Miksi ihmiset ostavat uusia lastulevyhökötyksiä, kun antiikkihuonekaluja saa todella edullisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin parikymppisen näkökulmasta: en ostaisi huonekalua, jolla on ikää enemmän kuin itselläni. Tykkään siististä, modernista ja raikkaasta sisustuksesta. En siis halua synkkää aikamatkaa vuosisadalle, jolloin en ollut olemassakaan. :D

Minusta sinä et vain ymmärrä estetiikan päälle. Kauhistelen nykyajan sisutustuuliä muutenkin, valkoista ja harmaata? ikean lastulevypaskoja? ei mitään persoonallisuutta. Vanhat kokopuiset huonekalut henkivät historiaa sekä arvokkuutta. Mutta olen muutenkin aika taiteellinen ehkä sillä on myös paljon vaikutusta.

Nostit itsesi sitten kertaheitolla oikein jalustalle.

Parikymppinen ei tietenkään voi omata silmää sisustamiselle saati olla taiteellinen. :D Kuka tässä sitä paitsi on Ikean lastulevypöydistä puhunut, muu kuin sinä?

Nauti sinä synkästä sisustuksestasi ja anna muiden sisustaa kotinsa itsensä näköiseksi. Se käsittääkseni on tärkeintä sisustamisessa ylipäätänsä.

Antiikkihuonekaluista en tykkää itse yhtään. Mutta erityisesti 50- ja 60-luvun huonekalut ovat supertyylikkäitä ja ajattomia. Siis nämä retro huonekalut. Ne kun sekoittaa tämän päivän moderniin sisustukseen niin lopputulos on ihastuttava. 

Voisin ostaa ja olen jotain ostanutkin, mutta vanhojen huonekalujen ostoa on rajoittanut itselläni se, että tarvitsen juuri tietyn kokoisen huonekalun tietyillä ominaisuuksilla, koska tilaa on vähän. Esimerkiksi säilytyskaluste tv:n alle enintään 120 cm ja syvyys ja korkeus rajoitettu myös. Kun on joku tietty kohta asunnossa johon mahtuu vain tietyn kokoinen huonekalu, on huomattavasti helpompi katsoa läpi esimerkiksi Ikean tosi laaja valikoima, kuin kiertää etsimässä sopivaa antiikkiliikkeistä. Lisäksi kaikki tyylihuonekalut ei sovi loft-tyyppiseen asuntooni.

Vierailija kirjoitti:

"miksi hakea Ikean vaneripalapeli, jonka jälleenmyyntiarvo on mitätön"

Tämä väite on kyllä ihan puppua. Empiirisesti havaittu että kyllä Ikean huonekaluilla on nimenomaan paras jälleenmyyntiarvo. Harvasta huonekalusta saa puolet mitä uutena maksanut, Ikean kalusteista käytännössä aina.

Ottamatta kantaa ekologisuuteen niin kyllä nimenomaan antiikkihuonekalut maksavat. Ja niiden jälleenmyyntiarvo on huono. Olen yrittänyt aina katsella sellaisiakin käytettynä niin lähes poikkeuksetta maksavat enemmän kuin Ikean huonekalut uutena. En maksa käytetystä enempää kuin uudesta. Ja samat antiikkihuonekalut roikkuu vuodesta toiseen myynnissä vaikka torissa kun ostajakunta on rajallinen.

Plus Ikealla on ihan oikeesta puustakin tehtyjä huonekaluja eikä kaikki ole lastulevyä.

"En maksa käytetystä enempää kuin uudesta".

Maksaisitko käytetystä nahkaisesta merkkilaukusta enemmän kuin uudesta muovisesta mangon laukusta. Jollain tavaroilla vain on käytettynäkin enemmän arvoa kuin roskalla uutena.

Ikeasta saa teak-päällysteisen lastulevytason satasella, samanlainen täyspuinen löytyy antiikkikaupasta vähän kalliimmalla. Erona on vain se, että toinen pitää koota itse, toista taas ei ole ruuvattu kokoon.

Ei täyspuu ole mitään antiikkia välttämättä, se voi olla 60-lukua.

Antiikkisohvalla on huono rötköttää.

Ostan sellaisesta kaupasta, jossa on kotiinkuljetus. Valitettavasti hauikseni ovat niin huonossa kunnossa, että en jaksa kantaa sohvaa tai kirjahyllyä edes lyhyttä matkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"miksi hakea Ikean vaneripalapeli, jonka jälleenmyyntiarvo on mitätön"

Tämä väite on kyllä ihan puppua. Empiirisesti havaittu että kyllä Ikean huonekaluilla on nimenomaan paras jälleenmyyntiarvo. Harvasta huonekalusta saa puolet mitä uutena maksanut, Ikean kalusteista käytännössä aina.

