Mies on katkera helposta vauvasta

Mahtaako ap olla tyytyväinen päätökseensä hoitaa kaikki kotityöt yksin vielä siinä vaiheessa, kun käy kokopäivätöissä, maksaa puolet yhteisistä menoista + kaikki omat ja lasten menot, hoitaa yksin kaksi lasta ja kaikki kotityöt? En nimittäin hetkeäkään usko, että tuollaisen miehen kanssa muunlaiset tulevaisuudennäkymät olisivat mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako ap olla tyytyväinen päätökseensä hoitaa kaikki kotityöt yksin vielä siinä vaiheessa, kun käy kokopäivätöissä, maksaa puolet yhteisistä menoista + kaikki omat ja lasten menot, hoitaa yksin kaksi lasta ja kaikki kotityöt? En nimittäin hetkeäkään usko, että tuollaisen miehen kanssa muunlaiset tulevaisuudennäkymät olisivat mahdollisia.

En tuollaiseen järjestelyyn olisi tietenkään tyytyväinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta teidän suhdekaan ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla. Mies ikään kuin sanelee - tai yrittää sanella sulle perhe-elämän säveliä. Hän ei ymmärrä sinua eikä välitä ymmärtää. Ainakin jonkin verran annat miehen kävellä ylitsesi. Miksi suostut tähän? Oletko ilmaissut omaa tahtoasi selkeästi? Mitä noissa tilanteissa on tapahtunut jos olet niin tehnyt? Haluatko elää loppuelämäsi noin?

Mies on vapaamatkustaja, mutta kokee olevansa perheen tärkein henkilö. Vain hänen haluillaan on merkitystä, ei äidillä tai lapsilla. Jostain syystä äitikin uskoo miehen käytöksen olevan oikeutettua, koska miesparalla on heikot hermot ja hän tuo rahaa enemmän talouteen. Ap on tuonut miehen jälkeläiset talouteen, käy palkkatöissä, hoitaa lapset ja miehen kaikki tarpeet, mutta kun mies on niiiiin herkkä.

Itse en pidä riidoista ja haluan elää rauhassa, siksi ehkä yritän elää ”ärsyttämättä” miestä turhaan. Ehkä ei pitäisi tehdä niin, mutta en jaksa sitä negatiivista ilmapiiriä joka siitä seuraa, lapset huutaa ja mies on vihainen.

Ap

Mietin jo aikaisemmin että kuulostaa aika kusipäältä tuo mies, mutta tämä kommentti sai hälytyskellot soimaan. Ihan kuin puhuttaisiin omista vanhemmistani. Isäni on just tuollainen itsekäs hermoheikko ääliö, huusi ja hajotti tavaroita ihan mitättömistä syistä. Äitini asenne oli että "se on vaan tommonen."

Erohan siitä sitten ennen pitkää tuli. Omasta mielestäni tosin liian myöhään, olin itse ala-asteella. Isäni kerkesi "heikkohermoisuudellaan" pilata perheen ilmapiiriä vuosikaudet. Sun pitää saada mies terapiaan tai johonkin, tuo lapsille huutaminen on hirveän vahingollista.

Sä vaikutat Ap, rauhalliselta ja fiksulta, et todellakaan halua olla siinä tilanteessa että kymmenen vuoden päästä tajuat että olet sietänyt mieheltä liikaa ja mies on edelleen heikkohermoinen kusipää.

Sanon aina miehelle kun hän huutaa lapselle että lopettaa ja mitä hän kuvittelee että sillä saavuttaa, ainut mitä tapahtuu on että lapsi huutaa kahta kovemmin. Olen neuvonut että sanoo lapselle muutaman kerran ja jos ei tottele, niin vaikka taluttaa omaan huoneeseen tai vaan tekee asian sanomatta mitään joka pitää tehdä vaikka lapsi ei halua. Mies sanoo että hän ei vaan pysty olemaan hermostumatta kun lapsi häntä uhmaa ja minun neuvoni ja rauhallisuuteni ärsyttää vielä lisää.

