Vauva vuodelle 2020-21

Corianderher kirjoitti:

Tähti: Mun korviin kaksi sormea kuullostaa aika paljolta, minä oon tehny aina niin (siis en nyt enää tee kun teinejä ovat, sepäs olisikin :D ), että lapselle sen kauden mukainen sukka jalkaan, jolle kenkiä ostetaan, sitten oon etusormella painanukengän kärjestä, ettei se varvas oo heti siinä kengän päässä töpöttämässä, vaan semmonen väli on, että se sovitusetusormen eka nivel taipuu :D on tääkin ku koittaa selittää - no piristää päivää ihmeesti. Ja tietty oon lapselta kysyny, että puristaako ja kiristääkö jne.

Corianderher, niin...näin mäkin olen käsittänyt! No mittasin nyt kengät ja sopivalta vaikuttaa...kysyin myös lapsen mielipidettä ja sanoi, että sopivat kengät😀 Kysyin vielä uudestaan, että miltä vaikuttaa...ettei vaan liian isoilta jalassa, niin ei..ei..ei...sopivat ja hyvät jalkaan!😊

Näillä lapsi on tassutellut päuväkodissa jo melkein kuukauden ja nyt saan kuulla hoitajalta, että edes metsäretkeä ei lapsi jaksa kävellä, liian isojen kenkien takia🙄🤣

Voi että tätä hoitajaa...sama kyseessä😖

Ja on kuulemma ihan ope....lastentarhan opettaja...

Tsemppiä kaikille omiin tilamteisiin!💗👍

Lisään vielä, että lapsen kengissä saattaa nyt olla se kahden sormen tila...tai oisko 1,5 sormea...etusormella, kun kokeilen kengän kärjestä, niin tila vaikuttaa minusta sopivalta.

Liian pienet kengät ois kurjat, jos sellaisilla pitäisi kävellä.

Kenkiä en aio vaihtaa, että näillä kyllä jatkossakin liikutaan!😏 Ei tässä ole varaa vaihdella kenkiä toisiin jonkun muutaman millimetrin takia ja lapsi kasvaa kuitenkin lujaa vauhtia koko ajan.

Kp 30.. eli 2 päivää myöhässä, eikä vielä näkynyt..

Negatiivinen ??

Mustelma kirjoitti:

Kp 30.. eli 2 päivää myöhässä, eikä vielä näkynyt..

Negatiivinen ??

Mustelma, mä näen jotain😀...hui!

Plussapuhallus sinne tukemaan viivan vahvistumista🤩👍

portland kirjoitti:

Väitän myös, että moni mies ei vaan pääse kiinni siihen, miten kokonaisvaltainen prosessi tämä on naiselle, sekä henkisesti että fyysisesti.

Portland, on totta, että miehillä ei ole mitään käsitystä....ei niin raskaudesta, kuin synnytyksestäkään. Mistään yrittämiseen liittyvästä eivät aina ole kärryillä, varsinkaan pettymyksiä miehillä on vaikeampi ymmärtää samalla tavalla, kuin naisen.

Itse olen todennut sen, että paras tapa on vaan kertoa asia suoraan, sekä omat fiilikset päälle. Sitten lähteä vaikka ulos lenkille (tai mennä nukkumaan). Hetken päästä tuntuu paremmalle😊

Toivon sinulle todella pian plussaa ja ajattele, että aikaa sinulla on (ainakin minusta) vielä rutkasti!💗🤗

Hei kaikille! 

Pitkään olen lukenut tätä ketjua, ja nyt vasta uskaltauduin itsekin kirjoittamaan. Ollaan kolmekymppinen pariskunta ja ollaan puhuttu lapsista, mutta ei vielä alettu yrittämään. 

Ollaan vatvottu tätä asiaa ees taas ties miten pitkään, ja itsellä on välillä ollut ihan järjetön vauvakuume. Tai jotenkin vierastan tota sanaa vauvakuume, mutta kuitenkin. Jossain vaiheessa se oli niin voimakasta, että tuntu, että mitään muuta en ees pystyny kunnolla ajattelemaan. Mies ei ihan niin innoissaan oo ollu. Vähitellen alkanu lämmetä ajatukselle, ja jossain vaiheessa olin jo varma, että nyt voitais oikeesti alkaa yrittää, mutta ei. 

Poistatin kierukan tossa joku aika sitten, ja sen jälkeen on tuntunu, että miestä on ruvennu jotenkin jännittämään ja muuttunu jotenkin  kielteisemmäksi tän asian suhteen. En nyt sitten ite enää jaksa ottaa asiaa esille. Jotenki aattelen, että pallo on nyt hänellä. En halua painostaa. 

