Vauva vuodelle 2020-21

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja onnea plussanneille ❤️

Meillä vuosi yritystä täynnä. Vuoden aikana olen saanut kahdessa kierrossa tosi haalean toisen viivan raskaustestiin, mutta menkat kuitenkin alkoi niissäkin kierroissa ajallaan. Liekö olleet kemiallisia vai vain viallisia testejä. Saatiin lähete tutkimuksiin parin kuukauden päähän, toivotaan ettei korona sotke aikatauluja.

Eipä sitä viime elokuussa olisi arvannut, että tässä sitä oltaisiin samassa tilanteessa vielä vuoden päästäkin. Välillä ollut henkisesti raskaampia kiertoja, mutta nyt ihan hyvillä mielin eteenpäin, varsinkin kun tutkimuksiin ollaan pääsemässä niin se tuo jo vähän mielenrauhaa. :)

Nyt elellään ovulaation hetkiä, tänään tuli ovisplussa, mutta mitään yleensä ilmeneviä oireita en ole huomannut vielä ainakaan. Minulla yleensä ovisplussa tulee kahtena päivänä ja oviksen olen huomannut myös limoista ja vatsan turvotuksesta ja kivuista. Katsellaan siis mille päivälle ovis sitten osuu.

Voi Bööpö❤️Mikä mahtava uutinen vuoden jälkeen ja antaa toivoa niin monelle meistä❤️

Onnea plussanneille ❤️

Älkää nyt ihmiset lähtekö täältä minnekään yhden trollin vuoksi 😔 Jutut oli kyllä semmoiset mistä huomas, ettei voi olla sitä mitä väitti 🤦‍♀️

Täällä kp4 ja vuoto vaikuttas loppuneen. Kohti uutta kiertoa positiivisin mielin ☀️

Piti kommentoida Tähdelle että varmasti jännää periä arvo kiinteistö 😊 Tulehan muutenkin kertomaan kuulumisiasi ❤️

Tsemppiä ihan jokaiselle omiin tilanteisiin ❤️

Moikka kaikille!

Täällään on tuulista ollut viime aikoina... Olen koko tämän ajan lueskellut taustalla, kerran olen tainnut kirjoittaakin kuulumisia. Jännitän edelleen teidän matkaa, etenkin Tryout, Kaneli78, Mustikkainen, Äitykkä-77, ja muutama muu jotka on tutumpia itselle pitkältä taipaleelta ❤ tämä palsta oli itselle henkireikä, ja on ikävä huomata ettei se enää ole yhtä ihana ja kannustava. Mutta naiset, se on teidän vallassa, reagoitteko te millä tavalla - jos nyt ollenkaan. Älkää luovuttako tätä palstaa trollille tai toisellekaan, vaan jättäkää omaan rauhaansa ihminen jolla on vain tarve olla ilkeä. Olette kokeneet jo paljon, tätä teidän ei tarvitse ottaa ristiksi!

Olen Villahuivi, yli 30 vuotias nainen. Minulla on PCOS ja endometrioosiepäily. Taustalla 4 varhaista keskenmenoa ja 28 yrityskiertoa ennen tätä raskautta. Raskaus sai alkunsa vasta, kun käytössä olivat Inocaps x3, Gelee Royale 500mg x2 ja Terolut 10mg kierron 15.-24.päivinä 3kk ajan. Tällä palstalla (tässä ja yoisessa ketjussa) olin hyvin aktiivinen noin vuoden ajan, ennen kuin tämä raskaus sai alkunsa.