Ap

Ei vaan mies ei edes yritä, eikä tule koskaan yrittämäänkään jos vain siedät miehen käytöstä. Terapia voisi auttaa, voi olla tosin hankalaa jos mies on itsepäinen eikä suostu ottamaan vastuuta käytöksestään.

149

Mitä minun mielestäsi pitäisi käytännössä tehdä kun mies huutaa lapselle ja hermostuu? Nyt olen mennyt hakemaan lapsen tekemään kanssani jotain jolloin rauhoittuu heti ja sanonut miehelle että älä huuda. Mikä olisi sinusta parempi keino?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä nyt ”oikeus” patistaa minut töihin ja jäädä itse lomailemaan kotiin vaikka toisin sovittiin?! Miehen mielestä on, koska esikoisen aikana ei ollut kotona, kun ei itse kerran halunnut! Nyt tilanne on kuulemma ihan eri.

Miehellä on oikeus jäädä hoitamaan lasta kyllä. Luulis että menisit mielelläs töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä nyt ”oikeus” patistaa minut töihin ja jäädä itse lomailemaan kotiin vaikka toisin sovittiin?! Miehen mielestä on, koska esikoisen aikana ei ollut kotona, kun ei itse kerran halunnut! Nyt tilanne on kuulemma ihan eri.

Miehellä on oikeus jäädä hoitamaan lasta kyllä. Luulis että menisit mielelläs töihin.

Miksi hänellä on oikeus mutta minulla ei? Miksi luulet että menisin mieluummin töihin kun hoitaisin vauvaani?

Ap

Tyypillisen itsekkään ja keskenkasvuisen ihmisen käytöstä. Ensin sanelee "pelin säännöt" yksipuolisesti eli epäreilusti ja sitten kun huomaakin, että toisella on "paremmat kortit" (muka), haluaakin vaihtaa omat korttinsa, taas yksipuolisesti.

Ap, anna lapsi-miehen kiukutella. Jos oma mieheni käyttäytyisi noin, alkaisin vihjailla paremmasta elämästä ilman häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta teidän suhdekaan ei vaikuta olevan kovin vakaalla pohjalla. Mies ikään kuin sanelee - tai yrittää sanella sulle perhe-elämän säveliä. Hän ei ymmärrä sinua eikä välitä ymmärtää. Ainakin jonkin verran annat miehen kävellä ylitsesi. Miksi suostut tähän? Oletko ilmaissut omaa tahtoasi selkeästi? Mitä noissa tilanteissa on tapahtunut jos olet niin tehnyt? Haluatko elää loppuelämäsi noin?

Mies on vapaamatkustaja, mutta kokee olevansa perheen tärkein henkilö. Vain hänen haluillaan on merkitystä, ei äidillä tai lapsilla. Jostain syystä äitikin uskoo miehen käytöksen olevan oikeutettua, koska miesparalla on heikot hermot ja hän tuo rahaa enemmän talouteen. Ap on tuonut miehen jälkeläiset talouteen, käy palkkatöissä, hoitaa lapset ja miehen kaikki tarpeet, mutta kun mies on niiiiin herkkä.

Itse en pidä riidoista ja haluan elää rauhassa, siksi ehkä yritän elää ”ärsyttämättä” miestä turhaan. Ehkä ei pitäisi tehdä niin, mutta en jaksa sitä negatiivista ilmapiiriä joka siitä seuraa, lapset huutaa ja mies on vihainen.

Ap

Mietin jo aikaisemmin että kuulostaa aika kusipäältä tuo mies, mutta tämä kommentti sai hälytyskellot soimaan. Ihan kuin puhuttaisiin omista vanhemmistani. Isäni on just tuollainen itsekäs hermoheikko ääliö, huusi ja hajotti tavaroita ihan mitättömistä syistä. Äitini asenne oli että "se on vaan tommonen."

