Miksei lapsen hyvä käytös ole enää ylpeyden aihe vanhemmille?
Tein tästä jo aiemmin aloituksen, mutta en löydä sitä. Vielä 30 vuotta sitten hyväkäytöksistä lasta ihailtiin ja vanhemmat olivat ylpeinä vieressä. Nykyään ylpeillään sillä, jos lapsi vaikka haistattaa jollekin. Ulkomailla hyvää käytöstä vielä ihaillaan, miksi ei meillä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään arvostetaan lasten hyvää itsetuntoa ja vapaata tunneilmaisua esim. suuttuneena ollessa.
Lasten kurittamista taas pidetään sairaana ja traumaattisena.
Vapaata tunneilmaisua voi harjoittaa kotona. Ei kai kukaan usko siihen, että vain hakkaamalla saa lapsen käyttäytymään muut huomioon ottavasti? Aika kädetön pitää olla vanhempana.
Kuka on puhunut hakkaamisesta? Kuulutko ehkä niihin joiden mielestä lapsen kurittaminen on "hakkaamista" ja pelkällä neuvottelulla tulisi aina pärjätä?
Kurittamisella viitataan yleensä juuri jonkinlaiseen käsiksi käymiseen.
Kurittaminen = lapsen rankaisu
On käsitteenä eri kuin ruumiillinen kurittaminen joka viittaa kipua tuottavaan rankaisemiseen.
Tosin sekin on iso ongelma, että moni ei halua ylipäätään tarttua lapseen kiinni edes silloin vaikka se ei tuottaisi lapselle kipua, koska lapsen liikkumavapauden rajaaminen koetaan julmaksi ja lapsen oikeuksia rikkovaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään arvostetaan lasten hyvää itsetuntoa ja vapaata tunneilmaisua esim. suuttuneena ollessa.
Lasten kurittamista taas pidetään sairaana ja traumaattisena.
Vapaata tunneilmaisua voi harjoittaa kotona. Ei kai kukaan usko siihen, että vain hakkaamalla saa lapsen käyttäytymään muut huomioon ottavasti? Aika kädetön pitää olla vanhempana.
Kuka on puhunut hakkaamisesta? Kuulutko ehkä niihin joiden mielestä lapsen kurittaminen on "hakkaamista" ja pelkällä neuvottelulla tulisi aina pärjätä?
Kurittamisella viitataan yleensä juuri jonkinlaiseen käsiksi käymiseen.
Kurittaminen = lapsen rankaisu
On käsitteenä eri kuin ruumiillinen kurittaminen joka viittaa kipua tuottavaan rankaisemiseen.
Tosin sekin on iso ongelma, että moni ei halua ylipäätään tarttua lapseen kiinni edes silloin vaikka se ei tuottaisi lapselle kipua, koska lapsen liikkumavapauden rajaaminen koetaan julmaksi ja lapsen oikeuksia rikkovaksi.
Kielitoimiston sanakirjassa: "rangaista (ruumiillisesti)".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään arvostetaan lasten hyvää itsetuntoa ja vapaata tunneilmaisua esim. suuttuneena ollessa.
Lasten kurittamista taas pidetään sairaana ja traumaattisena.
Vapaata tunneilmaisua voi harjoittaa kotona. Ei kai kukaan usko siihen, että vain hakkaamalla saa lapsen käyttäytymään muut huomioon ottavasti? Aika kädetön pitää olla vanhempana.
Kuka on puhunut hakkaamisesta? Kuulutko ehkä niihin joiden mielestä lapsen kurittaminen on "hakkaamista" ja pelkällä neuvottelulla tulisi aina pärjätä?
Kurittamisella viitataan yleensä juuri jonkinlaiseen käsiksi käymiseen.
Kurittaminen = lapsen rankaisu
On käsitteenä eri kuin ruumiillinen kurittaminen joka viittaa kipua tuottavaan rankaisemiseen.
Tosin sekin on iso ongelma, että moni ei halua ylipäätään tarttua lapseen kiinni edes silloin vaikka se ei tuottaisi lapselle kipua, koska lapsen liikkumavapauden rajaaminen koetaan julmaksi ja lapsen oikeuksia rikkovaksi.
Kielitoimiston sanakirjassa: "rangaista (ruumiillisesti)".
Selitäpä miksi on olemassa termi "ruumiillinen kuritus"? Jos pelkkä kurituskin on mielestäsi automaattisesti ruumiillista?
Määrittele ap hyvä käytös!