Samalla myös oma suhtautuminen on muuttunut myös jotenkin enemmän siihen suuntaan, että ei ehkä vielä sitten kuitenkaan. Jotenkin toi miehen nihkeä suhtautuminen laskee omiakin fiiliksiä. Sitten kuitenkin tänään mietin, että pitäiskö se kierukka mennä vaan kuitenkin laittaa takas, ja tuli jotenkin tosi surullinen olo. 

Todella sekavat tunnelmat siis. Pahoittelen pitkää viestiä ja lämpimät onnittelut kaikille plussanneille sekä tsemppiä ihan jokaiselle!

Tsemppiä myös täältä Portland. Käyn ihan samoja ajatuksia läpi. Meillä yritystä ollut myös pitkään ja melkoista vuoristorataa on tunteet. Työkaveri ilmoitti viime viikolla raskaudesta ja myös hyvä ystävä on raskaana, joten ei helpota omia tunteita nähdä joka päivä toisen raskaus... Tottakai on iloinen toisen puolesta, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei se syvällä sisällä tunnu myös pahalta. En ole töissä kertonut mitään meidän yrityksestä, joten saan jatkuvasti kuulla toisen valitusta miten raskaana on niin vaikeaa. Itse ottaisin ne vaivat milloin vain! Miten te muut pitkään yrittäneet, oletteko kertoneet töissä ja miten ihmiset on siihen suhtautuneet?

Mulla pari työkaveria tietää että kilpparista johtuen raskauden tulo kestää. Ovat kyllä paljon ihanampia kuin "oikeat" kaverini jotka eivät juurikaan kysele vointiani. No, ehkä se johtuu siitä että ovat nähneet minun itkevän monet kerrat töissä ja tietävät myös kaikki vastoinkäymiset mitä tässä on tullut eteen.

Tässä välissä kun en ole taas kirjoitellut niin eipä ole muuta kuin huonoja uutisia. Kilpparin tilanne vaan huononee ja taas kokeillaan uutta lääkeannosta. Sain nyt uuden Terolut-kuurin kun viimeisin kierto oli taas 40 päivää, mutta unohdin käyttäväni Tetralysal-antibiottia (iho niin huonossa kunnossa että sekin masentaa) enkä muistanut kysyä että sopiiko sitä käyttää Terolutin kanssa? Tietääkö kukaan?

Sain siis jopa lähetteen psykiatrille jotta pääsisin juttelemaan näistä tuntemuksistani. Tämä vuosi on vaan ollut niin hirveä (kuolema, sairastumisia mys lähipiirissä) että itken ihan koko ajan. :( Suurimpana tietysti mielen päällä tämä oma sairaus ja se ettei edes ovulaatiota saati raskautta näy eikä kuulu. Minulla on jo viikon päästä tuo keskusteluaika. 

Jotenkin vaan tuntuu että 1,5 vuotta mennyt ihan hukkaan. Gyne kyllä rauhoitteli että meillä on ihan hyvät mahdollisuudet saada lapsi joko luomusti tai viimeistään hoitojen kautta mutta mieli on niin maassa ja pelkkiä pettymyksiä matkan varrella että en osaa enää ajatella tippaakaan positiivisesti. Aina pitää vaan odottaa ja odottaa.. Koronan takia odotetaan vielä vähän lisää..

Samaistun kyllä moneen: eikö minun ja mieheni geenit vaan sovi yhteen? Onnistuisiko tämä jonkun toisen kanssa? 

Erota en kyllä missään nimessä haluaisi. Minulla on maailman paras mies josta tulisi maailman paras isä.

 

Tähti☆ kirjoitti:

Mustelma kirjoitti:

Kp 30.. eli 2 päivää myöhässä, eikä vielä näkynyt..

Negatiivinen ??

Mustelma, mä näen jotain😀...hui!

Plussapuhallus sinne tukemaan viivan vahvistumista🤩👍

Kiitos tsempistä! Kyllä menkat alkoi eilen illalla.. :( uusi yritys menossa..

Omaa napaa... Kp19, dpo 6 ja alavatsalla menkkamaista juilimista sekä runsasta maitomaista valkovuotoa. Jokohan uskaltaisi edes pienesti toivoa uuden raskauden alkaneen 🙏

Äitykkä-77 kirjoitti:

Omaa napaa... Kp19, dpo 6 ja alavatsalla menkkamaista juilimista sekä runsasta maitomaista valkovuotoa. Jokohan uskaltaisi edes pienesti toivoa uuden raskauden alkaneen 🙏

Äitykkä-77, täällä pidetään sormet ja varpaat pystyssä👍🤗🤗

Tryoutille lämmin halaus, kovasti voimia ja kilpparin paranemista ❤

Mä en ole kertonut töissä, mutta jos olisin vaikka kymmenisen vuotta nuorempi, niin todnäk olisin kertonut. Läheisille olen puhunut, mutta tässä yrityksen jatkuessa on puheet loppuneet niin minulta kuin hienotunteisuussyistä muilta. 😢

Iso halaus Tryout ja Kaneli78💗

Tryout, Terolutilla ja Tetralysalilla ei ole interaktiota, voit syödä yhtäaikaa. 🙂(Tarkistin lääketietokannasta.) Tsemppiä!

