Vauva vuodelle 2020-21

Kaneli78 kirjoitti:

Huomenia.

Ei vilahtanut ovis ohi, vasta tänään nousi estrogeeni.

Juuri, kun oli alkanut taas elämä voittaa ja fiilikset parantua, sainkin eilen tietää, että labroissa useampi arvo viitteiden ulkopuolella ja subkliininen kilpirauhasen liikatoiminta näyttäs olevan. Nyt on muissakin elimissä häikkää (maksa ja munuaiset), että kyllä tuli taas itkettyä eilen. Myös täällä kiukuteltu miehelle. Tänään pitäis aloittaa tallettelut, vaan onkohan siinä edes järkeä. Tosin eipä meillä natsaa muutenkaan tuo raskautuminen, joten eipä kai väliä. 🙄 Lääkärikin soittaa vasta yli viikon päästä, koska katsottu myös mm.keliakia ja noissa testeissä kestää kauemmin.

Jostain taas olis iloa ja toivoa löydettävä. Taidan aloittaa kuumasta, rentouttavasta suihkusta.

Voimia ja tsemppiä kaikille!

Kaneli78, tsemppiä!♥️ Jospa tämä kierto on nyt sinulle se onnekas!!👍💕

Yritetään ajatella optimistisesti, koska emme me korkealla iällä muutakaan voi...💕....ja mä tässä lasken päiviä, sillä en millään haluaisi muuttaa tuota alla olevaan allekirjoitusta yhtäkään vuotta vanhemmaksi, jokusen päivän kuluttua😰🤪 en...en..en.....mutta onmeksi vielä alle 50veeee💕

Helvi, tuttu tunne tuo kirpaisu. Ja se, että muut saa niitä vauvoja mutta itse ei eikä se oikein ylläpidä sitä toivetta...

Täällä 4.tiputteluvuoto päivä. Eipä tämmösiä menkoiksi voi laskea, kub ennole vuotanut 30ml enempää. Hermot kireällä. Ärsyttää että asun täällä enkä jossakin valtavassa keskustassa, jossa on yksityisiä gynejä joka lähtöön. Ärsyttää että joudun pohtia monesti tätä asiaa ja pyörittelemään päässäni mitä ihmettä tämä kroppa sekoilee!

Juuri eilen puhuin miehelle, että en uskalla edes harkita oi-hoitona letroja, jos ilman niitäkin oviksesta tulee kysta TAI vuoto ei sen jälkeen ala normaalisti vaan tiputtelee. Niin että mitä nyt? Sinne perhesuunnitteluneuvolaan en kehtaa soittaa kun nolottaa ja vaivaa ja kaikkea semmoista.

*huutaa turhautumistaan*

Kiitos paljon vastauksista! Pitää koittaa tässä lähipäivinä keskustella asiasta miehen kanssa. Tosiaan mulla on vielä toukokuun puoliväliin saakka pillereitä jäljellä ja sen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa yritys. Eli tässä olisi noin 2,5kk siihen. Tähdätään tosiaan niin että lapsi syntyisi aikaisintaan ens vuoden puolella ja pillerien lopetuksen kohdalla aikaisin laskettu aika olisi 20.2 (okei, tuskin tärppää heti pillerien lopetuksen jälkeen 🤭). Pitää keskustella meille se sopivin kohta, että olisi sitten mahdollisimman vähän kumin käyttöä mutta yritys ei sitten venyisi kierron mahdollisen pitkän palautumisen vuoksi 😅

Villahuivi kirjoitti:

Täällä 4.tiputteluvuoto päivä. Eipä tämmösiä menkoiksi voi laskea, kub ennole vuotanut 30ml enempää. Hermot kireällä. Ärsyttää että asun täällä enkä jossakin valtavassa keskustassa, jossa on yksityisiä gynejä joka lähtöön. Ärsyttää että joudun pohtia monesti tätä asiaa ja pyörittelemään päässäni mitä ihmettä tämä kroppa sekoilee!

Juuri eilen puhuin miehelle, että en uskalla edes harkita oi-hoitona letroja, jos ilman niitäkin oviksesta tulee kysta TAI vuoto ei sen jälkeen ala normaalisti vaan tiputtelee. Niin että mitä nyt? Sinne perhesuunnitteluneuvolaan en kehtaa soittaa kun nolottaa ja vaivaa ja kaikkea semmoista.

