Gallup: Aikuinen/ perheellinen, kuinka paljon ja miten vietät aikaa sisarustesi kanssa (perheineen)?

Näen kahden vuoden välein kahden tunnin ajan.

muutaman kuukauden välein parin tunnin kyläily. Asuvat 100km säteellä. 

Ei paljon ollenkaan vaikka välimatkaa onkin vain 20 km ja molempien teinit ovat saman ikäisiä. Siskon kanssa laitetaan viestejä ja nähdään ehkä kerran pari vuodessa. En ole ikinä ollut mikään kyläilijä ja molempien perheissä on omat rytminsä ja menonsa.

Toista nähdään n 3krt vuodessa kun satutaan samoihin kekkereihin tms.

Toista nähdään vielä harvemmin.

Periaatteessa ollaan ihan hyvissä väleissä, asutaan kaikki 150km säteellä, mutta kaikkien lapset harrastaa paljon ja kaikki tahoillaan työelämässä (joten jotenkin ne vähäiset perheen yhteiset vapaat vietetään siis oman perheen kesken).

Lasten synttärit vietetään kummien ja kavereiden kanssa.

Viikottain näen siskoa perheineen, asuvat ihan lähellä ja yritetään vähintään kerran viikossa tavata. Veljeä ehkä kerran kuussa, mutta soitellaan tiiviisti.

En ole tavannut viimeisen 20 vuoden aikana kuin suvun hautajaisissa. Tuli kiintiö täyteen jo lapsuusperheessä.

Monella yhtä kylmää meininkiä kuin minunkin perheessäni. Itse ajattelen, että on normaalimpaa nähdä sisaruksiaan usein, jos asuvat lähellä, kuin nähdä kerran vuodessa.

Omat aikuiset tyttäret tapaavat paljon toisiaan, kummallakin pieni lapsi ja ovat äitiyslomalla. Useamman kerran viikossa kyläilevät puolin ja toisin. Viikonloppuna monesti tulevat tänne lapsuudenkotiin päiväkylään. Yötä eivät ole olleet montaakaan kertaa sen jälkeen kun omilleen muuttivat.

Tällä hetkellä, kun välimatkaa on yli 300 km, n. kerran kuukaudessa n.4-5 tuntia. Juhlapyhinä enemmän, esim.jouluna yön yli.

Kesällä teemme n.4-7 päivän lomareissun yhdessä.

Kun asun lähellä siskoani ( olen nyt siis työn vuoksi vielä kesään toisessa kaupungissa), näemme kerran viikossa.

Ollaan suht nuoria vielä (molemmat alle 30) ja opiskellaan samassa kaupungissa, nähdään noin kerran viikossa nopeasti. Ehkä kerran pari kuussa "pidempään".Molemmilla on avaimet toistemme kotiin, mutta niillä ei tietenkään omin luvin mennä kyläilemään. Molemilla omat kumppanit, viihdyn veljeni avovaimon kanssa ja hän pitää myös miehestäni. Tullaan 90% ajasta hyvin toimeen, joskus pientä kärhämää, mutta sanoisin että meillä on hyvin läheiset välit

Nähdään ehkä parin kuukauden välein. Yleensä vanhempien luona, eipä juurikaan suoraan kyläillä toistemme luona. Käy hän meillä kun juhlitaan lasten synttäreitä.

Eletään eri elämäntilanteessa. Siskolla ei ole lapsia eikä miestä. Ei halua omia lapsia koskaan ja on jo sen ikäinen että ne haaveet voisi muutenkin unohtaa.

Harmillista se on. Olen hieman kateellinen niille joilla on läheisiä sisaruksia. Ja olisi kiva olla täti. Se jää itseltä kokematta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Monella yhtä kylmää meininkiä kuin minunkin perheessäni. Itse ajattelen, että on normaalimpaa nähdä sisaruksiaan usein, jos asuvat lähellä, kuin nähdä kerran vuodessa.

Ei ole yhtä normaalia.

Meillä vanhempien ei olisi pitänyt lisääntyä keskenään. Tulivat hyvin erilaisista suvuista - ja niin kauan kuin muistan, nälvivät toistensa sukulaisia.

Me lapset olemme erilaisten sukulaisemme klooneja, siis kyvyiltämme ja arvoiltamme ja luonteiltamme kovin erilaisia.

