Ms Romantic sarja yle areenasta, suosittelen
Jäin heti koukkuun, oli hauska ja jännittäväkin. Harmi että vain neljä osaa.
Kommentit (1288)
Oli kyllä aivan loistava sarja.
Mikä se kappale on minkä korpela laulaa lopussa? Alkoi melkein itkettää
Hyvä tarina, kerronnan toteutus palveli sitä, ettei juoni paljastu eikä ollut vain itsetarkoituksellista kikkailua. Pieni miikka ehkä siitä, että osa hahmoista riipaisevan todellisia, mutta osa lähempänä sketsihahmoa.
Kaikki jaksot nähty... onpa tyhjä olo. Harvoin katsoo telkkarista ohjelmaa joka noin imaisee mukaansa. Tälle voisi tulla kyllä jatko-osakin, laivaturistejs kun on montaa eri sorttia ja monta tarinaa saisi vielä aikaiseksi.
Hassua miten tämä sarja on jakanut mielipiteet niin voimakkaasti. Toiset haukkuvat lyttyyn, mm.facessa ja täälläkin. Toiset ovat ihan myytyjä... ei ole mitään ”no joo, ihan Ok” mielipiteitä
Hauska, että tässäkin pelimiehen nörtillä kaverilla natsasi paremmin naisten kanssa, siitäkin huolimatta, että silmät oli ihan punaiset ja melkein umpeen muurautuneet.
Hän osui sattumalta naisten heikkoon kohtaan, naisillahan on tunnetusti kova hoivavietti. 😂
Pelimies jäi nuolemaan näppejään.
Niin tai se silmätulehdusäijä oli ihan vaan kiva tyyppi. Pelimies alkoi dissata kaveriaan eikä ollut muutenkaan kivaa seuraa. Naiset tykkää kivoista miehistä, se kävi selväksi ja on totta.
"Ylen uudesta sarjasta tuli yllättäen valtava tv-sensaatio – ohjelmaa kutsutaan parhaaksi viihteeksi aikoihin: Jokainen ruotsinlaivalla käynyt voi samaistua"
https://www.is.fi/viihde/art-2000006025196.html
Vauva.fi mainittu ;)
Volaselta ja Korpelalta todella hyvin kirjoitettu sarja, voi kun he olisivat saaneet tehdä siihen mielensä mukaisen lopun. Joka tapauksessa hyvä sarja, koska monien hahmojen kohdalla tuli yllättävää, mukavan 'toisenlaista' tulkintaa, mikään ei ole liian ilmeistä.
Korpela oli kirjoittanut itselleen sen kuspäisimmän hahmon: inhottava, jopa häiriintyneen oloinen Gusu (voi keitä kaikkia tulikin hahmosta mieleen...). Mairea hymy huulilla toisia kiusaava, vähättelevä mulkvisti, tehnyt samaa ziljoona kertaa, väsynyttä, rutinoitunutta, vastenmielistä. Silti voi olla koko kansan syviä rivejä koskettava tunteiden tulkki.
Björkmanin työnsankari - keskiluokan uskonnollisest 'perhe on tärkein' -mantrasta huolimatta monelle se työ ja kodin ulkopuolinen maailman on SE juttu. Nämä kuolevat sorvinsa ääreen, ovat marttyyreita, jos kokevat ettei heitä arvosteta, jaksavat taas eteenpäin, kun joskus saavat (aiheesta) kiitosta. Monet tämänkin risteilyisännän ajatukset olivat ihan relevantteja - risteilyalukset ovat rappiotilassa, muuttuneina porausaluksiksi tai vain juottoloiksi - hänellä oli oikeasti bisnesideanpoikasia. Ja laatu oikeasti syntyy yksityiskohdista, siitä mistä vaikka se penteleen halva hankitaan.
