Lue keskustelun säännöt.
10-vuotias tyttäreni on alkanut säästää rahaa kauneusleikkausta varten
22.02.2019 |
Mietin vaan, että mikä meni pieleen. Olen aina yrittänyt opettaa, että ulkonäkö ei ole tärkeää, ja sitä paitsi se rapistuu aikanaan joka tapauksessa. En ole koskaan näyttänyt lapsille omia epävarmuuksiani ulkonäöstäni. Olen tehnyt parhaani kasvattaakseni täyspäisiä lapsia, joille merkitsee ihmisen sisin, ei ulkonäkö. Koskaan ei olla meillä arvosteltu kenenkään ulkonäköä, ei edes "positiivisesti", siis kehuttu kauniita ihmisiä. Kehuttu hyviä ja inhimillisiä ominaisuuksia kuten rehellisyyttä, kiltteyttä, kohteliaisuutta, auttavaisuutta, jne.
Tämä tuli siis ilmi siten, että huomasin, ettei tyttö koskaan osta itselleen mitään vaikka sisaruksensa hassaavat viikkorahansa saman tien. Juteltiin kauan, ja pääsinkin niin lähelle, että tyttö alkoi itkeä ja sanoi, että kun ei jaksa olla enää ruma, menee heti kun voi kauneusleikkaukseen. Säästää kaikki rahansa. Ihan sama miten sanoin, että hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on, hän on suurenmoinen ihminen, josta voi tulla ihan mitä tahansa.
Ja siis on ihan normaalin näköinen, ei ole mitään "vikaa". Täysin tavallisen näköinen, tietyst minun silmissäni poikkeuksellisen kaunis, mutta olenkin subjektiivinen.
Tunnen epäonnistuneeni äitinä ja ihmisenä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan laittanut kuvansa nettiin ja saanut kuraa päälle.
Tytöt lataavat nykyään kuviaan todella paljon muiden arvosteltavaksi, mikä on todella surullista.
Ystävän lapsi jäi kiinni tällaisesta ja vanhemmille selvisi että tekivät sitä kavereiden kanssa ymmärtämättä kuka niitä kuvia katselee ja miksi.En tiedä saivatko sen loppumaan. Helppohan lasten on salassa tehdä tuommoisia juttuja.
Tai sitten joku ulkopuolinen on vaan halunnut loukata. Kaikenmaailman huutelijoita on vaikka kuinka paljon.
Tätä olen yrittänyt tytöltä selvittää, mutta sanoi kyllä, ettei ole laittanut kuvia mihinkään. Olemme perehtyneet tosi paljon juuri nettijuttuihin, ja ettei koskaan voi tietää, kuka niitä kuvia ja sanomisia vastaanottaa. Muistan itse omasta nuoruudestani sen kun huomiota haettiin tosi kyseenalaisilla keinoilla, niillä haettiin sitä, että joku kehuisi ja kiinnostuisi. Jotkut luokan tytöt näyttivät rahaa vastaan rintojaan koulun vessassa. Kuolisin, jos oma tyttöni kokisi joutuvansa tekemään jotakin tällaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsena ihan samoja fiiliksiä ja minua kiusattiin ala ja yläasteella paljon ulkonäköni takia.
Valitettavasti sillä ulkonäöllä on väliä tavallaan.
Itse olen esteetikko ja minua aina häiritsi poikkeuksellisen korkea otsa ja vino nenä.
Mun vanhemmat jankkasi jatkuvasti mulle että ei sillä ole mitään väliä jne ja olet juuri hyvä noin kuin olet.
Mutta kun mielestäni en ollut ja aina inhosin noita piirteitäni.
Töihin kun pääsin niin säästin rahaa hiustensiirtoleikkaukseen ja minulle tehtiin matalampi ja ovaalin muotoinen hiusraja joka todella muutti kasvojani tasapainoisemmaksi.
Vielä pitäisi nenäleikkauksessa. Suunnitteilla olisi mennä ensi vuonna.
Kaikille ulkonäkö ei ole tärkeää mutta ihmiset ovat erillaisia joten turha tuomita heitä jotka oikeasti haluavat korjata itseään.
Olen niin paljon onnellisempi ja itsevarmempi nyt kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kurja. Hyvin olet lapsesi kasvattanut, et sinä ole varmasti "epäonnistunut" mitenkään.
Kymmenvuotiaalla vain alkaa jo sosiaaliset kuviot olla tärkeämpiä kuin äidin sanomiset kotona. Se kannattaa nyt ymmärtää, koska mitä lähemmäs teini-ikä tulee, sitä tärkeämpi rooli kaveripiirillä ja luokalla on lapsellesi.