Mä oon taas aika hämmästynyt päiväkodin "uudesta" hoitajasta, koska nyt tänään juteltiin ihan kasvotusten, niin tämä ihmetteli, että olenko ihan töissä käyvä ihminen(?)🤔

Siinä totesin, että ei olla ehditty paljon nähdä, koska viimeinen 6kk töissä oli jatkuvaa ylityötä....tämä hämmästeli, ettei tiennyt mitään...🙄

Itsepä tuonne päiväkotiin tulla tupsahti, eikä mitään keskusteltu mistään asioista☹ Palaveri vaikka ois ollut paikallaan.

Muistutti siitä, että tuttipullot pitää laittaa pois, vaikka lapsi ei niitä käytäkkään.

Ehdotteli jotain perheneuvojaa meille käynään....mä hämmästelen nyt kyllä, että mistä kyse ja miksi??🙄

Hän sanoi, että lapsessa on luonteenpiirteitä, jotka hän haluaa kitkeä pois....mutta me ollaan kyllä eri niin eri mieltä siitä, että hyviä luonteenpiirteitä ei tosiaa kuulu yrittää kitkeä/poistaa.

Tässä kyllä hämmästyttää todella se, että tuo hoitaja käy päivittäin "päälle" ja nipottaa kaikesta...kengistä...ja....vaikka meillä on kyllä asiat parmmin, kuin monella....sekä ollaan ehkä varakkaampia, kuin keskiverto perhe.

Kaisla kirjoitti:

Hei kaikille! 

Pitkään olen lukenut tätä ketjua, ja nyt vasta uskaltauduin itsekin kirjoittamaan. Ollaan kolmekymppinen pariskunta ja ollaan puhuttu lapsista, mutta ei vielä alettu yrittämään. 

Ollaan vatvottu tätä asiaa ees taas ties miten pitkään, ja itsellä on välillä ollut ihan järjetön vauvakuume. Tai jotenkin vierastan tota sanaa vauvakuume, mutta kuitenkin. Jossain vaiheessa se oli niin voimakasta, että tuntu, että mitään muuta en ees pystyny kunnolla ajattelemaan. Mies ei ihan niin innoissaan oo ollu. Vähitellen alkanu lämmetä ajatukselle, ja jossain vaiheessa olin jo varma, että nyt voitais oikeesti alkaa yrittää, mutta ei. 

Poistatin kierukan tossa joku aika sitten, ja sen jälkeen on tuntunu, että miestä on ruvennu jotenkin jännittämään ja muuttunu jotenkin  kielteisemmäksi tän asian suhteen. En nyt sitten ite enää jaksa ottaa asiaa esille. Jotenki aattelen, että pallo on nyt hänellä. En halua painostaa. 

Samalla myös oma suhtautuminen on muuttunut myös jotenkin enemmän siihen suuntaan, että ei ehkä vielä sitten kuitenkaan. Jotenkin toi miehen nihkeä suhtautuminen laskee omiakin fiiliksiä. Sitten kuitenkin tänään mietin, että pitäiskö se kierukka mennä vaan kuitenkin laittaa takas, ja tuli jotenkin tosi surullinen olo. 

Todella sekavat tunnelmat siis. Pahoittelen pitkää viestiä ja lämpimät onnittelut kaikille plussanneille sekä tsemppiä ihan jokaiselle!

- Mielestäni on täysin ymmärrettävä, että miehen käytös vaikuttaa omaan asennoitumiseesi. Jos taustalla on rakastava parisuhde, niin kukapa sitä lasta haluaisi jos toinen osapuoli vaikuttaa haluttomalta ajatuksen suhteen? Oletteko nyt käyttäneet kierukan jälkeen kondomia? Onko niin, että se ei ole jatkossakaan vaihtoehto? Lähinnä just mietin, että jos kierukka kestää sen 5v, niin jos te nyt vaikka tämän vuoden puolella haluaisitte lähteä yrittämään, niin tavallaan tuo menee osittain hukkaan, ja poistaminenkin kuitenkin vaatii sen ylimääräisen gynekäynnin (vrt. minipillerit tai kondomit voi vain jättää ostamatta).

