Ärsyttää työkaveri joka avautuu poikansa koulukiusaamisesta
Ilmeisesti kiusaaminen on atkunut syksystä saakka. En ymmärrä miksi tuosta pitää puhua työpaikalla? Kaipaako jotain sääliä- tai empatiaa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap mukava entisenä koulukiusaajana tietää, että olet mahdollisesti pilannut jonkun elämän lopullisesti.
Yritätkö sä syyllistää mua? Ei toimi minuun. En kadu mitään menneisyydestäni, tehty mikä tehty ei sille mitään enää voi.
Ei tietenkään toimi. Et tietenkkään kadu. Tehty mikä tehty, ei sille enää mitään voi, paitsi karman laki.
Karmaa ei ole olemassa.
Ei vai? No joskushan se selviää.
Ei ole. Mikäli jotain pahaa tapahtuisi karman nimissä niin eiköhän se olisi jo tapahtunut.
ennustaja kirjoitti:
Työpaikoillahan ei tosiaan saa olla enää ihminen. Kaikki inhimillinen on tabu olipa kyse lapsesta, läheisen kuolemasta,/sairaudesta ihan mitä vaan yksityistä elämää koskevat asiat. En tiedä onko se oikein, mutta kiitos rehellisyydestäsi provoilit tai et. Kertoo siitä, mihin me ihmiset olemme menossa. Mielenterveysongelmat lisääntyvät.
Työpaikoilla ollaan ensisijaisesti työntekijöitä. Ei siellä ole tarkoitus jakaa asioita, etenkään vaikeita sellaisia. Sitä varten on ystävät ja ammattiauttajat.
Oikeasti minusta tuo ei ole asiallista. Jokaisella meillä on omat ongelmamme. Mitä siitä tulisi, jos kaikki alkaisivat niitä työpaikoilla kertomaan.
Toki yksityiselämän ongelmista voi mainita, jos ne haittaavat työn tekoa.
Työpaikalla tehdään töitä. Moni on jo valmiiksi kuormittunut yksityiselämäänsä liittyvistä asioista. Siihen päälle pitäisi vielä jaksaa kuunnella kanssatyöntekijöiden murheita?
Vierailija kirjoitti:
Mitä työkaverisi sanoi, kun kerroit ettei sinua kiinnosta?
En sanonut suoraan. Kun se kertoi jälleen kerran samaa itkuvirttä huomiota hakien vastasin kerran hyvin epäkiinnostuneella äänensävyllä. Jatkoi juttuaan ja päätin haukotella siinä vaiheessa ja yksinkertaisesti vain käänsin katseen pois hänestä ja aloin jutella toisen työkaverin kanssa. En puhunut enää mitään tälle valittajalle. Toisen työtoverin kanssa lähdimme sitten ruokatauolla lounaalle emmekä pyytäneet tätä valittajaa mukaan. Loppupäivänä en puhunut mitään valittajalle.
We are the robots
We are the robots
We are the robots
...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä työkaverisi sanoi, kun kerroit ettei sinua kiinnosta?
En sanonut suoraan. Kun se kertoi jälleen kerran samaa itkuvirttä huomiota hakien vastasin kerran hyvin epäkiinnostuneella äänensävyllä. Jatkoi juttuaan ja päätin haukotella siinä vaiheessa ja yksinkertaisesti vain käänsin katseen pois hänestä ja aloin jutella toisen työkaverin kanssa. En puhunut enää mitään tälle valittajalle. Toisen työtoverin kanssa lähdimme sitten ruokatauolla lounaalle emmekä pyytäneet tätä valittajaa mukaan. Loppupäivänä en puhunut mitään valittajalle.
Seuraavan kerran sanot sitten suoraan, että ei kiinnosta, ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti minusta tuo ei ole asiallista. Jokaisella meillä on omat ongelmamme. Mitä siitä tulisi, jos kaikki alkaisivat niitä työpaikoilla kertomaan.
Toki yksityiselämän ongelmista voi mainita, jos ne haittaavat työn tekoa.
Työpaikalla tehdään töitä. Moni on jo valmiiksi kuormittunut yksityiselämäänsä liittyvistä asioista. Siihen päälle pitäisi vielä jaksaa kuunnella kanssatyöntekijöiden murheita?
Täysin samaa mieltä. Työpaikka on työntekemistä varten. Kevyt keskustelu taukoajalla. Tosin moni voi haluta sen tauonkin viettää rauhassa.
Ei työntekijät ole millään tavalla velvoitettuja kuuntelemaan murheita. Sitä varten on ammattihenkilöitä, jotka saavat siitä palkkaa.
Meillä jokaisella on omat murheemme.
Jokaisen elämässä on murheita ja ongelmia. Silti suurin osa ihmisistä kokoaa itsensä aamuisin ja ovat asiallisia työpaikoillaan.
He eivät ole siellä terapeutteina.
Nämä ovat näitä minäminäihmisiä. Avaudutaan työpaikalla omista ongelmistaan niin kuin muilla ei sellaisia olisikaan.
Todella raskasta. Käyn töissä ansaitakseni rahaa. Ongelmia ja vaikeuksia toki on itsellänikin, mutta ei tulisi mieleenkään kuormittaa niillä työkavereita.
Ap on vastenmielinen apina.