Minusta jokainen vanhempi on ylpeä siitä, jos lapsi osaa olla kohtelias ja hyväkäytöksinen.
Toisaalta nykyään arvostetaan myös sanavalmiutta. Ei nyt haistattelua, mutta kykyä kyseenalaistaa ja tarvittaessa pitää puoliaan. Minusta se on vain hyvä asia, ei lapsen tai nuoren tarvitse tai edes SAA jättäytyä mollattavaksi ja jyrättäväksi. Itseään ja kantaansa saa puolustaa!
Eli aikuisten huonoa käytöstä ei tarvitse niellä hiljaa. Samalle tasolle ei tarvitse alentua, mutta saa sanoa vastaan ja pitää puolensa.
Olen itse jo viisikymppinen nainen, mutta taputin sisäisesti kyllä käsiäni, kun todistin seuraavaa kohtausta paikallisjunassa. Semmoinen arviolta liki seitsenkymppinen setämies alkoi kovaan ääneen kauhistella kaikessa rauhassa kännykkäänsä lukevan teinitytön reikäfarkkuja. Että kauheata tuollaiset ja pakkasessa paleltuu (oli +4 astetta). Mies alkoi vielä muille mussuttaa asiasta, että kattokaa nyt tuota teinien muotia, ihan hullua. Nainen, jolle mies melttosi asiasta sanoi hiljaa, että ei se nyt ihan noinkaan ole. Tyttö ei sanonut mitän. Mies veti lisäkierroksia ja alkoi selittää, että kun te teinit vihaatte eläkeläisiä... no siihen tyttö vihdoin vastasi: "ei mulla ole eläkeläisiä vastaan mitään, mutta sinusta en pidä, koska puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu".
Sitten tyttö nousi ja siirtyi ovelle loppumatkaksi.
Hyvä kuitti, olematta törkeä. Piti puoliaan ja ehkäpä se epäkohtelias mieskin oppi jotain. Ainakin näytti aika nololta.
En sitten tiedä, oliko tuo juuri sitä ap:n mielestä huonoa lasten käytöstä. Mutta minusta ei törkeille ihmisilöe pidäkään olla ystävällinen, sehän vain palkitsisi huonoa käytöstä ja mahdollistaa muiden jyräämisen.
N52
Koska nykyään tunteita pitää ihan jatkuvalla syötöllä sanoittaa. Mikään ei yksiselitteisesti voi olla että noin ei saa tehdä, vaan kaikki pitää selittää pitkän kaavan mukaan.
"Reetta kulta, nyt sinua kiukuttaa kun makaat siinä marketin lattialla ja karjut kuin leijona, mutta sinua katsos nyt kiukuttaa se kun et saa karkkia. Tiedäthän, karkkia. Se on sitä makeaa ja hyvää. On tosi ymmärrettävää että sinua kiukuttaa kun et saa karkkia mutta katsos kun nyt me ostetaan ruokaa. Tiedäthän sellaista oikeaa ruokaa mitä syödään ruokapöydässä. Vaikka jauhelihakastiketta ja perunaa. Anna nyt vaan kiukun tulla koska on ihan oikein ja hyvä että sinua kiukuttaa ja se johtuu nyt tosiaan siitä et tällä kertaa saa karkkia. Tällä kertaa me ei Reetta osteta karkkia ja sinua kiukuttaa se, koska haluaisit karkkia, mutta nyt me ostetaan jauhelihaa ja perunaa ja mennään kotiin laittamaan ruokaa sitten kun olet huomannut tuon tunteesi, että sinua nyt kiukuttaa siksi että et saa sitä karkkia. Voi että. "
Sama ihan missä tilanteissa tahansa - ravintolassa, kaupassa, puistossa, kylässä, kadulla...
Äiti kälättää ja sanoittaa ja kakara huutaa. Kyllä, yleensä äiti. Joskus isätkin.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele ap hyvä käytös!
Minusta jokainen vanhempi on ylpeä siitä, jos lapsi osaa olla kohtelias ja hyväkäytöksinen.
Toisaalta nykyään arvostetaan myös sanavalmiutta. Ei nyt haistattelua, mutta kykyä kyseenalaistaa ja tarvittaessa pitää puoliaan. Minusta se on vain hyvä asia, ei lapsen tai nuoren tarvitse tai edes SAA jättäytyä mollattavaksi ja jyrättäväksi. Itseään ja kantaansa saa puolustaa!
Eli aikuisten huonoa käytöstä ei tarvitse niellä hiljaa. Samalle tasolle ei tarvitse alentua, mutta saa sanoa vastaan ja pitää puolensa.
