Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Miten jotain voi häiritä muiden ongelmat? En minäkään pohdi taukoamatta sinun tyhmyyttäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.

Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana eriasteisia vaikeuksia ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Silti on aina oma valinta, meneekö elämässään eteenpäin vai jää ikuisesti uhriutumaan.

Lässyn lässyn. Jotkut tekevät itsemurhan kiusaamisen takia, kun eivät enää kestä. Sinä et ole elänyt toisen elämää, älä mitätöi muiden kokemuksia.

Taisi osua tuo näkemys vastuuttomuudesta omaan elämään hyvin kohdilleen, kun noin kovin kirvelee :)

Puolisollani oli vaikea elämä muun muassa kiusaamisen takia ja hän tappoi itsensä. Jos sinua tällaiset tarinat huvittavat, niin olet todella vastenmielinen ihminen.

Se voi olla kaaosteorian alkusysäys.

Jos on lapsena kiusattu kotona ja koulussa, on huono itseluottamus ja huonoa tuuria, esim onko yhtään kaveria. Syrjäytyy, jää pois, jää huonoihin suhteisiin. Eli voi tulla kerrannaisvaikutus, joka kumuloituu progressiivisesti myöhemminkin.

Joskus traumat voi nousta pintaan vasta myöhemmin. Asioista ei ole netissäkään puhuttu vielä kauaa.

Kukaan ei määritä toisen kokemusta.

Voimia kiusatuille.

Ihminen joka syyttelee muita etteivät koskaan pääse yli kiusaamisesta ei itse ole sitä kokenut.

Se halveksinta, kun kaikki nauraa, kukaan ei puolusta ja jännität koko ajan koulussa ja kotona että huominen päivä mitä tapahtuu. Ihan hirveetä, jos olet sellaisissa peloissa päivästä-vuodesta toiseen, en ole päässyt vieläkään yli vaikka olen 45v ja käynyt psykoterapian läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes viisikymppinen itsekin ja kyllähän sitä kasarillakin koulukiusattiin. Olin ylipainoinen hikaripullukka. Entä sitten? Kiusaajat eivät olleet niitä sosioekonomisen pyramidin yläpäästä vaan aika heikkoja reppanoita itsekin. Tänä päivänä tuntuisi hassulta edelleen vatvoa yli 30 vuotta sitten tapahtuneita sanomisia ja tekemisiä. On tullut oikeitakin ongelmia elämässä vastaan. Koulukiusaaminen on niistä elämän ongelmista pienemmästä päästä. harmillista kyllä ja tapahtuma-aikaan ikvää, mutta helposti voitettavissa. 

Mie taas jäin alisuorittajaksi ja kiusaajista tuli maistereita. Työelämässä ovat. Itse jouduin tk-eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.

Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana eriasteisia vaikeuksia ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Silti on aina oma valinta, meneekö elämässään eteenpäin vai jää ikuisesti uhriutumaan.

Lässyn lässyn. Jotkut tekevät itsemurhan kiusaamisen takia, kun eivät enää kestä. Sinä et ole elänyt toisen elämää, älä mitätöi muiden kokemuksia.

Taisi osua tuo näkemys vastuuttomuudesta omaan elämään hyvin kohdilleen, kun noin kovin kirvelee :)

Puolisollani oli vaikea elämä muun muassa kiusaamisen takia ja hän tappoi itsensä. Jos sinua tällaiset tarinat huvittavat, niin olet todella vastenmielinen ihminen.

No tottakai! Kuvottavaa edes tällaisessa kohtaa satuilla moista.

Huomasitko muuten, että sinä olit täällä ensimmäinen joka alkoi hyökätä ihmisiä kohtaan, kun muut puhuivat ilmiöstä yleisellä tasolla? Taidat olla itse niitä kiusaajia, jotka lopulta kääntävät asian niin, että heitä onkin kiusattu ja perustelevat sillä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain voi häiritä muiden ongelmat? En minäkään pohdi taukoamatta sinun tyhmyyttäsi.

Aha! Ehkä siksi, että tyyppi ei ole tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes viisikymppinen itsekin ja kyllähän sitä kasarillakin koulukiusattiin. Olin ylipainoinen hikaripullukka. Entä sitten? Kiusaajat eivät olleet niitä sosioekonomisen pyramidin yläpäästä vaan aika heikkoja reppanoita itsekin. Tänä päivänä tuntuisi hassulta edelleen vatvoa yli 30 vuotta sitten tapahtuneita sanomisia ja tekemisiä. On tullut oikeitakin ongelmia elämässä vastaan. Koulukiusaaminen on niistä elämän ongelmista pienemmästä päästä. harmillista kyllä ja tapahtuma-aikaan ikvää, mutta helposti voitettavissa. 

kiusaajista tuli maistereita

Joojoo.