Erohan siitä sitten ennen pitkää tuli. Omasta mielestäni tosin liian myöhään, olin itse ala-asteella. Isäni kerkesi "heikkohermoisuudellaan" pilata perheen ilmapiiriä vuosikaudet. Sun pitää saada mies terapiaan tai johonkin, tuo lapsille huutaminen on hirveän vahingollista.

Sä vaikutat Ap, rauhalliselta ja fiksulta, et todellakaan halua olla siinä tilanteessa että kymmenen vuoden päästä tajuat että olet sietänyt mieheltä liikaa ja mies on edelleen heikkohermoinen kusipää.

Sanon aina miehelle kun hän huutaa lapselle että lopettaa ja mitä hän kuvittelee että sillä saavuttaa, ainut mitä tapahtuu on että lapsi huutaa kahta kovemmin. Olen neuvonut että sanoo lapselle muutaman kerran ja jos ei tottele, niin vaikka taluttaa omaan huoneeseen tai vaan tekee asian sanomatta mitään joka pitää tehdä vaikka lapsi ei halua. Mies sanoo että hän ei vaan pysty olemaan hermostumatta kun lapsi häntä uhmaa ja minun neuvoni ja rauhallisuuteni ärsyttää vielä lisää.

Ap

Ei vaan mies ei edes yritä, eikä tule koskaan yrittämäänkään jos vain siedät miehen käytöstä. Terapia voisi auttaa, voi olla tosin hankalaa jos mies on itsepäinen eikä suostu ottamaan vastuuta käytöksestään.

149

Mitä minun mielestäsi pitäisi käytännössä tehdä kun mies huutaa lapselle ja hermostuu? Nyt olen mennyt hakemaan lapsen tekemään kanssani jotain jolloin rauhoittuu heti ja sanonut miehelle että älä huuda. Mikä olisi sinusta parempi keino?

Ap

Minusta tuo on hyvä mitä teet, mutta tietty voisi ajatella, että miehelle voisi antaa vaihtoehdoiksi perheneuvolan (jossa miehelle opetettaisiin parempia toimintatapoja) tai eron. Mutta vaikea sanoa, ehkä tuo on loppujen lopuksi parempi että itse osoitat sekä lapselle että miehelle että miehen käytös ei ole hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä nyt ”oikeus” patistaa minut töihin ja jäädä itse lomailemaan kotiin vaikka toisin sovittiin?! Miehen mielestä on, koska esikoisen aikana ei ollut kotona, kun ei itse kerran halunnut! Nyt tilanne on kuulemma ihan eri.

Miehellä on oikeus jäädä hoitamaan lasta kyllä. Luulis että menisit mielelläs töihin.

Yleensä äiti ei halua jättää vauvaa, eikä ainakaan isälle, joka ei osaa olla suuttumatta lapsilleen.

Ja ap:lle, hyvä kun menet esikoisen ja isän väliin huutotilanteissa ja sanot lasten kuullen, että isän käytös on väärin. Minulla oli samanlainen isä ja äiti vain katsoi vierestä, kun ei halunnut mukaan riitaan... Vielä parempi kuitenkin olisi, että teet miehelle selväksi, että käytöksen on muututtava ja joka kerta pyytää anteeksi lapselta, jos suuttuu turhaan (lapsi ei ole vaikka rikkonut telkkaria tms oikeasti hermostuttavaa)

Aikooko miehesi imettää? Kyllä se aika pian alkaa kaivata takaisin töihin, kun tajuaa, että ne lapset pitää ruokkia ja vaipat vaihtaa päivälläkin. 

Lapsethan tuossa eniten kärsii. Esikoisella on jo kehitys viivästynyt kun on kärsinyt henkistä väkivaltaa. Ja äiti vaan hissukoi ja katsoo vieressä. Minä en antaisi kenenkään kohdella omia lapsiani noin.

