Vauva vuodelle 2020-21

Tähti, voipi hyvin olla, että kyseessä tuo, mistä mainitsit, henkilökemiat ikään kuin. Sitä suuremmalla syyllä yrittäisin suhtautua neutraalisti. Ihanaa, että teiän lapsella joku toinen tärkeä lempiaikuinen. Sehän on suojaava elementti. Mä silloin aikoinaan oman lapsen kohdalla toki myös mietin onko sitten kehityksessä jotain, mitä olen "liian lähellä" huomaamaan ja pidin tosi tärkeänä kuulla myös muiden työntekijöiden ym. näkemyksiä. Se oli lopulta meidän omaksi onneksi, että itse pyysin sen psykologin, koska sehän tutkikin mun pojan ja, kun sain mustaa valkoisella, että ei ole mitään ongelmiin viittaavaakaan, oli myös helpompi suhtautua sen yhden työntekijän juttuihin neutraalisti. Sehän myös hiljeni kyllä aikalailla, kun iskin psykologin lausunnon käteen ja sanoin, että aion hakea lapselleni vaihtoa toiseen ryhmään. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin!

Äitykkä, mä laskisin ekaksi päiväksi sen kunnon vuotopäivän eli torstain. Joskus selvittelin tätä tuon mun tiputtelun takia. Tuossa aiemmassa ketjussa tosin muistan jonkun kirjoittaneen gynekologin sanoneen, että ei voi tietää ihan tarkalleen koska menkat alkoi, jos veri ei vain pääse ulos kohdusta tiputteluvaiheessa. Kuitenkin kaikki muu tieto, mitä oon haalinut, puoltaa sitä, että eka kunnon vuotopäivä on kp1. Kovasti tsemppiä kehon kanssa!

Sukat on rikki, mahtavaa! Toivottavasti teillä tärppää!

Voimia alkaneeseen viikkoon kaikille! 🤗

Ps. Äitienpäivästä. Vaikka mulla onkin jo tuo 15-vuotias, josta olen kiitollinen, oli eilinen mulle kuitenkin surullinen. Mullahan on traumatausta ja uskon sen olevan suurin syy siihen, että vasta nyt on mahdollista yrittää toista lasta. Jos en enää saa lasta, tuntuu, että ko.traumat on vielä enemmän vaikuttaneet negatiivisesti mun elämään. Asiat ei todellakaan menneet niinkuin piti. Vaikea päivä oli eilen. Onneks alkoi uusi viikko!

tititü kirjoitti:

kaneli78

Jep huomannut saman, että (luonnollisesti ja onneksi!) kun porukassa on vaihtuvuutta niin samoja aiheita nousee uudelleen. Tietty kokeneemmille yrittäjille tylsää, mutta en mä esimerkiksi osaa kommentoida hoidoista mitään kun en niistä mittään tiiä enkä halua loukata vahingossa. Mutta minusta on kiva kun ollaan kaikki täällä samassa ja kokeneemmilta saa hyviä vinkkejä ja näkökulmia, kun taas ehkä uusilta yrittäjiltä intoa?

Täytyy tunnustaa, että itsellä mennyt ehkä vähän sekaisin ketä täällä juttelee enää, ja missä vaiheessa kukin on. Saa tulla uusia ja saa olla enemmän taustalla lukijana, itsekin enemmän taustalla,mutta ehkä joku koonti ois hyvä. Valtava plussa-aalto vei mennessään niin monen 😄😊

Mä oon uusi täällä ja nyt tällä kierroksella, mutta en keskustelupalsta- ja vauvakuumemaailmassa ole uusi. Tässä meni vaan vuosikausia välissä, että aihe ei ollut ajankohtainen. Lisäksi kun tulin mukaan tähän ketjuun nyt hiljattain, niin allekirjoituksista huolimatta nimimerkit sekoittuu, eikä voi millään muistaa ihmisten tarinoita ja taustoja, pahoittelut siitä.

