Kaisla

Hei kaikille! 

Pitkään olen lukenut tätä ketjua, ja nyt vasta uskaltauduin itsekin kirjoittamaan. Ollaan kolmekymppinen pariskunta ja ollaan puhuttu lapsista, mutta ei vielä alettu yrittämään. 

Ollaan vatvottu tätä asiaa ees taas ties miten pitkään, ja itsellä on välillä ollut ihan järjetön vauvakuume. Tai jotenkin vierastan tota sanaa vauvakuume, mutta kuitenkin. Jossain vaiheessa se oli niin voimakasta, että tuntu, että mitään muuta en ees pystyny kunnolla ajattelemaan. Mies ei ihan niin innoissaan oo ollu. Vähitellen alkanu lämmetä ajatukselle, ja jossain vaiheessa olin jo varma, että nyt voitais oikeesti alkaa yrittää, mutta ei. 

Poistatin kierukan tossa joku aika sitten, ja sen jälkeen on tuntunu, että miestä on ruvennu jotenkin jännittämään ja muuttunu jotenkin  kielteisemmäksi tän asian suhteen. En nyt sitten ite enää jaksa ottaa asiaa esille. Jotenki aattelen, että pallo on nyt hänellä. En halua painostaa. 

Samalla myös oma suhtautuminen on muuttunut myös jotenkin enemmän siihen suuntaan, että ei ehkä vielä sitten kuitenkaan. Jotenkin toi miehen nihkeä suhtautuminen laskee omiakin fiiliksiä. Sitten kuitenkin tänään mietin, että pitäiskö se kierukka mennä vaan kuitenkin laittaa takas, ja tuli jotenkin tosi surullinen olo. 

Todella sekavat tunnelmat siis. Pahoittelen pitkää viestiä ja lämpimät onnittelut kaikille plussanneille sekä tsemppiä ihan jokaiselle!