Lue keskustelun säännöt.
10-vuotias tyttäreni on alkanut säästää rahaa kauneusleikkausta varten
22.02.2019 |
Mietin vaan, että mikä meni pieleen. Olen aina yrittänyt opettaa, että ulkonäkö ei ole tärkeää, ja sitä paitsi se rapistuu aikanaan joka tapauksessa. En ole koskaan näyttänyt lapsille omia epävarmuuksiani ulkonäöstäni. Olen tehnyt parhaani kasvattaakseni täyspäisiä lapsia, joille merkitsee ihmisen sisin, ei ulkonäkö. Koskaan ei olla meillä arvosteltu kenenkään ulkonäköä, ei edes "positiivisesti", siis kehuttu kauniita ihmisiä. Kehuttu hyviä ja inhimillisiä ominaisuuksia kuten rehellisyyttä, kiltteyttä, kohteliaisuutta, auttavaisuutta, jne.
Tämä tuli siis ilmi siten, että huomasin, ettei tyttö koskaan osta itselleen mitään vaikka sisaruksensa hassaavat viikkorahansa saman tien. Juteltiin kauan, ja pääsinkin niin lähelle, että tyttö alkoi itkeä ja sanoi, että kun ei jaksa olla enää ruma, menee heti kun voi kauneusleikkaukseen. Säästää kaikki rahansa. Ihan sama miten sanoin, että hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on, hän on suurenmoinen ihminen, josta voi tulla ihan mitä tahansa.
Ja siis on ihan normaalin näköinen, ei ole mitään "vikaa". Täysin tavallisen näköinen, tietyst minun silmissäni poikkeuksellisen kaunis, mutta olenkin subjektiivinen.
Tunnen epäonnistuneeni äitinä ja ihmisenä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kurja. Hyvin olet lapsesi kasvattanut, et sinä ole varmasti "epäonnistunut" mitenkään.
Kymmenvuotiaalla vain alkaa jo sosiaaliset kuviot olla tärkeämpiä kuin äidin sanomiset kotona. Se kannattaa nyt ymmärtää, koska mitä lähemmäs teini-ikä tulee, sitä tärkeämpi rooli kaveripiirillä ja luokalla on lapsellesi.
Kyllä siellä koulussa varsinkin pojat voivat tuossa iässä laukoa mitä tahansa, vaikka lapsi olisi tyttöjen keskuudessa ihan sosiaalisesti suosittukin. Ja yksikin osuva kommentti voi kirpaista ja viedä itseluottamuksen, jos lapsi alkaa vertailla sen takia itseään mediassa ja netissä oleviin videoihin ja kuviin.
Kyselepä tarkemmin, mitä lapsesi aikoo leikkauttaa. Miettikää yhdessä, mahtavatko netin kuvat olla aivan totuudenmukaisia. Niitä filtteröidään todella paljon, ja harva vastaa kohdettaan luonnossa. Mediassa on aiheesta hyviä juttuja, luetuta vaikkapa tämä tyttärelläsi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kauneuskirurgit-varoittavat-snapcha…
Voiko ko. piirrettä "korjailla" meikkaamalla. Ja onko se edes oikeasti tärkeä asia?
Sinänsä en lähtisi liikaa mitätöimään lapsen huolta, koska on tärkeää, että hän kokee sinun ottavan hänen puheensa tosissaan. Voit ja sinun pitääkin sanoa, ettei hänessä oikeasti ole mitään vikaa, mutta jos hän haluaa etsiä asiasta tietoja, sinä voit auttaa.
Kymmenvuotiaan voi jo aivan hyvin perehdytää kevyen meikin tekoon ja samalla ennen kaikkea ihon hoitoon ja meikin huolelliseen puhdistukseen. Voisitte ostaa hänelle herkän ihon puhdistusvoiteen ja rasvan ja pari kevyttä meikkituotetta. Vaikkapa kevyen puuterin ja ripsivärin. Parempi niin, äidin kunnollisessa ohjauksessa, kuin että hän ostaa halvimpia mahdollisia tököttejä ja läästii niitä koulun vessassa salaa naamaan.
Kauneusleikkaus-hanketta ei kannata tietystikään tukea, muttei lytätäkään. Anna lapsen säästää, kyllä hän sen sitten käyttää muuhun, kun itsetunto vähän kohenee.