Ottamatta kantaa ekologisuuteen niin kyllä nimenomaan antiikkihuonekalut maksavat. Ja niiden jälleenmyyntiarvo on huono. Olen yrittänyt aina katsella sellaisiakin käytettynä niin lähes poikkeuksetta maksavat enemmän kuin Ikean huonekalut uutena. En maksa käytetystä enempää kuin uudesta. Ja samat antiikkihuonekalut roikkuu vuodesta toiseen myynnissä vaikka torissa kun ostajakunta on rajallinen.

Plus Ikealla on ihan oikeesta puustakin tehtyjä huonekaluja eikä kaikki ole lastulevyä.

"En maksa käytetystä enempää kuin uudesta".

Maksaisitko käytetystä nahkaisesta merkkilaukusta enemmän kuin uudesta muovisesta mangon laukusta. Jollain tavaroilla vain on käytettynäkin enemmän arvoa kuin roskalla uutena.

Riippuu ihan tarpeesta mutta lähtökohtaisesti käytetystä nahkaisesta merkkilaukusta mutta sillä onkin jälleenmyyntiarvoa toisin kuin antiikkihuonekaluilla. Samalla tapaa voisin ostaa esim. käytettyä Artekia, se on vanhaa, kestävää ja sillä on jälleenmyyntiarvoa mutta se maksaakin.

Monet vanhat huonekalut roikkuu vuodesta toiseen netissä myynnissä kun ne ei kellekään kelpaa, sellaista se nyt vain on. En osta antiikkia antiikin ja maksa siitä sen takia ylihintaa. Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan ja kun hinta on markkinoihin nähden liian korkea niin tavara ei vaihda omistajaa.

Mutta sen huomaa että sinulla ei oikeasti ole hajuakaan miten hyviä ja kestäviä Ikean huonekalut on. Tuskin olet ikinä yhtäkään puusta tehtyä Ikea-kalustetta omistanut kun tekstejäsi lukee. Ainoat vaihtoehdot ei ole muovi ja antiikki. Ikealla on tosiaan laadukkaita kestävästi puusta tehtyjä kalusteita jotka maksavat uutenakin melkein puolet mitä vanhoista antiikkikalusteista pyydetään. Sinä saat maksaa kalusteistasi mitä haluat mutta joku raja (=hintaraja) minunkin ekologisuudella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokus se ikeakin on antiikkia. Katsoppa huvikdesi joskud huutokaupasta paljonko niistä 50-80 lukujen ikean vintagetuotteista maksetaan.

Sori mutta ne ei kestä niin kauan, että niistä koskaan tulisi antiikkia. Eikä niitä voi huoltaa, korjata eikä kunnostaa. Kertakäyttökulttuuria ja arkitavaraa.

Mulla on 25v vanha Ikean ruokapöytä. Oikein hyvä ja tukeva. Pinta kaipaa hiomista mutta niin kaipaisi meidän tuvan 150v vanha pirtinpöytäkin. 

Ei Ikeassa ole pelkkää lastulevyä. 

Jos nyt antaisit ihmisten van ihan itse päättää mistä pitävät.

Minusta antiikkihuonekalut ovat rumia. En halua sellaisia. Enkä halua myöskään käydä huutokaupoissa.

Ostan harvoin huonekaluja ja olen kyllä löytänyt ihan hyviä ilman että tarvitsee ostaa mitään muka-hienoja antiikkisenkkejä ym karmeuksia.

Pystytkö ap mitenkään ymmärtämään että joku toinen tekee eri tavalla kuin sinä?

Mä tykkään yhdistellä. Jotkin asiat ostan antiikkisina, jotkin tyyliin sopivana nykyaikaisena. Suomessa on kovin vähän makuuni sopivaa antiikkia markkinoilla, ja usein joutuu tuomaan ulkomailta sopivat, mutta muutamia asioita en hanki antiikkisina. Sohvat ovat vähän retrot nahkasohvat, mutta eivät antiikkia missään nimessä. Antiikkisohva on monesti epämukava ja uudelleenverhoilu kallis. Lisäksi monissa pitää miettiä lyijypitoisuutta, ainakin vanhoissa värilaseissa ja mosaiikeissa on lyijyä, joten niitä ei kannata hankkia kalusteeksi, jota klähmitään paljon.