Sellainen tekee minut surulliseksi. Myös se, että riemuitaan muiden, esim. kiusaajien epäonnesta. Sekin kertoo siitä, että jokin on ihmisen sisällä rikki.

Toiset on vahvimpia, ja vastoinkäymisten vuoksi pääsevät pitkälle elämässään. Toiset on vain heikompia, meitä ihmisiä vain on erilaisia, mitä siihen tulee paljonko vastoinkäymisiä kestää. Itse olen koulukiusattu, ja suljin kaiken sisälle, minusta tuli tunteeton en halunnut näyttää että koski.

Aikuistuin perustin perheen, ja 20 vuotta meni edes ajattelematta. Sitten elämässä tapahtui paljon,ikävääkin. Oli aikaa, ja ne lapsuuden kauhut palasivat. Mitenkään kieriskelemättä vellomatta, mutta ne ottivat minusta vallan.

Elämässä paljon asioita joita en ole käsitellyt. Nykyään on rankkaa käsitellä asioita, mutta se on vain ainut tie selviytymiseen. Kukaan ei halua olla Anteeks Nieminen loppuelämäänsä. Tai liian kiltti.

Mutta en käytä niitä niin, että ymmärtäkää mua olen kärsinyt niin paljon. En edes vihaa kiusaajiani. Mulla toimii se tapa, että käsittelen asioita. Pelossa ja takaumien kautta ei ole hyvä elää. Kyllä ne jäljen jättävät.

Mutta läheiset ihmiset eivät ole niitä joille kannattaisi avautua. Tai suorittaa keskustelunavaus, et hei olen se ja se ja oon koulukiusattu.

Pidän heitä vähän säälittävinä. Minut joukkor*isk*attiin kun olin lapsi ja käsittelin asian kokonaan ennen kuin täytin 25 vuotta. Sen jälkeen en ole itkenyt asian takia ja olen menestynyt hyvin elämässä.

Jos ihminen haluaa päästä jostain yli, niin kyllä vaan pääsee. Menneisyyden traumat ovat tekosyy sille, ettei ihminen osaa/jaksa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.

Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?

Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.

Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana eriasteisia vaikeuksia ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Silti on aina oma valinta, meneekö elämässään eteenpäin vai jää ikuisesti uhriutumaan.

Lässyn lässyn. Jotkut tekevät itsemurhan kiusaamisen takia, kun eivät enää kestä. Sinä et ole elänyt toisen elämää, älä mitätöi muiden kokemuksia.

Taisi osua tuo näkemys vastuuttomuudesta omaan elämään hyvin kohdilleen, kun noin kovin kirvelee :)

Puolisollani oli vaikea elämä muun muassa kiusaamisen takia ja hän tappoi itsensä. Jos sinua tällaiset tarinat huvittavat, niin olet todella vastenmielinen ihminen.

No tottakai! Kuvottavaa edes tällaisessa kohtaa satuilla moista.

Huomasitko muuten, että sinä olit täällä ensimmäinen joka alkoi hyökätä ihmisiä kohtaan, kun muut puhuivat ilmiöstä yleisellä tasolla? Taidat olla itse niitä kiusaajia, jotka lopulta kääntävät asian niin, että heitä onkin kiusattu ja perustelevat sillä kaiken.

Sinä elät mukavassa maailmassa, jos kukaan kiusattu ei siellä tapa itseään, vaan kaikki ainoastaan vahvistuvat vaikeuksista. Harmillista, että todellisuus on paljon karumpi. Monen ihmisen liian raskas elämä murskaa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Pidän heitä vähän säälittävinä. Minut joukkor*isk*attiin kun olin lapsi ja käsittelin asian kokonaan ennen kuin täytin 25 vuotta. Sen jälkeen en ole itkenyt asian takia ja olen menestynyt hyvin elämässä.

Jos ihminen haluaa päästä jostain yli, niin kyllä vaan pääsee. Menneisyyden traumat ovat tekosyy sille, ettei ihminen osaa/jaksa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Jotain on selvästi kohdallasi edelleen pahasti rikki, kun olet noin armoton muiden kärsimystä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain voi häiritä muiden ongelmat? En minäkään pohdi taukoamatta sinun tyhmyyttäsi.