Ja toki kannattaa jutella, kuka on sanonut hänelle ja mitä eli mistä ajatus omasta rumuudesta on hänelle tullut. Että pojat varsinkin laukovat kotoa kuulemiaan asioita täysin kritiikittä ja joskus jopa juuri sille todellisuudessa nättinä pitämälleen tytölle, koska haluavat tältä huomiota. Ettei kannata ikinä kiinnittää sellaisiin tokaisuihin huomiota, moukat haukkuvat muita ja fiksut senkun porskuttaa.
Jos joku enemmän kiusaa, kannattaa tietysti ottaa yhteyttä luokanvalvojaan ja pyytää tätä puuttumaan asiaan.
Tämäkö on oikeasti ihan validi ohje kun lapsi angstaa ulkonäköä, opeta meikkaamaan? 10-vuotias? Kolmas- tai neljäsluokkalainen lapsi, itsetunto-ongelmiin auttaa aikuisen aloitteesta tarjottu pakkeli?
Kyllä, tuo on validi ohje.
Ap on jo yrittänyt perinteisellä tyylillä eli kehumalla lastaan ja olemalla arvostelematta kenenkään ulkonäköä.
Varhaisteineille, joihin ap:n kymmenvuotiaskin jo todennäköisesti kuuluu, varsinkin jos asuu kaupungissa, ulkonäkö alkaa vähitellen olla aika tärkeä asia. Riippuu paljon kodista, kaveripiiristä, luokasta missä vaiheessa, mutta täällä Helsingissä ainakin tytöt alkavat melko yleisesti meikata jo kymmenvuotiaana.
Ei se mikään ainoa ja yleispätevä lääke ole, tietenkään. Jos viitsisit lukea kunnolla koko kommenttini, huomaisit, että se on YKSI suosittelemistani toimenpiteitä. Tärkeintä on ajan antaminen ja sen varmistaminen, ettei taustalla ole koulukiusaamista.
Kyse on ennen kaikkea sen osoittamisesta lapselle, että hänen huoliaan kuunnellaan tosissaan ja häntä tuetaan niistä selviämisessä. Omatoiminen tekeminen ongelmien eteen jotakin on asian pointti. Jos tuntuu, että ulkonäkö ei ole sellainen, mitä haluaisi, EI KANNATA LANNISTUA, VAAN TEHDÄ ASIALLE JOTAKIN. Samalla tulee viestineeksi lapselle, että hänellä on valtavasti potentiaalia, joita voi korostaa.
Minä en missään nimessä käske ketään väkisin meikkaamaan. Mutta jos ulkonäkö on nyt kovasti tapetilla ja lapsen kaverit meikkaavat, voi sitä itsevarmuutta hiukan pönkittää myös tekemällä ulkonäölle jotakin, samalla kun kehutaan sitä, mitä lapsi on jo.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kurja. Hyvin olet lapsesi kasvattanut, et sinä ole varmasti "epäonnistunut" mitenkään.
Kymmenvuotiaalla vain alkaa jo sosiaaliset kuviot olla tärkeämpiä kuin äidin sanomiset kotona. Se kannattaa nyt ymmärtää, koska mitä lähemmäs teini-ikä tulee, sitä tärkeämpi rooli kaveripiirillä ja luokalla on lapsellesi.
Kyllä siellä koulussa varsinkin pojat voivat tuossa iässä laukoa mitä tahansa, vaikka lapsi olisi tyttöjen keskuudessa ihan sosiaalisesti suosittukin. Ja yksikin osuva kommentti voi kirpaista ja viedä itseluottamuksen, jos lapsi alkaa vertailla sen takia itseään mediassa ja netissä oleviin videoihin ja kuviin.
Kyselepä tarkemmin, mitä lapsesi aikoo leikkauttaa. Miettikää yhdessä, mahtavatko netin kuvat olla aivan totuudenmukaisia. Niitä filtteröidään todella paljon, ja harva vastaa kohdettaan luonnossa. Mediassa on aiheesta hyviä juttuja, luetuta vaikkapa tämä tyttärelläsi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kauneuskirurgit-varoittavat-snapcha…
Voiko ko. piirrettä "korjailla" meikkaamalla. Ja onko se edes oikeasti tärkeä asia?
Sinänsä en lähtisi liikaa mitätöimään lapsen huolta, koska on tärkeää, että hän kokee sinun ottavan hänen puheensa tosissaan. Voit ja sinun pitääkin sanoa, ettei hänessä oikeasti ole mitään vikaa, mutta jos hän haluaa etsiä asiasta tietoja, sinä voit auttaa.