*huutaa turhautumistaan*

Villahuivi, omituista(?)🤔 Oletko kokeillut tehdä vielä uudestaan raskaustestiä? Että vaan voisitko siltkin olla nyt raskaana...😇

Niukat menkat voi siis tulla raskaana ollessakin. Aina testillä ei saa tulosta, vaan sitten verikoe kertoo asian laidan😊

Tervetuloa uusille😀

Hyvää tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja uskoa, sekä toivoa♥️ 😇

Täällä dpo 4.....olo tietenkin raskaanaoleva🤪, vaikka siihen mahdollisuuteen en ihan paljon uskokaan...

Mutta se mikä nyt ainakin piristää on kevätaurinko ja jo tippuneet -4kg😚

Tähti☆ kirjoitti:

Voi apua Äitykkä-77, toivottavasti saat pian apua tilanteeseen♥️

Mistä voi johtua? Kumpa pian helpottaisi.

Ei ne puhelimessakaan mitään arviota antaneet mistä vuoto voisi johtua, minä tietysti olen kaikki pahimmat tapaukset jo miettinyt kohdalleni. Pienikin ponnistelu tsi pidempi liikkuminen aiheuttaa selvösti vuodon lisääntymistä, joten tietysti pelkään että siellä nyt on kuitenkin se katetri tuhoa tehnyt kohdunseinämään... Mutta seurataan nyt, jos se tästä helpottaisi kuitenkin 😊 Viimeistään juhannuksena, kuten mies tuumasi 😂

Tuohon toisten raskausuutisten aiheuttamaan tunnetilaan, melkoista myllytystä ne välillä aiheuttaa 🌪️

Varsinkin tämän oman casen aikana huomannut miten herkästi negatiivisuus vie voiton ajatuksissa. Ja valehtelisin jos väittäisin etteikö varsinkin ensimmäisten päivien aikana olisi riipaissut ja syvältä muiden onni, kun itse oli juuri epäonnistunut.

Päätin kuitenkin etten anna katkeruuden tai ikävien ajatusten viedä voittoa. Kuitenkaan kun kenenkään toisen raskaus ei ole minulta milläänlailla pois, itse en voi enempää tehdä kuin mitä olen tehnyt ja nyt voin vain odottaa ja toivoa parasta.

Uskon, että kaikilla tapahtumilla on jokin tarkoitus ja jokaiselle meille on se oma polku annettu kuljettavaksi, toisilla se on kivikkoisempi kuin toisilla. Uskon myös ettei kellekään anneta enempää taakkaa kannettavaksi kuin mitä kukakin jaksaa ja kestää kantaa.

Miten helppo olisi nytkin antaa katkeruuden viedä mennessään kun tämä hoito vaan pitkittyy pitkittymistään, vaikka kaiken olen varmasti tehnyt ja hoitanut kuten kuuluukin...mutta ehkä tämä onkin vain kehon oma tapa ottaa lepoa ja toipua rauhassa.

Ja onneksi meiltä ei kuitenkaan läheisyys puolison kanssa lopu, vaikkei nyt petihommia taas olekaan... Ihan kivaa on nyhjätä sylissä hipsuteltavana ja suukoteltavana 😘

Tähti, soitin kuitenkin sinne neuvolaan. Sanoinkin sille terkkatille, että hävettää soittaa 🤦🏻‍♀️ varasi ensi viikolle ultraan ajan sille gynelle joka tutki viimeksikin minut. Testi on nega, mutta toisaalta laskin raskauslaskurin avulla, niin jos olisin raskaana, viikkoja olisi vasta 3+4, niin eikö testi vielä pitäskin olla nega vaikka odotaisi 🤔

Joten ensi viikkoon sti kärvistellä kipujen kanssa 😬

Villahuivi, raskaustesti voi tosiaankin näyttää vielä negaa tuossa vaiheessa.

Minulle viime syksynä neuvolan th sanoi että parikin viikkoa kuukautisten poisjäännistä voi mennä ennenkuin testi näyttää plussaa. Se on niin yksilöllistä miten hcg lähtee nousemaan 😊 Tuosta meidän vauvasta sain vahvan plussan vasta kun viikon oli menkat myöhässä

Pidetään pieni toivonsäde vielä hengissä, eikös 🌠

Äitykkä-77 kirjoitti:

Villahuivi, raskaustesti voi tosiaankin näyttää vielä negaa tuossa vaiheessa.