Olen itse jo viisikymppinen nainen, mutta taputin sisäisesti kyllä käsiäni, kun todistin seuraavaa kohtausta paikallisjunassa. Semmoinen arviolta liki seitsenkymppinen setämies alkoi kovaan ääneen kauhistella kaikessa rauhassa kännykkäänsä lukevan teinitytön reikäfarkkuja. Että kauheata tuollaiset ja pakkasessa paleltuu (oli +4 astetta). Mies alkoi vielä muille mussuttaa asiasta, että kattokaa nyt tuota teinien muotia, ihan hullua. Nainen, jolle mies melttosi asiasta sanoi hiljaa, että ei se nyt ihan noinkaan ole. Tyttö ei sanonut mitän. Mies veti lisäkierroksia ja alkoi selittää, että kun te teinit vihaatte eläkeläisiä... no siihen tyttö vihdoin vastasi: "ei mulla ole eläkeläisiä vastaan mitään, mutta sinusta en pidä, koska puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu".
Sitten tyttö nousi ja siirtyi ovelle loppumatkaksi.
Hyvä kuitti, olematta törkeä. Piti puoliaan ja ehkäpä se epäkohtelias mieskin oppi jotain. Ainakin näytti aika nololta.
En sitten tiedä, oliko tuo juuri sitä ap:n mielestä huonoa lasten käytöstä. Mutta minusta ei törkeille ihmisilöe pidäkään olla ystävällinen, sehän vain palkitsisi huonoa käytöstä ja mahdollistaa muiden jyräämisen.
N52
Kyse on siitä, että ennen arvostettiin sitä, että lapsi totteli vanhempia ja hoitajia eikä kiukutellut asiattomasti. Enää sitä ei arvosteta, vaan sen sijaan ajatellaan, että tottelevainen lapsi on alistettu/pahoinpitelty ja että kiukuttelu on välttämätöntä tunteiden ilmaisua jota ei saa kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele ap hyvä käytös!
Minusta jokainen vanhempi on ylpeä siitä, jos lapsi osaa olla kohtelias ja hyväkäytöksinen.
Toisaalta nykyään arvostetaan myös sanavalmiutta. Ei nyt haistattelua, mutta kykyä kyseenalaistaa ja tarvittaessa pitää puoliaan. Minusta se on vain hyvä asia, ei lapsen tai nuoren tarvitse tai edes SAA jättäytyä mollattavaksi ja jyrättäväksi. Itseään ja kantaansa saa puolustaa!
Eli aikuisten huonoa käytöstä ei tarvitse niellä hiljaa. Samalle tasolle ei tarvitse alentua, mutta saa sanoa vastaan ja pitää puolensa.
Olen itse jo viisikymppinen nainen, mutta taputin sisäisesti kyllä käsiäni, kun todistin seuraavaa kohtausta paikallisjunassa. Semmoinen arviolta liki seitsenkymppinen setämies alkoi kovaan ääneen kauhistella kaikessa rauhassa kännykkäänsä lukevan teinitytön reikäfarkkuja. Että kauheata tuollaiset ja pakkasessa paleltuu (oli +4 astetta). Mies alkoi vielä muille mussuttaa asiasta, että kattokaa nyt tuota teinien muotia, ihan hullua. Nainen, jolle mies melttosi asiasta sanoi hiljaa, että ei se nyt ihan noinkaan ole. Tyttö ei sanonut mitän. Mies veti lisäkierroksia ja alkoi selittää, että kun te teinit vihaatte eläkeläisiä... no siihen tyttö vihdoin vastasi: "ei mulla ole eläkeläisiä vastaan mitään, mutta sinusta en pidä, koska puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu".
Sitten tyttö nousi ja siirtyi ovelle loppumatkaksi.
Hyvä kuitti, olematta törkeä. Piti puoliaan ja ehkäpä se epäkohtelias mieskin oppi jotain. Ainakin näytti aika nololta.
En sitten tiedä, oliko tuo juuri sitä ap:n mielestä huonoa lasten käytöstä. Mutta minusta ei törkeille ihmisilöe pidäkään olla ystävällinen, sehän vain palkitsisi huonoa käytöstä ja mahdollistaa muiden jyräämisen.
N52
Kyse on siitä, että ennen arvostettiin sitä, että lapsi totteli vanhempia ja hoitajia eikä kiukutellut asiattomasti. Enää sitä ei arvosteta, vaan sen sijaan ajatellaan, että tottelevainen lapsi on alistettu/pahoinpitelty ja että kiukuttelu on välttämätöntä tunteiden ilmaisua jota ei saa kieltää.