Täällä on tänään alkanut 25 raskausviikko, vatsa on pyöristynyt ja rinnat kasvaneet. Mieliala heittelee hurjasti. Olen joutunut kohtutulehduksen vuoksi sairaslomalle, sitten ehdin käydä töissä noin parin viikon ajan, kun alkoi supistella uudelleen. Ja supistelut on sen verran kypsytelleet paikkoja, että uusi sairasloma koitti. Tälläkin kertaa enemmän makoilua, kuin pystyssä oloa, oli lääkärin määräys. Tämä makoilu on saanut mielialan romahtamaan, vanhoja pelkoja keskenmenosta yms on noussut. Olen paljon nähnyt unia vauvan kuolemasta ja hautajaisista. Näistä puhuin neuvolassa, ja sainkin siihen psykologin tapaamiset. Muutoin menee hyvin; paino ei juuri ole noussut, ei turvotuksia, vauva on oikein liikkuvainen ja energinen. Emme edelleenkään tiedä kumpi on tulossa, haluamme pitää sen salaisuutena, ja rakenneultrassakin vauva oli siveästi pylly alaspäin ja jalat sopivasti edessä, että jalkoväli ei kyllä näkynyt vahingossakaan 😆 tämmöstä siis tänne, ei niin auvoista kuin toivoin. Kuitenkin pitää olla kiitollinen siitä,että minua on tuettu tällä matkalla, ja kannateltu kun olen meinannut romahtaa. Tänään minua hymyilyttää pitkästä aikaa, vauvakin tuntuu rakkaammalle ja puolison kanssa välit ovat kunnossa. Kaikille näille tunteille pitää löytyä sijansa elämässä, ja muistaa ettei kaunein kiitolisuus koskaan nouse muualta kuin omasta sydämestä. Ja kaikkein kiitollisin mieli on oman puolison tuesta ja rakkaudesta ja tästä pienestä ihmeestä, joka sydämeni alla saa kasvaa ❤

Ihanaa, lempeää yritysaikaa teille, naiset! Muistan niin vahvasti vieläkin sen epätoivon ja ilon ja jännityksen, joka vaihteli kierron vaihdein mukaan. Toivon teille plussatuulta ja vahvuutta kohdata ne pettymyksetkin, joita tällä tiellä tulee vastaan ❤

Ja sydänlämpöiset onnittelut plussanneille!

Toivon, että jokainen sen oman polkunsa kulkenut löytää paikkansa ja onnensa. Ja saa syliinsä kaipaamansa nyytin ❤

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Olen täällä aiemmin kirjoitellut ja kesän alussa päätimme pitää taukoa yrittämisestä. Osittain tauko johtui terveydellisistä syistä, mutta osittain tarvitsimme sitä ja teimme suunnitelmia tulevaan, minkä takia taukoilemme vielä seuraavatkin pari kuukautta. Tämän jälkeen siirtynemme "tulee jos on tullakseen" - tyyliseen ajatteluun.

Olen pitänyt taukoa myös palstan lukemisesta, mutta jotenkin vain eksyn tänne lukemaan muiden kuulumisia 😄 harmittaa kyllä muuttunut ilmapiiri kun tämä on niin monille todella tärkeä paikka kertoa mietteitään ja saada tukea. Toivottavasti kuitenkin keskustelu palaa takaisin samanlaiseksi kun se on aiemminkin ollut, ei anneta negatiivisten asioiden vaikuttaa liikaa.

Ylempänä puhuttiin hankinnoista niin pakko myöntää, että olemme jo melko paljon vaatteita ym hankkineet. Se on jollain tapaa ollut valmistautumista tulevaan (suurin osa ostettu alesta) ja myös jotenkin tapa käsitellä tätä asiaa. Nyt emme ole pitkään aikaan enää ostelleet mitään ja tuskin aiommekaan ennen plussaa.

Kuukausi sitten sain kuulla vauvauutisia, tällä kertaa lähipiiristä. Yllätyin omasta suhtautumisestani, kun aiemmat uutiset ovat olleet vähän kaukaisemmilta henkilöiltä. Onnittelun jälkeen pääsi erittäin spontaani itku, olin hetken aikaa todella sekalaisissa tunnelmissa ja sitten mielen valtasi onni toisen puolesta ja ostin tulevalle pienelle lahjan. Onneksi uutiset eivät kuitenkaan tulleet kasvotusten niin sain hetken ihan itsekseni käsitellä asian ja nyt tunne on asettunut ainoastaan iloon.

Vielä lopuksi haluan toivottaa kaikille tsemppiä omiin tilanteisiinsa ❤️ olen todella pahoillani teidän puolesta, jotka olette kokeneet keskenmenon 😞 todella surullista lukea huonoja uutisia, paljon halauksia ja voimia ❤️

Villahuivi kirjoitti:

Moikka kaikille!