Kymmenvuotiaan voi jo aivan hyvin perehdytää kevyen meikin tekoon ja samalla ennen kaikkea ihon hoitoon ja meikin huolelliseen puhdistukseen. Voisitte ostaa hänelle herkän ihon puhdistusvoiteen ja rasvan ja pari kevyttä meikkituotetta. Vaikkapa kevyen puuterin ja ripsivärin. Parempi niin, äidin kunnollisessa ohjauksessa, kuin että hän ostaa halvimpia mahdollisia tököttejä ja läästii niitä koulun vessassa salaa naamaan.
Kauneusleikkaus-hanketta ei kannata tietystikään tukea, muttei lytätäkään. Anna lapsen säästää, kyllä hän sen sitten käyttää muuhun, kun itsetunto vähän kohenee.
Ja toki kannattaa jutella, kuka on sanonut hänelle ja mitä eli mistä ajatus omasta rumuudesta on hänelle tullut. Että pojat varsinkin laukovat kotoa kuulemiaan asioita täysin kritiikittä ja joskus jopa juuri sille todellisuudessa nättinä pitämälleen tytölle, koska haluavat tältä huomiota. Ettei kannata ikinä kiinnittää sellaisiin tokaisuihin huomiota, moukat haukkuvat muita ja fiksut senkun porskuttaa.
Jos joku enemmän kiusaa, kannattaa tietysti ottaa yhteyttä luokanvalvojaan ja pyytää tätä puuttumaan asiaan.
Eli ap:n pitäisi keskustella kuvien muokkauksista/ kuvat vs. todellisuus ja siitä mitä tyttö haluaisi leikkauttaa itsessään, (eikä tietenkään äiti saisi kritisoida turhia kauheusleikkauksia), eli tavallaan lyödä bensaa liekkeihin, mutta samalla kannustaa olemaan oma itsensä. WTF?
Sitten seuraavaksi ap voisi neuvoa lasta miten peittää/korjailla tuota "huonoa" piirrettä, vaikka justiinsa on puhuttu miten kuvat eivät vastaa todellisuutta ja miten tytön kannattaisi olla oma itsensä. Edelleen WTF?
Lopuksi mennäänkin yhdessä meikkiostoksille, jotta lapselle tulee varmasti olo, että ei ole tarpeeksi kaunis, koska äiti haluaa ostaa meikkejä ja pesuaineita, sekä opastaa meikin teossa, vaikka tyttö on VASTA 10v. Kyllä itsetunto varmasti tytöllä kohenee oikein kunnolla, kun virheet naamassa korjataan ja tungetaan tököttiä enemmän tai vähemmän peittämään nuoren luonnollinen kauneus. Siinähän oppii, että ilman meikkejä ei ole minkään arvoinen, ei edes omalle äidilleen.
Hienoa ylläoleva! Niin mistähän rumuuskäsitys tulee, kun sinäkin neuvot, että jokin piirre voidaan "korjata" meikeillä piiloon? Laitetaan vielä tytön äiti tuohon rooliin ja avot!, mistähän käsitys mahtaa tulla? Toki heti syytät miespuoleisia, vaikka naisena(?) olet itse heti meikkejä tarjoamassa.
(p.s. 10v. ei tarvitse meikkejä, eikä erityisiä puhdistusaineita, ELLEI ole jo ihossa selvästi jonkinlaisia hormonaalisia muutoksia, näppyjä ja/tai rasvoittumista. Tällöin voi miettiä jtn. kevyttä puhdistusmetodia. Ehdottomasti kannatan ns. shokkiterapiaa ja äiti voisi näyttää netistä kuvia näistä leikellyistä tosi-tv ym. "tähdistä", että miten överiksi kaikki voi mennä ja että eivät enää ole kauniita, vaikka ovatkin käyneet "kauneus"leikkauksissa. Näyttää vaikka ihmis-Kenin kuvia, niin se tehoaa varmasti. )
No ei. En sanonut, että kauneusleikkauksia pitää ihannoida. Vaan että jos hän suunnittelee moista, mitä hän oikein ajatteli leikkaavansa. Tämä on neutraali kysymys, jonka kautta saisi ehkä selville, mitä hän itsessään pitää rumana. Tämä on sitä salapoliisityötä, jonka kautta ap saisi selville, mitä lapsi oikein ajattelee ja miksi.