Lisäksi taulut ovat Ikean valokuvatusinaa, koska periaatteeni entisenä tilaustöiden tekijänä on, etten ota seinille muuta kuin aitoja öljymaalauksia (ei printtejä töistä) ja niitäkään en, jos osaisin itse tehdä paremman. Itse taas inhoan maalaamista, joten pattitilanne. :D

Vierailija kirjoitti:

Ikeassakin myydään täyspuisia kalusteita. Itselläni on täyspuinen Ikean kirjahylly, kaksi lipastoa ja ruokapöytä. Ei ole pakko ostaa niitä kalustelevystä valmistettuja.

Totta. Meilläkin on esimerkiksi Ikean täyspuinen sohvapöytä, ollut varmaan 15 v.

Periaatteesta en osta sellaisista paikoista joista ei saa huonekaluja heti mukaan vaan täytyy odottaa viikkokausia. Ja ns. antiikkihuonekaluista en pidä.

Muutan useasti enkä jaksa raahata mukanani täysipuisia huonekaluja.

Huonekaluja on monenlaisia.

Varsinainen antiikki on sellaista, joka on esim. 1750-luvulla valmistettu rokokootyylinen esine. Antiikin raja on usein se, että esine on vähintään 100 vuotta vanha. Tällä hetkellä siis ennen vuotta 1919 valmistettu huonekalu.

Antiikiksi kutsutaan arkikielessä myös maalaisrokokoohuonekalua, joka on valmistettu 1930-luvulla, koska esine on tyyliltään antiikkia, vaikkei oikealta aikakaudelta, mutta silti huonekaluna vanha.

Tämä vuonna valmistettu rokokootyylinen huonekalu, joka myydään uutena, on nimitykseltään tyylihuonkalu.

Vintage on useimmiten vähintään 50 vuotta vanha huonekalu eli ennen vuotta 1969 valmistettu.

Sitä uudemmat huonekalut, jotka eivät ole nykytyyliksi tunnistettavia, ovat sitten retroa.

Termit menevät kuitenkin usein päällekkäin, monet puhuvat esimerkiksi 1950-luvun tyylistä retrona, ja 1970- tai 1980-luvun esineistä vintagena.

voivvoi kirjoitti:

Antiikkihuonekaluista en tykkää itse yhtään. Mutta erityisesti 50- ja 60-luvun huonekalut ovat supertyylikkäitä ja ajattomia. Siis nämä retro huonekalut. Ne kun sekoittaa tämän päivän moderniin sisustukseen niin lopputulos on ihastuttava. 

Retrolla tarkoitetaan uutta asiaa tai esinettä joka on tehty vanhaan tyyliin.

usko jo, se sun pirtinpöytä ei ole antiikkia

Monesti tarve jollekin huonekalulle tulee yhtäkkiä eikä ole aikaa etsiä antiikkiaarteita kirppareilta ja huutokaupoista.

En pidä vanhan näköisistä huonekaluista enkä antiikista koska minulla ei ole vanhaa hirsiseinäistä asuntoakaan. Eikä vanhoja 70-lukuisia jaguard-kuosisia tapetteja seinillä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen samaa. Olen ostanut itse Torista täyspuisia kauniita huonekaluja muutamalla kympillä, tosin ne eivät ole tätä valkoista sisustusmuotia, mutta en siitä itse pidäkään.

Ehkä ihmiset eivät vain luota omaan makuunsa? Tai ymmärrä laadun ja materiaalin merkitystä?

Ihmettelen myös, miksi ihmiset ostavat valtavan kalliilla uusia asuntoja, joiden sijainti ja pohjaratkaisu todella huono verrattuna moneen vanhaan. Onko uudella niin suuri itseisarvo, ja miksi?

Tai ehkä ihmiset luottavat omaan makuunsa?

Samaa olen miettinyt ja joskus joku selitti, "ettei hänen yksiöönsä mahdu raskaita, isoja ja tummia kalusteita". Ei tainnut olla hajullakaan eri tyylisuunnista. Eikä tajunnut, että saahan niitä tuunata ja maalata, ellei väri miellytä.  Jysk ei ole aina se paras ratkaisu.

Mulla on kaikki vanhaa, Kaikki muu massiivipuuta, sängyt rautaa tai terästä. Vain yksi kalusteista on tumma ja raskas, jugendkirjoituslipasto. Siitä en luovu koskaan. 

Joken osto- ja myyntiliike Järvenpäässä on käymisen arvoinen. Siellä on ihan kaikkea vanhaa ja varasto vaihtuu nopeasti.  Lähistöllä on myös kierrätyskeskus, jossa on ruokailuryhmiä, tuoleja, säilytyskalusteita valtava valikoima.