Miksi ihmiset ostavat uusia lastulevyhökötyksiä, kun antiikkihuonekaluja saa todella edullisesti?

Osta ikivanhaa antiikkia tiesmistä, saat kotiisi kaupan päälle lutikoita.

Makuasioita.

Mm. minä mietin, mitä ötököitä kannan kotiini vanhoissa huonekaluissa. Osa kaapeista jne. haisee aika karmivilta.

Kaikki eivät osta huonekalujaan Ikeasta.

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä ihmiset luottavat omaan makuunsa?

...joka on kaikilla samanlainen :DDDDD

Ja millä logiikalla vanha tavara ei voisi olla oman maun mukainen? Ei pidä ostaa mitään, mikä ei miellytä silmää, kättä ja peffaa. Eikä mitään, mikä miellyttää nyt, vaan ei enää ensi viikolla. Eli ei heräteostoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin parikymppisen näkökulmasta: en ostaisi huonekalua, jolla on ikää enemmän kuin itselläni. Tykkään siististä, modernista ja raikkaasta sisustuksesta. En siis halua synkkää aikamatkaa vuosisadalle, jolloin en ollut olemassakaan. :D

Tässähän se tulikin. Elämänkokemus ei vielä riitä tietämään, että se pysyy siistinä noin puoli vuotta, kunnes joku sarana alkaa roikkua ja reunalista repsottaa. Ja että on turhauttavaa (ja tuhlausta) uusia kalustus kahden vuoden välein, ja ikinä se ei enää ole aivan siisti ja toimiva, niin kauan kun hankkii lastulevytavaraa.

Meillä on lähes kaikki huonekalut Ikeaa. Ei sentään niitä halvimpia, mutta kuitenkin Ikeaa. Yli 5 vuotta vanhoja eikä edes käytön jälkiä näy. Mikään ei repsota tai muutakaan. Eiköhän näistä ole iloa vielä vaikka kuinka moneksi vuodeksi. Joten aikamoisia ennakkoluuloja näköjään löytyy...

Vierailija kirjoitti:

Makuasioita.

Mm. minä mietin, mitä ötököitä kannan kotiini vanhoissa huonekaluissa. Osa kaapeista jne. haisee aika karmivilta.

Kaikki eivät osta huonekalujaan Ikeasta.

Ei pidä sinun pehmustettuja ja verhoiltuja huonekaluja ostaman, ellei ole -25 pakkasta viikon ajan. Sitten voit ostaa ja pitää ne kamat viikon pakkasessa.

Muut, usein ulkovarastoissa ja vinteillä säilytetyt kamat raikastuvat helposti pyyhkimällä ne huolellisesti etikkaveteen kastellulla rievulla. Pellavaöljy tai petsaus auttaa myös.

Mä taas en tykkää siitä kiinalaisen homesuoja-aineen katkusta, mikä monissa uusissa kalusteissa saa silmät vuotamaan. Nehän on liotettu jossain, etteivät homehdu merikontissa.

Mun kotona on useampi huonekalu, jonka olen perinyt isoisovanhempieni kodista, on yli 100 vuotta vanha kaappi, ja sitten 1920-30 -lukujen huonekaluja. Lisäksi on Ikean tietokonepöytä ja -hylly, retroa eli 1990-luvulta.

Arvatkaapa mikä kaluste on heikoimmassa kunnossa ja menee pian vaihtoon? Kyllä, ne Ikean kamat.

Olen nyt niin ihastunut noihin perintöhuonekaluihin, koska ne ovat kauniita, hyvintehtyjä ja klassisia. Mutta kyllähän ne vaativat enemmän hoitoa kuin Ikeat, ja niiden kantaminen muutossa on yhtä helvettiä, koska se kirjakaappi painaa ilman kirjojakin enemmän kuin keskikokoinen elefantti ja siinä on ne lasiovet.

Usein antiikkihuonekalujen mitoituskin on liian iso pieneen kaupunkiasuntoon. Ja jos kalustaa käyttämällä vaikka isoa tummapuista antiikkisohvakalustoa tms. vaikutelmasta voi tulla helposti jäykkä ja synkkä ja liian tilaavievä, niihin satuttaa aina varpaansa.

Pitää osata valita useita eri tyylisuuntia ja sopivia puun värisävyjä, ja yhdistää ne moderniin, että saa keveän ja kivan vaikutelman. Ei kaikki samaa. Jos valitsee yhden esineen, joka on tummaa puutaa, muut voivat olla samaa ruskeaa, mutta vaaleampaa sävyä. Huoneen seinät maalataan valkeaksi tai hommataan vaalea tapetti. Se estää synkkyyttä. Yhdistetään moderneihin kirkkaisiin tekstiileihin. Suomalaisia marimekkoja yms. paremmin antiikkihuonekaluihin sopivat ulkomaiset kankaat esim. Provence-tyyliset tai etniset kuosit.