Täällään on tuulista ollut viime aikoina... Olen koko tämän ajan lueskellut taustalla, kerran olen tainnut kirjoittaakin kuulumisia. Jännitän edelleen teidän matkaa, etenkin Tryout, Kaneli78, Mustikkainen, Äitykkä-77, ja muutama muu jotka on tutumpia itselle pitkältä taipaleelta ❤ tämä palsta oli itselle henkireikä, ja on ikävä huomata ettei se enää ole yhtä ihana ja kannustava. Mutta naiset, se on teidän vallassa, reagoitteko te millä tavalla - jos nyt ollenkaan. Älkää luovuttako tätä palstaa trollille tai toisellekaan, vaan jättäkää omaan rauhaansa ihminen jolla on vain tarve olla ilkeä. Olette kokeneet jo paljon, tätä teidän ei tarvitse ottaa ristiksi!

Olen Villahuivi, yli 30 vuotias nainen. Minulla on PCOS ja endometrioosiepäily. Taustalla 4 varhaista keskenmenoa ja 28 yrityskiertoa ennen tätä raskautta. Raskaus sai alkunsa vasta, kun käytössä olivat Inocaps x3, Gelee Royale 500mg x2 ja Terolut 10mg kierron 15.-24.päivinä 3kk ajan. Tällä palstalla (tässä ja yoisessa ketjussa) olin hyvin aktiivinen noin vuoden ajan, ennen kuin tämä raskaus sai alkunsa.

Täällä on tänään alkanut 25 raskausviikko, vatsa on pyöristynyt ja rinnat kasvaneet. Mieliala heittelee hurjasti. Olen joutunut kohtutulehduksen vuoksi sairaslomalle, sitten ehdin käydä töissä noin parin viikon ajan, kun alkoi supistella uudelleen. Ja supistelut on sen verran kypsytelleet paikkoja, että uusi sairasloma koitti. Tälläkin kertaa enemmän makoilua, kuin pystyssä oloa, oli lääkärin määräys. Tämä makoilu on saanut mielialan romahtamaan, vanhoja pelkoja keskenmenosta yms on noussut. Olen paljon nähnyt unia vauvan kuolemasta ja hautajaisista. Näistä puhuin neuvolassa, ja sainkin siihen psykologin tapaamiset. Muutoin menee hyvin; paino ei juuri ole noussut, ei turvotuksia, vauva on oikein liikkuvainen ja energinen. Emme edelleenkään tiedä kumpi on tulossa, haluamme pitää sen salaisuutena, ja rakenneultrassakin vauva oli siveästi pylly alaspäin ja jalat sopivasti edessä, että jalkoväli ei kyllä näkynyt vahingossakaan 😆 tämmöstä siis tänne, ei niin auvoista kuin toivoin. Kuitenkin pitää olla kiitollinen siitä,että minua on tuettu tällä matkalla, ja kannateltu kun olen meinannut romahtaa. Tänään minua hymyilyttää pitkästä aikaa, vauvakin tuntuu rakkaammalle ja puolison kanssa välit ovat kunnossa. Kaikille näille tunteille pitää löytyä sijansa elämässä, ja muistaa ettei kaunein kiitolisuus koskaan nouse muualta kuin omasta sydämestä. Ja kaikkein kiitollisin mieli on oman puolison tuesta ja rakkaudesta ja tästä pienestä ihmeestä, joka sydämeni alla saa kasvaa ❤

Ihanaa, lempeää yritysaikaa teille, naiset! Muistan niin vahvasti vieläkin sen epätoivon ja ilon ja jännityksen, joka vaihteli kierron vaihdein mukaan. Toivon teille plussatuulta ja vahvuutta kohdata ne pettymyksetkin, joita tällä tiellä tulee vastaan ❤

Ja sydänlämpöiset onnittelut plussanneille!

Toivon, että jokainen sen oman polkunsa kulkenut löytää paikkansa ja onnensa. Ja saa syliinsä kaipaamansa nyytin ❤

Mukava Villahuivi kuulla sinusta ❤️. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja että löydät keinon kokea mahdollisimman paljon henkistä rauhaa tuollaisessa tilanteessa. Todella paljon voimia sinulle!

