Ms Romantic sarja yle areenasta, suosittelen
Jäin heti koukkuun, oli hauska ja jännittäväkin. Harmi että vain neljä osaa.
Kommentit (1288)
M51 kirjoitti:
En juuri koskaan katso suomalaisia elokuvia tai sarjoja. Ei vain oikein kiinnosta. Nyt olen katsonut tästä kolme jaksoa. Onkohan tuo mainosta vai anti-mainosta näille risteilylaivoille?
Hannu-Pekka Björkman on onnistunut mainiosti roolissaan. Björkmanin roolihahmo ei kai ole vähemmistöä? Joskus on ollut hauska katsoa laivoilla, kuinka g.å,y-risteilyisännät ovat niin innoissaan työstään ja roolistaan. Vetävät ihan innoissaan jotain bingoa. Parasta viihdettä, mutta eri tavalla kuin on suunniteltu. Ihme, ettei heitä ole aiemmin parodioitu. Nostan tavallaan hattua risteilyisännille, koska he haluavat tehdä työnsä oikeasti hyvin. Merien stuertteja.
Ai siis niinkö tavallaan nostat niinkö hattua niinkö tällaisille hupaisille vähemmistöä edustaville niinkö risteilyisännille niinkö?
Juuri sinun- ja guzunkaltaisille pätijöille ja toisia ihmisiä omasta kuvitteellisesta yläkulmasta katsovia äälioitä tämä sarja itse asiassa vähän naureskelee, jos nyt ylipäänsä jotain naureskelee. Itse koin asian niin, että viistosta yläkulmasta katsoen me kaikki olemme melko hupaisia ja hieman säälittäviä tapauksia. Mut kaikista ei ole sitä myöntämään.
Hei puhuttiinko jo siitä, mikä siellä kannella meni? Kelasin pari kertaa, mutta en erottanut kunnolla.
Oliko se kettu, jota koira jahtasi? Puriko jompi kumpi Matiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä puhuttiin onko Eeva ilkeä ihminen, niin minun mielestä ei. Silti ihmettelen mikä on tämä ihmistyyppi, joka ei voi sanoa "kiitos, mutta en kaipaa seuraa nyt". Kertaakaan eivät sanoneet asiaa suoraa (ennen kuin kaverinsa alkoi sitten raivoamaan että nyt painu vttuun). Kiertelivät siihen asti sanomalla kaikkea "meillä on juttelut kesken" jne. Taidan tuntea itsekin ihmisen, joka naureskelee kun ei pääse jostain ihmisestä "eroon" vaikkapa juuri baarissa, ja itse ihmettelen mikä tuon lauseen sanomisessa on niin vaikeaa, joka on vieläpä kohteliaasti muotoiltu. Väkisin miettii että vaikka mies ei ole mitä hienoin, niin silti jokin osa näiden ihmisten sisällä on imarreltu siitä huomiosta. Ja vaikka itsekin olen sellainen miellyttäjätyyppi, niin silti inhottaa enemmän tuollainen harhaanjohtaminen. Näkeehän tyypistähän muutenkin kilometrin päähän että tälle on pakko sanoa suoraa.
Normaalit ihmiset varmaan olettavat, että asia tulee kyllä selväksi vaikka sitä ei rautalangasta väännettäisikään. Siis tuo "meillä on juttu kesken" ja "haluamme jutella ihan kaksistaan" (äänenpaino kursivoidussa kohdassa) on kyllä jo niin selvästi sanottu että voi olla vaikea ymmärtää, ettei toinen osapuoli siitä tajunnut. Olisi yleisesti hyväksyttyjen sosiaalisten sääntöjen mukaan epäkohteliasta sanoa tuon suoremmin. Naiset yrittivät olla kilttejä ja kohteliaita ja siksi sanoivat monta kertaa eri tavalla kierrellen.
En ole vielä katsonut sarjaa, mutta mistäköhän nuo yleisesti hyväksytyt sosiaaliset säännöt voisi noin tarkasti lukaista?
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että monilla on kuitenkin halu vähän pyörittää tyyppejä. Tarina voi jäädä myös elämään tyyliin "muistakko, kun se yks tuli siihen jutteleen, eikä millään meinannut lähtee pois". Olisihan se tylsempää kertoa tarinaa, jonka sisältönä olisi se, että mies oli paikalla sekunnin ja lähti sitten pois.
Tällä Eevalla ei ainakaan ollut minkäänlaista halua mitenkään "pyörittää" setänsä tuttavaa. Kaikkensa teki jotta saisi oltua loukkaamatta ketään kiusallisessa tilanteessa. Ne tilanteelle nauramiset ovat defenssi, jolla yritetään lieventää tuon kasvavan kiusallisuuden aiheuttamaa sisäistä ahdistusta. On mahdollista että tilannetta muistellaan myöhemminkin naureskellen, koska se koetaan edelleenkin niin ahdistavana että sitä pitää päästä jollakin tavalla purkamaan pois mielestä.
