Tulipa paha mieli tuosta köyhäily-ketjusta
Olen kolmen lapsen työssäkäyvä äiti. Perheeseen kuuluu myös isä, joka hänkin töissä. Meillä ihan ok-työt, itselläni bruttopalkka lähemmäs 3000e/kk. Eli sellainen, jolla pitäisi pärjätä.
Meillä lähes kaikki lasten vaatteet ostetaan kirppareilta. Kirpparilta ja kierrätyskeskuksista ostetaan itse asiassa kaikki tarvittava. Ravintolassa ei juuri koskaan syödä perheenä. Ulkomaanmatkoja ei ole ollut mahdollista tehdä kunnolla vuosiin, ehkä joku lyhyt reissu jossain Euroopan kaupungissa joskus. Uusia huonekaluja ei ole mahdollista ostaa. Joskus tekee löytöjä, esim saa täysipuisen keittiönpöydän 20e. Lapset harvoin pääsevät mihinkään maksullisiin sisähuvipuistoihin, laskettelemaan jne maksulliseen harrastukseen omien harrastustensa ulkopuolella.
Kaikilla lapsilla siis on maksullisia harrastuksia, ja niihin menee jonkin verran rahaa. Samoin molemmilla vanhemmilla on autot ja omistusasunto pääkaupunkiseudulta. Ei mikään hieno, 70-luvulla rakennettu paritalo lähiössä.
Nyt mietin että ovatko lapset katkeria tyyliin kaikesta vanhempana? En ollut edes ajatellut että kärsisivät kirpputorivaatteista tai muusta ”köyhäilystä”.
Kommentit (47)
Eivät kärsi jos vanhemmat eivät tee numeroa rahanpuutteesta. Tosiaan kuten edellä todettiin, kyttääminen esim. vedenkäytöstä on juuri sellainen asia mikä ahdistaa. Kokemusta on.
Jos lapset on pieniä niin kirppari vaatteet ei haitaa, mutta teineille se ei enää ole ok
Onko miehelläkin tuo sama palkka?
Paljonko teidän talonpuolikkaan arvo on?
Kaipa te olette kertoneet lapsille että te maksatte sitä taloa koko ajan itselle omaisuudeksi ja että se jää lapsille perinnöksi? Lapset ymmärtävät kyllä kun kertoo että mistä se köyhäily johtuu, ettei se ole vain teidän vanhempien leväperäistä tuhlaamista ja sitten lasten juttuihin ei riitä rahat tai matkoihin, vaan että olette tehneet sen ratkaisun aikoinaan että olette talon ostaneet teille kodiksi.
Tiesin aina, että äidillä oli yksinhuoltajana tiukkaa. Kyllä minä kärsin siitä, että ei ollut rahaa harrastaa lajeja, joista olisin kiinnostunut (urheilua). Ja äidin valitsemat "kulttuurilajit" piti ottaa haltuun.
Kyllä, jäin katkeraksi. Mm. siksi, että harrastusten parista ei minulle jäänyt yhtäkään kivaa muistoa. Surkeassa lähiössä naapurin lapset kiusasivat minua "vääristä" harrastuksista ja sulkivat ulos joukosta. Surkeassa lähiökoulussa oli lisää näitä naapurilapsia, joiden mielestä koulussa pärjääminen oli noloa.
Olisin halunnut, että äiti olisi ajatellut sen verran, että olisi edes laittanut minut vähän parempaan kouluun. Ja olisi antanut minulle luvan ansaita omalla työlläni rahat harrastuksiin, joita itse olisin halunnut harrastaa.
Riippuu ihan suhteestasi lapsiin, mitä he aikuisena ajattelevat. Itse olin (ja olen aikuisenakin) eri puusta veistetty äitini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kärsi jos vanhemmat eivät tee numeroa rahanpuutteesta. Tosiaan kuten edellä todettiin, kyttääminen esim. vedenkäytöstä on juuri sellainen asia mikä ahdistaa. Kokemusta on.