Mulla on sitä "uutuuden intoa", mutta myös vakaata kokemusta pitkästä yrityksestä, hoitokuvioista ja pettymyksistä, joten tasapuolisesti kaikkea. Siksi kai roolini tässä tilanteessa tuntuukin hemmetin oudolta ja epävarmalta, kun pitäisi tavallaan esittää ikäänkuin ensikertalaista kuumeilija/yrittäjää, mutta toisaalta kokemusta on "vähän" toisenlaisesta polusta. Siitä, jossa jäi aina itse rannalle muiden hypätessä (inhoan tätä sanontaa, anteeksi) siihen plussajunaan vuoronperään.

Ymmärrän, että pidempään yrittäneet haluaisivat ehkä omaan ketjuunsa. Toisaalta itse en enää sitten tietäisi mihin ketjuun kuulun, mutta se on pieni murhe loppujen lopuksi.

Tähti: kuulostaa kyllä todella erikoiselta tuo tilanne lapsen hoitajan kanssa. Kun asiat eivät selvinneet puhelinpalaverissa, niin itse ottaisin yhteyttä joko p-kodin johtajaan tai ylempään tahoon selvittääkseni asiaa, tai sitten antaisin olla. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mahdollisimman neutraali suhtautuminen. Tsemppiä <3

Kaneli: pahoittelut tiputteluvuodosta :(

Pioni: itse koen molemmat päivät tärkeiksi, molempia olen "viettänyt" vuosikausia <3  Pidän peukkuja, että loppukierto toisi ihanan yllätyksen teille plussan muodossa <3

Täällä dpo 5, ei mainittavia oireita, vähän menkkakramppeja silloin tällöin. No ei kai tässä vaiheessa voisi ollakaan oireita. Välillä usko on vahva ja välillä kadotan sen täysin. Ei auta kuin sinnitellä päivä kerrallaan. Nyt on muuten se päivä jolloin tein esikoisesta ensimmäisen plussatestin tasan 10v sitten (8 päivää alkionsiirron jälkeen) <3

Heippa!

Olen uusi täällä ja hieman epävarmana kirjoittelemassa, sillä kaikki nämä höpinät tuntuvat tavallaan niin vieraalta.

Ensimmäisenä haluan kuitenkin onnitella kaikkia plussanneita! 😍

Tilanteestani voisin hieman kertoa.. Eli ensimmäinen yrityskerta on nyt takanapäin (uskoisin). Olemme olleet sillä asenteella, että ei mietitä asiaa liikaa (niin tai siis mies on😂)

Viime kiertoni oli kuitenkin jotenkin omituinen.

Käytössäni on Flo sovellus ja kiertoni on ollut aina hyvin säännöllinen 24-25 päivää, eli melko lyhyt. Ovulaatiotikkuihin en ole vielä tutustunut, itsellä melko selkeät oireet. Seksiä oli lähes päivittäin koko kierron ajan. Mitään raskausoireita ei kuitenkaan tullut, muutakun kuukautiset myöhässä. Pieni toivon kipinä syttyi ja tein testin kp 26 kun menkkoja ei kuulunut, negatiivista näytti. Hetken ajattelin, että ehkä testasin liian aikaisin. Kuitenkin kp 28 alkoi ruskea tuhruvuoto, sitä kesti 2pv ja nyt tänään alkoi menkat. Eli eikun uutta yritystä kehiin.

Historiasta sen verran, että v 2015 tulin ehkäisyn läpi raskaaksi, se oli silloin ei niin positiivinen yllätys. Elämä villiä ja raskauden aikana tuli vedettyä rajuja kännejä yms. En tietenkään tiennyt sillon raskaudesta. Viikolla 5+1 meni kuitenkin kesken, samana päivänä kun tein plussatestin. Elämäntilanne oli silloin hyvin erilainen kun nyt ja ajattelen tänä päivänä, että keskenmeno oli silloin vain hyvä asia. Olin nuori, hyvin järkyttynyt raskaudesta ja se että, päätöstä abortista ei tarvinnut tehdä oli helpotus.

Nyt kuitenkin vauvaa yrittäessä olen ruvennut pelkäämään keskenmenoa ihan hirveästi. Päässä pyörii typeriä kysymyksiä, että mitä jos en voi saada lapsia jne. Toisaalta sitten yritän rauhoitella itseäni mm. sillä, että elämäntapani on muuttunut ja aiheutin keskenmenon itse ryypiskelemällä yms.

