu-Pekka Björkman on muuten huomenna vieraana Puoli Seitsemässä.
Eihän se putoamispaikka nyt niin paljon huti mene. Ehkä jos aletaan huomioida laivan liikkumisnopeus, ketun hyppäämissuunnan kulma ja ilmavirta, niin sitten, mutta jos luotisuoraan tippuisi alaspäin, niin kohta olisi likimain sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se kettu tipu laivan kulkusuuntaan nähden vasemmalta laidalta, ja alussa näytetty tippuminen on oikealta?
Eikä se Jocke varmaan voinut päättää, että hänpä jää vielä töihin. Se kapteenin käsky oli hyvin selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tosiaan niin, että loppu jää jotenkin auki eikä putoajasta saada varmuutta. Eikö sellainen ole vähän kulunut ratkaisu.
Mielestäni lopussa viitataan erittäin selkeästi siihen että kannella liikkunut eläin osoittautuu turvakameran kuvassa näkyväksi ketuksi joka (irti päässeen cockerspanielin takaa-ajamana) päätyy loikkaamaan yli laidan.
Tämän lisäksi kaikki tärkeimmät henkilöt näytetään käymässä yöpuulle / kuitataan muuten heidän laivalla olemisensa.
Juu ei olisi voitu selkeämmin esittää tätä asiaa. Ihmettelen miten niin monelle jäi epäselväksi. Jocke jäi tekemään sitä minkä kokee osaavansa parhaiten eli hymyilemään ihmisille "tervetuloa, tervetuloa". Ja kettu putosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se Jocken silmänisku peilille kertoo että "ei muuta kuin uutta matoa koukkuun" ja "eteenpäin kuin mummo lumessa".
Se kääntää koko kohtauksen. Ilman sitä silmäniskua olisin uskonutkin että aikoo seuraavaksi hypätä. Mutta ei, itsaria hautovalla ei ole tuollaista ironian tajua mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Vedettyään koomakännit Matias ravasi koko loppuillan ja -yön pitkin laivaa. Säikytteli milloin ketäkin. Mutta Eevaan ja Teijaan hän ei enää törmännyt.
Sarjassa oli monta asiaa, joita katsoja pelkäsi mutta jotka eivät toteutuneet. Morsian ei harrastanut seksiä Gusun kanssa, eikä Gusu r*iskannut häntä. Teinillekään ei käynyt huonosti, vaikka hän lähti hyttiin viinan perässä. Kaide ei pudonnut yli laidan, vaikka meni yöllä yksin kiipeilemään. Samu ei päätynyt minkään pedo*iilin kynsiin. Samun eno olisi voinut saada vaikka turpiinsa rähisijähevarilta.
Kohtaus, joka niin ikään olisi tosielämässä tapahtunut mutta nyt ei: koomat vetäneen Matiaksen ja Eevan kohtaaminen. Mitä olisi tapahtunut?
Naiset osasi tottakai jo vältellä Matiasta. Eikä Matiaksen havaintokyky ollut enää kummoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suomenkieliset olivat punkemassa - kukin tavallaan - keskiluokkaan ja se ainoa keskiluokan edustaja (akateemisesti koulutettu yliopistomies) oli hänkin alkoholisoitumassa tai ainakin surkeassa seurassa laivapubissa. Ruotsinkieliset elivät omassa ihanassa kuplassaan, johon ei suomalainen rahvas edes väkivallalla tehnyt erityisempää säröä.
Mistä tiedät, että oli akateemisesti koulutettu yliopistomies? Kyllä ihminen voi olla tuollainen "kävelevä tietosanakirja", vaikka ei ole yliopistossa opiskellutkaan.
Eikös siellä pubissa mainittu, että se yksi pöytäseurueen jäsen oli korkeastikoulutettu? Maisteri, tohtori tai professori, en muista mitä sanaa käytettiin.
Ai niin joo. Enomies Veli Kallio kaivoi rahapussistaan kolikoita ja laittoi Samun pelaamaan kolikkopelejä ja sanoi että jaetaan voitot tasan. Taputteli vieruskaveria olkapäälle; Lasse on kirjurina, koska on professorismies. Mutta Lassehan oli sivuhenkilö.
Minä kirjoitin nuo kursivoidut kommentit. Oletin siis, että joku viittasi yliopistomiehellä Veli Kallioon ja sitä kyselin ja kommentoin, että tuollainen tietoviisas voi olla ilman yliopistokoulutustakin.
Vierailija kirjoitti:
Ekan jakson katsoin mutta ei ollut mun juttuni. Katson mieluummin ns. feel goodia kuin tällaista.