Minulle viime syksynä neuvolan th sanoi että parikin viikkoa kuukautisten poisjäännistä voi mennä ennenkuin testi näyttää plussaa. Se on niin yksilöllistä miten hcg lähtee nousemaan 😊 Tuosta meidän vauvasta sain vahvan plussan vasta kun viikon oli menkat myöhässä

Pidetään pieni toivonsäde vielä hengissä, eikös 🌠

Joo minullahan on 4 keskenmennyttä, ja jokaisesta plussannut vasta menkkojen ollessa reippaasti myöhässä. Eli sen suhteen en ihmettele. Raskausoireita kuitenkin on, vaikkakin laimeita. Pahoinvointi pahimpana. Yrirän kuitenkin pitää pään kylmänä jos vain suinkin onnistun 🤣

Ihmetyttää tämä kipu. Särkee molempia kylkiä ja tuolta sisältä kohdun ja munasarjojen kohdilta. Kohdunkaula on arka, kuukuppi kun siihen osui niin tuntuu että taju menee. Nyt pikkuhousun suojalla mennään ja katsotaan kauanko tiputtaa...

Tsemppiä Äitykkä! Eu ole helppo sinun tiesi, mutta kyllä se suunta vielä iloksi muuttuu!🌞 suukottelu ja läheisyys on parisuhteen parasta antia, päivittäin ohimennen annettu suukko pitää mielenkin valoisana 🥰

Joka kerta se vaan kirpasee kun kuulee muiden vauva-uutisia, ei siitä mihinkään pääse. Laskeskelin että tässä vuosien varrella mun 4 ystävää on tulleet "vahingossa" raskaaksi ja kaikki tehneet abortin. Tuntuu niin epäreilulta että me ketkä oikeesti se lapsi halutaan ja toivotaan niin meille sitä ei vieläkään ole suotu. Tänä aamulla olin ihan varma että sieltä ne menkat on kyllä alkamassa.. Nyt ei tunnu oikeestaan muulta kun että alaselkään sattuu ihan hirveesti ja suhteellisen paha v*****s päällä. Teen nyt kuitenkin aamulla sen testin mutta pahoin pelkään että negaa se tulee näyttämään 😢

Meillä on ollut lähipiirissä yllättävän vähän vauvauutisia ikään nähden. Monilla on pitkiä parisuhteita takana, mutta ilmeisesti perheen aika ei ole vielä ollut. Aiheesta ei puhuta, joten en tiedä onko kyse siitä vai esim. vaikeudesta tulla raskaaksi. Välillä kiinnostaisi tietää onko meitä yrittäjiä useampia illanvietoissa ym, mutta en itsekään siitä halua puhua muille 😂

Mutta sitten olen yllättynyt miten iloisesti olen uutiset vastaanottanut. Edes omaa mieltä ei ole vallannut sellanen kateus. Olen vaan todennut miehelle, että oliskohan kohta meidänkin vuoro. Ehkä sekin kuitenkin riippuu siitä kenelle lapsi on tulossa. Lasta on näissä minun tapauksissani toivottu kovasti ja siksi mieltä lämmittää se, että toive toteutuu.

Täällä elellään ovulaation jälkeistä aikaa. Yritän olla huomioimatta mitään omituisia oireita liikaa.

Testit alkaa olla loppumassa niin ajattelin, että jos ei nyt ole tärpännyt, tilaisin raskauskeijulta raskaustestien lisäksi ovistestejä. Mulla jäi niistä tosi hyvä fiilis ja varmempi olo, että hyödynnettiin ovis ihan oikeasti kunnolla ☺️

Villahuivi kirjoitti:

Raskausoireita kuitenkin on, vaikkakin laimeita. Pahoinvointi pahimpana. Yrirän kuitenkin pitää pään kylmänä jos vain suinkin onnistun 🤣

Ihmetyttää tämä kipu. Särkee molempia kylkiä ja tuolta sisältä kohdun ja munasarjojen kohdilta. Kohdunkaula on arka, kuukuppi kun siihen osui niin tuntuu että taju menee. Nyt pikkuhousun suojalla mennään ja katsotaan kauanko tiputtaa...