Tuolla tavoin käyttäytyvät miehet eivät varmaan edes tajua, kuinka ahdistava ja vaikea tuo tilanne on naisen kannalta.
Kuka näyttelee sitä naista, jota tämä Luusuaniemi kavereineen jahtaa ympäri laivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle saisi esittää uusintana Irti maasta tv-elokuvan .
En edes enää muista mitä kaikkea laivalla tapahtui, mutta oli hyvä joten haluttais katsoa vielä. Liisa Maija Laaksosen kirjoittama.Katsoin ja oli aivan järkyttävää shaibaa.
Minä yritin katsoa, mutta oli pakko lopettaa 25 minuutin jälkeen.
Tuliko niin pahoja vieroitusoireita vit*u sanojen puuttumisesta dialogissa?
Ei. Näyttely oli vain niin ilmiselvää, ihan kuin jossain koulun kevätjuhlassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löytää tuosta sarjasta itsensä ja vain nauraa, niin kenties kantsii vähän miettiä. Olisiko niin, että elämä on mennyt jotenkin pieleen ja että olisi aika muuttaa kurssia?
Ja jos maailmankuva on noin ahdas ja tunkkainen kuin sinulla, kannattaisi haudata itsensä jo elävältä, sillä niin harmaata ja tylsää täytyy elämän olla.
Kiitos tekijöille hyvästä kässäristä ja osuvista henkilökuvista. Kyllä niistä suomalaisen miehen ja naisenkin tunnistaa. Kukaan ei ollut täysin paha, mutta kukaan ei onneksi ollut niin täydellinen ja tylsä kuin ed. kommentoija.
Käsitin Volasen haastattelusta, että pikkupojan tarinan takana on hänen oma kokemuksensa. Mukavasta, seikkailua sisältävästä laivamatkasta tulikin pojalle hieman pelottava, tylsiä aikuisten juttuja sisältävä matka, joka kuitenkin jää mieleen. Ja opettaa lapselle kaikenlaista aikuisista ja maailmasta ylipäätään. Tämähän on se ikiaikainen ristiriita. Oikeaoppiset vanhemmat tarjoavat lapsilleen turvaa ja virikkeitä ja viihdettä ja curlaavat tiet, mutta ne pennunperkeleet muistavatkin siitä lapsuudestaan ihan väärät jutut, eikä niitä joita oli tarkoitus hehkuttaa sitten aikuisena. Taitaa se kadehdittu luovuuskin piileskellä niissä tylsissä ja vähän epämukavissakin hetkissä...
Tuntui tosi pahalta sen pojan puolesta. Minulla on samankaltaisia kokemuksia. Tuollaiset asiat jättävät lapselle traumoja, ei niitä voi tylsiksi ja epämukavaksi hetkiksi kutsua, vaan ahdistaviksi ja pelottaviksi.
Miten koiramiestä pitäisi tulkita? Hän ei minusta ollut tosielämästä tunnistettava hahmo samalla tavalla kuin muut. Eikä aiheuttanut myötähäpeää tai oikein mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämän tarkoitus olla komediaa vai mitä? Osittain naurattaa, mutta esim. kakkosjakso ei naurattanut yhtään. Pakko kuitenkin katsoa kun oli niin nosteessa.
Normielämä on joskus komediaa, joskus tragediaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten koiramiestä pitäisi tulkita? Hän ei minusta ollut tosielämästä tunnistettava hahmo samalla tavalla kuin muut. Eikä aiheuttanut myötähäpeää tai oikein mitään muutakaan.
No olihan! Halusi näyttää "Turrelle vähän Tukholmaa" kuten Jocke sen sanoi!
Vierailija kirjoitti:
Miten koiramiestä pitäisi tulkita? Hän ei minusta ollut tosielämästä tunnistettava hahmo samalla tavalla kuin muut. Eikä aiheuttanut myötähäpeää tai oikein mitään muutakaan.
Kai niin, että siitä huolimatta miten neutraali omistaja on, osa ihailee koiria ja rapsuttelee ja osa vihaa sitä, että koiria tuodaan sinne ja tänne.
Ja olihan siinä se överiksi vedetty putkasekoilu koirien kanssa.
Luusuanniemi 10 vuotta liian vanha rooliin, mutta muuten huippu!
Vierailija kirjoitti:
Luusuanniemi 10 vuotta liian vanha rooliin, mutta muuten huippu!
Just sopivan ikäinen on! Laivalla on just tollasia, KESKI-IKÄSIÄ, ikuista nuoruuttaan eläviä setämiehiä samalla meiningillä liikenteessä
Vierailija kirjoitti:
Luusuanniemi 10 vuotta liian vanha rooliin, mutta muuten huippu!