Mietin vain, että kun raskaudun, niin osaako sitä nauttia siitä yhtään. Miten noista ajatuksista pääsisi eroon?

Heippa Rusinapulla ja tervetuloa mukaan

Ihan ensiksi täytyy sanoa että älä syytä itseäsi keskenmenosta jonka olet kokenut, sinä et sitä ole varmasti ole aiheuttanut. Yleisin syy keskenmenoihin on sikiön vakava kehityshäiriö, ja itse ainakin ajattelen että luonto korjaa pois vialliset ja heikot yksilöt jo varhaisessa vaiheessa.

Pelko keskenmenosta kulkee varmasti tavalla tai toisella mukana. Itselläni on 2 km:a takana, enkä yhdessäkään raskaudessa olisi voinut terveellisemmin elää ja tiedän että mitään en olisi voinut toisin tehdä estääkseni menetykset.

Nyt kun minulla ikääkin on jo yli 40v ja viimeisen km:n jälkeen hormonikierto ei ole tasaantunut, niin tietenkin mietin että aiheutuiko pitkittyneestä tyhjennyksestä jotain haittaa ja samalla pohdin että uskallanko enää edes haaveilla vauvasta, kestänkö enää yhtään menetystä vaikka molemmat menetykset olenkin käsitellyt ja ikäänkuin työntänyt takavasemmalle. Mutta no, sen pelonkin kanssa pitää oppia elämään, ruokkia sitä mahdollisimman vähän ja vahvistaa niitä positiivisia ajatuksia joita liittyy raskauteen ja lapsen saamiseen. Omien pelkojen sanoittaminen ja tekeminen ns näkyväksi on ainakin auttanut itseäni, minä kun helposti rakentelen mörköjä mieleeni jos jään itekseni miettimään asioita.

Joten kovasti tsemppiä ja plussatuulia teillekin, täällä onneksi ainakin saa purkaa mieltään vapaasti

Ehkä mäkin uskallan nyt mukaan 😁

Täällä siis suhteellisen nuori pariskunta; minä 27v ja mies 28v. Yhteistä taivalta takana melkein 8v.

Kierukka poistettiin viime marras-joulukuun vaihteessa, ekat kuukautiset alko siitä neljän päivän päästä 😄 Ja sen jälkeen kierto on ollut kellon tarkka 28-30 päivää. Ovulaatioita oon tikutellut melkeinpä ekasta kierrosta asti, ihan vaan että opin tuntemaan oman kropan ja sen oireilut; hormonaalinen ehkäsy ehti olla käytössä yli 12 vuotta, joten en todellakaan tuntenut omaa kroppaa ja sen toimintaa 😂

Ovuloinutkin oon täysin normaalisti ja tarkasti kp 16-18 joka kierrossa, paitsi edellisessä, jossa ovulaatio jäi tapahtumatta kokonaan. Nyt on siis 6. kierto menossa, ovis ehkä meni ohi tai sitten sitä ei tapahtunut ollenkaan, taaskaan. En ainakaan luotettavasti saanut sitä tikuilla kiinni eikä valkovuotokaan antanu suoranaisesti viitteitä siitä. Seksiä on harrastettu silti hyvinkin aktiivisesti, varmuuden vuoks ja koska, noh, miks ei 😁🤷🏼‍♀️?

Mulla on käytössä Gelee Royale, Inocaps ja vehnänalkioöljy. Alan olemaan sillä kannalla että käytän kaapissa lojuvat ovistestit loppuun, ja sit pidän siitä taukoa hetken. Tuntuu, että otan stressiä tikuttamisesta sen verran ettei se ainakaan helpota raskautumista.. 🙄

Tervetuloa uusille! Ihanaa seurata alun intoilua ja sitä, kun kaikki on uutta! 