Niin, MIKÄ on siis sitä ASIATONTA kiukuttelua?
Kyllä lapsikin saa pettymyksensä ja harminsa ilmaista! Kaikki saavat, aikuisiltahan se vasta vapautuneesti nykyään tuleekin. Miksi siis lapsi ei saisi olla harmissaan?
Totella pitää toki silti, kun kielto on perusteltu. Mutta saa olla pahantuulinen, kunhan ei riko mitään, riehu tai kiusaa.
Minusta ylikilttejä lapsia ei tarvita, siis sellaisia, jotka eivät uskalla itkeä tai olla vihaisia, koska se on "huonoa käytöstä". Negatiivisia tunteita saa ilmaista, mutta aikuisen tehtävä on opettaa, millä tavoin.
Eli vaikkapa saa itkeä tai sanoa, että mä en HALUA, kunhan sitten tottelee, kun kielto tai käsky on perusteltu.
Miksi lasten pitäisi olla ainoa ihmisryhmä, jotka saa komennella kuin koiraa? Kyllä heillekin pitää osata tarvittaessa perustella asioita. Aikuinen päättää, mutta ei komentele huvikseen, vaan perustellusta syystä.
N52
Olen ap. kanssa täysin erimieltä, tämän päivän lapset ja nuoret käyttäytyvät kyllä paljon paremmin kuin 30v sitten eli 80-luvulla. Tiedän tämäm omasta kokemuksesta, sillä olen mummoikäinen ja ennen moni lapsi joutui ennen olemaan oman onnensa nojassa ja tiedon määrä ja elintaso oli alhaisempi.
Ja moni vanhempi saa olla ylpeä ja ovatkin. Tämän päivän lapset ovat sosialisempia, kansainvälisempia, empatiakykyisempiä ja hyvä käytöksempiä, kiitos päiväkotien varhaiskasvatuksen ja vanhempien, jotka näyttävät mallin ja esimerkin lapsillern ja ongelmien tulessa hakevat apua.
En tiedä missä piireissä sinä liikut, mutta itse en henkilökohtaisesti ole koskaan tavannut vanhempia, jotka ovat kokeneet ylpeyttä lapsensa haistattelusta.
Kyllä se lapsen huono käytös edelleen hävettää vanhempia.
Jostain luin, että se miten lapsesi käyttäytyy ei määritä sinua vanhempana, vaan se kuinka itse käyttäydyt noissa tilanteissa. Se on mielestäni ihan hyvä ohjenuora se. Haistattalevaa lasta pitää torua, kertoa miksi toisille ei puhuta noin ja lisäksi vaatia anteeksipyyntöä.
Olen kyllä nähnyt kun haistattalevan lapsen vanhempi tuntee selvästi häpeää ja liukenee paikalta nopeasti sanomatta mitään. Sen sijaan en ole koskaan nähnyt, että haistattalevalle sanottaisiin, hyvä noin sitä pitää. Hienoa! Onko joku teistä tosiaan nähnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele ap hyvä käytös!
Minusta jokainen vanhempi on ylpeä siitä, jos lapsi osaa olla kohtelias ja hyväkäytöksinen.
Toisaalta nykyään arvostetaan myös sanavalmiutta. Ei nyt haistattelua, mutta kykyä kyseenalaistaa ja tarvittaessa pitää puoliaan. Minusta se on vain hyvä asia, ei lapsen tai nuoren tarvitse tai edes SAA jättäytyä mollattavaksi ja jyrättäväksi. Itseään ja kantaansa saa puolustaa!
Eli aikuisten huonoa käytöstä ei tarvitse niellä hiljaa. Samalle tasolle ei tarvitse alentua, mutta saa sanoa vastaan ja pitää puolensa.
Olen itse jo viisikymppinen nainen, mutta taputin sisäisesti kyllä käsiäni, kun todistin seuraavaa kohtausta paikallisjunassa. Semmoinen arviolta liki seitsenkymppinen setämies alkoi kovaan ääneen kauhistella kaikessa rauhassa kännykkäänsä lukevan teinitytön reikäfarkkuja. Että kauheata tuollaiset ja pakkasessa paleltuu (oli +4 astetta). Mies alkoi vielä muille mussuttaa asiasta, että kattokaa nyt tuota teinien muotia, ihan hullua. Nainen, jolle mies melttosi asiasta sanoi hiljaa, että ei se nyt ihan noinkaan ole. Tyttö ei sanonut mitän. Mies veti lisäkierroksia ja alkoi selittää, että kun te teinit vihaatte eläkeläisiä... no siihen tyttö vihdoin vastasi: "ei mulla ole eläkeläisiä vastaan mitään, mutta sinusta en pidä, koska puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu".