Paasaaminen ja ääripään kuvien näytteleminen on valehtelemista. Tosiasia on, että kaikki mainoskuvat on käsitelty voimakkaasti ja isoa osaa mainoksissa ja populaarikulttuurissa esiintyvistä naisista on leikelty. Minusta on huono idea valehdella lapselle, että kaikista tulee naamaltaan hirviöitä.
Äidin ei tietenkään pidä meikkejä TUPUTTAA. Mutta jos lapsi on vaikkapa kamalan tyytymätön nenäänsä tai silmiinsä, voi tietysti kysyä - jos tietää lapsen kavereissakin jonkun meikkaavan - että haluaako hän kokeilla. Meikkaaminen on ennen kaikea jo olemassaolevien kauniiden puolten esilletuomista, jokaisella on naamassaan myös pikkuvirheitä, niillä ihan jokaisella mediassa esiintyvillä tähdilläkin!
Todellisuus on nykyään se, että varsinkin kaupungeissa tytöt alkavat meikata joka tapauksessa 10-12-vuotiaana. Onko sinusta parempi, että lapsi ostaa salaa suttumeikkejä, ties mistä ja sutii niitä salaa koulun vessassa naamaan ja pesee päivän päätteeksi hätäisesti saippualla pois? Vai että saa pari herkälle iholle tarkoitettua meikkiä ja niiden poistamiseen oikeat aineet - ja opettelee käyttämään niitä?
Puhdistusaineita tarvitaan, jos meikkaa. Eli samalla, kun aletaan meikata, on tärkeää opetella meikin kunnollinen poisto ja rasvaus sen päälle.
17
Oikein! Kahdeksassa vuodessa saa jo oikein hyvän pesämunan säästettyä, jolla saa operoitua itselleen paremman ulkonäön. Rumat pökäleet eivät kiinnosta ketään, paitsi cuck-miehiä.
Tulee oma lapsuus mieleen Pohjoiss-Suomessa. Mun perhe ei ollut lestadiolainen, mutta enemmistö naapureista oli. Ei puhettakaan että ois saanut meikkejä tai käydä kunnon kampaajalla. Vaatteetkin oli isosiskon vanhoja tai äidin ompelemia. Mua ahdisti ihan kunnolla mun ulkonäkö, mutta se oli kielletty puheenaihe kotona. Hys hys. Ja kun en pitänyt itseäni minään, sorruin moneen huonoon miessuhteeseen sitten kun olin muuttanut kotoa. Kesti parikymmentä vuotta rakentaa itsetunto ja opetella arvostamaan itseä ja panostamaan ulkonäköön. Väitän, että heikoin itsetunto voi olla juuri sillä naturellilla meikkaamattomalla takarivin harmaahiirulaisella. Meikkaava ja vaatteisiin panostava uskoo itseensä ja hyödyntää sitä, mitä omaa.
En löytänyt mainintaa isästä selatessani kommentteja. Isän ihailu ja positiivinen palaute on lääke ulkonäkökomplekseja ja liian varhain aloitettua seksielämää vastaan. Siihen panostaisin, jos se vaan suinkin on mahdollista. Tytön on tärkeä kuulla nimenomaan isältä olevansa kaunis, ihana ja näyttävänsä hyvältä ollessaan laittautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun. Jotenkin alkoi karmia se, miten ap:lle ollaan heti ekana neuvomassa terapiaa, kun hän ei osaa itse keskustella asiasta lapsen kanssa ja selvittää, miksi tämä on alkanut pitää itseänsä rumana. Opetelkaa nyt hertti sentään puhumaan lapsellenne, terapeutti on tarpeen vasta kun on paljon vakavammista huolista kyse kuin normista varhaisteinin ulkonäköangstista. Jos sun lapsi on muutenkin ahdistunut tai masentunut, niin sitten tietysti menette lääkäriin ja pyydätte lähetettä psykiatriseen arviointiin.
Selvitä siis tuon ulkonäkökriisin syyt. Ei sitä kukaan täysin omasta päästään keksi, kyllä sellainen ajatus tulee jonkun haukkumisesta ja somen epärealistisista kuvista ja videoista!
