Gallup: Aikuinen/ perheellinen, kuinka paljon ja miten vietät aikaa sisarustesi kanssa (perheineen)?

Olen ainut lapsi ja erityisesti aikuisena olen kaivannut sisarusta. Monet ovat sanoneet, että vaikka heillä on sisaruksia niin eivät ole paljonkaan tekemisissä. Minulla kaipuu sisarukseen tulee elämän vaikeina aikoina, kun ajattelen että hänestä olisi turvaa ja saisi keskustella. Kavereita minulla on aina ollut, mutta kuvittelen, että sisaruus olisi paljon enemmän. Oma lapseni jää myös ainoaksi ja suren sitä. Hän ei itse onneksi koe ainokaisena olossa mitään huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainut lapsi ja erityisesti aikuisena olen kaivannut sisarusta. Monet ovat sanoneet, että vaikka heillä on sisaruksia niin eivät ole paljonkaan tekemisissä. Minulla kaipuu sisarukseen tulee elämän vaikeina aikoina, kun ajattelen että hänestä olisi turvaa ja saisi keskustella. Kavereita minulla on aina ollut, mutta kuvittelen, että sisaruus olisi paljon enemmän. Oma lapseni jää myös ainoaksi ja suren sitä. Hän ei itse onneksi koe ainokaisena olossa mitään huonoa.

Minulla on sisko ja kaipaan myös sisaruutta: emme ole koskaan tulleet toimeen, enkä kiinnosta häntä pätkän vertaa edelleenkään näin keski-ikäisenä. Eli ei se että fyysisesti on sisarus, vielä tarkoita yhtään mitään. Olen tosi kateellinen niille, keiden sisarukset on parhaita ystäviä, lapsena ja nuorena olin tosi kateellinen ainoille lapsille, koska me vain hakkasimme toisiamme.

Olen 10-lapsisesta perheestä. Asun ulkomailla. Näen sisaruksiani silloin, kun käyn Suomessa, eli 1-3 kertaa vuodessa.Tietyt sisarukset joka kerta, muita jos satutaan vanhempiemme luo samaan aikaan. Kenenkään kanssa en soittele. Meillä on sisarusten kesken Whatsapp -ryhmä, johon muutama ei halua kuulua Ryhmä ei ole kovin aktiivinen. Ainoastaan kolmen sisaruksen kanssa viestittelen "suoraan", eli tuon ryhmän ulkopuolella. Välit on hyvät, mutta etäiset. Ikäerotkin niin suuria, että ei kaikkien kanssa ollut edes yhteistä lapsuutta.

Ainoastaan yksi sisarus on vieraillut luonani viimeisen 15 vuoden aikana, kun olen asunut ulkomailla.

Asutaan eri puolilla Suomea, lähimpiin matkaa 150 km ja kauimpana asuvaan 800 km. Nähdään muutama kerta vuodessa, kesällä yleensä pari kertaa ja loput kerrat jonkun juhlan/syntymäpäivien yhteydessä. Vaikka nähdään melko harvoin, ovat sisarukseni yhtiä läheisimpiä ja rakkaimpia ihmisiä minulle. Lähes joka päivä jotain viestiä laitellaan tai soitetaan jonkun kanssa.

2kk välein. Joskus useammin, joskus harvemmin. Kahden tunnin ajomatkan päässä asuvat sisarukseni. Ei yökyläillä eläinallergiani vuoksi. Ei ole lomamatkailtu yhdessä, mutta minulle se kyllä sopisi.

Jouluna kertaalleen. Kun vanhemmista aika jättää, niin ei varmaan senkään vertaa. Olen katkera siitä, että pikkusiskolleni on annettu enemmän pituutta kuin minulle. Meistä sisaruksista pikkusisko on myös ainoa, joka on seurustellut. 2 veljestä ja pikkusisko. Rumaa keskituloista miestä kun ei huoli kuin kehitysvammaiset naiset. 

M33

Ennen nähtiin muutama kerta kuukaudessa. Kaikki muuttui kun veli erosi ja otti uuden rouvan, jolle me emme kelpaa, en minä eikä perheeni eikä vanhempamme. Eipä ole veljellä kuulemma enää yhteyttä kavereihinsakaan. Aika surullista miten jotkut puolisot voivat vaikuttaa. Aikani tätä surin, mutta minkäs teet. Veli on ihan vietävissä, ei varmaan enää itsekään halua pitää yhteyttä kun rouvansa käskyt on niin sisäistetty. 

Lapsuudenkoti on reilun 500 kmn päässä. Sisarukset asuu 350-450 kmn päässä. Nähdään suunnilleen kerran vuodessa kesälomalla. Soitellaan kun on asiaa, mutta ainakin kerran kuussa. Olen tuntuvasti vanhempi kuin toiset , joten heillä on keskenään enemmän yhteistä ,koska ikäeroa ei ole heillä kuin pari vuotta.