Ja sitten se Matias. Voi että. Kuinka monta kymmentä ellei sataa kertaa minä (ja moni muu nainen) on tällaiseen Matiakseen elämänsä aikana törmännyt, yrittänyt siitä nätisti eroon päästä, saanut pelätä ja paeta, joutunut sanomaan rumasti, vaikkei olisi halunnut. Ei matiakset ole varmasti pahoja ihmisiä, mutta se juju on - sä et voi sitä tietää. Sä et koskaan voi tietää, miten matias reagoi siihen, että sanot että kiitos ei, en halua lähteä kanssasi hienoon paikkan syömään ankanrintaa. Reaktiot kun kokemuksen mukaan vaihtelee rajustikin turpaanvedosta itkunpyrskähdyksiin ym dramakingeilyyn. Petteri P:ltä loistava roolisuoritus.
Ilmeisin hahmo oli 15-vuotiaan pelimiehen rooli, jonka Luusuanniemi veti kyllä suvereenisti. Tästä hahmosta katsoja aavisti heti, että pelokas pikkupoika ei osaa kohdata naisia ihmisinä - mutta kävi sitten ilmi, että ei osannut kohdata ollenkaan, ei edes reikinä. Nolot teinit olivat eniten myötähäpeää aiheuttavia niin kuin ovat tosielämässäkin, joviaali seuramies oli itsekäs ja epäluotettava hunsvotti.
Jännästi tuli tuo pelko esiin - pikkupoikaa hirvitti mennä kaikennäköisten ja -muotoisten naisten kanssa samaan saunaan - mutta ei hänen varmaan tarvinnut pelätä sen takia, että naiset olisivat jotenkin käynyt häneen kiinni tai hyväksikäyttäneet muuten - mikä pikkutytön kohdalla miesten keskellä saunassa voisi olla hyvinkin todennäköistä. Samoin 'pelimies' pelkäsi naisia, mutta tuskin hänen tarvitsee pelätä, että naiset raiskaisivat tai pahoinpitelisivät tämän, niin kuin naiset joutuvat pelkäämään, tässäkin kohtaa miehen pelko on jotakin muuta. Pelkoa on, mutta se on ihan eri tasolla naisten kokemaan pelkoon verrattuna. Ja naisten kokemaa pelkoa usein vähätellään, mutta jos sitten tapahtuukin jotain näiden 'pelimiesten' tai 'matiasten' kanssa, saa arvostelijoiden mukaan naiset syyttää vain itseään, mitäs läksivät, mitäs eivät sanoneet napakasti EI.
Juu, hyvä sarja on, paljon ajattelemisen aihetta. Huumori sellaista pinnan alla kytevää.
Edelliseen: kyllä, mutta kyllähän pelimiehen kommenttien suhteen, kuten se avautuminen suomalaisnaisista ja ulkomaalaisista miehistä, tuotiin hyvin esiin muiden vaivautuneisuus, eli vaikka se monologi oli hänelle tärkeä ja totta, eivät muut sitä ajatusta jakaneet. Enemmänkin tuli ajatus siitä, että onpa mulkku kaveriaan kiusaava mies.
Vierailija kirjoitti:
"Ylen uudesta sarjasta tuli yllättäen valtava tv-sensaatio – ohjelmaa kutsutaan parhaaksi viihteeksi aikoihin: Jokainen ruotsinlaivalla käynyt voi samaistua"
https://www.is.fi/viihde/art-2000006025196.html
Vauva.fi mainittu ;)
Jee, mun kommentti pääsi iltalehteen! 🤗
Oli kyllä todella ahdistava sarja. Hyvin tehty ja loistavat näyttelijäsuoritukset, mutta ei juuri naurattanut.
Pitää näköjään seurata tiiviisti, että pysty kärryillä. Yritin samalla pelata, mutta ei onnistunut. :D Ekan jakson katsoin.
Vierailija kirjoitti:
Volaselta ja Korpelalta todella hyvin kirjoitettu sarja, voi kun he olisivat saaneet tehdä siihen mielensä mukaisen lopun. Joka tapauksessa hyvä sarja, koska monien hahmojen kohdalla tuli yllättävää, mukavan 'toisenlaista' tulkintaa, mikään ei ole liian ilmeistä.
