Lue keskustelun säännöt.
Paljon matkustelleena olen oikeastaan alkanut pitämään Suomesta ja suomalaisista
21.02.2019 |
Nyt kun on saanut kunnolla vertailukohdetta, sillä olen reissannut hyvin paljon kuluneiden vuosien aikana.
Kyllä vaan oppii huomaamaan, miten paljon Suomessa on hyviä asioita. Suomalaisiakin oppii arvostamaan..mun mielestä on ihanaa kun ihmiset antaa sun olla rauhassa joka paikassa eikä hengitä niskaan. Suomalaiset on myös hyvin rehellistä ja luotettavaa kansaa.
Asiat yleisesti ottaen toimii täällä aika mukavasti. Onpas mukavaa olla taas täällä 😊
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Jos iso osa elämästä koostuu taidesta niin ehkä silloin. Mutta itse en ole sellaisista niin kiinnostunut ja kyllä elämä saa olla aivan onnelinen ja ihana täällä Suomessa. Ei ole vielä tullut ikivä mihinkään mitä en saisi täältä ja shoppailemassa käyn tosi harvoin, tarvittavat vaatteet saan helposti kaupoista täällä. Eli ei ole mikään tosi tosi erikoinen huippumuodin maku. Esimerkiksi Pariisissa en ostanut mitään vaatteita koska semmonen tyyli ei miellyttänyt, butiikeissa vaatteet näyttivät yöpukuilta ja 300 euroa niistä on liikkaa. Eli ihan makuasia. Ymmärtän jos on tosi erikoinen maku ja haluaa osta jotain ihme asioita ja jos elämää koostu siitä, mutta arvostan elämässä muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
23 vuotta ollut poissa mutta silti olet tämmöisellä modernilla suomalaisella vauvapalstalla? ;)
Minä en ole asunut Suomessa 24 vuoteen ja silti olen tällä palstalla. Tosin minun ja tuon kirjoittajan ero on että siteeni Suomeen ovat säilyneet vahvoina, ja ehdottomasti muutan takaisin kun jään eläkkeelle.
Niin otat rusinat pullasta ja tulet nauttimaan ilmaisesta terveydenhuollosta ja eläkkeestä.
Eläke maksetaan aina niistä maista, joissa on työskennellyt. Ei sitä asuinmaan mukaan makseta 🙄. Jos ihminen on ikänsä suomessa töissä ja muuttaa Espanjaan, eläke maksetaan hänelle suomesta. Jos hän on ikänsä espanjassa töissä ja muuttaa Suomeen, eläke maksetaan espanjasta. Voit siis olla rauhassa, kukaan ei voi tulla tänne syömään aiheetta sun eläkerahoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Vastaaja ei vaikuta kovin kultturellilta.
Se on toki suhteellinen käsite, mutta ei minua kiinnosta juurikaan suomalaiset pääosin maailman mittakaavassa keskinkertaiset muusikot ja laulajat. Tai jotkut ysäribileet jossain. Tai pienet ostarien keskiolutbaarit. Tai pari kertaa vuodessa kohtalaiset taidenäyttelyt. Tai muutama pieni museo, jotka olen jo nähnyt monta kertaa elämäni aikana.
Suurkaupungeissa on samanaikaisesti ja jatkuvasti maailmanluokan tarjontaa, josta valita. En viitsi mennä katsomaan jotain surkeaa viritelmää ja tuhlata sellaiseen rahojani, kun tiedän, että parempaakin on tarjolla muualla. Onneksi kirjoja saa sentään tilattua helposti Suomeen kaikkialta. Janoan uusia virikkeitä ja elämyksiä. Suomen pienet piirit on äkkiä tsekattu.
Kulturelliudesta: en ehkä ole sellainen keskiverron teatterikävijän näköinen 50+ aarikkakoruinen huopahattunainen, mutta nautin silti hyvästä kulttuuritarjonnasta. En kutsu itseäni kulturelliksi edes. Mutta kannattaa matkustaa itse ja verrata, jos ette usko sanojani. Ja oikeasti niillä matkoilla koluta museoita, näyttelyitä, konsertteja, esitelmiä jne.