Jotenkin "hyvä" kuulla myös, ettei kaikki välttämättä ole auvoista vaikka tärppi kävisikin. Tarkoitan sitä, että hyvä muistutus siitä, ettei se tärppi ja vauva ole mikään taikaesine, joka tekee kaikesta mahtavaa ja joka muuttaa oman elämän ja ne tuntemukset siinä pinkiksi hattaraksi ja ruusuksi. Siitä on omassa mielessä voinut kasvaa sellainen, että se tärppi on se, joka parantaa kaiken. Pitäisi osata vaalia elämää kokonaisvaltaisesti myös yritysaikana, ei laittaa sitä tauolle "entäs jos tulee vauva"-mentaliteetillä. Näitä itse miettinyt niin paljon viime aikoina, että ei voi enää aikatauluttaa elämää mahdollisen tärpin varalta ja että pitää elää nyt, tärpittömyydestä huolimatta. Se hyvä ja tasapainoinen elämä kun on se paras suoja elämän vuoristoradalla. Tulee se vauva tai ei.

Nuttura, mukava kuulla myös sinusta 😊. Hienoa, jos teillä tauko tuntuu nyt hyvältä. Meillä on suht samanpituinen matka takana ja itsellänikin taukoajatuksia. Ikä ei tosin anna hirveästi siimaa, joten pusketaan eteenpäin. Paljon iloa ja lepoa teille!

Paljon paljon myötätuntoa ja myötäelämistä keskenmenoihin ja paljon iloa ja onnea plussista ❤️

(Täällä kp5, yk21. Tämä kierto menee ohi kun ollaan eri paikkakunnilla ovulaation aikaan. Sitten syyskuun lopulla onkin jo ensikäynti/suunnittelukäynti hoitoihin. Ellei korona taas villiinny. Gugusen kanssa elän siis sen suhteen jännityksessä.)

Piipari kirjoitti:

Bööpö kiitos kun jaoit tarinasi, luo itsellekin toivoa kuulla kuinka muut ovat onnistuneet hieman pidemmänkin yrityksen jälkeen. Onnea plussasta sinulle ja myös Jaunalle ja Niinalle 😊

Minulla jatkuu läheisten ja työkavereiden vauvauutiset. Nyt viimeisen viikon aikana entinen työkaveri sekä läheinen ystävä ilmoittivat raskaudesta. Olen kyllä innoissani varsinkin ystäväni raskaudesta ja toisaalta mietin että olisikohan kohta meidänkin vuoro. Ja nyt olisi kiva jos oltaisiin yhtä aikaa raskaana ja äitiyslomalla.

Nyt kuitenkin tässä kierrossa en yhtäkkiä olekaan onnistunut löytämään ovisplussaa vaikka kp22 tänään. Limoja on ollut jo kahteen kertaan tässä kierrossa mutta ei ovisplussaa. Harmittaa koska olen ollut viime aikoina hieman optimistisempi ja nyt alkaa taas toivo hiipua ja pelottaa että venyykö kierto todella pitkäksi.

Minulta otettiin eri verikokeita ja ultra ja kaikki on lääkärin mukaan kunnossa ja suositteli vielä jonkin aikaa yrittämään luomuna. Amh oli 13 eli ilmeisesti ihan ok ja normaali.

Tsempit kaikille omiin tilanteisiin ja positiivista mieltä 😊

Piipari, oliko AMH-arvo tosiaan 13? Se on todella iso luku ja voi viitata PCO-tyyliseen tilanteeseen. AMH:n yläraja-arvo PCOS-diagnoosissa on Duodecimin mukaan 4.7. Pisti vaan heti silmään tuo luku, enkä nyt muista oliko sinulla aikaisemmin epäilty PCOS:ta ❤️.

Quinn kirjoitti:

Ignoorataan trollik kommentit niin eiköhän se tule loppumaan kun kyllästyy.

Tämä juuri! Quinn, surullista että teidän plussa osottautui vain kemialliseksi. Toivon, että löydät siitä silti voimaa ja uskoa siihen, että se plussa vielä muuttuu pysyväksi toisessa kierrossa, juuri silloin kun sen tarkoituskin on ❤

Pahoitteluni teille, joita keskenmeno on kohdannut viime aikoina ❤ vaikka itsellä keskenmenot ovat olleet alkuviikkoina, voin sivusta ymmärtää teidän kipua ja surua. Toivon teille voimia arkeen ja uuteen yritykseen vahvaa plussatuulta, kun siihen koette olevanne valmiita!