Meillä mies on minua vanhempi, ja hänen kaveripiirissään on ollut lähivuosina vauvabuumia. Osa miehen tuttavien vaimoista odottaa jo toista lasta ja osalle on syntynyt nyt ensimmäisiä. Mies on asian suhteen myötämielinen, ja ollut enemmän "sitten kun sinä olet valmis" -tyyppisesti. Mulla on ollut tässä kaikenlaista, opiskelut vielä kesken (loppusuora siintää jo, lopputyötä viimeistelen parasta aikaa) ja sitten on ollut lääkekuuri, jossa ei saa raskautua jnejne. Tänään nappasin vikan lääkkeen ja teoriassa kuukauden kuluttua saisi halutessaan aloittaa yrittämisen. Samalla ajatus tuntuu todella ihanalta, mutta samalla jollain tapaa kauhistuttaa. Haluaisin lapsia, mutta osaisinko olla hyvä äiti ymsyms., olenko valmis äidiksi juuri nyt vai pitäisikö vielä odottaa? Faktahan on se, että raskautumisessa kestää helposti pidempäänkin, ja jos ei melko pian tärppäisi niin voisi mennä se kolmenkymmenen ikävuoden raja rikki jne. Ja joku fiksaatio mulla on, että haluaisin saada lapsen alle 30v. Ja toisaalta laskeskelen koko ajan mielessäni, että jos ekalla tärppäisi niin helmi/maalisvauva olisi mahdollinen, ja toisaalta toukovauvakin olisi ihana ja...

Tällaisia mietteitä täällä. Katsotaan nyt uskalletaanko jättää ehkäisy heti kuukauden kuluttua pois. Nyt ollaan isojen kysymysten äärellä ja aikamoisia tunteiden vaihteluita asia herättää. (Kerrottakoon nyt vielä kuitenkin kaiken tämän vuodatuksen jälkeen, että päällimäisenä tunteena lienee kuitenkin sellainen innostus, jännitys ja uuden tuntemattoman odotus).

Äitykkä-77, harmittaa etten voi kysyä neuvoja pulinasta Yölennolta, liittyen päiväkotiin. Toki tämä on mun ihan oma ongelma ja harmitus...

Monet neuvot oli kullan arvoisia näiden kuluneiden vuosien saatossa.

Meillä on saman ikäiset lapset.

Jos pystyt jotenkin auttamaan, olisin todella onnellinen ja onnekas💗

Kiitos etukäteen!💗

Uusille tervetuloa, tsemppiä ja plussatuulia!👍💗🤗🤗

Tähti: Kuulostaa oudolta tuo "luonteenpiirteiden kitkeminen". Teillä on huono hoitaja. Minun lapsellani on oikeasti haasteita päiväkodissa. Leikkitaidot ovat ikätasoa jäljessä ja lapsella on aistiherkkyyksiä. Meillä hoitajat ovat ihanan kannustavia ja tukevat lasta hienosti. En osaa neuvoa muuta, kuin valita johtajalle. Ei vaikuta ammattitaitoiselta.

Täällä mennään kp 34, eikä merkkiäkään oviksesta saati menkoista. Vuoto kesti 22 päivää. Nyt tiedän miltä teistä pitkäkiertoisista tuntuu. Odottavan aika on pitkä...

Ikäneito kirjoitti:

Tähti: Kuulostaa oudolta tuo "luonteenpiirteiden kitkeminen". Teillä on huono hoitaja. Minun lapsellani on oikeasti haasteita päiväkodissa. Leikkitaidot ovat ikätasoa jäljessä ja lapsella on aistiherkkyyksiä. Meillä hoitajat ovat ihanan kannustavia ja tukevat lasta hienosti. En osaa neuvoa muuta, kuin valita johtajalle. Ei vaikuta ammattitaitoiselta.

Täällä mennään kp 34, eikä merkkiäkään oviksesta saati menkoista. Vuoto kesti 22 päivää. Nyt tiedän miltä teistä pitkäkiertoisista tuntuu. Odottavan aika on pitkä...

Ikäneito, tämä kyllä jo jotenkin rassaa, kun tuntuu siltä, että koskaan ei kuule kyseiseltä hoitajalta mitään hyvää🙄😢.....

Miehen kanssa puhuttiin sille hoitajalle, että lapsen ominaisuuksia ei haluta kitkeä, eikä me sellaiseen lähdetä! Lapsella on ihan omia ominaisuuksia ja niitä me halutaan tukea💗

Mä oon niin kahta vailla kohta vaihtamassa päiväkotia...haluttais musiikkipainotteinen, mutta ne on täynnä... tosin lähimmästä päiväkodista luvattiin varapaikka syksylle, jos sieltä vapautuu..

Kiitos Ikäneito näkemyksistä, arvostan kovasti!💗

Toivottavasti sinulle uusia ovis pian tulisi!👍💗