Miksi matkustella, kun voi muuttaa sinne ulkomaille klttuurikaupunkeihin? Miksi et muuta?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Oletko köyhä? Ettet vain olisi jollain tapaa valden tisulissa kiinni...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka väittää että ei ole kyräilijään Suomessa törmännyt, on kyllä aika sokea ympäristölleen. Suomalaisista(kin) löytyy paljon iloisia, kohteliaita ja ihania ihmisiä, mutta myös sellaisia jyrääjiä joilla ei ole mitään käytöstapoja eikä mitään halua edes opetella niitä.
Suomalaisista osa on kyllä mukavia, mutta osa on ihan totaalisia metsäläisiä ja osa heistäkin, jotka periaatteessa osaavat käyttäytyä. Ei osata välttämättä sosiaalisuuden vuoksi edes teeskennellä mukavaa toisen nähdessään tai vaihtaa paria sanaa, jotta tulee hyvä mieli molemmille. Ei tajuta sitä, että sellainen kyräily ja angstaaminen ja katseiden välttely taloyhtiön hississä on vain typerää ja turhaa.
Täällä sellainen kyräilijä. Inhoan asua kaupungissa, mutta on töiden takia pakko. Niinpä yritän sietää tätä miten parhaiten tiedän, ja se on, että kuvittelen ettei niitä muita ihmisiä ole olemassakaan ja vetäydyn omaan maailmaani. Eli en kyllä tervehdi ketään tms. Silloin kun vielä asuin kerrostalossa, aina kuuntelin ettei rapussa ole ketään ennen kuin menin sinne itse, ja jos joku tuli, käännyin takaisin. Nykyisin onneksi rivitalossa ja oma sisäänkäynti.
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa jo: joka maassa on omat metsäläisensä.
Vierailija kirjoitti:
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
En Japania henkilökohtaisesti tunne, mutta taifuuniakin pahempi kääntöpuoli on se häpeän pelko ja kilpaileminen. En ikinä eläisi siinä stressissä, että jo pienestä pitäen tapellaan asemasta, ja kun sitä ei tavoita, niin miettii miten tappaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Vastaaja ei vaikuta kovin kultturellilta.
Se on toki suhteellinen käsite, mutta ei minua kiinnosta juurikaan suomalaiset pääosin maailman mittakaavassa keskinkertaiset muusikot ja laulajat. Tai jotkut ysäribileet jossain. Tai pienet ostarien keskiolutbaarit. Tai pari kertaa vuodessa kohtalaiset taidenäyttelyt. Tai muutama pieni museo, jotka olen jo nähnyt monta kertaa elämäni aikana.
Suurkaupungeissa on samanaikaisesti ja jatkuvasti maailmanluokan tarjontaa, josta valita. En viitsi mennä katsomaan jotain surkeaa viritelmää ja tuhlata sellaiseen rahojani, kun tiedän, että parempaakin on tarjolla muualla. Onneksi kirjoja saa sentään tilattua helposti Suomeen kaikkialta. Janoan uusia virikkeitä ja elämyksiä. Suomen pienet piirit on äkkiä tsekattu.
Kulturelliudesta: en ehkä ole sellainen keskiverron teatterikävijän näköinen 50+ aarikkakoruinen huopahattunainen, mutta nautin silti hyvästä kulttuuritarjonnasta. En kutsu itseäni kulturelliksi edes. Mutta kannattaa matkustaa itse ja verrata, jos ette usko sanojani. Ja oikeasti niillä matkoilla koluta museoita, näyttelyitä, konsertteja, esitelmiä jne.
Miksi matkustella, kun voi muuttaa sinne ulkomaille klttuurikaupunkeihin? Miksi et muuta?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Oletko köyhä? Ettet vain olisi jollain tapaa valden tisulissa kiinni...?
Ei oo.
t. Valde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Vastaaja ei vaikuta kovin kultturellilta.
Se on toki suhteellinen käsite, mutta ei minua kiinnosta juurikaan suomalaiset pääosin maailman mittakaavassa keskinkertaiset muusikot ja laulajat. Tai jotkut ysäribileet jossain. Tai pienet ostarien keskiolutbaarit. Tai pari kertaa vuodessa kohtalaiset taidenäyttelyt. Tai muutama pieni museo, jotka olen jo nähnyt monta kertaa elämäni aikana.
Suurkaupungeissa on samanaikaisesti ja jatkuvasti maailmanluokan tarjontaa, josta valita. En viitsi mennä katsomaan jotain surkeaa viritelmää ja tuhlata sellaiseen rahojani, kun tiedän, että parempaakin on tarjolla muualla. Onneksi kirjoja saa sentään tilattua helposti Suomeen kaikkialta. Janoan uusia virikkeitä ja elämyksiä. Suomen pienet piirit on äkkiä tsekattu.