Ja haloo... kun joku sanoo, että ole sen lapsesi kanssa ja tue häntä pitämään itsestään ja korostamaan parhaita puoliaan, niin siihen tulee joku keskenkasvuinen kiljumaan what-the-fuckia. Itelles vaan kuule WTF.
Totta kai ap toimii kuten tähänkin asti ja kehuu lastaan, mutta onko se nyt muka oikeesti tie tuhoon, että samalla kun kehuu, opettaa miten vaatteet kandee valita, tukkaa voi leikata kotiparturin sijasta kampaajallakin ja hei, ihan on puuterikin keksitty. Pöh teitä palstan hullumammoja. Tai no, en mä usko, että tolla yhdellä wtf:llä on lapsia lainkaan, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kymmenvuotiaan ripsarinkäyttö on ensi askel huumeisiin ja prostituutioon. Ettekös ole porttiteoriasta kuulleet?
Onko tyttärellä isä?
Lapsilla on kehityksessään tuossa kohtaa (varhaisteini-iässä) oidipaalivaihe, jolloin ihastutaan vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan. Tältä saatu palaute on erittäin tärkeää, ne sanat kuullaan ja sisäistetään. Eli tyttölasten isien pitäisi kehua tytärten ulkonäköä ja tekemisiä ja vahvistaa siten näiden positiivisen minäkuvan kehitystä. Jos ei ole isää, joku muu turvallinen (vaari, opettaja, perhetuttu) voisi olla hyvä itsetunnon vahvistaja. Väitetään ilman läsnäolevaa isää kasvaneiden tyttöjen hakevan varhaisia seksikokemuksia vain ja ainoastaan siksi, että alitajuisesti kaipaavat vastakkaisen sukupuolen antamaa vahvistusta minäkuvalleen.
Yritin tätä aikani eksälle selittää, mutta hän ei tiettävästi ikinä ottanut opikseen (mikä ääliö).
Poikien oletetusti tyttöjä parempi itsetunto johtuu nimenomaan siitä, että he yleensä saavat kehuja äidiltään tuossa ikävaiheessa, aika pienistäkin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä isä?
Lapsilla on kehityksessään tuossa kohtaa (varhaisteini-iässä) oidipaalivaihe, jolloin ihastutaan vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan. Tältä saatu palaute on erittäin tärkeää, ne sanat kuullaan ja sisäistetään. Eli tyttölasten isien pitäisi kehua tytärten ulkonäköä ja tekemisiä ja vahvistaa siten näiden positiivisen minäkuvan kehitystä. Jos ei ole isää, joku muu turvallinen (vaari, opettaja, perhetuttu) voisi olla hyvä itsetunnon vahvistaja. Väitetään ilman läsnäolevaa isää kasvaneiden tyttöjen hakevan varhaisia seksikokemuksia vain ja ainoastaan siksi, että alitajuisesti kaipaavat vastakkaisen sukupuolen antamaa vahvistusta minäkuvalleen.
Yritin tätä aikani eksälle selittää, mutta hän ei tiettävästi ikinä ottanut opikseen (mikä ääliö).
Poikien oletetusti tyttöjä parempi itsetunto johtuu nimenomaan siitä, että he yleensä saavat kehuja äidiltään tuossa ikävaiheessa, aika pienistäkin asioista.
Oidipaalivaihe on 3-6-vuotiaana, ei enää kymmenvuotiaana.
https://www.terve.fi/sanastot/oidipaalivaihe
Kymmenvuotiaana eletään jo ns. latenssivaihetta (6-11 vuotta), jolloin lapsi omaksuu oman sukupuolensa vanhemmalta sukupuoleensa liittyviä toimintamalleja. Koska äidit ovat yleensä enemmän läsnä lapsilleen, ja koulussakin opettajat ovat yleensä naisia, tyttöjä tämä tavallaan "suosii". Pojilla on vähemmän roolimalleja, ja heille tyypillistä fyysistä touhuamista paheksutaan.
Monet lapset muuttuu ulkoisesti kun kasvavat ja ikää tulee lisää. Rumasta ankanpoikasesta tulee joutsen 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kymmenvuotiaan ripsarinkäyttö on ensi askel huumeisiin ja prostituutioon. Ettekös ole porttiteoriasta kuulleet?
😂 Jepjep.