Nias, sinun tarinasi on koskettanut minua voimakkaasti. Sydänlämpöinen halaus rohkealle naiselle, kun uskallat ääneen kokemuksiasi jakaa, ja tehdä tabuista vähemmän tabuja!

--- kuka lie halusi poistattaa kommenttini, laitan sen uudelleen. Tässä ylläolevassa oli maininta myös Portlandille, mutta jostain syystä se ei näkynytkään kopioidussa tekstissä. Hassua, että tällä palstalla ei saa puhua oikeasti asiaa, vaan ilkeillään. Niasin kirjoituksessa ei ollut mitään, minkä vuoksi tekstit olisi pitänyt poistaa, eikä Quinnin kommentissakaan. Sen sijaan en ymmärrä Metsätorpan emännän kommentteja ollenkaan. Hyökkäävä sävy ei ole asiallista. Keskusteluun saa osallistua jokainen, mutta asiallinen pitää olla. Kannustavuus ei ole keneltäkään pois! Tsemppiä jokaiseen tupaan, omista haasteista huolimatta ollaan toisillemme tuki ja turva ❤

portland kirjoitti:

Mukava Villahuivi kuulla sinusta ❤️. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja että löydät keinon kokea mahdollisimman paljon henkistä rauhaa tuollaisessa tilanteessa. Todella paljon voimia sinulle!

Jotenkin "hyvä" kuulla myös, ettei kaikki välttämättä ole auvoista vaikka tärppi kävisikin. Tarkoitan sitä, että hyvä muistutus siitä, ettei se tärppi ja vauva ole mikään taikaesine, joka tekee kaikesta mahtavaa ja joka muuttaa oman elämän ja ne tuntemukset siinä pinkiksi hattaraksi ja ruusuksi. Siitä on omassa mielessä voinut kasvaa sellainen, että se tärppi on se, joka parantaa kaiken. Pitäisi osata vaalia elämää kokonaisvaltaisesti myös yritysaikana, ei laittaa sitä tauolle "entäs jos tulee vauva"-mentaliteetillä. Näitä itse miettinyt niin paljon viime aikoina, että ei voi enää aikatauluttaa elämää mahdollisen tärpin varalta ja että pitää elää nyt, tärpittömyydestä huolimatta. Se hyvä ja tasapainoinen elämä kun on se paras suoja elämän vuoristoradalla. Tulee se vauva tai ei.

Portland, juuri siksi halusin siitä mainita, sillä minulle itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka haasteellista tämä raskausaika on henkisesti. Kipujen, supistelujen ja pahoinvoinnin kanssa pärjää, mutta ne pelot ja ahdistus voi olla liian suuria yksin ja puolison kanssa käsiteltäväksi, että neuvolassa kannattaa asiasta kyllä puhua.

Nautin raskaudesta jossain määrin. Vauvan potkut tuntuvat ihanille, tekevät tästä arjesta kauniimpaa. Nautin siitäkin kun vatsa pyöristyy, vaikka toisaalta se herättää myös ahdistusta lihomise tunteesta yms. Tänään on hyvä päivä muutoinkin, jotenkin valoisampi. Syksy on itselleni rakkain vuodenaika, ja ehkä sen tuoma tuulahdus on tänään ollut se kantava voima.

Ja vaikka minulla on raskas tie kohti äitiyttä, en silti vaihtaisi osaani. Tämä on minun polkuni, minun elämäni ja se menee juuri kuten on tarkoitettu. Kompastellen ja hypähdellen, kyynelten alta onnellisiin hymyihin.

Kaipaan niitä keskusteluja Portland sinun ja Kanelin kanssa, joita kävimme kymmeniä sivuja takaperin. Toivon että syksy tuo tullessaan teille onnea ja iloa - vauvauutisesta tai muutoin ihanaa elämässä. ❤

Villahuivi. 😍😍😍 Voimia, rentoutta ja itsen hoivailua, jos suinkin jaksat ja pystyt. ❤ Minäkin kaipaan kirjoittelujamme!