Ahdistaako "kyttäys vedenkäytöstä", vaikka se olisi enemmän kuin järkevää? Lapseni olisi viettänyt suihkussa tunnin (60min), ellen olisi huudellut ja koputellut kylppärin oveen puolen tunnin kohdalla. Teinin suihkuttelun jälkeen kylppäri oli trooppinen ja sumuinen kuin sademetsä. Ei minkäänlainen ilmanvaihto riittä tuommoisen kosteuden poistoon, lähes päivittäin. Kyse vielä lyhythiuksisesta pojasta eli tukanpesuun, karvanpoistoon tai muuhun läträilyyn suihkuaika ei kulunut.
Eihän nuo itsessään traumatisoi, jos esim. vaatteita on riittävästi, ne ovat sopivia ja muuten mieleisiä. Sama kaikessa muussakin. Jos taas ne ainoat kaksi paria housuja on loppuun kulutettuja ja 60-luvun mallia, joista kaverit kiusaa, niin kyllä tulee traumoja. Tai että vaatteita ei saa pestä, jotta vettä ei kulu ja suihkussa oloa kytätään. Nämä molemmat vielä tulevat edulliseksi vaikka läträisi enemmän.
Toi vedenkäytön kyttääminen menee joillain ihan älyttömyyksiin. Yks äiti just hehkutti, miten heillä ei suihkussa käydä. Viikon kohokohta on kun hän menee 13v tytön ja 15v pojan kanssa perjantaina taloyhtiön saunaan. Voi teini parkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kärsi jos vanhemmat eivät tee numeroa rahanpuutteesta. Tosiaan kuten edellä todettiin, kyttääminen esim. vedenkäytöstä on juuri sellainen asia mikä ahdistaa. Kokemusta on.
Ahdistaako "kyttäys vedenkäytöstä", vaikka se olisi enemmän kuin järkevää? Lapseni olisi viettänyt suihkussa tunnin (60min), ellen olisi huudellut ja koputellut kylppärin oveen puolen tunnin kohdalla. Teinin suihkuttelun jälkeen kylppäri oli trooppinen ja sumuinen kuin sademetsä. Ei minkäänlainen ilmanvaihto riittä tuommoisen kosteuden poistoon, lähes päivittäin. Kyse vielä lyhythiuksisesta pojasta eli tukanpesuun, karvanpoistoon tai muuhun läträilyyn suihkuaika ei kulunut.
Samaa mieltä kanssasi. Järkevän vedenkäytön opettaminen kuuluu asiaan aivan samoin kuin minkä tahansa muun perusasian opettaminen. Kaikki ei valitettavasti osaa sitä aikuisenakaan. Meilläkin iso lämminvesivaraaja pääsi tyhjenemään, kun vieras hiukan suihkutteli.
En ymmärrä näitä köyhäily-ihmisiä, toisin sanoen pihejä ihmisiä. Oikeasti köyhät ovat tietysti asia erikseen.
Minulla on aina säästössä rahaa pahan päivän varalle, mutta samalla myös nautin pitkistä suihkuista (kun se on mahdollista vauvaperheessä), laadukkaista ja samalla kestävistä tavaroista, lempiruoastani arjessa jne. Elämme vain yhden elämän, joten en näe mitään syytä tehdä sitä ankeaksi itselleni, miehelleni tai etenkään lapsellemme.
Tuo nyt vaan on järkevää toimintaa, ei köyhäilyä.
Meillä isäpuoli kyttäsi minun ja siskon kuukautissuojien kulutusta ja oikein silmät kiiluen odotti että sai huomauttaa "taas on alapää valskannut kun on jo kolme rättiä tänäänkin mennyt" Se oli todella nöyryyttävää ja sairasta. Ne siis pidettiin vessassa esillä niin että kummallakin oli nimetty lokero.
Monesti askartelimme salaa suojia vanhoista kankaista tai otimme koulusta vessapaperia suojaksi. Tamponeja emme uskaltaneet koskaan kysyäkään ja omaa rahaa emme saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt vaan on järkevää toimintaa, ei köyhäilyä.