No ei sikäli, kyllä lasten teinikotkotuksia on hyvä rajoittaa, mutta mustavalkoinen ja jyrklä kieltäminenkin voi olla vähän heikosti toimiva idea. Yleensä varhaisteinit kumminkin toteuttavat ne ideansa tavalla tai toisella, nalkuttavan äidin katseilta piilossa. Ja kumminkin sellainen keskusteleva suhde olisi aivan valtavan tärkeä ylläpitää, sitä tarvitaan teini-iässä.
Eli av-kielelle käännettynä: rajat ja rakkaus, mutta niin, että valitaan ne taistelut!
17
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Jotenkin alkoi karmia se, miten ap:lle ollaan heti ekana neuvomassa terapiaa, kun hän ei osaa itse keskustella asiasta lapsen kanssa ja selvittää, miksi tämä on alkanut pitää itseänsä rumana. Opetelkaa nyt hertti sentään puhumaan lapsellenne, terapeutti on tarpeen vasta kun on paljon vakavammista huolista kyse kuin normista varhaisteinin ulkonäköangstista. Jos sun lapsi on muutenkin ahdistunut tai masentunut, niin sitten tietysti menette lääkäriin ja pyydätte lähetettä psykiatriseen arviointiin.
Selvitä siis tuon ulkonäkökriisin syyt. Ei sitä kukaan täysin omasta päästään keksi, kyllä sellainen ajatus tulee jonkun haukkumisesta ja somen epärealistisista kuvista ja videoista!
Ja haloo... kun joku sanoo, että ole sen lapsesi kanssa ja tue häntä pitämään itsestään ja korostamaan parhaita puoliaan, niin siihen tulee joku keskenkasvuinen kiljumaan what-the-fuckia. Itelles vaan kuule WTF.
Totta kai ap toimii kuten tähänkin asti ja kehuu lastaan, mutta onko se nyt muka oikeesti tie tuhoon, että samalla kun kehuu, opettaa miten vaatteet kandee valita, tukkaa voi leikata kotiparturin sijasta kampaajallakin ja hei, ihan on puuterikin keksitty. Pöh teitä palstan hullumammoja. Tai no, en mä usko, että tolla yhdellä wtf:llä on lapsia lainkaan, onneksi.
Pitkälti olen samaa mieltä. Mutta toisaalta se on hyvä asia, että ihmisten kynnys hakea apua psyykkisiin ongelmiin on matala. Aina ei ole niin ollut, omassa lapsuudessani psykologilla käynti oli stigmatisoivaa.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En löytänyt mainintaa isästä selatessani kommentteja. Isän ihailu ja positiivinen palaute on lääke ulkonäkökomplekseja ja liian varhain aloitettua seksielämää vastaan. Siihen panostaisin, jos se vaan suinkin on mahdollista. Tytön on tärkeä kuulla nimenomaan isältä olevansa kaunis, ihana ja näyttävänsä hyvältä ollessaan laittautunut.
👍
17
Luulen, että some on pahin, mistä tuollaiseen saa vaikutteita. Lapset seuraavat tubettajia ja instatähtiä, joilla monilla on huulitäytteet ja muita operaatioita tehtynä. Kaikki mahdolliset lisäkkeet löytyy. Some on tutkimusten mukaan yksi suurin itsetunnon alentaja.
Todennäköisesti hän unohtaa koko asian, eikä ehdi edes säästää kovin paljoa.
Eikä kauneusleikkaus nyt niin järkyttävä asia ole. Yksi tapa parantaa ulkonäköään ja ne tulevat yleistymään tulevaisuudessa. Miten se eroaa esim. tekoripsistä, kulmien mikroneulauksesta, lävistyksistä tai vaikka hiusten värjäämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Tulee oma lapsuus mieleen Pohjoiss-Suomessa. Mun perhe ei ollut lestadiolainen, mutta enemmistö naapureista oli. Ei puhettakaan että ois saanut meikkejä tai käydä kunnon kampaajalla. Vaatteetkin oli isosiskon vanhoja tai äidin ompelemia. Mua ahdisti ihan kunnolla mun ulkonäkö, mutta se oli kielletty puheenaihe kotona. Hys hys. Ja kun en pitänyt itseäni minään, sorruin moneen huonoon miessuhteeseen sitten kun olin muuttanut kotoa. Kesti parikymmentä vuotta rakentaa itsetunto ja opetella arvostamaan itseä ja panostamaan ulkonäköön. Väitän, että heikoin itsetunto voi olla juuri sillä naturellilla meikkaamattomalla takarivin harmaahiirulaisella. Meikkaava ja vaatteisiin panostava uskoo itseensä ja hyödyntää sitä, mitä omaa.