Jaan lyhkäisesti sitä, kun odotin esikoistani 2005. Koin hyvin samankaltaisen kuuloisia oloja kuin, mistä nyt kirjoitat. Itse jouduin sairauslomalle ja vuodelepoon etisen istukan ja tiputtelujen takia ja ei ollut helppoa aikaa. Meillä meni parisuhteessakin huonosti. Onneksi saat tukea puolisolta ja neuvolasta, se on tosi tärkeää!

Heti synnytyksen jälkeen sain siskoltani vinkin lukea Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen. Olin ehtinyt alkaa tuntea itseni jo vääränlaiseksi äidiksi, koska silloin ei puhuttu lähes lainkaan näistä ei niin myönteisistä tunteista ja ristiriidoista, joita raskaus ja lapsen saaminen myös useilla kuitenkin sisältää. Luettuani tuon kirjan jotenkin hellitin ja koin, että ajatukset ja tunteet eivät minua ja äitiyttäni määritä, joten annan niiden olla mitä ovat. Äitiyden teot ovat merkittävät ja siinäkin on hirveän tärkeää muistaa, että riittävän hyvä on tarpeeksi. Täydellinen ei tarvitse olla, me äiditkin tehdään virheitä. Luin sitten vuorovaikutuksestakin ja opin, että tosiaan virheitä ei voi estää, mutta, että ne korjaavat teot ovat merkittävämpiä. Ja kaikki ajatukset ja tunteet siis tosiaan ok. Ajatuksiakin voi tulla vaikka miten hullunkurisiakin. Ei nekään haittaa. Nykyään nämä asiat on varmasti useammille tuttuja tai ainakin tutumpia, mutta kirjoitinpa nyt silti. Armollisuutta ja juurikin lempeyttä ja itsemyötätuntoa, "meidän" Villahuiville! 😍❤

Tuossa ennen kuin tulin tänne katsomaan uusia kirjoituksia, päivitin Fertility friendin. Mulla on tässä kuussa "huimat" 2 päivää, kun en tiputellut. Se siis alkoi taas, nyt kp9. Tänään teki myös seksi jotenkin kipeää ja miehen kanssa todettiin, että heti huomenna soitto terveysasemalle. Kilpirauhaslääkitys ei ole auttanut tähän siis yhtään, ainakaan vielä. Matalalentoa siis mielialan suhteen täällä(kin). Siksipä kirjoituksenikin jää näin suppeaksi.

Tsemppiä kaikille, hurjasti plussaonnea! ❤ Onnittelut plussista! Jaksamista odotteluun Portland ja Gugunen, toivottavasti korona pysyy kurissa. Nti Kesäheinälle toipumista! Äitykkä-77, älä lähde! Ja Nuttura, kiva lukea sunkin kuulumisia. 🤗

Oi, olipa täällä monta ihanaa plussa- ja haamu-uutista! Nyt vaan vahvistumista kaikille ja toivotaan muitakin jonon jatkoksi tähän plussa-aaltoon <3

Voimia keskenmenon kokeneille <3 <3 Itse olen kokenut myös kaksi keskenmenoa ennen esikoista. Ensimmäinen oli kkm, joka todettiin joskus viikolla 7. Taisin vuodella vähän jotain pientä ennen ultraa, eli aavistus oli, että kaikki ei ole ehkä kunnossa. Toinen vaikutti ensin spontaanilta keskenmenolta, tuli viikolla 5+, mutta jotain sinne jäi kuitenkin ja siitä seurasi parin kuukauden kontrollit, lääketyhjennysyritykset ja pari kaavintaakin ennenkuin saatiin se "saaga" päätökseen. Tuon jälkeen olin henkisesti niin romuna (nuo kaksi km olivat tulleet peräkkäisistä alkionsiirroista), että halusin pitää määrittelemättömän pituisen tauon kaikesta hoitoon liittyvästä. Sitten kun ajatus uudesta IVF-kierroksesta alkoi tuntua taas hyvälle (ehkä hmmm.. 8kk myöhemmin?), mulla oli tosi hyvä tunne jo hoidon alkumetreillä ja saatiinkin esikoinen siitä kyytiin <3

Kuopus tarttui mukaan yhdestä alkionsiirrosta, mutta silloin sain myös viikolla 5+ kokea ikävää veristä vuotelua ja olin jo heittänyt hanskat tiskiin. Ultra joskus 6+ viikolla kuitenkin näytti yhden vahvan sykkeen ja jonkun kuihtumassa olevan toisen "jäljen" kohdussa, jonka epäiltiin olleen toinen alkio. Kaikki meni hyvin loppuun asti siinä(kin) raskaudessa.