Kulturelliudesta: en ehkä ole sellainen keskiverron teatterikävijän näköinen 50+ aarikkakoruinen huopahattunainen, mutta nautin silti hyvästä kulttuuritarjonnasta. En kutsu itseäni kulturelliksi edes. Mutta kannattaa matkustaa itse ja verrata, jos ette usko sanojani. Ja oikeasti niillä matkoilla koluta museoita, näyttelyitä, konsertteja, esitelmiä jne.
Miksi matkustella, kun voi muuttaa sinne ulkomaille klttuurikaupunkeihin? Miksi et muuta?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Oletko köyhä? Ettet vain olisi jollain tapaa valden tisulissa kiinni...?
Lasteni isä haluaa asua ja työskennellä Suomessa (ehkä ennen seurustelua olisi pitänyt sekin asia selvittää, mutta luulin, että tottakai hänkin haluaisi täältä pois...pidin sitå itsestäänselvyytenä siis). En voi siksi itse vain päättää, minne muutan. Lisäksi työni on Suomessa. Tyydyn toistaiseksi matkusteluun siis. Kun lapset ovat isompia ja pääsen eroon heidän isänsä määräysvallasta, muutan sinne, minne haluan (toki sen rajoissa, minne pystyy sen muuton järjestämään ja löytyy kiva työ ja koti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ikääntyessä luonnosta tulee koko ajan tärkeämpää ja Suomessa luonto on vielä lähellä, rauhallista ja puhdasta. Lisäksi saat mennä siihen lähimetsään poimimaan marjoja, vaikka se ei ole sinun maatasi. Jokamiehenoikeudet eivät todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka väittää että ei ole kyräilijään Suomessa törmännyt, on kyllä aika sokea ympäristölleen. Suomalaisista(kin) löytyy paljon iloisia, kohteliaita ja ihania ihmisiä, mutta myös sellaisia jyrääjiä joilla ei ole mitään käytöstapoja eikä mitään halua edes opetella niitä.
Suomalaisista osa on kyllä mukavia, mutta osa on ihan totaalisia metsäläisiä ja osa heistäkin, jotka periaatteessa osaavat käyttäytyä. Ei osata välttämättä sosiaalisuuden vuoksi edes teeskennellä mukavaa toisen nähdessään tai vaihtaa paria sanaa, jotta tulee hyvä mieli molemmille. Ei tajuta sitä, että sellainen kyräily ja angstaaminen ja katseiden välttely taloyhtiön hississä on vain typerää ja turhaa.
Täällä sellainen kyräilijä. Inhoan asua kaupungissa, mutta on töiden takia pakko. Niinpä yritän sietää tätä miten parhaiten tiedän, ja se on, että kuvittelen ettei niitä muita ihmisiä ole olemassakaan ja vetäydyn omaan maailmaani. Eli en kyllä tervehdi ketään tms. Silloin kun vielä asuin kerrostalossa, aina kuuntelin ettei rapussa ole ketään ennen kuin menin sinne itse, ja jos joku tuli, käännyin takaisin. Nykyisin onneksi rivitalossa ja oma sisäänkäynti.
Miksi toimit noin? Kuulostaa jopa hivenen mielisairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Vastaaja ei vaikuta kovin kultturellilta.
Se on toki suhteellinen käsite, mutta ei minua kiinnosta juurikaan suomalaiset pääosin maailman mittakaavassa keskinkertaiset muusikot ja laulajat. Tai jotkut ysäribileet jossain. Tai pienet ostarien keskiolutbaarit. Tai pari kertaa vuodessa kohtalaiset taidenäyttelyt. Tai muutama pieni museo, jotka olen jo nähnyt monta kertaa elämäni aikana.
Suurkaupungeissa on samanaikaisesti ja jatkuvasti maailmanluokan tarjontaa, josta valita. En viitsi mennä katsomaan jotain surkeaa viritelmää ja tuhlata sellaiseen rahojani, kun tiedän, että parempaakin on tarjolla muualla. Onneksi kirjoja saa sentään tilattua helposti Suomeen kaikkialta. Janoan uusia virikkeitä ja elämyksiä. Suomen pienet piirit on äkkiä tsekattu.