Sitten tyttö nousi ja siirtyi ovelle loppumatkaksi.
Hyvä kuitti, olematta törkeä. Piti puoliaan ja ehkäpä se epäkohtelias mieskin oppi jotain. Ainakin näytti aika nololta.
En sitten tiedä, oliko tuo juuri sitä ap:n mielestä huonoa lasten käytöstä. Mutta minusta ei törkeille ihmisilöe pidäkään olla ystävällinen, sehän vain palkitsisi huonoa käytöstä ja mahdollistaa muiden jyräämisen.
N52
Kyse on siitä, että ennen arvostettiin sitä, että lapsi totteli vanhempia ja hoitajia eikä kiukutellut asiattomasti. Enää sitä ei arvosteta, vaan sen sijaan ajatellaan, että tottelevainen lapsi on alistettu/pahoinpitelty ja että kiukuttelu on välttämätöntä tunteiden ilmaisua jota ei saa kieltää.
Niin, MIKÄ on siis sitä ASIATONTA kiukuttelua?
Kyllä lapsikin saa pettymyksensä ja harminsa ilmaista! Kaikki saavat, aikuisiltahan se vasta vapautuneesti nykyään tuleekin. Miksi siis lapsi ei saisi olla harmissaan?
Totella pitää toki silti, kun kielto on perusteltu. Mutta saa olla pahantuulinen, kunhan ei riko mitään, riehu tai kiusaa.
Minusta ylikilttejä lapsia ei tarvita, siis sellaisia, jotka eivät uskalla itkeä tai olla vihaisia, koska se on "huonoa käytöstä". Negatiivisia tunteita saa ilmaista, mutta aikuisen tehtävä on opettaa, millä tavoin.
Eli vaikkapa saa itkeä tai sanoa, että mä en HALUA, kunhan sitten tottelee, kun kielto tai käsky on perusteltu.
Miksi lasten pitäisi olla ainoa ihmisryhmä, jotka saa komennella kuin koiraa? Kyllä heillekin pitää osata tarvittaessa perustella asioita. Aikuinen päättää, mutta ei komentele huvikseen, vaan perustellusta syystä.
N52
Asiattomuus on asiattomuutta. Ei se ole kovin vaikea käsite.
Se ei myöskään tarkoita että lasta komenneltaisiin kuin koiraa jos edellytetään tottelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele ap hyvä käytös!
Minusta jokainen vanhempi on ylpeä siitä, jos lapsi osaa olla kohtelias ja hyväkäytöksinen.
Toisaalta nykyään arvostetaan myös sanavalmiutta. Ei nyt haistattelua, mutta kykyä kyseenalaistaa ja tarvittaessa pitää puoliaan. Minusta se on vain hyvä asia, ei lapsen tai nuoren tarvitse tai edes SAA jättäytyä mollattavaksi ja jyrättäväksi. Itseään ja kantaansa saa puolustaa!
Eli aikuisten huonoa käytöstä ei tarvitse niellä hiljaa. Samalle tasolle ei tarvitse alentua, mutta saa sanoa vastaan ja pitää puolensa.
Olen itse jo viisikymppinen nainen, mutta taputin sisäisesti kyllä käsiäni, kun todistin seuraavaa kohtausta paikallisjunassa. Semmoinen arviolta liki seitsenkymppinen setämies alkoi kovaan ääneen kauhistella kaikessa rauhassa kännykkäänsä lukevan teinitytön reikäfarkkuja. Että kauheata tuollaiset ja pakkasessa paleltuu (oli +4 astetta). Mies alkoi vielä muille mussuttaa asiasta, että kattokaa nyt tuota teinien muotia, ihan hullua. Nainen, jolle mies melttosi asiasta sanoi hiljaa, että ei se nyt ihan noinkaan ole. Tyttö ei sanonut mitän. Mies veti lisäkierroksia ja alkoi selittää, että kun te teinit vihaatte eläkeläisiä... no siihen tyttö vihdoin vastasi: "ei mulla ole eläkeläisiä vastaan mitään, mutta sinusta en pidä, koska puutut asioihin, jotka ei sinulle kuulu".