Korpela oli kirjoittanut itselleen sen kuspäisimmän hahmon: inhottava, jopa häiriintyneen oloinen Gusu (voi keitä kaikkia tulikin hahmosta mieleen...). Mairea hymy huulilla toisia kiusaava, vähättelevä mulkvisti, tehnyt samaa ziljoona kertaa, väsynyttä, rutinoitunutta, vastenmielistä. Silti voi olla koko kansan syviä rivejä koskettava tunteiden tulkki.
Björkmanin työnsankari - keskiluokan uskonnollisest 'perhe on tärkein' -mantrasta huolimatta monelle se työ ja kodin ulkopuolinen maailman on SE juttu. Nämä kuolevat sorvinsa ääreen, ovat marttyyreita, jos kokevat ettei heitä arvosteta, jaksavat taas eteenpäin, kun joskus saavat (aiheesta) kiitosta. Monet tämänkin risteilyisännän ajatukset olivat ihan relevantteja - risteilyalukset ovat rappiotilassa, muuttuneina porausaluksiksi tai vain juottoloiksi - hänellä oli oikeasti bisnesideanpoikasia. Ja laatu oikeasti syntyy yksityiskohdista, siitä mistä vaikka se penteleen halva hankitaan.
Ja sitten se Matias. Voi että. Kuinka monta kymmentä ellei sataa kertaa minä (ja moni muu nainen) on tällaiseen Matiakseen elämänsä aikana törmännyt, yrittänyt siitä nätisti eroon päästä, saanut pelätä ja paeta, joutunut sanomaan rumasti, vaikkei olisi halunnut. Ei matiakset ole varmasti pahoja ihmisiä, mutta se juju on - sä et voi sitä tietää. Sä et koskaan voi tietää, miten matias reagoi siihen, että sanot että kiitos ei, en halua lähteä kanssasi hienoon paikkan syömään ankanrintaa. Reaktiot kun kokemuksen mukaan vaihtelee rajustikin turpaanvedosta itkunpyrskähdyksiin ym dramakingeilyyn. Petteri P:ltä loistava roolisuoritus.
Ilmeisin hahmo oli 15-vuotiaan pelimiehen rooli, jonka Luusuanniemi veti kyllä suvereenisti. Tästä hahmosta katsoja aavisti heti, että pelokas pikkupoika ei osaa kohdata naisia ihmisinä - mutta kävi sitten ilmi, että ei osannut kohdata ollenkaan, ei edes reikinä. Nolot teinit olivat eniten myötähäpeää aiheuttavia niin kuin ovat tosielämässäkin, joviaali seuramies oli itsekäs ja epäluotettava hunsvotti.
Jännästi tuli tuo pelko esiin - pikkupoikaa hirvitti mennä kaikennäköisten ja -muotoisten naisten kanssa samaan saunaan - mutta ei hänen varmaan tarvinnut pelätä sen takia, että naiset olisivat jotenkin käynyt häneen kiinni tai hyväksikäyttäneet muuten - mikä pikkutytön kohdalla miesten keskellä saunassa voisi olla hyvinkin todennäköistä. Samoin 'pelimies' pelkäsi naisia, mutta tuskin hänen tarvitsee pelätä, että naiset raiskaisivat tai pahoinpitelisivät tämän, niin kuin naiset joutuvat pelkäämään, tässäkin kohtaa miehen pelko on jotakin muuta. Pelkoa on, mutta se on ihan eri tasolla naisten kokemaan pelkoon verrattuna. Ja naisten kokemaa pelkoa usein vähätellään, mutta jos sitten tapahtuukin jotain näiden 'pelimiesten' tai 'matiasten' kanssa, saa arvostelijoiden mukaan naiset syyttää vain itseään, mitäs läksivät, mitäs eivät sanoneet napakasti EI.
Juu, hyvä sarja on, paljon ajattelemisen aihetta. Huumori sellaista pinnan alla kytevää.