Tsemppiä Äitykkä! Eu ole helppo sinun tiesi, mutta kyllä se suunta vielä iloksi muuttuu!🌞 suukottelu ja läheisyys on parisuhteen parasta antia, päivittäin ohimennen annettu suukko pitää mielenkin valoisana 🥰

Villahuivi, onko sinulla siis vielä vuotoa?

Niin toivon, että tämä on se pysyvä plussakierto sinulle!!♥️♥️♥️

nuttura kirjoitti:

Meillä on ollut lähipiirissä yllättävän vähän vauvauutisia ikään nähden. Monilla on pitkiä parisuhteita takana, mutta ilmeisesti perheen aika ei ole vielä ollut. Aiheesta ei puhuta, joten en tiedä onko kyse siitä vai esim. vaikeudesta tulla raskaaksi. Välillä kiinnostaisi tietää onko meitä yrittäjiä useampia illanvietoissa ym, mutta en itsekään siitä halua puhua muille 😂

Mutta sitten olen yllättynyt miten iloisesti olen uutiset vastaanottanut. Edes omaa mieltä ei ole vallannut sellanen kateus. Olen vaan todennut miehelle, että oliskohan kohta meidänkin vuoro. Ehkä sekin kuitenkin riippuu siitä kenelle lapsi on tulossa. Lasta on näissä minun tapauksissani toivottu kovasti ja siksi mieltä lämmittää se, että toive toteutuu.

Täällä elellään ovulaation jälkeistä aikaa. Yritän olla huomioimatta mitään omituisia oireita liikaa.

Testit alkaa olla loppumassa niin ajattelin, että jos ei nyt ole tärpännyt, tilaisin raskauskeijulta raskaustestien lisäksi ovistestejä. Mulla jäi niistä tosi hyvä fiilis ja varmempi olo, että hyödynnettiin ovis ihan oikeasti kunnolla ☺️

Nuttura, pikaista plussaa!!♥️ Samaistun sinuun, koska en myöskään osannut "kadehtia" muita lapsen saaneita, vaan ajattelin aina, että oma vuoro tulee kyllä. Sitten tietenkin aloin jo miehelle kiukuttelemaankin, kun aikaa vaan kului ja kului...oltiin lähes 30-vuotta kihloissa, ennen päätöstä lapsesta, joka sitten aika nopeasti tärppäsikin.

Meillä suvussa on paljon lapsia, niitä on saatui (luomusti) nuorena, sekä korkealla iällä😊

Meidän esikoisella on aikuisia serkkuja, sekä ihan päiväkoti-ikäisiä serkkuja, sekä jo serkkujen lapsia pieniä taapero ja vauvaikäistä😊♥️ Meillä on läheiset välit ja suku on tärkeä.

Heippa!

Palailen tänne ketjuun uudelleen. Taisin kirjoitella marraskuussa, mutta sen jälkeen en pystynyt kommentoimaan tänne ollenkaan. Olin rikkonut jotain sääntöjä(?) enkä saanut selville mitä tein. Lopulta postin tunnukset ja loin ne nyt uudelleen, toivottavasti kommentointi onnistuu jatkossa. 😅

Olen seurannut teidän matkaa täällä kokoajan taustalla. Halusin tulla tänne takaisin kun täällä tosiaan ihanan kannustava meininki ja omia juttuja saa vapaasti kertoa ja kommentoida vapaasti mihin haluaa. 😄

Meillä siis semmoinen tilanne että ehkäisy(kuparikierukka) jäänyt pois 9/19. Ajatuksella tulee jos on tullakseen. Toki itse seurailen kiertoani tarkemmin ja ollaan sovittu etten kerro tarkkaa ovis ajankohtaa ettei miehelle tuu suorituspaineita😉. Mun kierto ei ole kovin säännöllinen, joten otin joulukuun jälkeen ovulaatiotesit käyttöön ja ovis bongattu joka kerta.