Kyllä siellä koulussa varsinkin pojat voivat tuossa iässä laukoa mitä tahansa, vaikka lapsi olisi tyttöjen keskuudessa ihan sosiaalisesti suosittukin. Ja yksikin osuva kommentti voi kirpaista ja viedä itseluottamuksen, jos lapsi alkaa vertailla sen takia itseään mediassa ja netissä oleviin videoihin ja kuviin.
Kyselepä tarkemmin, mitä lapsesi aikoo leikkauttaa. Miettikää yhdessä, mahtavatko netin kuvat olla aivan totuudenmukaisia. Niitä filtteröidään todella paljon, ja harva vastaa kohdettaan luonnossa. Mediassa on aiheesta hyviä juttuja, luetuta vaikkapa tämä tyttärelläsi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kauneuskirurgit-varoittavat-snapcha…
Voiko ko. piirrettä "korjailla" meikkaamalla. Ja onko se edes oikeasti tärkeä asia?
Sinänsä en lähtisi liikaa mitätöimään lapsen huolta, koska on tärkeää, että hän kokee sinun ottavan hänen puheensa tosissaan. Voit ja sinun pitääkin sanoa, ettei hänessä oikeasti ole mitään vikaa, mutta jos hän haluaa etsiä asiasta tietoja, sinä voit auttaa.
Kymmenvuotiaan voi jo aivan hyvin perehdytää kevyen meikin tekoon ja samalla ennen kaikkea ihon hoitoon ja meikin huolelliseen puhdistukseen. Voisitte ostaa hänelle herkän ihon puhdistusvoiteen ja rasvan ja pari kevyttä meikkituotetta. Vaikkapa kevyen puuterin ja ripsivärin. Parempi niin, äidin kunnollisessa ohjauksessa, kuin että hän ostaa halvimpia mahdollisia tököttejä ja läästii niitä koulun vessassa salaa naamaan.
Kauneusleikkaus-hanketta ei kannata tietystikään tukea, muttei lytätäkään. Anna lapsen säästää, kyllä hän sen sitten käyttää muuhun, kun itsetunto vähän kohenee.
Ja toki kannattaa jutella, kuka on sanonut hänelle ja mitä eli mistä ajatus omasta rumuudesta on hänelle tullut. Että pojat varsinkin laukovat kotoa kuulemiaan asioita täysin kritiikittä ja joskus jopa juuri sille todellisuudessa nättinä pitämälleen tytölle, koska haluavat tältä huomiota. Ettei kannata ikinä kiinnittää sellaisiin tokaisuihin huomiota, moukat haukkuvat muita ja fiksut senkun porskuttaa.
Jos joku enemmän kiusaa, kannattaa tietysti ottaa yhteyttä luokanvalvojaan ja pyytää tätä puuttumaan asiaan.
Kiitos kommentistasi.
Tytössä ei siis tosiaan ole mitään vikaa: on ihan tavallisen 10-vuotiaan tytön näköinen, minusta siis tosi kaunis mutta olenkin hänen äitinsä... En edes saanut hänestä irti, että mikä tekisi hänestä ruman: on vain kuulemma ruma, rumarumarumaruma, ällöttävän näköinen ja ei jaksa sitä enää. Mietin että olisiko ollut jotakin ihastumista johonkuhun ja saanut "pakit", mutta ei kuulemma ole tällaista(kaan) ollut. Mietin vaan, että miten paljon jättää minulle äitinä kertomatta, siksikin terapiaan pitäisi tyttö saada. Olen ollut yhteydessä myös kouluterveydenhoitajaan ja -psykologiin, mutta ei heiltä ihmeitä saanut irti. Koulupsykologi on paikalla tosi harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lapsena ihan samoja fiiliksiä ja minua kiusattiin ala ja yläasteella paljon ulkonäköni takia.
Valitettavasti sillä ulkonäöllä on väliä tavallaan.
Itse olen esteetikko ja minua aina häiritsi poikkeuksellisen korkea otsa ja vino nenä.
Mun vanhemmat jankkasi jatkuvasti mulle että ei sillä ole mitään väliä jne ja olet juuri hyvä noin kuin olet.
Mutta kun mielestäni en ollut ja aina inhosin noita piirteitäni.
Töihin kun pääsin niin säästin rahaa hiustensiirtoleikkaukseen ja minulle tehtiin matalampi ja ovaalin muotoinen hiusraja joka todella muutti kasvojani tasapainoisemmaksi.