Haluan vaan valaa teihin uskoa, että parikin selittämätöntä keskenmenoa ei tarkoita, etteikö raskaus voisi koskaan onnistua <3 nämä keskenmenot ovat vaan niin valitettavan yleisiä. Voimia ja tsemppiä vielä teille kaikille surun kohdanneille. Kyllä teidän vuoronne tulee, olen varma siitä! <3

Täällä lähestytään varmaan ovisaikaa. Meillä on ollut niin valtava kiire koko ajan muuttoasioiden ja muidenkin pakollisten hoidettavien asioiden kanssa, työn lisäksi, joten ei ole ehtinyt paljon vauva-asioita pyöritellä päässä. Muistin juuri, että tilasin kotitestiltä varmuudeksi niitä ovistestejä joskus alkuviikosta viime viikolla, mutta eivät tulleet ainakaan perjantaihin mennessä. Eipä nyt tunnu siltä, että huvittaisi testaillakaan (ainakaan tänään :D ). Olen vetänyt buranaa olkapääkipuun ja tallettelut on vähän niin ja näin. Loppuviikosta mies on myös poissa pari päivää + kiireet jatkuvat, joten olen jo heittänyt hanskat tiskiin tämän kierron osalta, ei auta :)

Kävin kuitenkin tänään verikokeissa (Puhdin kautta). Pitäisi tulla huomiseen mennessä vastaukset. Siinä oli folaatti, D-vit., ferritiini, kilppariarvot, verenkuva jne jne. Mielenkiintoista, etenkin ferrit, d-vitsku ja tuo folaatti, että miltä ne näyttää.

Olipa ihana kuulla Villahuivin kuulumisia <3

Täällä mennään dpo 13 ja nega. Testasin, koska eilen ilmaantui alahuulen reunaan tummennus, ihan kuin olisin käyttänyt rajausta. Muistin, että edellisissä raskauksissa tätä samaa olisi ollut. Muulloin siis ei. Mahtaako Inocapsit voimistaa hormoneja jotenkin? Viime kierron lopussa rusketuin läikikkäästi, mitä myös oli vain esikoista odottaessa. Mystistä. Menkkoja odotellessa, ainakaan eivät ole enää pettymys tullessaan :).

Siis katosiko/poistettiinko minunkin kommentti eiliseltä? Se oli kyllä ihan asiallinen mutta en sitä enää löydä.

Joka tapauksessa, Portland AMH oli 13,2 mutta sitä mitattaessa käytetään ilmeisesti eri yksiköitä kun nyt googlettelin tarkemmin. Minun tulos oli 13,2 pmol/L ja joillakin muilla sivuilla on käytetty ng/mL. Eli olisikohan minun tulos siis 1,32 nuissa yksiköissä mistä sinä puhuit 🙂

Aluksi lääkäri sanoi että epäsäännöllinen kierto voisi viitata että on PCOS mutta labrojen ja ultran perusteella kaikki on kunnossa. Tänään tuli aamulla myös ovisplussa kun eilen harmittelin sen puuttumista! Kp 23 tänään. Pitempi kierto tulee mutta toivottavasti ovulaatio tapahtuu normaalisti

Mikä teillä muilla on ollut AMH jos saa kysyä?😊

Mulla AMH 2,7 ug/l.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 🤗🌞

Kiitos tielle kannustavista sanoista. ❤️ Yleisiähän keskenmenot on, mutta jotenkaan sitä ei osannut omalle kohdalle odottaa.