Tässä kierrossa ovulaation ollut tossa helmikuun lopulla ja ahkeraa tallettelua koko viikon. Tässä kierrossa toistaiseksi parhaiten ajoitetut tallettelua, joten odotukset on korkealla. 😍

Oireina tai "oireina" ollut oik. puolella nippailua ja alavatsassa tuntemuksia ei kuitenkaan kipuja. Valkovuoto jatkunut melko samana, ei siis vähentynyt mutta ei ole mitenkään todella runsastakaan.

Ovulaation jälkeisiä piinapäiviä siis viettelen ja halusin tulla niistä kertomaan tänne. :)

Tähti☆ kirjoitti:

Villahuivi, onko sinulla siis vielä vuotoa?

Niin toivon, että tämä on se pysyvä plussakierto sinulle!!♥️♥️♥️

Siis sen verran tiputtaa, että 6h välillä kuukupin pohjalle oli tullut muutama tippa - hädin tuskin tuli pois kupista ilman huuhtelua. Nyt siis pikkuhousunsuoja, kun tuhrua tulee aina pyyhkiessä.

Vahinkoraskaudet saavat kyllä itselleni kateuden ja ihmetyksen vihreyden naamalle. Varsinkin jos kyseessä jo vähän ”vanhempi” pari esim. yli kolmekymppisiä. Hämmästyttää vaan, että miten jotkut tulevat ajatuksestakin raskaaksi ja toiset eivät sitten millään.

Itselläni on lähipiirissä pari, jonka ensimmäinen sai alkunsa ”vahingossa”. Tosin ehkäisynä taisi olla keskeyttäminen. Nyt sitten tämä tuttavani ilmoitti, että he aikovat tehdä toisen mahdollisimman pian. Tuli itselle vähän ikävä fiilis, kun itse yrittää tulla raskaaksi eikä voi tietää, milloin siinä onnistuu ja toinen vain ilmoittaa tekevänsä seuraavan tässä nyt heti. Enkä ihmettele, vaikka olisi raskaana ennen itseäni. Eikä se tietysti hänen vikansa ole.

Välillä ajattelen, etten haluakaan lasta ihan vaan ettei tarvitse pettyä aina uudestaan. Onhan niistä hirveesti vaivaa... 😶

En ole hetkeen lukenut kuin viimeiset viestit. Mutta jännitystä jälleen ilmassa monilla, siis toivotaan parasta! Sain labratulokset, prolaktiini normaali mutta tsh eli kilpirauhasarvo oli noussut ja on nyt 2,99. Se on lääkärin mukaan normaalin rajoissa mutta sanoi että siihen joskus määrätään pieni määrä lääkettä. Onhan tuo kesästä noussut kun silloin oli 2,7. Kirjoitti lähetteen tutkimuksiin julkiselle puolelle jotta selviäisi miksen ole raskautunut mutta jäin miettimään tuota tsh arvoa vielä. Luin netistä mm puhti laboratorion sivuilta että jos arvo on yli 2,5 niin sitä pitää seurata. Onko muita joilla tsh yllättäen noussut?

Hei kaikille!

Kirjoittelin vuosi sitten tuonne edellisen vuoden ketjuun.  Olen 46 vuotias viisivuotiaan tytön äiti. Esikoinen oli puhdas vahinko kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, ja olin vähällä keskeyttää raskauden juurikin tuon lyhyen seurusteluajan ja vakavan synnytyspelon vuoksi. Synnytys olikin parasta ikinä, ja tiesin heti, kun sain vauvan rinnalleni, että toinenkin saa tulla. Toista lasta olen yrittänyt vuodesta 2017 lähtien. Keskenmenoja on takana kaksi, joista ensimmäinen kaksosraskaus ja toinen keskeytynyt keskenmeno.  Näiden jälkeen on tullut myös kaksi tuulimunaa. Keskityin toisen lapsen hankkimiseen niin täysillä, että sinnittelin huonossa suhteessa aivan liian pitkään. Ajattelin, että en ehdi enää päälle nelikymppisenä löytää uutta miestä, joka olisi valmis tekemään vauvoja. Viimeisessä raskautumiskierrossa joogasin ja meditoin päivittäin. Tein myös itsehypnoosiharjoituksia. Näistä johtuen tajusin, että olin tyytynyt huonoon mieheen ja viime pääsiäisenä lähdinkin lapsen kanssa mummolaan ja jäimme sinne. Vähän oli huono omatunto kun olin ehtinyt plussata.