Vielä pitäisi nenäleikkauksessa. Suunnitteilla olisi mennä ensi vuonna.
Kaikille ulkonäkö ei ole tärkeää mutta ihmiset ovat erillaisia joten turha tuomita heitä jotka oikeasti haluavat korjata itseään.
Olen niin paljon onnellisempi ja itsevarmempi nyt kuin ennen.
Kiitos kommentistasi. Koen kuitenkin, että 10-vuotias ei voi vielä oikeasti tietää, että haluaako leikkauttaa itseään, ei ymmärrä niitä riskejä. Kun hän on täysi-ikäinen, hän on tietysti vapaa tekemään mitä haluaa, mutta yritän saada hänet huomaamaan, että hänessä ei ole mitään vikaa (kun ei oikeasti ole). Jos hän 18-vuotiaana tai vanhempana haluaa leikkauttaa itseään, olen tietysti tukena siinä sitten. Mutta vielä hän on aivan lapsi.
Samaa mieltä 17 kanssa. Ei tarvitse olla masentunut tai terapian tarpeessa, että nykymaailmassa varhaisteini alkaa kritisoida ulkonäköään. Niitä paineita tulee mediasta ja somesta aivan valtavasti ja joku voi koulussa laukoa ilkeyksiä tytölle ilman että hän olisi muuten kiusattu. Tue häntä ottamalla selvää siitä, kiusataanko häntä. Jos ei, jutelkaa tosiaan siitä, miten keinotekoisia ja todellisuutta vastaamattomia kaikki kuvat on netissä. Ei kukaan esiinny netissä meikittä ja ilman filttereitä.
Täällä stadissa tytöt alkaa meikata jo alakoulun neljännellä eli kymmenvuotiaana. Ei se liian aikaista ole, kun samalla neuvoo ihonhoitoa ja ostaa nuorelle sopivia herkän ihon tuotteita. Jos se vähän nostaisi tytön itsetuntoa samaan aikaan kun puhut hänelle järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista nykypäivänä. 90-luvulla nuoretkin saivat vielä olla normaaleja. Enää se ei riitä. Joka paikasta työnnetään kardashiansitäkardashiantätä. Kylie Jenner jo nuorella iällä leikkelee naamaansa. Näitä on joka paikassa, se on täyttä tyrkyttämistä.
Itse olen myös saanut monet kerrat kuulla miten ruma nenä minulla on. Aionkin sen leikkauttaa. V-u kun nykypäivänä EI VAIN KELPAA! Itsetunto pitäisi vain rakentaa tyhjästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kurja. Hyvin olet lapsesi kasvattanut, et sinä ole varmasti "epäonnistunut" mitenkään.
Kymmenvuotiaalla vain alkaa jo sosiaaliset kuviot olla tärkeämpiä kuin äidin sanomiset kotona. Se kannattaa nyt ymmärtää, koska mitä lähemmäs teini-ikä tulee, sitä tärkeämpi rooli kaveripiirillä ja luokalla on lapsellesi.
Kyllä siellä koulussa varsinkin pojat voivat tuossa iässä laukoa mitä tahansa, vaikka lapsi olisi tyttöjen keskuudessa ihan sosiaalisesti suosittukin. Ja yksikin osuva kommentti voi kirpaista ja viedä itseluottamuksen, jos lapsi alkaa vertailla sen takia itseään mediassa ja netissä oleviin videoihin ja kuviin.
Kyselepä tarkemmin, mitä lapsesi aikoo leikkauttaa. Miettikää yhdessä, mahtavatko netin kuvat olla aivan totuudenmukaisia. Niitä filtteröidään todella paljon, ja harva vastaa kohdettaan luonnossa. Mediassa on aiheesta hyviä juttuja, luetuta vaikkapa tämä tyttärelläsi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kauneuskirurgit-varoittavat-snapcha…
Voiko ko. piirrettä "korjailla" meikkaamalla. Ja onko se edes oikeasti tärkeä asia?
Sinänsä en lähtisi liikaa mitätöimään lapsen huolta, koska on tärkeää, että hän kokee sinun ottavan hänen puheensa tosissaan. Voit ja sinun pitääkin sanoa, ettei hänessä oikeasti ole mitään vikaa, mutta jos hän haluaa etsiä asiasta tietoja, sinä voit auttaa.
