Alppiruusu_

Voimia Casamaria!

Aiemmin kirjoitin vauvakuumeilusta ja miehen halusta odottaa ainakin pari vuotta. Itse olen ollut nyt keskittynyt muihin asioihin, kuten tontin hakuun, ensi kesänä haluaisimme rakennuttaa okt. Nyt kuitenkin miehellä ollut viimeiset 2 viikkoa hirveä hinku jättää pillerit pois, alkoi siis ensin vitsailulla että eihän niitä nyt joka päivä tarvitse syödä ja eilen meinasi ihan estää pillerin syönnin 😅 minullakin on kova vauvakuume, ollut jo vaihtelevana vuoden verran, mutta haluaisin kovasti mennä ensin naimisiin ja sitten vasta saada lapsen.. Miehelle taas naimisiinmeno tuntuu olevan pelottavampaa kuin lapset, vaikka kovasti vakuuttaakin joskus kosivansa.

Minulla on määräaikainen työsuhde, valmistuin tosiaan jo syksyllä ja oma talo olisi aikaisintaan vuoden päästä jouluna valmis puhumattakaan niistä häistä, eli kyllä 'järjen' mukaan vielä pitäisi odottaa.. Tiedä sitten mikä on järkevää, olenhan jo 24 ja jos raskautumisessa menisikin monta vuotta..

Kauan poditte vauvakuumetta ennen kuin ryhdyitte tositoimiin? 😁

Casamaria kirjoitti:

Mä kirjoittelin jo toisaalle, kun tämä ketju on vielä niin hiljainen. Oon kans vähän vainoharhainen siitä, kirjoitanko tunnistettavasti. Mutta tuun hulluksi, jos joudun puhumaan tästä vain miehen kanssa, ei hän tajua vaikkapa fyysisistä tuntemuksista tietenkään samoin kuin naiset, jotka ovat kokeneet samaa kuin mitä minä käyn läpi. Ja haluan puhua hänen kanssaan myös muista asioista :D vaikka aika paljon nämä vauvajutut tulevat puheeksi.

Mulla vauvakuume heräsi kunnolla vasta näin kolmekymppisenä. Käytiin eilen miehen kanssa treffeillä ja jossain kohtaa keskustelua tajusin etten ole hetkeäkään katunut tai kyseenalaistanut lapsen hankintaa. Haluan myös opiskella toisen maisteritutkinnon (pääasiassa rahan vuoksi, nykyinen suuntautuminen on heikommin palkattua kuin uusi vaihtoehto), mutta jos saisin lapsen, enkä pääsisi opiskelemaan, se olisi ihan ok (ja ainahan voi yrittää uudelleen). Jos sen sijaan pääsisin opiskelemaan, mutta en saisi lasta... en tiedä miten jatkaisin eteenpäin. Halu tulla äidiksi on niin voimakas.

En tiedä auttoiko tämä pohdinta Käyttäjä 20210:n pohdintaa. Huomautettakoon vielä, me haaveilemme miehen kanssa vain yhdestä lapsesta, eli senkään takia ei ole ollut kiire aloittaa perheenperustamista.

Olen tuo käyttäjä 20210, jostain syystä viesti tuli sillä nimellä vaikka olin kirjautunut tällä tunnuksella 😅 mukavaa kuulla pohdintaasi! Oletteko siis aloittaneet jo yrityksen vai onko tietty ajankohta mielessä? Yhden lapsen ehtii vielä hyvin saada kolmekymppisenäkin, itse olen jostain syystä niin vainoharhainen etten voisi saadakkaan lapsia tai menisi monia vuosia. Tämä ehkä siitä kun olen monesti unohtanut pillereitä/kondomit hajonneet ilman seurauksia. Ja täällä palstoilla myös kun on lukenut kuinka vaikeaa osalla raskautuminen on :/ itsehän kukaan ei voi tietää kun vasta sitten kun jättää ehkäisyn pois 😅

Merkkarikarkki kirjoitti:

Mulle asennettiin kesäkuussa 2017 Kyleena, olin silloin 22-vuotias. Ennen sitä söin monta vuotta pillereitä, jotka lihottivat 10kg ja aiheuttivat mielialavaihteluita ja muuta. En tajunnut lihomisen aiheutuneen pillereistä ja olin ihmeissäni, kun pillerit lopetettiin ja paino tippui itsestään entiselleen. Kyleenan laittaminen sattui todella paljon, lähinnä siis kohdun mittaaminen. Olin ottanut särkylääkkeen ennen toimenpidettä. Kohta tulee kaksi vuotta laittamisesta. Laittamisen jälkeen viikko kipuja, mutta lepäillessä helpotti. Sitten puoli vuotta tiputtelua, mikä oli aika kiusallista ja turhauttavaa. Puolen vuoden jälkeen menkat loppuivat kokonaan, eikä ole sen jälkeen tullut, mistä olen todella kiitollinen. Haittoina mainitsisin suuret kipeät finnit hartioissa ja selässä. Olen ollut onnekas, kun atooppisen ihon takia ei finnit ole koskaan vaivanneet, mutta nyt finneistä jää selkään arpia. Olen silti hyvin tyytyväinen hormonikierukkaan, joka maksoi 155e reseptillä + asennus normi lääkärikäynnin verran. Ennen maksoin pillereistä n. 15e per 3kk. 2,5 vuoden jälkeen tarkastus, eli syksyllä 2019. Olen avopuolisoni kanssa harkinnut jättäväni silloin kierukan kokonaan pois, kun vauva on nyt pitkään ollut ajatuksissa ja puheissa.

Otitteko kierukan jo pois? Ja jos saan udella minkä ikäisiä olette (:

Kiitos kommenteista! Sen verran tässä ehti aika vierähtää, homma meni näin: vaihdoin kierukan uuteen ja taas oli hirveät tuskat asetuksessa, kierukka meni hyvin mutta jäätävät supistukset jatkuivat silti. Aloin pitää kirjaa kipujen tiheydestä kun miehenikin sanoi ettei tässä ole enää mitään järkeä, ja sitten huomasinkin ettei kivuissa ollut mitään säännöllisyyttä ja kipupäiviä oli lähes yhtä paljon kun kivuttomia. Lopulta lääkäri suositteli kierukan poistoa ja vaihdoin minipillereihin.

Nyt mielialat heittelevät miten sattuu ja saan raivokohtauksia.. Tekisi mieli jättää pillerit pois muttemme ole vielä päässeet yritykseen asti. Nyt olemme siis molemmat valmistuneet ja etsimme okt tai hyvää tonttia mutta mitään ei tunnu löytyvän. Suunnitelmana että yrittäminen voisi alkaa kun koti ostettu mutta haluaisin kyllä mennä naimisiinkin sitä ennen niin eiköhän tässä mene vielä pari vuotta..

Kierukka oli kyllä tosi hyvä tuskia lukuunottamatta, toivottavasti se mahdollisimman monelle sopii!