No niinhän siinä kävi, että exällä oli jo uusi nainen kolmen viikon päästä kun vein lasta isälleen, että ei ilmeisesti ollut suuria tunteita enää sielläkään suunnassa. Enpä minäkään jäänyt sitten tuleen makaamaan. Kun tuulimuna oli todettu np-ultrassa ja lääkkeellinen tyhjennys suoritettu, niin latasin itselleni Tinderin. Ehdin olla siellä kaksi viikkoa, kun löysin sieltä nykyisen miesystäväni. Ajattelin, että nyt ne vauvahaaveet pois ja keskityn esikoisen kanssa uuteen elämään ilman exän henkistä väkivaltaa. Mutta sitten muutossa piti päättää, että mitä teen esikoisen vauvatavaroille. Niistä luopuminen oli niin kova paikka, että päätin yrittää vielä. Halusin kokeilla Letrozolia ja inseminaatiota luovutetuilla siittiöillä. Miesystäväni otti asian hyvin. Varailin jo lääkäriaikaa Virolaiselle klinikalle, kun miesystäväni ilmoittautui hommaan mukaan. Hänkin oli toivonut lasta jo pidempään.

No eipä siinä, ehkäisy pois ja aikaa varaamaan pelkkiä Letroja varten. Pari kiertoa mentiin tulee jos on tullakseen tyylillä mitään sen kummemmin toivomatta, ja sitten tulikin plussa raskaustestiin. Se oli sellainen "testaan nyt että en sitten pety kun menkat alkaa"-testi. Lemmiskelyt kun eivät olleet mitenkään otolliseen aikaan: 3 pv ennen ovista ja päivä oviksen jälkeen. Oli aika järkytys ja aikakin piti perua. Tällä hetkellä eletään rv 5+1. Tein aamulla vielä viikkonäytöllisen testin, että en sitten pety jos varhaisultrassa ei näy mitään. Viikkoja on nyt 3+, joten ei pitäisi olla tuulimuna tai ainakaan ihan heti keskeytymässä oleva kaveri.

On se aika hassua, että niinkin suuren elämänmuutoksen jälkeen sitä löytää itsensä taas täältä :D.

Kiitos Mustelidae ja Nemi, kullanarvoisia näkökulmia! 😍 Niin se vaan on, että välillä itse kullakin unohtuu periaatteessa ihan simppelit ja selkeät asiat, kun tarpeeksi on vastoinkäymisiä. Muistutus tuli tarpeeseen. 😅 Luin viestit aiemmin, joten ehdin toimiakin niiden mukaan ja oli ihana ilta miehen kanssa. 😍

Tähti, kiitos myös kommentista. Itse asiassa optimismi on yksi temperamenttipiirteistäni, mutta olen myös realisti. En halua rakennella pilvilinnoja, jos kaikki todennäköisyydet alkaa olla vastaan. Toivosta en silti ole luopunut. Tarkastin senkin jo miten vanhaksi saa inseminaation tms., jos sille tielle päätämme vielä joskus lähteä.😊

Mulla on käynyt tän kaiken kivun ja kasvun, mitä tähän prosessiin on jo mahtunut, myötä niin, että ei kirpaise muiden raskautumiset enää yhtälailla kuin yrittämisen alussa. Ei ne kyllä toivoakaan lisää, mutta jotenkaan se ei haittaa. Voi olla, että tähän vaikuttaa kaikki se psyykkinen työ, mitä tässä on ehtinyt viime kuukausina tehdä. Lapsettomuuslääkärikäyntien jälkeen.

En tiedä sit olenko liian katkera vai mitä, mutta kyllä lopullinen tunne muiden plussauksesta on kateus. yritän ajatella että hekin ovat varmasti yrittäneet kauan, mutta silti ajatus vie siihen että meillä yli vuosi yritystä. Ilman plussan plussaa..... Vasta nyt ovulaatiotestit otettu käyttöön ja edelleen odottelen tämän kierron ovulaatiota (kp15). Tämän kierron jälkeen varaan yksityisen gynen ellei ihmettä tapahdu.

Kannattaako käynti ajoittaa kierron puoliväliin vai onko sillä mitään merkitystä? Tarkoituksena on pyytää ultrausta