Hyvä analyysi. Pelimiehen tavistakin taviksempi kaveri voitti heti naiset puolelleen, kun ei esittänyt mitään sen kummempaa ja taisi jopa pitää naisiakin ihmisinä, ei kissoina. (Kaikilta kissoilta pitäisi pyytää julkisesti anteeksi, että kaikennäköisiä karismattomia harppuja ja kotkia verrataan kissaan, tuohon viehkeään ja herkkäsieluiseen tappavaan petoon, ei ole harpuista ja kotkista niin monimutkaiseen yhdistelmään).
Hauskaa oli muuten velipuolet Paavo ja Santeri Kinnunen humalaisten rooleissaan. En ole homo! Ei se mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, ymmärrän miksi silminnäkijähavainnot eivät paina oikeudessa. Kaikki näkee saman tilanteen jotensakin eritavalla, samalla tehden pitkällisiä johtopäätöksi asioiden kulusta ja tapahtumasta.
Ei se Jocke ilmeisesti mihinkään hypännyt, vaan valitsi laivaisännän hommat mieluummin kuin kotiväen.
Eikä kapteeni antanut potkuja (ei olisi ollut laillistakaan), vaan määräsi vapaalle.
Mutta taas esim. musiikin, kuin nyt varmasti sarjojenkin tekijöillä yksi hyvin suoritetun työn määritelmä on monesti se, että teosta voi tulkita useilla eri tavoilla.
Miten se pojan tuliainen päätyi yläkannelle? Oliko hän itse pudottanut sen sille piilotellessaan enolta päivällä, vai kulkeutuiko se sinne muiden hahmojen kautta? Tämä yksityiskohtaista meni ohi.
Miten te kaikki jaksot jo katsoneet tulkitsette sen risteilyisäntä-Jocken tilanteen viimeisen jakson lopussa?
Onko mielestänne toiveikas (haluaa sittenkin taistella työpaikkansa puolesta ja nousee tomusta kuin Feeniks lintu) vai toivonsa kokonaan jo menettänyt (ei pysty enää esittämään iloista ja positiivista ja kokee nyt lopullisesti menettäneensä työpaikkansa)?
Ei ainakaan halunnut lähettää perheelleen viestiä kotiinpaluustaan, eli jättääkö lähtemättä kotiin taistelutahtonsa vuoksi vai onko menettänyt kokonaan elämänilonsa ja näkee vain yhden mahdollisuuden?
Siitä Korpelan Gususta tuli viimeisen jakson esiintymisessä ihan mieleen Lauri Tähkä! Samanlainen nahkaliivi ja paljas ylävartalo, korut, jopa se Rakkauteen-kappale (tms.) muistutti Tähkän slovareita.
Vierailija kirjoitti:
Miten se pojan tuliainen päätyi yläkannelle? Oliko hän itse pudottanut sen sille piilotellessaan enolta päivällä, vai kulkeutuiko se sinne muiden hahmojen kautta? Tämä yksityiskohtaista meni ohi.
Se pikkukundi oli siellä aikaisemmin, CREW ONLY jonka isä suomensi tavallaan..
Se trubaduurihahmo oli kyllä epäonnistunut, jos kyseessä oli ruotsinlaiva niin trubat ovat hyvännäköisiä, nuoria ja lahjakkaita, ko vanha säälimusiikinvetäjä ei ole realismia, onko tuollaisia sitten tallinnan linjalla, en ole käynyt.
Aikoinaan hirveesti kävin laivoilla, nyt vähän hävettääkin ne " turhuuden markkinat", en oo käyny ainakaan kymmeneen vuoteen. Katsoin sarjan kaikki jaksot heti yle areenasta, niin tarkkaan on asioita kuvattu että tuli mieleen onko käsikirjoittajat volanen tai korpela olleet joskus duunissa laivoilla. Esm suomi morsian rumine tatskoineen ja junttiporukoineen versus ruotsimorsian kauniissa hillityssä peittävässä puvussa, seuralaisensa hyvännäköisiä. Niin ovat kuin yö ja päivä suomalaiset ja ruotsalaiset, virolaiset ovat tyyliltään lähempänä ruotsalaisia kuin me, toki myös historiaa on edelleen virossa saksan ja ruotsin ajoilta.