Hyväolohan tästä sarjasta tuli lopulta. Inhorealismin ja surkeiden sattumusten jälkeen lopussa kaikilla oli arkistatoivoa.
Pikkupoika löysi kadottamansa korvakorut ja eno nukkui jälleen turvallisesti hytissä.
Morsian palasi sulhasensa vierelle.
Teinit löysivät toisensa.
Pelimies löysi jonkinlaisen rauhan ja tyyneyden, jopa onnea.
Jocke sai viimein edes hieman ymmärrystä ja vahvistusta itselleen.
Yrittäjä sai hoivaa.
Kaikki tavallaan eksyksissä olleet löysivät jonkin pienen arkisen toivonkipinän, ihan kuten elämässä oikesti. Itsestäni se tuntuu jotenkin paremmalta kuin jenkkityyliset överiepärealistiset onnenpotkut, koska kaikki ne puenet toivonhetket ovat kaikille mahdollisia ja tekevät elämästä elämisen arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan jakson katsoin mutta ei ollut mun juttuni. Katson mieluummin ns. feel goodia kuin tällaista.
Hyväolohan tästä sarjasta tuli lopulta. Inhorealismin ja surkeiden sattumusten jälkeen lopussa kaikilla oli arkistatoivoa.
Pikkupoika löysi kadottamansa korvakorut ja eno nukkui jälleen turvallisesti hytissä.
Morsian palasi sulhasensa vierelle.
Teinit löysivät toisensa.
Pelimies löysi jonkinlaisen rauhan ja tyyneyden, jopa onnea.
Jocke sai viimein edes hieman ymmärrystä ja vahvistusta itselleen.
Yrittäjä sai hoivaa.
Kaikki tavallaan eksyksissä olleet löysivät jonkin pienen arkisen toivonkipinän, ihan kuten elämässä oikesti. Itsestäni se tuntuu jotenkin paremmalta kuin jenkkityyliset överiepärealistiset onnenpotkut, koska kaikki ne puenet toivonhetket ovat kaikille mahdollisia ja tekevät elämästä elämisen arvoisia.
Lisätään vielä kettu-keskustelusta, että löysin mm. Tälläisen määritelmän:
"Kettu
PÄÄTEEMA: Viekkaus, notkeus, nopea äly, naamioituminen.
Ketulla on monia liittolaisia vehreillä metsämailla, se naamioituu helposti kasvillisuuden varjoihin ja sulautuu sävyiltään puiden runkoihin. Tämä naamioitumisen mahdollisuus antaa Ketulle tilaisuuden tarkkailla muita metsän olentoja, niiden käyttäytymistä ja tapoja.
PARANTAVA VOIMA: Ketun parantava voima antaa mahdollisuuden nähdä näkymätöntä, se muistuttaa hiljaisen tarkkailun mahdollisuudesta, joka saattaa johtaa arvokkaaseen ennalta-arvaamisen kykyyn."
En tiedä mitä tekijät ovat ketulla tarkoittaneet vai ovatko mitään, mutta on ihan mielenkiintoista, että valinnaksi osui kettu, eikä vaikkapa kissa tai hiiri.
Ehkä todellakin kettu symboloi tirkistelyä, päääsyä näkemään huomaamatta muiden elämää (eläimiä on käytetty paljon kirjallisuudessa tässä ominaisuudessa). Edes takaisin suhaava kuvahan on oikeastaan kuin ovelan ihmisten seassa hiippailevan ketun perspektiivi. Kun kettu tipahtaa laivasta, katkeaa myös katsojan yhteys henkilöihin.
Koirathan tuntuvat myös aistivan jonkin läsnäolon myös laivan sisätiloissa.
Twitterissä oli hieno kommenti siitä, miten unelmat pitävät meidät ihmiset pinnalla.
M/S Romanticilla se tapahtuu konkreettisesti: unelma äidin tuliaisista, rakkaasta, parisuhteesta, seksistä, hyvästä seurasta, tunnustuksesta... Pienet ja isot asiat ovat ne, jotka lopulta estävät mahdollisen katastrofin.
Koska ollaanhan me kaikki koko ajan vähän siinä kaiteella, milloin on vaarassa pudota yli ja milloin tekisi mieli hypätä, milloin taas pysytään kuitenkin pinnalla.
Ehkei ihan selkeää feel goodia, mutta kuitenkin kaunista ohjelmaa elämän hyvistä puolista?
