Lue keskustelun säännöt.
Paljon matkustelleena olen oikeastaan alkanut pitämään Suomesta ja suomalaisista
21.02.2019 |
Nyt kun on saanut kunnolla vertailukohdetta, sillä olen reissannut hyvin paljon kuluneiden vuosien aikana.
Kyllä vaan oppii huomaamaan, miten paljon Suomessa on hyviä asioita. Suomalaisiakin oppii arvostamaan..mun mielestä on ihanaa kun ihmiset antaa sun olla rauhassa joka paikassa eikä hengitä niskaan. Suomalaiset on myös hyvin rehellistä ja luotettavaa kansaa.
Asiat yleisesti ottaen toimii täällä aika mukavasti. Onpas mukavaa olla taas täällä 😊
Kommentit (197)
Itsekin jonkin verran matkustelleena olen ihmetellyt, että suomalaisia aina haukutaan tympeiksi ja tylyiksi, mutta aika harvassa paikassa ihmiset ovat kauhean mukavia tuntemattomille (jossain Thaimaassa en ole käynyt, siellä ilmeisesti esim. jatkuva hymyily kuuluu kulttuuriin?).
Enimmäkseen kaikkialla on naama rutussa vaeltelevia ihmismassoja ja suurin yllätys on ollut, että asiakaspalvelu on suuressa osassa maailmaa täysin luokatonta. Myymälänpitäjältä saa murhaavan katseen kun astuu sisään, ei tervehdystä eikä kiitosta.
Ja mitä etelämpään menee, sen useammin ihmiset käyvät iholle, kyyläävät ahneesti selvästi miettien, miten sinusta pääsisi hyötymään. Miehet tuijottaa ja seuraa (olen nainen), kaikenkarvaiset kauppiaat huutavat, riuhtovat ja yrittävät huijata.
Toki positiivisiakin kohtaamisia on paljon, mutta pointtina siis se, että ei Suomessa kyllä olla yhtään sen tylympiä kuin juuri missään muuallakaan. Oikeastaan päinvastoin.
Ja puhtaus, aaah. Ei kusenhajuisia katuja, ei muovipulloja ja sandaaleita täyttämässä ojanpohjia ja liiskautuneina tiehen. Ei pakokaasuista ilmaa tai kaikenlaisia myrkkyjä huolettomasti käsiteltyinä. Tykkään.
Olen viime vuosina vähentänyt ulkomaille matkustelua huomattavasti ja keskittynyt nauttimaan kotimaasta. Ilmastokin kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
En Japania henkilökohtaisesti tunne, mutta taifuuniakin pahempi kääntöpuoli on se häpeän pelko ja kilpaileminen. En ikinä eläisi siinä stressissä, että jo pienestä pitäen tapellaan asemasta, ja kun sitä ei tavoita, niin miettii miten tappaa itsensä.
Tämä on totta, työ- ja opiskelu on helvetin rankkaa ja edelleen valitettavasti aika seksististä. JOS olet japanilainen. Itse olin siinä mielessä epäreilussa ja etuoikeutetussa asemassa että vaikka asuin maassa vuosia ja puhuin kieltä, olin silti valkoinen eurooppalainen ja työskentelin eurooppalaisessa firmassa. Käytännössä napsin siis rusinat pullasta eikä työelämä hirveästi eronnut työstä muualla.
Mutta on yksi asia japanilaisessakin työelämässä on mielestäni ihailtavaa. Siellä on ilmapiiri jossa kaikkea työtä tosissaan arvostetaan. Siivoojia, kassatyöntekijöitä yms oli tapana kiitellä usein, kotiäitiyttä pidetään yhä arvostettuna ammattina ja monissa firmoissa halutaan aidosti pitää työntekijöistä huoli. (Oliko se juuri nintendo tms jossa johtoporras tilapäisesti puolitti palkkansa, ettei ketään tarvitsisi erottaa) Toki vastapainona sitten odotetaan myös työntekijän panostavan firmaan.
Tuossa tuleekin se, miksi moni expat haluaa takaisin ulkomaille. Itsekin olen sellainen ollut. Eli etuoikeutettu.
Kun tulee takaisin Suomeen, niin sitä onkin täysi tavis. Joutuu itse maksamaan asumisensa eikä ole autokuskia, eikä ole sitä vauraampaa ihmisryhmää. On enää yksi muiden joukossa.