Vierailija kirjoitti:

 Ehkä hänen olisi hyvä käydä terapeutilla, jos ei itse kykene käsittelemään sitä, että halusi vaimolleen vaikeuksia vauvan hoitoaikana ja on nyt kiukkuinen ja kateellinen kun niitä ei tullutkaan.

Minä en tulkitsisi tätä niin, että mies olisi halunnut vaimolleen vaikeuksia. Eiköhän kyse ole siitä, että mies varasi itselleen oikeuden ottaa se helpompi rooli, eli töissä käyminen. Nyt kun kuvittelee että vaimolla onkin helpompi osa, on kateellinen ja haluaa itse sen mielestään helpomman nakin.

Itsekästä ja lapsellista käytöstä mieheltä yhtä kaikki. Ensinnäkin on aika kohtuuton vaatimus, että ap menisi töihin vauvan ollessa noin pieni (miehän ei enää taaperon kanssa halunnut olla himassa...). Toisekseen; näinköhän mies hoitaisi kotona ollessaan samat hommat kuin ap nyt. Epäilenpä, että ap saisi työssä käymisen ohella hoidella yksin kaikki kotihommat ja esikoiseen liittyvät jutut. Ei jatkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan tuossa eniten kärsii. Esikoisella on jo kehitys viivästynyt kun on kärsinyt henkistä väkivaltaa. Ja äiti vaan hissukoi ja katsoo vieressä. Minä en antaisi kenenkään kohdella omia lapsiani noin.

Kyllä se johtuu cp-vammasta eikä mistään väkivallasta, kiitos vaan. Voit antaa kehittäviä vinkkejä mitä pitäisi tehdä kun mies suuttuu lapselle, jos tuo että menen väliin ei ole hyvä?

Ap

Miehesi voi hyvinkin olla masentunut. Kuulostaa ainakin henkisesti sairaan ja väsyneen ihmisen käytökseltä. Jos ei ole uupunut ja/tai masentunut niin en voi käsittää miksi hyväksyt miehen käytöksen. Huutaminen ei ole hyväksyttävää kommunikointia aikuiselta terveeltä ihmiseltä jolla on normaali aivotoiminta. Ensimmäiseksi pitäisi nyt siis selvittää onko mies masentunut, ja jos on niin kuinka pahasti. Siitä sitten sairasloman kautta purkamaan tilannetta. Masennus on siitä inhottava sairaus, että sitä on vaikea myöntää edes itselleen, joten kysyttäessä asian kieltäminen ei välttämättä kerro mitään. Itselläni meni 3 kuukautta kunnes viimein miehen kysyessä "miten voit? Jaksatko?" vastasin etten jaksa, enkä ole oikeastaan jaksanut pitkään aikaan. Minulle diagnosoitiin vakava masennus ja käyn nyt terapiassa. Työkuntoisuuteni on edelleen muutaman kuukauden hoidon jälkeen tasan nolla, mutta sentään nykyään pystyn toimimaan kotona kuin jotakuinkin normaali ihminen.

Mutta oli miehesi nyt masentunut tai ei, niin vaikuttaa siltä että miehesi ei kykenisi käytöksensä perusteella muutenkaan tällä hetkellä jäämään täysipäiväisesti kotiin lasten kanssa. Ota yhteys neuvolaan ja selitä tilanteenne avun saamiseksi. Kerro ettet pysty luomaan rakentavaa keskusteluyhteyttä ja tilanne on raskas kaikille. Toivon mukaan sitä kautta asiat lähtisivät selviämään. Tsemppiä sinulle ap, olet mielestäni kestänyt ihan uskomattoman hyvin tähän asti :)

Tässä jälleen yksi hyvä syy pysyä sinkkuna ja lapsettomana: parisuhde, jossa toinen osapuoli toivoo sinun olevan uupunut, henkisesti äärirajoille vedetty ihmisraunio. Voisi kuvitella, että mies on iloinen kun vaimo on hyväntuulinen, virkeä ja kotona on paikat tiptop ja lapset hoidettu. Mutta ehei. Ehkä ap voisi hetken näytellä kiukkuista ja väsynyttä, niin ehkä miehelle palaisi realiteetit siihen kuinka hyvin asiat on?