Kulturelliudesta: en ehkä ole sellainen keskiverron teatterikävijän näköinen 50+ aarikkakoruinen huopahattunainen, mutta nautin silti hyvästä kulttuuritarjonnasta. En kutsu itseäni kulturelliksi edes. Mutta kannattaa matkustaa itse ja verrata, jos ette usko sanojani. Ja oikeasti niillä matkoilla koluta museoita, näyttelyitä, konsertteja, esitelmiä jne.
Miksi matkustella, kun voi muuttaa sinne ulkomaille klttuurikaupunkeihin? Miksi et muuta?
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Oletko köyhä? Ettet vain olisi jollain tapaa valden tisulissa kiinni...?Lasteni isä haluaa asua ja työskennellä Suomessa (ehkä ennen seurustelua olisi pitänyt sekin asia selvittää, mutta luulin, että tottakai hänkin haluaisi täältä pois...pidin sitå itsestäänselvyytenä siis). En voi siksi itse vain päättää, minne muutan. Lisäksi työni on Suomessa. Tyydyn toistaiseksi matkusteluun siis. Kun lapset ovat isompia ja pääsen eroon heidän isänsä määräysvallasta, muutan sinne, minne haluan (toki sen rajoissa, minne pystyy sen muuton järjestämään ja löytyy kiva työ ja koti).
^Jatkan vielä: ennen avioliittoani olen asunutkin kahdessa muussa maassa Suomen lisäksi sekä oleskellut pidempiä aikoja vielä kolmannessakin sekä reissasin runsaasti useissa maissa ja usein. Oikeasti nautin siitä, kun saan kokea ja nähdä uusia paikkoja.
Avioliiton ja lasten syntymän myötä en sitten enää päässytkään matkustelemaan lainkaan moneen vuoteen, kun lasten isä (kantasuomalainen) vastusti sitä ja siis hän ei suostunut matkustamaan lomillaankaan minnekään muualle kuin lapsuudenkotiinsa maalle (=olin lievästi sanoen turhautunut) ja siis minun piti olla aina samassa paikassa mukana, halusin tai en.
Vierailija kirjoitti:
Näin ikääntyessä luonnosta tulee koko ajan tärkeämpää ja Suomessa luonto on vielä lähellä, rauhallista ja puhdasta. Lisäksi saat mennä siihen lähimetsään poimimaan marjoja, vaikka se ei ole sinun maatasi. Jokamiehenoikeudet eivät todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.
Ruotsissa ja Norjassakin on jokamiehenoikeudet ja siellä luonto on vieläkin kauniimpaa kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta sitten lähdin, enkä mistään hinnasta palaisi takaisin.
Pitäkää tunkkinne.
23 vuotta ollut poissa mutta silti olet tämmöisellä modernilla suomalaisella vauvapalstalla? ;)
Minä en ole asunut Suomessa 24 vuoteen ja silti olen tällä palstalla. Tosin minun ja tuon kirjoittajan ero on että siteeni Suomeen ovat säilyneet vahvoina, ja ehdottomasti muutan takaisin kun jään eläkkeelle.
Niin otat rusinat pullasta ja tulet nauttimaan ilmaisesta terveydenhuollosta ja eläkkeestä.
Eläke maksetaan aina niistä maista, joissa on työskennellyt. Ei sitä asuinmaan mukaan makseta 🙄. Jos ihminen on ikänsä suomessa töissä ja muuttaa Espanjaan, eläke maksetaan hänelle suomesta. Jos hän on ikänsä espanjassa töissä ja muuttaa Suomeen, eläke maksetaan espanjasta. Voit siis olla rauhassa, kukaan ei voi tulla tänne syömään aiheetta sun eläkerahoja...
Ohis tähän: eikö sitä olla muuttamassa, että voi viedä Suomen eläkerahat muualle? Ainakin Portugalin ja Espanjan osalta muistan siitä olleen puhetta.
Sen voi toki kiertää niin, ettei siirrä kirjojaan, mutta silloin menettää muita etuja asuinmaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
En Japania henkilökohtaisesti tunne, mutta taifuuniakin pahempi kääntöpuoli on se häpeän pelko ja kilpaileminen. En ikinä eläisi siinä stressissä, että jo pienestä pitäen tapellaan asemasta, ja kun sitä ei tavoita, niin miettii miten tappaa itsensä.