Antiikkia kannattaa huoltaa hyvin, että puun pinta ja muut yksityiskohdat tulevat nätisti esiin. Jos huonekalussa on erikoinen materiaali kuten vaikka ranskalainen tummanpunainen kirjava marmori, ei samaan huoneeseen tarvitse lisäillä mitään muita krumeluureja, vaan pidetään muu simppelinä. Huonekalujen muodot ovat niin kauniit, että kannattaa asetella vaikkapa rokokoopöytä niin että sen jalkojen upea kaari tulee esiin.

Kalustaminen ja hoito on siis vaativampaa kuin perusskandivalkeaikea -tyylissä. Mallia ei voi ottaa suoraan mistään vaan pitää ideoida itse.

Mutta ainakin mä saan fiiliksiä siitä kun koskettelen kauniita, eläväntuntuisia esineitä ja niistä suurin osa on ollut suvun käytössä jjo lähes sata vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ikean kama on muuttomiesten kauhistus :D

Tunnistavat tuotteet kotoaan.

Kysymys: mitä väliä on muuttohemmojen mielipiteillä? Ei mitään.

 En ihan antiikista pidä, mutta retrosta kylläkin (60-luvun huonekalut). Hitsi ne ovat hinnoissa! Puinen senkki maksaa usein monia satoja euroja, jos ei käy tuuria. Sen takia kämpästä löytyy senkin lisäksi myös ikeaa. Tosin tykkään myös modernista vivahteesta retron seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin parikymppisen näkökulmasta: en ostaisi huonekalua, jolla on ikää enemmän kuin itselläni. Tykkään siististä, modernista ja raikkaasta sisustuksesta. En siis halua synkkää aikamatkaa vuosisadalle, jolloin en ollut olemassakaan. :D

Minusta sinä et vain ymmärrä estetiikan päälle. Kauhistelen nykyajan sisutustuuliä muutenkin, valkoista ja harmaata? ikean lastulevypaskoja? ei mitään persoonallisuutta. Vanhat kokopuiset huonekalut henkivät historiaa sekä arvokkuutta. Mutta olen muutenkin aika taiteellinen ehkä sillä on myös paljon vaikutusta.

Kyllä uusiakin huonekaluaja saa aidosta puusta valmistettuja.

Olen kymmeniä kertoja törmännyt niin hirveän hajuisiin antiikkimööbeleihin, että en halua niitä kotiini haisemaan.

Meillä ei ole yhtään lastulevykalua.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja joskus joku selitti, "ettei hänen yksiöönsä mahdu raskaita, isoja ja tummia kalusteita". Ei tainnut olla hajullakaan eri tyylisuunnista. Eikä tajunnut, että saahan niitä tuunata ja maalata, ellei väri miellytä.  Jysk ei ole aina se paras ratkaisu.

Mulla on kaikki vanhaa, Kaikki muu massiivipuuta, sängyt rautaa tai terästä. Vain yksi kalusteista on tumma ja raskas, jugendkirjoituslipasto. Siitä en luovu koskaan. 

Joken osto- ja myyntiliike Järvenpäässä on käymisen arvoinen. Siellä on ihan kaikkea vanhaa ja varasto vaihtuu nopeasti.  Lähistöllä on myös kierrätyskeskus, jossa on ruokailuryhmiä, tuoleja, säilytyskalusteita valtava valikoima.

Antiikkihuonekalun tuunaaminen on sen tuhoamista. Mitä ihmeen järkeä on muka arvostaa vanhaa ja sitten pilata se? Antiikkihuonekalussa antiikkia on myös se pinta, vetimet, ovet. Et voi maalata 1800-luvun ootrauksen päälle valkoista lateksia ja samaan hengenvetoon väittää että arvostat antiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt lähiaikoina useissa antiikkihuutokaupoissa, joissa toistasataa vuotta kestäneet ja edelleen hyväkuntoiset, kauniit huonekalut myydään erittäin edullisesti. Jos upean täyspuisen senkin saa alle parilla sadalla, miksi hakea Ikean vaneripalapeli, jonka jälleenmyyntiarvo on mitätön? Antiikkihuonekaluilla kun se vain kasvaa tulevaisuudessa. Minä en ymmärrä.

Asiantuntijana kai tiedät, että lastulevy ei ole vaneria.

Jälleenmyyntiarvo on heti 0, kun tuote haisee tupakalta tai homeelta, mitä useimmat huutokauppakamat tekevät.

Meillä on paljon 70-luvun alussa ostettua Muuramea ja Artekia, ja ihan puuta ovat. Mielestäni aika ekologista, kun ovat edelleen käytössä.

Uudet levyhuonekalut sopivat selkeälinjaiseen keskiluokkaiseen tyyliin, joka on ollut vallalla jo tovin. Nuoret ovat aika vieraantuneita antiikista. Ennemmin halutaan siistiä ja uudenaikaista. Asunnotkin rempsataan siten, että arvokkaiden parkettien päälle vedetään joku vaalea laminaatti. Näyttää varmaan kiiltävältä ja harmoniselta kuvissa, mutta tuosta levymörskästä on todellisuudessa laatu kaukana. Ihmiset eivät muutenkaan tunnista laatua. Ennemmin haetaan jotain tiettyä tyyliä.