Rusinapulla, keskenmenoja on alkuraskaudessa paljon, jopa joka toinen raskaus päättyy keskenmenoon, mutta se tapahtuu niin alussa, ettei nainen vielä tiennytkään olevansa raskaana. Kaikki raskaudet eivät ole elinkelpoisia ja silloin luonto hoitaa ne pois. Kuulostaa tosi karulta, mutta niin se homma toimii. Ollenkaan välttämättä et aiheuttanut itse tuota aiempaa keskenmenoa (oikeastaan luulen, ettei sinulla ollut siihen mitään vaikutusta), vaan sillä kertaa raskautta ei vain ollut tarkoitettu eteneväksi. On aivan todella äärimmäisen harvinaista, ettei raskaus koskaan jatkuisi loppuun asti vaan aina menisi kesken. Kyllä se kyydissä pysyvä raskaus tulee! Olisin ihan huoleti asian suhteen! Tietty alkuraskaus on varmasti yhtä jännittämistä, mutta uskon, että turvallisemmille viikoille päästyä uskaltaa vähän rentoutua :) Tsemppiä vauvaprojektiin! 

Lyyyli, jos nuo kierrot, missä epäilet ovulaation jääneen tapahtumatta, olivat kuitenkin normipituisia, niin ihan hyvin ovis on voinut silti tapahtua! Lh-piikki voi olla niin hetkellinen, ettei sitä saa tikuilla kiinni. Jos olet kuitenkin joskus saanut oviksen tikuilla kiinni, kierto on säännöllinen, tallettelu ei ole ongelma jne. niin mä menisin ihan vaan fiiliksellä jonkun aikaa :) Mun lapsettomuuslääkäri painottaa sitä, että stressata ei saa, se ihan oikeasti voi estää raskautumisen, joten tuohon kannattaa panostaa! Onnea matkaan! :)

Omaa napaa: mun maraton-kierto saatiin lopulta katki, pituutta tuli joku reilu 80 päivää. Nyt on siis meneillään ensimmäinen ovulaation induktiohoitokierto ja olen niin innoissani! Letroista tuli to-del-la paha olo, mutta onneksi niitä ei syödä kovin montaa päivää. Tänään on kp 10 ja kävin klinikalla ultrassa. Siellä näkyi kaksi rauhallisen kokoista munarakkulaa ja liian vähän limakalvoa. Sain Estradot-laastarit paksuntamaan limakalvoa loppukierron ajaksi Gonal-F- pistoskynän millä munarakkuloita kypsytellään. Perjantaina on seuraava ultra (tai jos ovis näyttäisi testien mukaan tapahtuvan aiemmin, niin sinä päivänä). Lääkäri epäili, että munasolujen irtoamiseen tarvitaan vielä Ovitrelle-irrotuspistos. Ja tosiaan se näyttäisi olevan kaksi munasolua tai ei mitään, eli kaksosraskauden mahdollisuus on olemassa. Vähän jännittää, mutta ei oikein tekisi mieli jättää tätäkin kiertoa hyödyntämättä, kun todennäköistä on, että näitä monikkoraskausriskikiertoja tulee enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Seuraavassa kierrossa munasoluja voi irrota vieläkin enemmän (silloin raskautta ei saa yrittää)...

pioni2019 kirjoitti:

Millaisella mielellä ootte olleet viikonloppuna, kun vietettiin Lapsettomien lauantaita ja nyt Äitienpäivää? Omalla osaltani on ollut tunteet aika pinnassa ja todella ristiriitaisia ajatuksia käynyt läpi 🤔

Todella, todella raskas viikonloppu oli. Totta kai uutiset, somekanavat, jopa kaupat ja ihan joka paikka oli täynnä äitienpäiväjuttua. Miten se kaikki voikaan satuttaa muistuttamalla siitä että itse ei ole äiti. En kerta kaikkiaan pystynyt avaamaan somekanavia enää aamun jälkeen, koska ne oli täynnä äitien onnea. Tiedän erinomaisen hyvin, että muiden onni ei ole minulta pois millään tavalla, mutta kyllä se satutti seurata sitä vierestä. Mä en vietä lapsettomien lauantaita, koska en oikein edes tiedä, miten sitä vietettäisiin. Vaikka mä kärsinkin lapsettomuudesta, niin en silti halua identifioitua sen kautta. 