Olemme parhaissa väleissä keskenämme (=jaksamme toisiamme ja pysymme väleissä) kun emme juurikaan ’vapaaehtoisesti’ tapaa.

Meillä on onneksi kaikilla ’sisaruksia toisista vanhemmista’ - siis meille läheisiä ja tärkeitä ei-sukulaisia todella läheisinä ystävinä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella yhtä kylmää meininkiä kuin minunkin perheessäni. Itse ajattelen, että on normaalimpaa nähdä sisaruksiaan usein, jos asuvat lähellä, kuin nähdä kerran vuodessa.

Ei ole yhtä normaalia.

Meillä vanhempien ei olisi pitänyt lisääntyä keskenään. Tulivat hyvin erilaisista suvuista - ja niin kauan kuin muistan, nälvivät toistensa sukulaisia.

Me lapset olemme erilaisten sukulaisemme klooneja, siis kyvyiltämme ja arvoiltamme ja luonteiltamme kovin erilaisia.

Olemme parhaissa väleissä keskenämme (=jaksamme toisiamme ja pysymme väleissä) kun emme juurikaan ’vapaaehtoisesti’ tapaa.

Meillä on onneksi kaikilla ’sisaruksia toisista vanhemmista’ - siis meille läheisiä ja tärkeitä ei-sukulaisia todella läheisinä ystävinä .

Tuo ei olekaan vanhemmiltanne normaalia käytöstä. Minullakin pska lapsuus ja siksi emme sisaren kanssa siedä toisiamme. Tietenkään ei tällöin tule pakottaa itseään tapaamaan, mutta en pidä tilannetta normaalina.

Näen heitä kerran vuodessa jouluna, ehkä toisen kerran kesällä. Välimatkaa vain 100 km, mutta kun ei ole mitään yhteistä, ei siis ihan mitään, niin minkäs teet. Henkinen välimatka on miljoona kilsaa.

Se on aina tapauskohtaista. Onko sinun vuorosi mennä hänen luokseen ja haet täältä tukea? Jos et halua tavata, niin sitten et tapaa. Oletko antanut olettaa teillä olleen lämpimät välit? Ole aito ja sano suoraan ettei kiinnosta, niin viesti menee perille.

Muutaman kerran vuodessa. Välillä soitellaan. Asutaan eripuolilla Suomea. Ei hirveän kaukana mut sen verran pitkä matka että viikonloppureissut ovat lasten kanssa raskaita, ettei hirveän usein jaksa. Lapset tapaa toisiaan myös mummolassa, jossa ovat pidempiä aikoja lomilla.

Varmaan kymmenen kertaa vuodessa tavataan. Mökillä ollaan pariyötä samaan aikaan. Ei nyt mitään parhaita kavereita olla mutta tullaan toimeen ihan hyvin, etenkin jos ollaan isommalla kaveriporukalla liikkeellä.

Siskoni on paras ystäväni, yleensä nähdään viikottain, joskus menee viikkoja ettei nähdä mutta johtuu siitä että lapset on sairastelleet. Toisaalta lomilla yms. saatetaan nähdä monta kertaa viikossa kun puuhastellaan porukalla. Kummallakin lapsia jotka keskenään hyviä kavereita ja tapaavat ilman meitäkin. Viestejä lähetellään useampana päivänä viikossa, jos ei kuulu mitään päiviin niin soitellaan toistemme perään että mikä meininki.

Asutaan ulkomailla ja sisarukset perheineen kotimaassa, joten osaa näen vain kerran vuodessa. Kahta siskoa hieman useammin, koska he käyvät joskus meillä.

Näen pari kertaa vuodessa kun käymme perheeni kanssa vanhempieni luona kyläilemässä.

Harvoin näen kaikkia kerralla.

Emme ole riidoissa, olemme vaan jotenkin lapsuuden jälkeen eriytyneet kukin omille suunnilleen. Yhteyksiäkään ei nykyään tule pidettyä kun tuntuu, ettei toisia enää oikein tunne.

Elämme kaikki keski-iän ruuhkavuosia joten lapsuudestakin on ehtinyt vierähtää melkoinen tovi.

Välillä olen hieman surullinen, että tässä on käynyt näin, mutten oikein keksi kuinka tilanteen saisi paremmaksi.