Ei kai sen hahmon tarkoitus ollutkaan olla oikeasti nuori pelimies. Lusu oli just oikean ikäinen rooliin ja hyvin sen vetikin.
Sarjan hahmot olivat oikeastaan melko moniulotteisia. Tässä muutamia havaintoja.
Matiaksen suhtautuminen muuttui sarjan aikana. Alun koomakänniläinen olikin periaatteessa ihan sympaattinen hahmo, ujo yrittäjä, joka ei osannut tulkita sosiaalisia tilanteita ja vihjeitä ihan oikein. Hänestä tuli rasittava maanvaiva ja stalkkeri, joka kuvitteli parin minuutin pikatreffien tarkoittavan jotakin. Ihmisethän eivät ole pelkästään hyviä tai pahoja.
Eevasta ja Eevan kaverissa tuli esiin myös monenlaisia asioita. Eeva halusi olla ystävällinen, mutta jos hän ei halunnut olla missään tekemisissä Matiaksen kanssa, miksi hän meni kuulutuksen perusteella infotiskille, eihän muut tienneet hänen sedästään kuin Matias, joten hän tiesi kyllä kuka häntä kaipaili. Eeva halusi kuitenkin vähän leikkiä, vaikka Matias ei ollut mitenkään hänen tyyppiään. Eevan kaveri taas on tyypillinen naiskaveri. Kun joku mies osoittaa kiinnostusta kaveriin, niin tätä harmittaa, kun kiinnostus ei kohdistukaan mitenkään häneen, vaikka mies olisi ihan vääränlainen, siksi törkeä kielenkäyttö.
Gusu taas kuvitteli, että hän saa julkkismaineellaan naisen kuin naisen, mutta tämä wt- morsian ei sitten suostunutkaan. Lopun kohtaus, kun morsian palasi hyttiin, mielestään täysin epäonnistuneiden häiden jälkeen olikin jo melkoisen sovitteleva. Vakka kuitenkin löysi kantensa.
Samoin teinit, varsinkin tyttö olivat tyyppeinä osuvia. Vähän kovistyttö vanhempiensa seurassa on aina naama nurpallaan ja napit vastakkain vanhempiensa kanssa. Oikea tilanne voi muuttaa paljon ja antaa nörttipojillekin toivoa. Eivät ne pahat pojat pelkästään kiinnosta, mutta tytöt aina odottavat poikien olevan aloitteellisia.
Risteilyisäntää on käsitelty jo työpaikkojen stereotypioissa. Hän kuvittelee, ettei mikään toimi ilman häntä eikä kukaan muu osaa mitään. Hän tekee mielessään jostakin tuote-esittelystä merkittävän ja elämää suuremman tapahtuman, vaikka juttu olisi kiinnostavuudeltaan max. 1/5.
Oliko sarja komediaa vai tragediaa? Se oli molempia, kuten oikea elämäkin.
Loppujen lopuksi, ei kovinkaan kummoinen sarja. Katsoin yhteen menoon. Tavallisia suomalaisia, vähän liioitellut hahmot, enoa lukuun ottamatta. Hahmoista tuli se huumori osuus, juoni ei ollut ihmeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinne mereen tippui?
kettu.
Tässähän oli useampikin avlle kirjoitteleva mieshahmo.
Ja jos maailmankuva on noin ahdas ja tunkkainen kuin sinulla, kannattaisi haudata itsensä jo elävältä, sillä niin harmaata ja tylsää täytyy elämän olla.
Kiitos tekijöille hyvästä kässäristä ja osuvista henkilökuvista. Kyllä niistä suomalaisen miehen ja naisenkin tunnistaa. Kukaan ei ollut täysin paha, mutta kukaan ei onneksi ollut niin täydellinen ja tylsä kuin ed. kommentoija.
Käsitin Volasen haastattelusta, että pikkupojan tarinan takana on hänen oma kokemuksensa. Mukavasta, seikkailua sisältävästä laivamatkasta tulikin pojalle hieman pelottava, tylsiä aikuisten juttuja sisältävä matka, joka kuitenkin jää mieleen. Ja opettaa lapselle kaikenlaista aikuisista ja maailmasta ylipäätään. Tämähän on se ikiaikainen ristiriita. Oikeaoppiset vanhemmat tarjoavat lapsilleen turvaa ja virikkeitä ja viihdettä ja curlaavat tiet, mutta ne pennunperkeleet muistavatkin siitä lapsuudestaan ihan väärät jutut, eikä niitä joita oli tarkoitus hehkuttaa sitten aikuisena. Taitaa se kadehdittu luovuuskin piileskellä niissä tylsissä ja vähän epämukavissakin hetkissä...