Mulla on tässä jo pitkä tie takana, mutta koska mitään uutta ei tässä tapahdu, niin en tiedä olisiko mulla mitään annettavaa pitkään yrittäneiden ketjuun. Käyn täällä lähinnä valittamassa ja voivottelemassa kerran pari kuussa. Valitettavasti mulla ei koskaan ole mitään uutta kerrottavaa, ei ole plussauutisia eikä mitään. Paitsi että yksi vinkki on: lämpöjä suosittelen mittaamaan, jos kiinnostaa saada jokin työkalu, jolla seurata kierron tapahtumia. Se on ilmaista (tai no toki se mittarin hankinta maksaa, mutta sen jälkeen on ilmaista), helppoa ja antaa hyvin tietoa. Mulla nyt kp 22, dpo 4-6, en ihan varma oliko ovis kp 16 vai 18, koska siinä oli pari päivää etten mitannut. Ei mitään tuntemuksia tällä hetkellä. 

Hei,

Olen jonkin aikaa lueskellut ketjua ja iloinnut ja pettynyt mukana matkallanne. Toivoisin niin paljon kaikille sitä omaa nyyttiä kainaloon.

Itsestäni sen verran, että olen jo 42v ja minulla on pitkästä avioliitosta 5 teini-ikäistä lasta. Avioliiton päätyttyä tapasin sen Elämäni Rakkauden ja sielunkumppanin. Hänellä ei ollut lapsia ja sanoinkin heti alkuun, että jos hän haluaa lapsia, niin olen väärä henkilö...No, niin ne sanat ja ajatukset muuttuu ja viime syyskuussa saimme yhteisen pojan. Sukulaisille ja ystäville puhuimme ”siitä ensimmäisestä ja ainoasta yhteisestä” ja niin ajatetelimmekin. Tässä muutamia viikkoja takaperin mieheni alkoi kuitenkin puhumaan toisesta....alkuun tyrmäsin ajatuksen heti, mutta sitten päätimme antaa mahdollisuuden ja poistatin kierukan. Itselläni on pelko, että ikä tekee jo sen, etten raskaudu enää. Mutta toisaalta, minulle on annettu jo niin paljon, että olen kiitollinen kaikesta.

Toivon kaikille plussatuulia❤️Olen kaksi eri kertaa luovuttanut nuorempana munasoluja lapsettomille ja elän teidänkin matkaa täällä vahvasti mukana.

Kiitos kun sain purkaa omia juttujani.

Halti, pitkä kierto, 80 päivää! Hienoa, että pääsit aloittamaan induktiohoidon.  :) Olin tulossa tänne valittamaan omasta kierrostani, jolla on tällä hetkellä pituutta 48 päivää. Tosin eilen alkoi kova kipu rinnoissa, joten eiköhän kohta ala kierto alusta. Joskus olen miettinyt itsekin, voisiko mulla olla PCOS,  mutta muut oireet eivät oikein sovi kuvaan. Ultrissa gyne ei ole sanonut myöskään mitään. Eikö sen ultrassa pitäisi näkyä, vai? Eikä nämä 48 päivän kierrot nyt mitään normaaleja ole. Kateellisena vaan kuuntelen kavereiden juttuja säännöllisistä 28 päivän kierroista.  Ehkä tämä korona-aikakin vaikuttaa, kun arki on normaaliin verrattuna aika erilaista (ja töissä on tähän aikaan vuodesta _todella_ stressaavaa). 

ÄitiKoo, ihanaa, että olet käynyt luovuttamassa munasoluja. <3 Voisin ehdottomasti tehdä saman, mutta tällä hetkellä en siihen toki pystyisi, kun toive omasta on niin kova. 

Kiitos naiset teille vastauksista, tuli heti jotenkin keveämpi olo. Ihana päästä puhumaan, kun näistä asioista ei kenellekään oikein kerro.

Halti, toivon todella puolestasi, että hoidot tepsii ja tärppäisi. Ihan vieras aihe sinänsä itselle, mutta mielenkiinnolla ja innolla odotan miten sinulla tämä etenee. Kaikkea hyvää, täällä peukut pystyssä.