Tätä olen aina pitänyt selityksenä, miksi esim kerran expattina olijat hakevat toistamiseen. Toisille jääkierre päälle.
Tämä. Tuntuu pätevän muuhunkin matkusteluun. Itse olin taannoin pidempään eräässä kehitysmaassa, ja huomasi kyllä, kuinka osa nautti kun sai tulla rahatukun kanssa elämään leveää elämää. Suomessa nämä olivat jotain opiskelijabudjettilaisia, joilla ei ollut varaa syödä ravintoloissa, shoppailla, ostella elämysmatkoja.
Monet "rakastan matkustelua" tyypit taitavat vain rakastaa sitä varakkuuden tunnetta, mutta sitä ei kehdata sanoa ääneen. Sen sijaan lässytetään jotain maailman ihmeistä ja ihanista ihmisistä. Ja niitä "ihania ihmisiä" nähdään lähinnä taksin ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Minä nostaisin palvelut vielä yli kulttuuritarjonnan. Asun Keski-Euroopassa, ja on ihan älytöntä miten mahtavasti hommat toimii. Minkä tahansa ravintolan ruoan saa kotiin toimitettuna, mitä tahansa voi tilata netistä ja se on seuraavana päivänä kotiovella ilman lisäkuluja. Voit tilata siivoojan, ikkunanpesijän, u name it they have it, hyvin pienellä varoajalla ja kohtuullisella hinnalla. Kaupoissa on aina henkilökuntaa ja ylipäätään kaikki pelaa.
Keskiluokkaisen unelmaa olisi, että täälläkin olisi varaa useammin tilata siivooja tai muuttofirma muuttamaan, ja ylipäätään pienet remontit sun muut tuntuu hoituvan toisaalla niin paljon helpommin ja halvemmalla.
Siinä on sitten se kääntöpuoli, että millainen se yhteiskunta on kokonaisuudessaan, kun palvelujen ostaminen on halpaa ja säännöstelyä tai valvontaa ei ehkä ole. Miten hyvin pärjää se palveluntarjoaja? Millainen palkka, millainen terveydenhuolto, millainen asumisen taso? Jään usein itse miettimään tätä, vaikka onhan se ihan luksusta suomalaiselle että kaupassa joku pakkaa ostokset ja toisessa kaupassa ei tarvitse kuin osoittaa kenkäparia ja myyjä ramppaa takahuoneeseen etsimään aina oikean koon jne.
Se, mitä kaipaan Suomeen, olisi pidemmät ravintoloiden aukioloajat ja enemmän kaikkea ihanaa tekemistä ja kulttuuritarjontaa (vrt. kotikaupungissani on yksi ainoa leffateatteri joka näyttää pääosin isoja Hollywood-tuotantoja, ja näytöksen jälkeen auki on tasan yksi Burger King ja pari baaria).
Ristiriitainen kirjoitus. Pitäisi olla kaikkea ihanaa tekemistä ja kulttuuritarjontaa. Jonkun pitää ne kuitenkin tarjota ja elää sillä yrittäjyydellä. Ollaanko Suomessa valmiita maksamaan palveluista todellisen hintatason mukaan? Vastaus on: ei. Verotus ja elinkustannukset ovat jo nyt tavalliselle palkansaajalle niin korkeat että palveluita ei ole varaa ostaa. Ei sillä ravintolanpitäjälläkään ole varaa pidentää aukio-oloaikoja ja maksaa työntekijöille jos kävijöitä ei ole. Kyllä minäkin haluaisin että pikkukaupungissa jossa asun olisi ooppera ja monta viiden tähden ravintolaa mutta ei taitaisi yrittäjille olla kovin kannattavaa.
Tämä johtuu kahdesta seikasta - liian vähän väestöä, ja liian pienet tuloerot. Ei ole siis palvelujen käyttäjiä, eikä ihmisillä ole varaa niitä ostaa kun edes normijohtajan palkka ei eroa tarpeeksi palvelutyöläisen palkasta.
Hmmm, tuloeroista haaveilevat tuntuvat aina automaattisesti olettavan, että olisivat itse siellä tulohaitarin yläpäässä. Entä jos olisitkin se palvelutyöntekijä, tuskinpa sinulla sittenkään olisi varaa mihinkään kulttuuritarjontaan, vaikka se sinun selkänahasta revittäisiinkin.