Ainakin omassa tuttavapiirissä vanhan arvostus on aika matalalla. Eihän se oikein istu sellaisen dynaamisen nuoren kaupunkilaisen mielenmaisemaan. Täyspuisiin antiikkihuonekaluihin mieltyneet ihmiset ovat usein kasvaneet niiden keskellä eivätkä välttämättä pidä edes muunlaisia huonekaluja oikeina huonekaluina.

Meillä on sekä ikeamööpeleitä että antiikkikalusteita. Ja sitten ihan nykyaikaa olevia laatukamppeita.

Otetaanpa esimerkiksi tämä kyseinen kirjoituspöytä: Billnäs-tyyliä jostakin hyvin kaukaisilta vuosikymmeniltä. Ergonomisesti päin persettä, laatikot jumittavat, avaimet ovat kadonneet jo anno dazumal... Kelpaa jonkun tyylinikkarin koristeeksi, mutta jos en kohta vaihda tätä käyttökelpoiseen työpöytään, lääkärini kieltäytyy hoitamasta lihaskipujani.

No sitten tuo ikea-mööpeli, kirjahylly. Mitäänsanomattoman näköinen. Tukeva, kun ruuvaa seinään kiinni. Helppo ostaa, eikä se kokoaminenkaan nyt niin kummoinen juttu ollut: ohjeiden huolellinen lukeminen on homman avain. Mutta kirjoja siihen mahtuu paljon! Ja ostohetkellä rahat olivat vähissä, joten valinnanvaraa ei paljon ollut, paitsi myydä kirjat. No, enhän minä äitiänikään myy, paitsi Pietetille aikanaan...

Äitini 70-luvulla ostama keittiönpöytä. Hitto, luulin, että se on lastulevyä ja ohut tiikkiviilu pinnassa. Tutkailin lähemmin: siinä on 15 millin tiikkilevy päälimmäisenä, ja alapinnalla näkyvä lastulevy on vain kannattelemassa sinne alle jemmattavaa jatkopalan levyä. Se jatkopalakin on tanakkaa tiikkiä. Jalkojen materiaalia en tiedä, mutta pöytä on yli 40 vuotta vanha, eikä notku tai natise. SE on mööpeli!

Vaimoni osti sohvan kymmenkunta vuotta sitten. Jokin laatukampe se on, tyyris ainakin. Istuintyynyjen päällä ruukaamme pitää jotakin lakanaa tms. Se on lähes kuin uusi. Tyynyt ja kaikki ovat ryhdissään.

Summa summarum: en minä antiikkivehkeitä osta. Sitten on eri asia, jos se todella vastaa tarvetta ja on hyvässä kunnossa. Mutta pelkkä vanhuus ei tee huonekalusta hyvää tai arvokasta. Ikeamööpeli nyt on... halpis. Olen kuullut sellaisen kestävän muutonkin, kun oikein huolella käsittelee. Kuitenkin tuo meidän hyllymme on fiksusti suunniteltu: se toimii ja täyttää tarpeen, johon se ostettiin. Selvää on, että jälkipolvi ei siitä perintöä saa. Laadukas, hyvin käyttötarpeeseensa suunniteltu huonekalu, joka on rakennettu kestävistä materiaaleista aisallisilla liitoksilla jne... halpa se ei ole, ei. Mutta eipä ne olleet halpoja ne antiikkihuonekalutkaan, kun aikanaan idealismini kukkeimmalla hetkellä menin sellaisia myyvään liikkeeseen ja ajattelin, että saan samalla rahalla, kuin ikeasta, mutta hyvän. 1) Maksoivat saman kuin jokin moderni, keskihintainen kampe. 2) Olivat vain jotenkuten, jos lainkaan kunnostettuja ja 3) Osa oli jumalattoman isoja ja epäkäytännöllisiä tarpeisiin nähden.

En halua mitään antiikkista huonekalua kotiini. Tutuilla niitä on, pahalle haisevia ja myrkytystä kaipaavat ennen käyttöönottoa. Makuasioita, mutta itse viihdyn parhaiten nykyaikaisissa sisustuksissa.

Uuden huonekalun saa pienellä vaivalla kotiinsa. Vanhan huonekalun etsiminen on vaivalloista. Suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta sisustus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikean kama on muuttomiesten kauhistus :D

Tunnistavat tuotteet kotoaan.

Kysymys: mitä väliä on muuttohemmojen mielipiteillä? Ei mitään.

Ei, vaan ne ovat kauhistus siksi, että niitä ei pysty luottavaisin mielin purkamaan ja kasaamaan, todennäköisesti jengat hajoavat tai jotain muuta tapahtuu. 

Sitten pitäisi muuttaa asumaan vanhaan kivilinnaan. Estetiikan tajuuni ei sovi kuutiokerrostaloon (asun sellaisessa) sijoitettavat koristeelliset vanhat huonekalut. Arkkitehtuuri ja huonekalumuotoilu kulkevat käsikädessä.