Siis jos sieltä joku ihminen olisi hypännyt niin ehdottomasti Gusu. Äijähän vaikutti täysin elämäänsä kyllästyneeltä ja yksinäiseltä, mitä Korpela itsekin haastattelussa korosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan jakson katsoin mutta ei ollut mun juttuni. Katson mieluummin ns. feel goodia kuin tällaista.
Hyväolohan tästä sarjasta tuli lopulta. Inhorealismin ja surkeiden sattumusten jälkeen lopussa kaikilla oli arkistatoivoa.
Pikkupoika löysi kadottamansa korvakorut ja eno nukkui jälleen turvallisesti hytissä.
Morsian palasi sulhasensa vierelle.
Teinit löysivät toisensa.
Pelimies löysi jonkinlaisen rauhan ja tyyneyden, jopa onnea.
Jocke sai viimein edes hieman ymmärrystä ja vahvistusta itselleen.
Yrittäjä sai hoivaa.
Kaikki tavallaan eksyksissä olleet löysivät jonkin pienen arkisen toivonkipinän, ihan kuten elämässä oikesti. Itsestäni se tuntuu jotenkin paremmalta kuin jenkkityyliset överiepärealistiset onnenpotkut, koska kaikki ne puenet toivonhetket ovat kaikille mahdollisia ja tekevät elämästä elämisen arvoisia.
Lisätään vielä kettu-keskustelusta, että löysin mm. Tälläisen määritelmän:
"Kettu
PÄÄTEEMA: Viekkaus, notkeus, nopea äly, naamioituminen.
Ketulla on monia liittolaisia vehreillä metsämailla, se naamioituu helposti kasvillisuuden varjoihin ja sulautuu sävyiltään puiden runkoihin. Tämä naamioitumisen mahdollisuus antaa Ketulle tilaisuuden tarkkailla muita metsän olentoja, niiden käyttäytymistä ja tapoja.
PARANTAVA VOIMA: Ketun parantava voima antaa mahdollisuuden nähdä näkymätöntä, se muistuttaa hiljaisen tarkkailun mahdollisuudesta, joka saattaa johtaa arvokkaaseen ennalta-arvaamisen kykyyn."En tiedä mitä tekijät ovat ketulla tarkoittaneet vai ovatko mitään, mutta on ihan mielenkiintoista, että valinnaksi osui kettu, eikä vaikkapa kissa tai hiiri.
Ehkä todellakin kettu symboloi tirkistelyä, päääsyä näkemään huomaamatta muiden elämää (eläimiä on käytetty paljon kirjallisuudessa tässä ominaisuudessa). Edes takaisin suhaava kuvahan on oikeastaan kuin ovelan ihmisten seassa hiippailevan ketun perspektiivi. Kun kettu tipahtaa laivasta, katkeaa myös katsojan yhteys henkilöihin.
Koirathan tuntuvat myös aistivan jonkin läsnäolon myös laivan sisätiloissa.
LISÄKSI laivalla oli "kissoja" ja "koiria" eli naisia ja miehiä. Mysteerinainen oli oikea kissojen kissa. Teinityttö ja äitinsä olivat pukeutuneet kissankorviin.
Koirat taas jahtasivat kissoja. Oikeat koirat, ne spanielit, piti Jocken mielestä saada alakerroksiin, alas alas. Olisiko tässä kritiikkiä miehen asemasta yhteiskunnassa. Eivät kuulu laivalle, kuuluvat jonnekin villimpään tilaan. Kreikkalaisia jumalia (nk. ulkomaalainen mies joka saa aina suomalaisen naisen) ja se Gunnar, joka pääsi irti, sai mennä.
Katsoin itse nyt tämän sarjan ja pakko sanoa, että tässä toimi hyvin hahmojen yksiulotteisuus ja kärjistäminen, hahmoja ei selitetty liikaa mikä tarjosi mahdollisuuden tunnistaa kohtauksia oikeasta elämästä. Varsinaisesti hahmoihin ei siis samaistunut, mutta kohtauksista tunnisti itseään ja muita.
En ole laivalla juurikaan ollut, mutta hävettävää kyllä tunnistin mm. "Yolo-teinistä" oman nuoruuteni joitakin kohtauksia. Samoin "Eeva, jolla Kaarle niminen setä" liippasi lähelle, kilttinä ihmisenä, jonka on vaikea sanoa asioita suoraan ja jämptisti.
Näiden lisäksi mm. Julkkiksen ja morsiammen hyttikohtaus, TET-harjoittelijan motiivit, koira-ihmisen nöyrä vihaisen palautteen vastaanotto, hääseurue jne. Ovat kaikki tapahtuneet jossakin muodossa ja tunnistettavissa.