Pienet tuloerot on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
En Japania henkilökohtaisesti tunne, mutta taifuuniakin pahempi kääntöpuoli on se häpeän pelko ja kilpaileminen. En ikinä eläisi siinä stressissä, että jo pienestä pitäen tapellaan asemasta, ja kun sitä ei tavoita, niin miettii miten tappaa itsensä.
Tämä on totta, työ- ja opiskelu on helvetin rankkaa ja edelleen valitettavasti aika seksististä. JOS olet japanilainen. Itse olin siinä mielessä epäreilussa ja etuoikeutetussa asemassa että vaikka asuin maassa vuosia ja puhuin kieltä, olin silti valkoinen eurooppalainen ja työskentelin eurooppalaisessa firmassa. Käytännössä napsin siis rusinat pullasta eikä työelämä hirveästi eronnut työstä muualla.
Mutta on yksi asia japanilaisessakin työelämässä on mielestäni ihailtavaa. Siellä on ilmapiiri jossa kaikkea työtä tosissaan arvostetaan. Siivoojia, kassatyöntekijöitä yms oli tapana kiitellä usein, kotiäitiyttä pidetään yhä arvostettuna ammattina ja monissa firmoissa halutaan aidosti pitää työntekijöistä huoli. (Oliko se juuri nintendo tms jossa johtoporras tilapäisesti puolitti palkkansa, ettei ketään tarvitsisi erottaa) Toki vastapainona sitten odotetaan myös työntekijän panostavan firmaan.
Tuossa tuleekin se, miksi moni expat haluaa takaisin ulkomaille. Itsekin olen sellainen ollut. Eli etuoikeutettu.
Kun tulee takaisin Suomeen, niin sitä onkin täysi tavis. Joutuu itse maksamaan asumisensa eikä ole autokuskia, eikä ole sitä vauraampaa ihmisryhmää. On enää yksi muiden joukossa.
Tätä olen aina pitänyt selityksenä, miksi esim kerran expattina olijat hakevat toistamiseen. Toisille jääkierre päälle.
Tämä. Tuntuu pätevän muuhunkin matkusteluun. Itse olin taannoin pidempään eräässä kehitysmaassa, ja huomasi kyllä, kuinka osa nautti kun sai tulla rahatukun kanssa elämään leveää elämää. Suomessa nämä olivat jotain opiskelijabudjettilaisia, joilla ei ollut varaa syödä ravintoloissa, shoppailla, ostella elämysmatkoja.
Monet "rakastan matkustelua" tyypit taitavat vain rakastaa sitä varakkuuden tunnetta, mutta sitä ei kehdata sanoa ääneen. Sen sijaan lässytetään jotain maailman ihmeistä ja ihanista ihmisistä. Ja niitä "ihania ihmisiä" nähdään lähinnä taksin ikkunoista.
Niinpä. Kun ihan oikeasti joudut kohdemaassa laskemaan rahojasi, jonottamaan jossain kapisessa sairaalassa tai lahjomaan byrokraatteja jotta saat kotiisi sähköliittymän ajallaan, tai palkkaamaan taloosi ympärivuorokautisen vartioinnin, tai varomaan, mitä siivoojasi tai kodinkoneasentajasi varastaa sinulta
- niin tajuaa elämän todellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
En Japania henkilökohtaisesti tunne, mutta taifuuniakin pahempi kääntöpuoli on se häpeän pelko ja kilpaileminen. En ikinä eläisi siinä stressissä, että jo pienestä pitäen tapellaan asemasta, ja kun sitä ei tavoita, niin miettii miten tappaa itsensä.
Tämä on totta, työ- ja opiskelu on helvetin rankkaa ja edelleen valitettavasti aika seksististä. JOS olet japanilainen. Itse olin siinä mielessä epäreilussa ja etuoikeutetussa asemassa että vaikka asuin maassa vuosia ja puhuin kieltä, olin silti valkoinen eurooppalainen ja työskentelin eurooppalaisessa firmassa. Käytännössä napsin siis rusinat pullasta eikä työelämä hirveästi eronnut työstä muualla.