Kivaa kun tulee muitakin uusia mukaan, tervetuloa mun puolesta myös :)

Halti: tsemppiä hoitokierrokseen, jännityksellä seuraan taustalla :)

Täällä dpo 6 ja kirves lenteli kaivoon jo, ei mitään, ei siis mitään oireita :(

Heips. Joo, siis kirjoittelinkin tuolla itse jo, että taitaa meiän pitkän ajan ryhmäläiset, pidempään yrittäneet, olla jo muualla eli ei kannata erikseen ryhmää näin ollen perustaakaan.

Luin lisää mm. myo-inositolista ja sitä pitää tosiaan syödä min.3kk, että alkaa tehota, joten ei johtunut mun aikaisempi ovulaatio siitä. Tosin se on vain positiivista. Lisäks pikkuvinkki muille, joilla epäsäännöllinen kierto, lyhyt tai tiputteleva luteaalivaihe: B6 vitamiinilla voi ilmeisesti vaikuttaa siihen. Lisäksi munasolujen sekä siittiöiden laatuun. Meni jo tilaukseen.☺

Tässä yksi linkki: https://parenting.firstcry.com/articles/vitamin-b6-and-fertility/

Rentoa viikkoa kaikille! 🤗

Chard, älä vielä heitä kirvestä kaivoon: alat nyt vasta olla siinä vaiheessa, jos ja kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy! Oireettomuus ei muutenkaan ole viite negatiiviseen suuntaan, joillain oireettomuus onkin johtanut nimenomaan parempaan lopputulokseen! Tsemppiä ja jaksamista piinailuun. 🤗

Kielo- kirjoitti:

Halti, pitkä kierto, 80 päivää! Hienoa, että pääsit aloittamaan induktiohoidon.  :) Olin tulossa tänne valittamaan omasta kierrostani, jolla on tällä hetkellä pituutta 48 päivää. Tosin eilen alkoi kova kipu rinnoissa, joten eiköhän kohta ala kierto alusta. Joskus olen miettinyt itsekin, voisiko mulla olla PCOS,  mutta muut oireet eivät oikein sovi kuvaan. Ultrissa gyne ei ole sanonut myöskään mitään. Eikö sen ultrassa pitäisi näkyä, vai? Eikä nämä 48 päivän kierrot nyt mitään normaaleja ole. Kateellisena vaan kuuntelen kavereiden juttuja säännöllisistä 28 päivän kierroista.  Ehkä tämä korona-aikakin vaikuttaa, kun arki on normaaliin verrattuna aika erilaista (ja töissä on tähän aikaan vuodesta _todella_ stressaavaa). 

ÄitiKoo, ihanaa, että olet käynyt luovuttamassa munasoluja. <3 Voisin ehdottomasti tehdä saman, mutta tällä hetkellä en siihen toki pystyisi, kun toive omasta on niin kova. 

Pitäisi se monirakkulaisuus eli pcos näkyä aika selkeesti siel ultrassa. Mutta kun minulta jäi kuukautiset pois kokonaan ja tätä alettiin tutkia ei sitä normi terveyskeskus lääkäri osannut epäillä eikä myöskään neuvolan lääkäri. Neuvola lääkäri siis jopa myös ultrasi kohdun ja munasarjat, eikä keksinyt, että oireet on selkeästi monirakkulaisuudesta johtuvaa. Ihmettelen tätä vieläkin, kun pcos on kuitenkin todella yleistä. Miten ei neuvolalääkäri sitä huomaa. Naistentautien polilla lääkäri vilkaisi 2 sekuntia munasarjoja ja oli varma diagnoosista. 🤔 Neuvolan lääkäri käski laihduttamaan 2 kiloa, jonka myötä kuukautiset kuulemma tulevat takaisin. Enkä kuulemma edes kuukautisia mihinkään tarvitse. Oli oikeasti melko traumaattinen kokemus tämä lääkärikäynti ja voin kertoa etten enää ikinä suostu menemään hänen vastaanotolle.