Kymmenvuotiaan voi jo aivan hyvin perehdytää kevyen meikin tekoon ja samalla ennen kaikkea ihon hoitoon ja meikin huolelliseen puhdistukseen. Voisitte ostaa hänelle herkän ihon puhdistusvoiteen ja rasvan ja pari kevyttä meikkituotetta. Vaikkapa kevyen puuterin ja ripsivärin. Parempi niin, äidin kunnollisessa ohjauksessa, kuin että hän ostaa halvimpia mahdollisia tököttejä ja läästii niitä koulun vessassa salaa naamaan.
Kauneusleikkaus-hanketta ei kannata tietystikään tukea, muttei lytätäkään. Anna lapsen säästää, kyllä hän sen sitten käyttää muuhun, kun itsetunto vähän kohenee.
Ja toki kannattaa jutella, kuka on sanonut hänelle ja mitä eli mistä ajatus omasta rumuudesta on hänelle tullut. Että pojat varsinkin laukovat kotoa kuulemiaan asioita täysin kritiikittä ja joskus jopa juuri sille todellisuudessa nättinä pitämälleen tytölle, koska haluavat tältä huomiota. Ettei kannata ikinä kiinnittää sellaisiin tokaisuihin huomiota, moukat haukkuvat muita ja fiksut senkun porskuttaa.
Jos joku enemmän kiusaa, kannattaa tietysti ottaa yhteyttä luokanvalvojaan ja pyytää tätä puuttumaan asiaan.
Kiitos kommentistasi.
Tytössä ei siis tosiaan ole mitään vikaa: on ihan tavallisen 10-vuotiaan tytön näköinen, minusta siis tosi kaunis mutta olenkin hänen äitinsä... En edes saanut hänestä irti, että mikä tekisi hänestä ruman: on vain kuulemma ruma, rumarumarumaruma, ällöttävän näköinen ja ei jaksa sitä enää. Mietin että olisiko ollut jotakin ihastumista johonkuhun ja saanut "pakit", mutta ei kuulemma ole tällaista(kaan) ollut. Mietin vaan, että miten paljon jättää minulle äitinä kertomatta, siksikin terapiaan pitäisi tyttö saada. Olen ollut yhteydessä myös kouluterveydenhoitajaan ja -psykologiin, mutta ei heiltä ihmeitä saanut irti. Koulupsykologi on paikalla tosi harvoin.
Älä ny hermoile liikaa. Kertajuttelulla et varmasti saa asiaa selville, kyse on prosessista. Nyt varaat kahdenkeskistä aikaa tyttäresi kanssa, kuten olit suunnitellutkin. Äläkä hermostuta häntä liialla huolipuheella ja antamalla ymmärtää, että hänen mielenterveydessään on vikaa. Toki kannattaa panna koulupsykologille viesti ja varata aika, mutta sitä odotellessa ole paljon tyttäresi kanssa.
Lueta hänellä tuo juttu. Sano, että voit auttaa häntä, jos hän haluaa vähän muuttaa ulkonäköään. Kauneusleikkaukset korjaavat yksityiskohtia, esimerkiksi nenän, ei muuta kokonaan toiseksi ihmiseksi - joten mikä asia hänestä on nyt niin ruma, että hän aikoo sen leikkauttaa. Voisiko sitä häivyttää uudella tukkamallilla tai kevyellä meikillä?
Ota lapsen huoli tosissasi, mutta älä vahvista sitä. Tämä on tietysti vaikea yhtälö, mutta my point: pelkkä mitätöinti tyyliin "älä hulluja puhu, sinähän olet kaunis" on huono lähestymistapa. Parempi kysyä neutraalisti, mistä hän on huolissaan ja pyytää vaikkapa näyttämään kuva siitä, millaisen hän haluaisi sen olevan. Onko se ihanne realistinen? Voisiko asiaa auttaa käytännössä muilla keinoin?
Kampaajakäynti ja ekojen meikkien osto voisi nostaa lapsesi itsetuntoa.
(Se, jonka kommenttiin vastasit)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kurja. Hyvin olet lapsesi kasvattanut, et sinä ole varmasti "epäonnistunut" mitenkään.
Kymmenvuotiaalla vain alkaa jo sosiaaliset kuviot olla tärkeämpiä kuin äidin sanomiset kotona. Se kannattaa nyt ymmärtää, koska mitä lähemmäs teini-ikä tulee, sitä tärkeämpi rooli kaveripiirillä ja luokalla on lapsellesi.