Mutta on yksi asia japanilaisessakin työelämässä on mielestäni ihailtavaa. Siellä on ilmapiiri jossa kaikkea työtä tosissaan arvostetaan. Siivoojia, kassatyöntekijöitä yms oli tapana kiitellä usein, kotiäitiyttä pidetään yhä arvostettuna ammattina ja monissa firmoissa halutaan aidosti pitää työntekijöistä huoli. (Oliko se juuri nintendo tms jossa johtoporras tilapäisesti puolitti palkkansa, ettei ketään tarvitsisi erottaa) Toki vastapainona sitten odotetaan myös työntekijän panostavan firmaan.
Tuossa tuleekin se, miksi moni expat haluaa takaisin ulkomaille. Itsekin olen sellainen ollut. Eli etuoikeutettu.
Kun tulee takaisin Suomeen, niin sitä onkin täysi tavis. Joutuu itse maksamaan asumisensa eikä ole autokuskia, eikä ole sitä vauraampaa ihmisryhmää. On enää yksi muiden joukossa.
Tätä olen aina pitänyt selityksenä, miksi esim kerran expattina olijat hakevat toistamiseen. Toisille jääkierre päälle.
Pätee varmasti monessa tapauksessa mutta itse en samaistu tuohon. Ajatukset autokuskeiata ja luksuksesta naurattaa :D Asuin ihan tavallisessa kerrostalossa vuokrakaksiossa japanilaisen mieheni kanssa josta myöhemmin erosin. Ystäväpiiriin kuului niin japanilaisia kuin ulkomaalaisiakin ihmisiä, todella vaihtelevilta aloilta. Sitä en kiellä ettenkö olisi kokenut positiivista rasismia tai erityiskohtelua joissain tilanteissa mutta suurimmilta osin elämä oli tavallista, asuminen kallista ja talo huonosti rakennettu, ruokaa tehtiin itse ja tarjousten mukaan jne.
Syy muuttoon ei ollut hyvinpalkattu työkomennus jossain aidatulla asuinalueella, vaan ihan vaan se että satuin vaihdossa ollessani rakastumaan japanilaiseen mieheen jonka luokse sitten lopulta muutin. Töitä sain eurooppalaisesta firmasta kyllä, mutta tasoltaan olivat sihteerin hommia, paljon kahvinkeittelyä yms turhanpäiväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikoinaan asunut yli 20-vuotta ulkomailla viidessä eri maassa, nyt Suomessa viisi vuotta. Hintataso täällä ärsyttää ja välillä ihmiset. Suomessa pitää olla samanlainen, kuin muut, erilaisuutta ei hyväksytä. En ole itse mitenkään erilainen, mutta ulkomailla olin vapautuneempi oma itseni. Myös suomalaisten jäyhyys ja tiukkapipoisuus ärsyttää. Elä ja anna toisten elää puuttuu täältä.
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Itseäni ahdisti Suomi ihan valtavasti ennen poismuuttoa. Mutta loppujenlopuksi päädyin muuttamaan takaisin Suomeen. Täällä on omat huonot puolensa, mutta kyllä niitä hyviä on enemmän omasta mielestäni.
Suomen huonot puolet:
-ankea sää ja auringonvalon puute
-paikoittain ahdasmielinen ilmapiiri/ihmiset
-valittaminen, kaikesta valitetaan jatkuvasti
-tylsyys (ei ole mitään karnevaalikulttuuria, jossa on vähän väliä jotain juhlia arkea piristämään).
-ruoan ja tavaroiden kalleus, esim. rautakauppojen hinnat on täällä ihan sairaan kalliita.
Suomen hyvät puolet:
-turvallisuus
-hyvä peruskoulu
-maksuton kouluruoka
-tasokas ja edullinen päivähoito (joissain maissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa 400€/ kk päiväkodista tai hoidattaa isovanhemmilla.)
-lämpimät asunnot
-edullinen sähkö ja netti (verrattuna moneen Etelä-Euroopan maahan)
-toimivuus! Joukkoliikenne noudattaa aikatauluja, verkkoasioiminen helppoa
-asiat tehdään hyvin, eikä sieltä mistä aita on matalin (esim. rakennukset)
-äitiysloman ja hoitovapaan pituus (Etelä-Euroopassa esim. 3kk)
-ilmainen korkeakoulutus
-rehelliset ihmiset, ei tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi yms.