Silpukkainen kirjoitti:

Kielo- kirjoitti:

Halti, pitkä kierto, 80 päivää! Hienoa, että pääsit aloittamaan induktiohoidon.  :) Olin tulossa tänne valittamaan omasta kierrostani, jolla on tällä hetkellä pituutta 48 päivää. Tosin eilen alkoi kova kipu rinnoissa, joten eiköhän kohta ala kierto alusta. Joskus olen miettinyt itsekin, voisiko mulla olla PCOS,  mutta muut oireet eivät oikein sovi kuvaan. Ultrissa gyne ei ole sanonut myöskään mitään. Eikö sen ultrassa pitäisi näkyä, vai? Eikä nämä 48 päivän kierrot nyt mitään normaaleja ole. Kateellisena vaan kuuntelen kavereiden juttuja säännöllisistä 28 päivän kierroista.  Ehkä tämä korona-aikakin vaikuttaa, kun arki on normaaliin verrattuna aika erilaista (ja töissä on tähän aikaan vuodesta _todella_ stressaavaa). 

ÄitiKoo, ihanaa, että olet käynyt luovuttamassa munasoluja. <3 Voisin ehdottomasti tehdä saman, mutta tällä hetkellä en siihen toki pystyisi, kun toive omasta on niin kova. 

Pitäisi se monirakkulaisuus eli pcos näkyä aika selkeesti siel ultrassa. Mutta kun minulta jäi kuukautiset pois kokonaan ja tätä alettiin tutkia ei sitä normi terveyskeskus lääkäri osannut epäillä eikä myöskään neuvolan lääkäri. Neuvola lääkäri siis jopa myös ultrasi kohdun ja munasarjat, eikä keksinyt, että oireet on selkeästi monirakkulaisuudesta johtuvaa. Ihmettelen tätä vieläkin, kun pcos on kuitenkin todella yleistä. Miten ei neuvolalääkäri sitä huomaa. Naistentautien polilla lääkäri vilkaisi 2 sekuntia munasarjoja ja oli varma diagnoosista. 🤔 Neuvolan lääkäri käski laihduttamaan 2 kiloa, jonka myötä kuukautiset kuulemma tulevat takaisin. Enkä kuulemma edes kuukautisia mihinkään tarvitse. Oli oikeasti melko traumaattinen kokemus tämä lääkärikäynti ja voin kertoa etten enää ikinä suostu menemään hänen vastaanotolle.

Jep, on uskomatonta, kuinka tolloja lääkärit voi olla! Mä en ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä liki 10 vuoteen ja siten oon elänyt näiden kuukausitolkulla kestävien kiertojeni kanssa pitkään. Nytkin siis tuo edellinen katkesi vasta, kun söin Terolut-kuurin. Itse olen kyllä tiennyt monirakkulaisista munasarjoistani, mutta ei siihen ole oikein kukaan lääkäri kommentoinut sen enempää, kun ei kerta ole raskaus ollut toiveissa. Ei oo tullut sitten mieleen esimerkiksi mainita sellaista pikkujuttua, että venyvä kierto, eli pitkään paksuuntuva kohdun limakalvo altistaa kohdunkaulan syövälle! Lapsettomuusklinikan gynekologi sanoi, että kyllä ne menkat pitäisi käynnistellä sitten lääkkeellisesti, jos eivät luomusti tule. 

Muista PCO:n (tai PCOS:n, sama asia, itse vaan en ole tottunut laittaan ässää perään, osa laittaa) oireista, niin ollenkaan välttämättä ei täyty muut kuin kiertohäiriö. Mä olen normaalipainoinen eikä mulla ole ylimääräistä karvoitusta. Aknea on ollut ja näppyjä tulee jonkun verran ja insuliiniresistenssi selvisi verikokeista, itse sitä en olis tunnistanut. Monirakkulaiset munasarjat näkyy kyllä ultrassa kun kunnolla katsoo, mutta kysymys lienee, että osaako ja muistaako kaikki katsoa. 