Minulla on läheinen, jota on lapsena kiusattu koulussa ja kotona, ja kotona oli muutenkin epävakaata. Minua asia häiritsee siksi, että nyt tuo aikuinen kaataa ongelmansa minun niskaani, ja siinä on minulle liikaa kannettavaa. Sen sijaan toivoisin, että hän hakisi ammattiapua, mutta hän ei halua tehdä sitä. Siksi olenkin nyt ottamassa häneen etäisyyttä.

Eli kyllä muiden ongelmat voivat häiritä jotain. Olen valmis auttamaan ja tukemaan. Mutta en anna kenenkään pilata elämääni ja lasteni lapsuutta liiallisella kuormittamisellani.

Ymmärtäväisesti.

Sen sijaan en oikein tykkää ihmisistä jotka ovat "muka" selviytyneet, mutta eivät ole saaneet kehitettyä minkään näköistä empatia kykyä. Vaan se selviytyminen on lähinnä sitä, että ollaan ilkeitä k**ipäitä ja töykeitä päänrääpijöitä ja toisten vähättelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän heitä vähän säälittävinä. Minut joukkor*isk*attiin kun olin lapsi ja käsittelin asian kokonaan ennen kuin täytin 25 vuotta. Sen jälkeen en ole itkenyt asian takia ja olen menestynyt hyvin elämässä.

Jos ihminen haluaa päästä jostain yli, niin kyllä vaan pääsee. Menneisyyden traumat ovat tekosyy sille, ettei ihminen osaa/jaksa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Jotain on selvästi kohdallasi edelleen pahasti rikki, kun olet noin armoton muiden kärsimystä kohtaan.

Repesin, kun näyttelet hölmöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän heitä vähän säälittävinä. Minut joukkor*isk*attiin kun olin lapsi ja käsittelin asian kokonaan ennen kuin täytin 25 vuotta. Sen jälkeen en ole itkenyt asian takia ja olen menestynyt hyvin elämässä.

Jos ihminen haluaa päästä jostain yli, niin kyllä vaan pääsee. Menneisyyden traumat ovat tekosyy sille, ettei ihminen osaa/jaksa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Jotain on selvästi kohdallasi edelleen pahasti rikki, kun olet noin armoton muiden kärsimystä kohtaan.

En tiennyt, että totuuden sanominen tarkoittaa että olen rikki.

Säälin vain ihmisiä, jotka eivät osaa kääntää vastoinkäymisiään voitoksi. Kyllä minullakin meni silloin elämä sirpaleiksi, yritin itsemurhaa ja kävin vuosia psykoterapiassa. Mutta näin vaivaa sen eteen, että elämäni menisi kuntoon, ja niin lopulta kävikin.

Ei ole normaalia olla yli kolmekymppinen ja syyttää lapsuuden traumoja siitä, ettei menesty elämässä.

-31

Ei kosketa omakohtaisesti mutten vähättele asiaa. Tsemppiä kaikille!

Kiusaamista on niin monen tasoista, että en niputtaisi kaikkea ihan samaan pinoon.

Silti kieltämättä ajattelen, että jos kiusaaminen vielä tuossa iässä aiheuttaa niin ilmiselviä ongelmia, että siihen haluaa näin vuosikymmenien jälkeenkin viitata, niin kyllä apua olisi pitänyt ymmärtää hakea jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän heitä vähän säälittävinä. Minut joukkor*isk*attiin kun olin lapsi ja käsittelin asian kokonaan ennen kuin täytin 25 vuotta. Sen jälkeen en ole itkenyt asian takia ja olen menestynyt hyvin elämässä.

Jos ihminen haluaa päästä jostain yli, niin kyllä vaan pääsee. Menneisyyden traumat ovat tekosyy sille, ettei ihminen osaa/jaksa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Jotain on selvästi kohdallasi edelleen pahasti rikki, kun olet noin armoton muiden kärsimystä kohtaan.

En tiennyt, että totuuden sanominen tarkoittaa että olen rikki.

Säälin vain ihmisiä, jotka eivät osaa kääntää vastoinkäymisiään voitoksi. Kyllä minullakin meni silloin elämä sirpaleiksi, yritin itsemurhaa ja kävin vuosia psykoterapiassa. Mutta näin vaivaa sen eteen, että elämäni menisi kuntoon, ja niin lopulta kävikin.

Ei ole normaalia olla yli kolmekymppinen ja syyttää lapsuuden traumoja siitä, ettei menesty elämässä.

-31

Ihmisille tapahtuu erilaisia ja asioita ja heillä on erilaiset voimavarat. Jokaisella on oma polkunsa. Ei ole mitään yhtä normaalia tapaa selviytyä tai käsitellä vaikeuksia elämässä.