Sitten tyttö nousi ja siirtyi ovelle loppumatkaksi.
Hyvä kuitti, olematta törkeä. Piti puoliaan ja ehkäpä se epäkohtelias mieskin oppi jotain. Ainakin näytti aika nololta.
En sitten tiedä, oliko tuo juuri sitä ap:n mielestä huonoa lasten käytöstä. Mutta minusta ei törkeille ihmisilöe pidäkään olla ystävällinen, sehän vain palkitsisi huonoa käytöstä ja mahdollistaa muiden jyräämisen.
N52
Kyse on siitä, että ennen arvostettiin sitä, että lapsi totteli vanhempia ja hoitajia eikä kiukutellut asiattomasti. Enää sitä ei arvosteta, vaan sen sijaan ajatellaan, että tottelevainen lapsi on alistettu/pahoinpitelty ja että kiukuttelu on välttämätöntä tunteiden ilmaisua jota ei saa kieltää.
Niin, MIKÄ on siis sitä ASIATONTA kiukuttelua?
Kyllä lapsikin saa pettymyksensä ja harminsa ilmaista! Kaikki saavat, aikuisiltahan se vasta vapautuneesti nykyään tuleekin. Miksi siis lapsi ei saisi olla harmissaan?
Totella pitää toki silti, kun kielto on perusteltu. Mutta saa olla pahantuulinen, kunhan ei riko mitään, riehu tai kiusaa.
Minusta ylikilttejä lapsia ei tarvita, siis sellaisia, jotka eivät uskalla itkeä tai olla vihaisia, koska se on "huonoa käytöstä". Negatiivisia tunteita saa ilmaista, mutta aikuisen tehtävä on opettaa, millä tavoin.
Eli vaikkapa saa itkeä tai sanoa, että mä en HALUA, kunhan sitten tottelee, kun kielto tai käsky on perusteltu.
Miksi lasten pitäisi olla ainoa ihmisryhmä, jotka saa komennella kuin koiraa? Kyllä heillekin pitää osata tarvittaessa perustella asioita. Aikuinen päättää, mutta ei komentele huvikseen, vaan perustellusta syystä.
N52
Asiattomuus on asiattomuutta. Ei se ole kovin vaikea käsite.
Se ei myöskään tarkoita että lasta komenneltaisiin kuin koiraa jos edellytetään tottelemista.
Kyllä se ON vaikea käsite. Se, mikä yhdestä on asiatonta, ei toisesta ole.
Komentelu ilman perusteluja ja halua keskustella asiasta ON komentelua. Ja jos komennon perustelut perustelee, kyse ei enää olekaan niin tottelemisesta kuin perustelujen ymmärtämisestä.
N52
Vierailija kirjoitti:
En tiedä missä piireissä sinä liikut, mutta itse en henkilökohtaisesti ole koskaan tavannut vanhempia, jotka ovat kokeneet ylpeyttä lapsensa haistattelusta.
Kyllä se lapsen huono käytös edelleen hävettää vanhempia.
Jostain luin, että se miten lapsesi käyttäytyy ei määritä sinua vanhempana, vaan se kuinka itse käyttäydyt noissa tilanteissa. Se on mielestäni ihan hyvä ohjenuora se. Haistattalevaa lasta pitää torua, kertoa miksi toisille ei puhuta noin ja lisäksi vaatia anteeksipyyntöä.
Olen kyllä nähnyt kun haistattalevan lapsen vanhempi tuntee selvästi häpeää ja liukenee paikalta nopeasti sanomatta mitään. Sen sijaan en ole koskaan nähnyt, että haistattalevalle sanottaisiin, hyvä noin sitä pitää. Hienoa! Onko joku teistä tosiaan nähnyt?
No en todellakaan ole minäkään. Vähän luulen, että ap on näitä palstan vela-trolleja, joiden vakiovirsi on, miten kauhean huonosti kasvatettuja nykylapset ovat.
Todellisuudessa en voi rehellisesti pitää nykyajan lapsia sen huonommin kasvatettuina kuin aikuisiakaan. Kaikki me heijastelemme nyky-yhteiskuntaa.
Onpas. 😊 Kääntöpuolena myös nolottaa, jos omat lapset eivät käyttäydy.
Nykyään vanhemmat ovat ylpeitä äänekkäistä lapsista, jotka riehuvat. Kyllä tuo on muuttunut selvästi tällä vuosisadalla. Lapsen ujoutta kuuluu hävetä. Ehkä malli tulee Amerikasta?