Ehdottomasti Kielo- sinuna tutkituttaisin asiaa enemmän! Noin pitkät kierrot ei ole normaaleja ja asia pitää selvittää, vaikka raskaus ei edes olis toiveissa, koska tosiaan pitkät kierrot vaikuttaa ihan muutenkin terveyteen. Eli sinuna vaatisin, että munasarjat ultrataan huolellisesti ja että kiertojen pituutta aletaan tasaamaan!

Mulla dpo11 ja jotain pieniä hetken kestäviä menkkamaisia kipuiluja ollut tässä viime päivinä, mutta voin tietysti kuvitella nekin. Alkaa jo jännittää... Toivon että jos ei tärpännyt niin menkat edes alkaisivat pian, ettei nyt aika mene taas niitä odotellessa. Ärsyttää kyllä nämä epävarmat menkat... Kun normaalilla ihmisellä on n. 12 kuukautiset vuodessa, eli 12 mahdollisuutta tulla raskaaksi. Minulla on ollut 9 joista puolissakaan en ole ovuloinut.. :(  

Kaneli78 kirjoitti:

Chard, älä vielä heitä kirvestä kaivoon: alat nyt vasta olla siinä vaiheessa, jos ja kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy! Oireettomuus ei muutenkaan ole viite negatiiviseen suuntaan, joillain oireettomuus onkin johtanut nimenomaan parempaan lopputulokseen! Tsemppiä ja jaksamista piinailuun. 🤗

Kiitos :) järjellä tiedän ja ymmärrän nämä kaikki asiat, mutta tämä tunteella (ja välillä tuulellakin) käyvä sydän on vähän eri mieltä joskus ja siksi olen alkanut tähtäillä sitä kirvestä kaivoon. En muistanutkaan täysin miten hirveitä nämä piinapäivät ovatkaan, kun ei voi kuin odotella ja kytätä joka nippaisua.

Tryout, tsemppiä piinailun loppumetreille ja plussaa toivottelen <3

Jotenkin kammottavaa tuo lääkärien "suurpiirteisyys" mistä välillä saa lukea ja kuulla. Vastaanotolle kun menee jonkun ongelman kanssa, niin sitä kuitenkin olettaa, että kyseinen henkilö tekee kaikkensa löytääkseen vastauksen asiaan ja sitten luottaa siihen mitä lääkärin suusta ulos pääsee. Hirveää, että diagnoosikin voi olla täysin päinvastainen, riippuen siitä kuka sinua nyt sattuu vilkaisemaan :(

Hei naiset, aika moni täällä käyttää erilaisia lisäravinteita, ihanaa että niistä on monilla positiivisia kokemuksia!

En haluaisi saarnata vaan pikemminkin muistuttaa, että kun käyttää montaa eri valmistetta yhtä aikaa, saattaa tapahtua arvaamattomia yhteisvaikutuksia ja pahimmillaan maksatoksisuutta. Luontaistuotteet ja vitamiinit on hyviä juttuja, mutta kannattaa selvittää sopiiko valmisteet yhteen, erityisesti jos käyttää lisäksi lääkevalmisteita.

Anteeksi jos kuulostan joltain nipolta, mutta oli pakko kirjoittaa kun olen monta kertaa asiaa miettinyt.😅 Tsemppiä kaikille!

Quinn kirjoitti:

Hei naiset, aika moni täällä käyttää erilaisia lisäravinteita, ihanaa että niistä on monilla positiivisia kokemuksia!

En haluaisi saarnata vaan pikemminkin muistuttaa, että kun käyttää montaa eri valmistetta yhtä aikaa, saattaa tapahtua arvaamattomia yhteisvaikutuksia ja pahimmillaan maksatoksisuutta. Luontaistuotteet ja vitamiinit on hyviä juttuja, mutta kannattaa selvittää sopiiko valmisteet yhteen, erityisesti jos käyttää lisäksi lääkevalmisteita.

Anteeksi jos kuulostan joltain nipolta, mutta oli pakko kirjoittaa kun olen monta kertaa asiaa miettinyt.😅 Tsemppiä kaikille!

Hei, kiitos ajatuksista!

Tämä niin totta...ei tiedä mitä lisäravinteita saa/ei saisi ottaa/vrk....