-puhdas ilma, kaunis luonto
-ihmiset käyttäytyvät korrektisti, ei häiritsijöitä kadulla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan asunut yli 20-vuotta ulkomailla viidessä eri maassa, nyt Suomessa viisi vuotta. Hintataso täällä ärsyttää ja välillä ihmiset. Suomessa pitää olla samanlainen, kuin muut, erilaisuutta ei hyväksytä. En ole itse mitenkään erilainen, mutta ulkomailla olin vapautuneempi oma itseni. Myös suomalaisten jäyhyys ja tiukkapipoisuus ärsyttää. Elä ja anna toisten elää puuttuu täältä.
Samaa mieltä, mutta itse en jaksa enää välittää, mitä muut miettii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan asunut yli 20-vuotta ulkomailla viidessä eri maassa, nyt Suomessa viisi vuotta. Hintataso täällä ärsyttää ja välillä ihmiset. Suomessa pitää olla samanlainen, kuin muut, erilaisuutta ei hyväksytä. En ole itse mitenkään erilainen, mutta ulkomailla olin vapautuneempi oma itseni. Myös suomalaisten jäyhyys ja tiukkapipoisuus ärsyttää. Elä ja anna toisten elää puuttuu täältä.
Samaa mieltä, mutta itse en jaksa enää välittää, mitä muut miettii.
Minä jäin miettimään ihan samaa: miten ylläoleva tietää, mitä muut miettivät hänestä? Minulla ei ole mitään aavistusta muiden mielipiteistä. Kukaan ei oleosoittanut minulle, että minun pitää olla samanlainen kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
Pidämme oikein mielellämme, kiitos vaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan asunut yli 20-vuotta ulkomailla viidessä eri maassa, nyt Suomessa viisi vuotta. Hintataso täällä ärsyttää ja välillä ihmiset. Suomessa pitää olla samanlainen, kuin muut, erilaisuutta ei hyväksytä. En ole itse mitenkään erilainen, mutta ulkomailla olin vapautuneempi oma itseni. Myös suomalaisten jäyhyys ja tiukkapipoisuus ärsyttää. Elä ja anna toisten elää puuttuu täältä.
Missä näin? Mielestäni ainakin Helsingissä erilaisuus nimenomaan hyväksytään, paljon paremmin kuin esim. monessa katolilaisessa maassa kuten Espanja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
23 vuotta ollut poissa mutta silti olet tämmöisellä modernilla suomalaisella vauvapalstalla? ;)
Minä en ole asunut Suomessa 24 vuoteen ja silti olen tällä palstalla. Tosin minun ja tuon kirjoittajan ero on että siteeni Suomeen ovat säilyneet vahvoina, ja ehdottomasti muutan takaisin kun jään eläkkeelle.
Niin otat rusinat pullasta ja tulet nauttimaan ilmaisesta terveydenhuollosta ja eläkkeestä.
Minulla tulee olemaan sen verran hyvä eläke työvuosiltani ulkomailla että senttiäkään en kansaneläkettä tule Suomesta saamaan, enkä myöskään mitään muuta eläkettä.
Lisäksi työpaikkani sairauskorvausjärjestelmä kattaa myös eläkkeellä olevat, joten en myöskään tule käyttämään julkisia terveyspalveluja, jos yksityisiä on saatavilla. Se on tietysti eri asia jos sairastun niin vakavasti että joudun hoitoihin joita ei yksityisellä puolella tarjota.
Tulen olemaan yksi niitä ihmisiä joista Hesari kirjoitti vähän aikaa sitten, eli niitä jotka maksavat yksityisestä vanhusten hoitokodista 5000 euroa kuussa.
Eli älä turhaan pelkää; en ole tulossa vapaamatkustajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
Miksi sitten kiinnostaa keskustella suomalaisten kanssa (olet suomen kielisellä keskustelupalstalla), jos me ollaan niin kauheita?
Sama täällä. Suomessa arvostan mm.
-turvallisuutta ja puhtautta
-luontoläheisyyttä (ei vaan suhota katumaasturilla kauppakeskuksesta toiseen)
-hyvää asiakaspalvelua (vrt. Jenkkilän imelä tyrkytys tai itäeuroopan tiuskiminen ja ignooraaminen)
-hyvä pukeutuminen (eri sääolosuhteisiin eri vaatteet, eteenkin kaupungeissa myös tyylistä välitetään)
-viranomaisten ja virallisten tahojen luotettavuutta (ei mystisiä "palvemaksuja" ja ristiriitaista sinnepäin-mututietoa)
-suhteellisen pienet luokkaerot (lakimies ja raksaäijä voivat molemmat shoppailla lidlissä)
-less is more-estetiikka (pihojen jouluvaloistakin tulee mieleen satumetsä eikä epilepsiakohtaus)
Jne.