Kyllä siellä koulussa varsinkin pojat voivat tuossa iässä laukoa mitä tahansa, vaikka lapsi olisi tyttöjen keskuudessa ihan sosiaalisesti suosittukin. Ja yksikin osuva kommentti voi kirpaista ja viedä itseluottamuksen, jos lapsi alkaa vertailla sen takia itseään mediassa ja netissä oleviin videoihin ja kuviin.
Kyselepä tarkemmin, mitä lapsesi aikoo leikkauttaa. Miettikää yhdessä, mahtavatko netin kuvat olla aivan totuudenmukaisia. Niitä filtteröidään todella paljon, ja harva vastaa kohdettaan luonnossa. Mediassa on aiheesta hyviä juttuja, luetuta vaikkapa tämä tyttärelläsi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kauneuskirurgit-varoittavat-snapcha…
Voiko ko. piirrettä "korjailla" meikkaamalla. Ja onko se edes oikeasti tärkeä asia?
Sinänsä en lähtisi liikaa mitätöimään lapsen huolta, koska on tärkeää, että hän kokee sinun ottavan hänen puheensa tosissaan. Voit ja sinun pitääkin sanoa, ettei hänessä oikeasti ole mitään vikaa, mutta jos hän haluaa etsiä asiasta tietoja, sinä voit auttaa.
Kymmenvuotiaan voi jo aivan hyvin perehdytää kevyen meikin tekoon ja samalla ennen kaikkea ihon hoitoon ja meikin huolelliseen puhdistukseen. Voisitte ostaa hänelle herkän ihon puhdistusvoiteen ja rasvan ja pari kevyttä meikkituotetta. Vaikkapa kevyen puuterin ja ripsivärin. Parempi niin, äidin kunnollisessa ohjauksessa, kuin että hän ostaa halvimpia mahdollisia tököttejä ja läästii niitä koulun vessassa salaa naamaan.
Kauneusleikkaus-hanketta ei kannata tietystikään tukea, muttei lytätäkään. Anna lapsen säästää, kyllä hän sen sitten käyttää muuhun, kun itsetunto vähän kohenee.
Ja toki kannattaa jutella, kuka on sanonut hänelle ja mitä eli mistä ajatus omasta rumuudesta on hänelle tullut. Että pojat varsinkin laukovat kotoa kuulemiaan asioita täysin kritiikittä ja joskus jopa juuri sille todellisuudessa nättinä pitämälleen tytölle, koska haluavat tältä huomiota. Ettei kannata ikinä kiinnittää sellaisiin tokaisuihin huomiota, moukat haukkuvat muita ja fiksut senkun porskuttaa.
Jos joku enemmän kiusaa, kannattaa tietysti ottaa yhteyttä luokanvalvojaan ja pyytää tätä puuttumaan asiaan.
Tämäkö on oikeasti ihan validi ohje kun lapsi angstaa ulkonäköä, opeta meikkaamaan? 10-vuotias? Kolmas- tai neljäsluokkalainen lapsi, itsetunto-ongelmiin auttaa aikuisen aloitteesta tarjottu pakkeli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en yhtään ihmettele, että nykyisin lapsetkin inhoavat itseään kun media tuputtaa kaikenmaailman roskauutista ja jokatoinen on leikelty jollain lailla. vain tietynlainen ulkonäkö on ok ja kaikki muu on huonoa.. tässä ihan aikuisellakin naisella meinaa itsetunnonkanssa olla ongelmia, niin en yhtään ihmettele miten sitten pienen 10v tytön joka imee itseenäs kaiken kuin pesusieni.. :( harmittaa ja surullista. mutta kyllähän se on myös niinkin että nuo leikkausket arkipäiväistyvät ja yleistyvät ja kohta on kyse ihan samasta jutusta kuin vaikka hiusten värjääminen jne. aika moni nykyään esim. laittaa jo tekoripset, hiuslisäkkeet, täyttää huulia yms. meikin päälle. ja se on ihan täysin normaalia jo... joten ei yhtään ihme että 10v:kin sitten vertaa itseensä näihin ympärillä näkyviin naisiin ja eihän normaali enää näytä kauniilta sitten. valitettavasti :( en oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä. itsekin kamppailen huonon itsetunnon kanssa ja kauneusleikkauksista haaveilen, vaikka olen jo 26 vuotta. Ei tässä nykymaailmassa tunnu pärjäävän ihan normaalilla naamalla enää vaikka kuink ois rautainen itsetunto...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä vaan osaa provota, luovuta jo. Pilaat palstan näillä kömpelöillä yritelmilläsi.