Sitä tässä mietin, että milloinhan niitä menkkoja osaisikaan odotella tulevaksi spontaanin keskenmenon jälkeen. 🤔 Osais vähän arvailla ja varautua. Normi oviksen merkkejä en ole havainnut. Yleensä oon huomannu selvästi oviksen. Tikuttanut en kyllä koskaan ole. Jospa kroppa tässä muutaman viikon aikana pääsis takaisin normikiertoon ja pääsis elämä asettumaan normaaliksi.

Tänne tullut niin paljon tekstiä, etten oo perässä pysynyt, kun näin pikaisesti kävin.

Mutta jos joku on plussannut niin onnea ja muille 👍 kaikkiin tilanteisiin!

Piipari, samaan kiinnitin huomiota, että sun AMH on kyllä tosi korkea (riippuen nyt siis toki yksiköstä, mutta en ole koskaan törmännyt, että se esitettäisiin eri tavalla). Mulla amh on 6,9ug/L ja se kertoo selkeästä PCOS:sta. Olen ihan surkea yksikönmuunnoksissa enkä edes tajua, mitä yskiköitä pmol ja ng on, joten mun kapasiteetti ei riitä järkeilemään, että olisko toi sun arvo yleisesti käytetyssä yksikössä kuiteskin 1,32. Se kuulostaisi loogisemmalta. Jos se oikeasti on yli kympin, niin sitten asiaan kannattaa kiinnittää huomiota! PCOS-naisilla tuo arvo voi olla vaikka kuinka korkea, muistaakseni olen lukenut parin kympinkin tuntumassa olevasta arvosta ja arvo kertoo lähinnä sen, että niitä keskenkasvuisia follikkeleja on reilusti. Mut jos niitä on reilusti, niin sitten on oleellista alkaa hoitamaan PCOS:a tasapainoon :)

Kiitos Halti ja Kaneli 😊 Asun ulkomailla niin siksi varmaan erilainen käytäntö ja yksiköt. Nuissa labrapapereissa AMH viitearvot 4,1-58 pmol/L eli taitaa mulla olla normaali tuo arvo ja tosiaan muissakaan testeissä ei ollut viitteitä että olisi PCOS.

Ihana lukea hyviä uutisia, onnea siis kaikille teille joilla niitä oli<3

Ihana kirjoitus Villahuivi. Mukava aina lukea näitä tarinoita kun vihdoinkin tärpännyt. Toivottavasti pelot laantuisi ja saisit nauttia raskausajasta täysillä.

Aiemmin ketjussa kirjoiteltiin shoppailusta tulevalle vauvalle, vaikka ei olla edes raskaana. Itse olen hillinnyt itseni, enkä ostanut mitään, vaikka mullakin tekisi mieli! Viimeksi  kirpparilla oli niiiiiin ihania vauvanvaatteita että huhhuh! Mietin myös kaikkia isompia vauvan tarvikkeita, missä hinnoissa pyörii ja jos näkee vaikka FB kirpparilla hyvän niin tulee se olo että pitäisi ostaa kun kerran hyvä tilaisuus olisi, haha! Viikonloppuna olisi pitänyt ne menkat alkaa, mutta ei vielä näy eikä kuulu, vaikka mulla  normaalisti kyllä alkaa kp 28-29, tai ihan viimeistään kp 30, ja aina aamuisin. Tänään siis kp 30, joten ei uskalla liikaa vielä intoilla :)

Omaa napaa... Miehen arvot ei ilmeisesti ole niin järkyttävän huonot kuin miltä alkuun vaikutti. Hänellä on varsin iso tilavuus, noh, näytettä joten suhteellisesti siinä sitten niukemmin siementä per millilitra. Liikkuvuus on niiiin hyvä, että kyllä meillä toivoa on, vaikka normaalin muotoisia onkin vähemmän kuin toivoisi. Toki hän joutuu nyt tarkempaan syyniin kuitenkin.

Minä aloitin metforminin pcos:n erikoistuneen gynen suosituksesta, vaikka verensokeriarvot yhä edelleen viitteissä ja insuliinikin mahtuu vielä viitearvoihin. Aineenvaihdunta on buustannut oikein urakalla. En ole eläissäni hikoillut näin paljon, suoli toimii kuin normaalilla ihmisellä ja todennäköinen ovis aikaistui heti tähän ekaan kiertoon viikolla. Saa nähdä josko auttaisi tärppäämisenkin suhteen.