Se on delikaatti juttu ja vaikeata, miten hillitä lasta kotkotuksista latistamatta. Lapsen luottamuksen voi menettää vain kerran. Siksi propagoin vankasti kuuntelevan keskustelun ja mahdollisimman neutraalin asenteen puolesta! Eli ei katteetonta pelottelua, nalkutusta, ei jyrkkiä kieltoja (kuin tarpeeseen).
Jäin miettimään tuossa saamaani kritiikkiä. Kauneusleikkauksia ei tarvitse ihannoida yhtään, mutta niiden turhuuden voi todistaa monella tavalla.
On aika mustavalkoista sanoa, että jos ei jyrkästi tuomitse, niin sitten HYVÄKSYY lapsensa suunnitelmat ja YLLYTTÄÄ häntä. Pas.apuhetta. Kymmenvuotias ei joka tapauksessa vuosiin voi päästä mihinkään leikkauksiin, ja siinä jää hyvin aikaa hoitaa asia lempeästi sivuun.
Järkipuhe tehoaa ainakin oman kokemukseni mukaan parhaiten lapsiin. Minulla on niitä jo kaksi, 19- ja 17-vuotias. Esikoistyttöni muuten opetin meikkaamaan viidesluokkalaisena, kun kaverinsa aloittivat. Oppi nopeasti tekemään siistin ja nätin meikin, ei mitään suttuista pissisversiota. Meikkaa vain juhliin, ei arkisin. Metodi toimi ainakin hänellä. Sen sijaan ainakin yhden hänen luokkakaverinsa tiedä, jota kotona ankarasti kiellettiin. Ja hän meikkasi juurikin koulussa.
Riippuu millasen kauneusleikkauksen.. esim silikoonit daisat olis aika jees
Eli ap:n pitäisi keskustella kuvien muokkauksista/ kuvat vs. todellisuus ja siitä mitä tyttö haluaisi leikkauttaa itsessään, (eikä tietenkään äiti saisi kritisoida turhia kauheusleikkauksia), eli tavallaan lyödä bensaa liekkeihin, mutta samalla kannustaa olemaan oma itsensä. WTF?
Sitten seuraavaksi ap voisi neuvoa lasta miten peittää/korjailla tuota "huonoa" piirrettä, vaikka justiinsa on puhuttu miten kuvat eivät vastaa todellisuutta ja miten tytön kannattaisi olla oma itsensä. Edelleen WTF?
Lopuksi mennäänkin yhdessä meikkiostoksille, jotta lapselle tulee varmasti olo, että ei ole tarpeeksi kaunis, koska äiti haluaa ostaa meikkejä ja pesuaineita, sekä opastaa meikin teossa, vaikka tyttö on VASTA 10v. Kyllä itsetunto varmasti tytöllä kohenee oikein kunnolla, kun virheet naamassa korjataan ja tungetaan tököttiä enemmän tai vähemmän peittämään nuoren luonnollinen kauneus. Siinähän oppii, että ilman meikkejä ei ole minkään arvoinen, ei edes omalle äidilleen.
Hienoa ylläoleva! Niin mistähän rumuuskäsitys tulee, kun sinäkin neuvot, että jokin piirre voidaan "korjata" meikeillä piiloon? Laitetaan vielä tytön äiti tuohon rooliin ja avot!, mistähän käsitys mahtaa tulla? Toki heti syytät miespuoleisia, vaikka naisena(?) olet itse heti meikkejä tarjoamassa.
(p.s. 10v. ei tarvitse meikkejä, eikä erityisiä puhdistusaineita, ELLEI ole jo ihossa selvästi jonkinlaisia hormonaalisia muutoksia, näppyjä ja/tai rasvoittumista. Tällöin voi miettiä jtn. kevyttä puhdistusmetodia. Ehdottomasti kannatan ns. shokkiterapiaa ja äiti voisi näyttää netistä kuvia näistä leikellyistä tosi-tv ym. "tähdistä", että miten överiksi kaikki voi mennä ja että eivät enää ole kauniita, vaikka ovatkin käyneet "kauneus"leikkauksissa. Näyttää vaikka ihmis-Kenin kuvia, niin se tehoaa varmasti. )