Jotenkin arvasin, että tämä oli tulossa. No tehdäänkö näin: pysy sinä poissa tästä keskustelusta, niin minä jatkan tuntojeni purkamista ja vastaanotan vinkkejä ja muiden kokemuksia. Sinä säästyt mielipahalta, ja minä saan pahaan olooni helpotusta. Sopiiko?
Semmoinen röllivastaus. Kunnon äiti tosiaan keskittyy oman olonsa helpotukseen palstalla, eikä hae apua lapselle...
On ihan normaalia hakea kaikupohjaa, tukea ja näkökulmia toisilta vanhemmilta vaikeissa tilanteissa, ja täältä sen saa nopeiten.
Tosin saa 0/5, Porvoo, trolli -huutelua myös, mutta aikuisethan osaamme jättää nollakontribuutiot omaan arvoonsa, eikö niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa melko varmasti joku sanonut jotakin... En halua pelotella, mutta kannattaa olla varuillaan kun tyttö on teini-ikäinen. Lapset ei unohda ulkonäkökommentteja, varsinkin jos se tulee joltakin tietyltä henkilöltä tai liittyy tiettyyn pirteeseen. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silitä, paijaa, pidä kainalossa, hiero jalkoja. Hellästä ja arvostavasta kosketuksesta rakentuu hyväksytyksi tulemisen tunne ilman että se on liitetty toisen arvioimiin ominaisuuksiin.
Teen töitä teinien kanssa joilla on mt-ongelmia. Ulkonäköön liittyvät itsetuntopulmat ovat 95-prosenttisesti ihan muuta nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi ja arvostetuksi tulemisen kaipuuta.
Tämä on muuten aika mielenkiintoinen juttu ja ajatus. Tämä tyttö on aina ollut sulkeutuneempi ja pitänyt vähemmän läheisyydestä kuin sisaruksensa. Sisaruksensa tykkäävät istua sohvalla minun kainaloissa mutta tämä tyttö on melkein aina ollut omassa tuolissaan. Läsnä kuitenkin, mikä on mukavaa. Hakeutuu joskus lähelle, ja silloin tietysti olen onnesta halkeamispisteessä. Ei ole myöskään ollut yhtä avoin kertomaan kuulumisiaan kuin sisaruksensa. On myös sulkeutuneempi näyttämään tunteitaan. Jotenkin tuntuu, että pinnan alla kuohuu ja pahasti. Nyt aion ottaa aikaa hänen kanssaan ihan kaksin, yrittää luoda läheisemmän suhteen. Olen ihan hirveän huolissani tästä tytöstäni, ja mieli on ihan hirveän surullinen.
Kuulostaa jokseenkin samalta kuin minä olin tuon ikäisenä ja vähän vanhempana. Pinnan alla kuohui alkava masennus, ahdistus ja jonkinlainen syömishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olet tyttösi kasvattanut. Tapu tapu!
Nenän korjaus, huulien pullistus, silikonit, reisien rasvaimu, yläluomien nosto. Joka vuosi yksi toimenpide. Hyvä tulee.
No älä anna rahaa. Asia ratkaistu .
Pyydä häntä näyttämään kuva/kuvia omasta mielestään kauniista naisista. Jos hän vaan sanoo olevansa ruma kaikella tavalla, kuva saattaa auttaa ymmärtämään.
Huomasit ongelman ja puutuit siihen, tästä on hyvä jatkaa. Huono ja epäonnistunut äiti olisi kieltänyt ongelman olemassaolon ja parhaassa tapauksessa raivonnut päälle.
Olin samantyyppinen lapsena. En ujo tai arka mutta ehkä herkkä ja tunteeni pidin mieluummin sisälläni. Sellainen omissa oloissani viihtyvä. Äitini ei ymmärtänyt ollenkaan tätä vuosiin ja sai järkyttävää tuhoa aikaan kun ei osannut kohdistaa omaa ahdistustansa muuhun kuin minuun.
Soittaisin luultavasti kouluun ja kertoisin miten asia on. Koittaisin myös selvittää, onko lapsi ollut sosiaalisessa mediassa. Nykyään on armoton meno ulkonäön suhteen, mutta aina kaikissa on jotain hyvää vaikka vähän persoonallisemmalta näyttäisikin.
Tällaisten kommenttien jälkeen ei ole mikään ihme, jos koulussa kiusataan, lapset toisiaan. Kun eivät edes aikuiset ihmiset osaa käyttytyä tuon paremmin. Mitä saat tästä irti? Tällaisista kommenteista???