Meillä isäpuoli kyttäsi minun ja siskon kuukautissuojien kulutusta ja oikein silmät kiiluen odotti että sai huomauttaa "taas on alapää valskannut kun on jo kolme rättiä tänäänkin mennyt" Se oli todella nöyryyttävää ja sairasta. Ne siis pidettiin vessassa esillä niin että kummallakin oli nimetty lokero.
Monesti askartelimme salaa suojia vanhoista kankaista tai otimme koulusta vessapaperia suojaksi. Tamponeja emme uskaltaneet koskaan kysyäkään ja omaa rahaa emme saaneet.
Kuvottavaa ja henkisesti sairas mies.
Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt vaan on järkevää toimintaa, ei köyhäilyä.
Meillä isäpuoli kyttäsi minun ja siskon kuukautissuojien kulutusta ja oikein silmät kiiluen odotti että sai huomauttaa "taas on alapää valskannut kun on jo kolme rättiä tänäänkin mennyt" Se oli todella nöyryyttävää ja sairasta. Ne siis pidettiin vessassa esillä niin että kummallakin oli nimetty lokero.
Monesti askartelimme salaa suojia vanhoista kankaista tai otimme koulusta vessapaperia suojaksi. Tamponeja emme uskaltaneet koskaan kysyäkään ja omaa rahaa emme saaneet.
Hyi kamala. Todella sairas isäpuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kärsi jos vanhemmat eivät tee numeroa rahanpuutteesta. Tosiaan kuten edellä todettiin, kyttääminen esim. vedenkäytöstä on juuri sellainen asia mikä ahdistaa. Kokemusta on.
Ahdistaako "kyttäys vedenkäytöstä", vaikka se olisi enemmän kuin järkevää? Lapseni olisi viettänyt suihkussa tunnin (60min), ellen olisi huudellut ja koputellut kylppärin oveen puolen tunnin kohdalla. Teinin suihkuttelun jälkeen kylppäri oli trooppinen ja sumuinen kuin sademetsä. Ei minkäänlainen ilmanvaihto riittä tuommoisen kosteuden poistoon, lähes päivittäin. Kyse vielä lyhythiuksisesta pojasta eli tukanpesuun, karvanpoistoon tai muuhun läträilyyn suihkuaika ei kulunut.
Entä m a s t u r b o i n t i i n ?
No ei siihenkään tuntia tarvita.
Ja nyt haluasit sitten positiivista palautetta kuinka erinomaista teidän elämä on? Ja vai mikä hitto motiivisi oli?
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt vaan on järkevää toimintaa, ei köyhäilyä.
Meillä isäpuoli kyttäsi minun ja siskon kuukautissuojien kulutusta ja oikein silmät kiiluen odotti että sai huomauttaa "taas on alapää valskannut kun on jo kolme rättiä tänäänkin mennyt" Se oli todella nöyryyttävää ja sairasta. Ne siis pidettiin vessassa esillä niin että kummallakin oli nimetty lokero.
Monesti askartelimme salaa suojia vanhoista kankaista tai otimme koulusta vessapaperia suojaksi. Tamponeja emme uskaltaneet koskaan kysyäkään ja omaa rahaa emme saaneet.
Niin ja kun isäpuoli ja äiti saivat vielä iltatähden, pikkusiskomme, minä ja isosiskoni, jo päälle parikymppisiä silloin, pidimme huolen että pikkusisko sai valita mitä suojia halusi ja aivan niin paljon kuin halusi ja maksoimme ne, vaikkei opiskelijoina olimme itsekin vähissä rahoissa. Ja teimme selväksi että hänen kuukautisensa ei kuulu muille ihmisille pätkääkään. Säästyipähän yksi tyttölapsi siinä perheessä samalta kohtalolta.
t.13
Itse kärsin lapsena siitä, että kuulin aina kaiken olevan turhaa ja kallista enkä koskaan saanut oikein mitään. Kyse oli piheydestå ja vallankäytöstä, ei köyhyydestä. En saanut koskaan esim. valita edes itse karkkipäivänä karkkipussiani, vaan äiti osti pahvimukillisen verran pahoja karkkeja. Kuulin myös huutoa ja valitusta esim. koulun luokkaretkien tai koulukuvien kalleudesta. Siksi en enää uskaltanut pyytää kotoa koulun liikuntapäivän uimahallimaksua, vaan jäin koululle erityisluokkaan tekemään tehtäviä retkien ajaksi. Koulukuvien mukana tulevaa laskua en uskaltanut näyttää ja se meni melkein ulosottoon.