Minusta taas kuulostaa siltä, että suhde esikoiseen on alusta asti mennyt vähän "pieleen". Mies edelleenkin hermostuu herkästi kun hän jotakin tekee mukamas väärin. Kerroit että esikoisella on cp-vamma, miten miehesi on suhtautunut tähän? Onko asiaa käsitelty millään tavalla? Teidän pitäisi nyt ehdottomasti mun mielestä panostaa isän ja esikoisen väliseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas kuulostaa siltä, että suhde esikoiseen on alusta asti mennyt vähän "pieleen". Mies edelleenkin hermostuu herkästi kun hän jotakin tekee mukamas väärin. Kerroit että esikoisella on cp-vamma, miten miehesi on suhtautunut tähän? Onko asiaa käsitelty millään tavalla? Teidän pitäisi nyt ehdottomasti mun mielestä panostaa isän ja esikoisen väliseen suhteeseen.

Juu huomaan itsekkin että miestä ärsyttää esim pitää esikoiselle seuraa jos itse hoidan vauvaa. Vamma on lievä, mutta aiheuttaa toki omat ongelmansa ja haasteensa. Mies ei ”usko” että esikoista vaivaa mikään vaikka tuo on ihan lääkärissä todettu, koska kehittyy pääpiirteittäin ihan normaalisti, puhuu ja näyttää ihan normaalilta 4 vuotiaalta. Ei ole käsitelty siis mitenkään terapiassa tai vast.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä jälleen yksi hyvä syy pysyä sinkkuna ja lapsettomana: parisuhde, jossa toinen osapuoli toivoo sinun olevan uupunut, henkisesti äärirajoille vedetty ihmisraunio. Voisi kuvitella, että mies on iloinen kun vaimo on hyväntuulinen, virkeä ja kotona on paikat tiptop ja lapset hoidettu. Mutta ehei. Ehkä ap voisi hetken näytellä kiukkuista ja väsynyttä, niin ehkä miehelle palaisi realiteetit siihen kuinka hyvin asiat on?

Minä olen oikein yrittänyt hoitaa kaiken miehen puolesta kun itselläni on siihen nyt energiaa ja voimavaroja, mutta tuntuu että mitä enemmän teen ja mitä onnellisemmalta vaikutan, sitä enemmän miestä ärsyttää?! Ihan kuin hieroisin omaa onneani hänen naamaansa jotenkin tarkoituksella :D en vain ymmärrä miksi hän kokee sen niin, kun tämä on hänellekin helpompaa kun hoidan kaikki yöt jne, toisin kuin esikoisen aikaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehesi voi hyvinkin olla masentunut. Kuulostaa ainakin henkisesti sairaan ja väsyneen ihmisen käytökseltä. Jos ei ole uupunut ja/tai masentunut niin en voi käsittää miksi hyväksyt miehen käytöksen. Huutaminen ei ole hyväksyttävää kommunikointia aikuiselta terveeltä ihmiseltä jolla on normaali aivotoiminta. Ensimmäiseksi pitäisi nyt siis selvittää onko mies masentunut, ja jos on niin kuinka pahasti. Siitä sitten sairasloman kautta purkamaan tilannetta. Masennus on siitä inhottava sairaus, että sitä on vaikea myöntää edes itselleen, joten kysyttäessä asian kieltäminen ei välttämättä kerro mitään. Itselläni meni 3 kuukautta kunnes viimein miehen kysyessä "miten voit? Jaksatko?" vastasin etten jaksa, enkä ole oikeastaan jaksanut pitkään aikaan. Minulle diagnosoitiin vakava masennus ja käyn nyt terapiassa. Työkuntoisuuteni on edelleen muutaman kuukauden hoidon jälkeen tasan nolla, mutta sentään nykyään pystyn toimimaan kotona kuin jotakuinkin normaali ihminen.