Ja joo, on niitä rasittaviakin juttuja niinkuin sääntö-suomi, muumimuki-yhtenäiskulttuuri, outo konservatiivisuus tiettyjen asioiden suhteen ja krooninen pönötysmurjotus. Mutta se on aika pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikoinaan asunut yli 20-vuotta ulkomailla viidessä eri maassa, nyt Suomessa viisi vuotta. Hintataso täällä ärsyttää ja välillä ihmiset. Suomessa pitää olla samanlainen, kuin muut, erilaisuutta ei hyväksytä. En ole itse mitenkään erilainen, mutta ulkomailla olin vapautuneempi oma itseni. Myös suomalaisten jäyhyys ja tiukkapipoisuus ärsyttää. Elä ja anna toisten elää puuttuu täältä.
Missä näin? Mielestäni ainakin Helsingissä erilaisuus nimenomaan hyväksytään, paljon paremmin kuin esim. monessa katolilaisessa maassa kuten Espanja.
Italiassa asuneen olen täusin samaa mieltä. Niin avointa ja hurmaavaa matkailijan mielestä, mutta loppujen lopuksi aika tiukkaakin kulttuurikuria. Dolce vita ja tyylikkyyskin on tietynlainen vaatimus; täällä samasta muotista tyyllikkäitä. Design, merkit, kulta, mutta missä heterogeenisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
23 vuotta ollut poissa mutta silti olet tämmöisellä modernilla suomalaisella vauvapalstalla? ;)
Minä en ole asunut Suomessa 24 vuoteen ja silti olen tällä palstalla. Tosin minun ja tuon kirjoittajan ero on että siteeni Suomeen ovat säilyneet vahvoina, ja ehdottomasti muutan takaisin kun jään eläkkeelle.
Niin otat rusinat pullasta ja tulet nauttimaan ilmaisesta terveydenhuollosta ja eläkkeestä.
Minulla tulee olemaan sen verran hyvä eläke työvuosiltani ulkomailla että senttiäkään en kansaneläkettä tule Suomesta saamaan, enkä myöskään mitään muuta eläkettä.
Lisäksi työpaikkani sairauskorvausjärjestelmä kattaa myös eläkkeellä olevat, joten en myöskään tule käyttämään julkisia terveyspalveluja, jos yksityisiä on saatavilla. Se on tietysti eri asia jos sairastun niin vakavasti että joudun hoitoihin joita ei yksityisellä puolella tarjota.
Tulen olemaan yksi niitä ihmisiä joista Hesari kirjoitti vähän aikaa sitten, eli niitä jotka maksavat yksityisestä vanhusten hoitokodista 5000 euroa kuussa.
Eli älä turhaan pelkää; en ole tulossa vapaamatkustajaksi.
Toivottavasti et joudukaan yksityiseen vanhusten hoitokotiin maksamaan mitään. Eivät ole paremmantasoisia kuin yksityinen, ovat törkeän kalliita, ja toisaalta surin osa vanhuksista pärjää ilman hoitokotia.
Ohiksena tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
Miksi sitten kiinnostaa keskustella suomalaisten kanssa (olet suomen kielisellä keskustelupalstalla), jos me ollaan niin kauheita?
Ei lähde Suomi suomalaisesta lol
Oon niin samaa mieltä! Sitä on oppinu näkee, miten kaunis luonto meillä on, ihastelen sitä lähes joka päivä! Mahtavaa, et on 4 eri vuodenaikaa. Ja kyllä, ihmiset on ystävällisiä, mut ei tunkeilevia. Arvostan.
Suuri(n?) osa lähtenee kuitenkin ulkomaille ihan normaalina muuttajana, ei firman lähettämänä. Ei silloin nauti mitään normiväestöä kummempia etuja, enintään saa jonkin verohelpotuksen muutamaksi vuodeksi (joka usein meneekin sitten muutto- yms kuluihin).