Nuorena opiskellessa jäi kursseja käymättä, kun opintoraha ei riittänyt enkä uskaltanut pyytää apua koulukirjoihin. Muutettua pois kotoa en tullut kuukausiin käymään, koska minulla ei ollut bussirahaa.
Joskus kuulin eräältä ihanalta äidiltä, että joskus lapsenkin kuuluu saada juuri se tietty toivomansa asia, kuten joululahja. Vaikka se olisi aikuisen mielestä hölmökin. Aina ei voi saada haluamaansa, mutta joskus se on tärkeää kuitenkin.
Köyhäily ja piheys on monisyisiä asioita. Lapsi huomaa kyllä, jos vain lapsen tarpeissa säästetään, mutta vanhemmat saavatkin uudet vaatteet ja perjantaisen herkkujuustotarjottimensa. Lapsi saattaa myös toivoa salaa ihan niitä samoja merkkivaatteita, joita muutkin käyttävät.
Te periytätte kasvatuksella miten teidän lapset aikuisena suhtautuu lapsuuteensa. Tämä aloitus taisi kuitenkin olla humblebragaamista? Tuskin te lapsille korostatte mistä kaikesta he nyt jää paitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kärsi jos vanhemmat eivät tee numeroa rahanpuutteesta. Tosiaan kuten edellä todettiin, kyttääminen esim. vedenkäytöstä on juuri sellainen asia mikä ahdistaa. Kokemusta on.
Ahdistaako "kyttäys vedenkäytöstä", vaikka se olisi enemmän kuin järkevää? Lapseni olisi viettänyt suihkussa tunnin (60min), ellen olisi huudellut ja koputellut kylppärin oveen puolen tunnin kohdalla. Teinin suihkuttelun jälkeen kylppäri oli trooppinen ja sumuinen kuin sademetsä. Ei minkäänlainen ilmanvaihto riittä tuommoisen kosteuden poistoon, lähes päivittäin. Kyse vielä lyhythiuksisesta pojasta eli tukanpesuun, karvanpoistoon tai muuhun läträilyyn suihkuaika ei kulunut.
Ei tuo ole kyttäystä vaan ihan normaalia. Meillä ei saanut pestä edes käsiä juoksevalla vedellä. Suihkussa ei saanut käydä vaan piti laskea vettä vatiin. Ymmärtänet eron.
- se jota lainasit
Kyllä minulle ihan oikeasti tuli paha mieli ja mietin olenko jo pilannut ajattelemattomuuttani lasteni lapsuuden ”köyhäilylläni”. Se oli oikeastaan hyvä ja avartava ketju. Myönnän olevani joissain asioissa jopa sairaalloisen pihi, mutta haluan kuitenkin että lapset ovat onnellisia, eikä heille tulisi sellaista oloa, etteivät ansaitse sama mitä muutkin ikätoverit. Haluan myös että oppivat oikealla tavalla nauttimaan elämästä.
En ole tajunnut että on tärkeää että he saavat itse valita esim vaateita (ovat vielä suht pieniä, vanhin tokaluokkalainen), tai että he voisivat kärsiä siitä ettemme koskaan käy kahviloissa, tai kun mennään huvipuistoon niin sielläkin omat eväät mukana.
T. Ap
Köyhäilystä ei varmaan itsessään, mutta sellaisesta turhantarkasta nysväämisestä tulee traumoja. Kun sekunttikellon kanssa kytätään suihkuaikoja ja vessapaperinpalat lasketaan.