Mutta oli miehesi nyt masentunut tai ei, niin vaikuttaa siltä että miehesi ei kykenisi käytöksensä perusteella muutenkaan tällä hetkellä jäämään täysipäiväisesti kotiin lasten kanssa. Ota yhteys neuvolaan ja selitä tilanteenne avun saamiseksi. Kerro ettet pysty luomaan rakentavaa keskusteluyhteyttä ja tilanne on raskas kaikille. Toivon mukaan sitä kautta asiat lähtisivät selviämään. Tsemppiä sinulle ap, olet mielestäni kestänyt ihan uskomattoman hyvin tähän asti :)

Kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä jälleen yksi hyvä syy pysyä sinkkuna ja lapsettomana: parisuhde, jossa toinen osapuoli toivoo sinun olevan uupunut, henkisesti äärirajoille vedetty ihmisraunio. Voisi kuvitella, että mies on iloinen kun vaimo on hyväntuulinen, virkeä ja kotona on paikat tiptop ja lapset hoidettu. Mutta ehei. Ehkä ap voisi hetken näytellä kiukkuista ja väsynyttä, niin ehkä miehelle palaisi realiteetit siihen kuinka hyvin asiat on?

Minä olen oikein yrittänyt hoitaa kaiken miehen puolesta kun itselläni on siihen nyt energiaa ja voimavaroja, mutta tuntuu että mitä enemmän teen ja mitä onnellisemmalta vaikutan, sitä enemmän miestä ärsyttää?! Ihan kuin hieroisin omaa onneani hänen naamaansa jotenkin tarkoituksella :D en vain ymmärrä miksi hän kokee sen niin, kun tämä on hänellekin helpompaa kun hoidan kaikki yöt jne, toisin kuin esikoisen aikaan.

Ap

Ehkä mies ei ole omaan elämäänsä, työhönsä jne. tyytyväinen eikä koe olevansa onnellinen ja siksi sinun onnellisuus ärsyttää? Lapsellista ja typerää tuo silti on. Onhan se lastenkin etu, että äiti voi hyvin ja kotona homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas kuulostaa siltä, että suhde esikoiseen on alusta asti mennyt vähän "pieleen". Mies edelleenkin hermostuu herkästi kun hän jotakin tekee mukamas väärin. Kerroit että esikoisella on cp-vamma, miten miehesi on suhtautunut tähän? Onko asiaa käsitelty millään tavalla? Teidän pitäisi nyt ehdottomasti mun mielestä panostaa isän ja esikoisen väliseen suhteeseen.

Juu huomaan itsekkin että miestä ärsyttää esim pitää esikoiselle seuraa jos itse hoidan vauvaa. Vamma on lievä, mutta aiheuttaa toki omat ongelmansa ja haasteensa. Mies ei ”usko” että esikoista vaivaa mikään vaikka tuo on ihan lääkärissä todettu, koska kehittyy pääpiirteittäin ihan normaalisti, puhuu ja näyttää ihan normaalilta 4 vuotiaalta. Ei ole käsitelty siis mitenkään terapiassa tai vast.

Ap

Asiaa kannattaa ehdottomasti käsitellä, se voi olla se syykin miksi mies nyt kettuileekin sulle ja käyttäytyy huonosti. Bestiksellä on cp-vamma, ollaan tunnettu ihan pienestä asti noin 27v nyt :) Bestiksen isä ei koskaan oikein hyväksynyt koko asiaa vaan suosi toista lasta ihan selkeästi, ja hermostuikin helposti kun bestis oli välillä liian äänekäs (kun ei aina hallitse äänenvoimakkuuttaan).