Tämä on totta, työ- ja opiskelu on helvetin rankkaa ja edelleen valitettavasti aika seksististä. JOS olet japanilainen. Itse olin siinä mielessä epäreilussa ja etuoikeutetussa asemassa että vaikka asuin maassa vuosia ja puhuin kieltä, olin silti valkoinen eurooppalainen ja työskentelin eurooppalaisessa firmassa. Käytännössä napsin siis rusinat pullasta eikä työelämä hirveästi eronnut työstä muualla.
Mutta on yksi asia japanilaisessakin työelämässä on mielestäni ihailtavaa. Siellä on ilmapiiri jossa kaikkea työtä tosissaan arvostetaan. Siivoojia, kassatyöntekijöitä yms oli tapana kiitellä usein, kotiäitiyttä pidetään yhä arvostettuna ammattina ja monissa firmoissa halutaan aidosti pitää työntekijöistä huoli. (Oliko se juuri nintendo tms jossa johtoporras tilapäisesti puolitti palkkansa, ettei ketään tarvitsisi erottaa) Toki vastapainona sitten odotetaan myös työntekijän panostavan firmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ikääntyessä luonnosta tulee koko ajan tärkeämpää ja Suomessa luonto on vielä lähellä, rauhallista ja puhdasta. Lisäksi saat mennä siihen lähimetsään poimimaan marjoja, vaikka se ei ole sinun maatasi. Jokamiehenoikeudet eivät todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.
Ruotsissa ja Norjassakin on jokamiehenoikeudet ja siellä luonto on vieläkin kauniimpaa kuin Suomessa.
Varsin subjektiinen arvio tuo kauneus. Norjan vuonot ja vuoret ovat todella mahtavan upeita, mutta toisen sielu lepää taas Suomen järvimaisemassa tai saaristossa. Ruotsin luonto taas ei ole edes objektiivisesti tarkasteltuna Suomen luontoa kauniimpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Minä nostaisin palvelut vielä yli kulttuuritarjonnan. Asun Keski-Euroopassa, ja on ihan älytöntä miten mahtavasti hommat toimii. Minkä tahansa ravintolan ruoan saa kotiin toimitettuna, mitä tahansa voi tilata netistä ja se on seuraavana päivänä kotiovella ilman lisäkuluja. Voit tilata siivoojan, ikkunanpesijän, u name it they have it, hyvin pienellä varoajalla ja kohtuullisella hinnalla. Kaupoissa on aina henkilökuntaa ja ylipäätään kaikki pelaa.
Keskiluokkaisen unelmaa olisi, että täälläkin olisi varaa useammin tilata siivooja tai muuttofirma muuttamaan, ja ylipäätään pienet remontit sun muut tuntuu hoituvan toisaalla niin paljon helpommin ja halvemmalla.
Siinä on sitten se kääntöpuoli, että millainen se yhteiskunta on kokonaisuudessaan, kun palvelujen ostaminen on halpaa ja säännöstelyä tai valvontaa ei ehkä ole. Miten hyvin pärjää se palveluntarjoaja? Millainen palkka, millainen terveydenhuolto, millainen asumisen taso? Jään usein itse miettimään tätä, vaikka onhan se ihan luksusta suomalaiselle että kaupassa joku pakkaa ostokset ja toisessa kaupassa ei tarvitse kuin osoittaa kenkäparia ja myyjä ramppaa takahuoneeseen etsimään aina oikean koon jne.
Se, mitä kaipaan Suomeen, olisi pidemmät ravintoloiden aukioloajat ja enemmän kaikkea ihanaa tekemistä ja kulttuuritarjontaa (vrt. kotikaupungissani on yksi ainoa leffateatteri joka näyttää pääosin isoja Hollywood-tuotantoja, ja näytöksen jälkeen auki on tasan yksi Burger King ja pari baaria).
Ristiriitainen kirjoitus. Pitäisi olla kaikkea ihanaa tekemistä ja kulttuuritarjontaa. Jonkun pitää ne kuitenkin tarjota ja elää sillä yrittäjyydellä. Ollaanko Suomessa valmiita maksamaan palveluista todellisen hintatason mukaan? Vastaus on: ei. Verotus ja elinkustannukset ovat jo nyt tavalliselle palkansaajalle niin korkeat että palveluita ei ole varaa ostaa. Ei sillä ravintolanpitäjälläkään ole varaa pidentää aukio-oloaikoja ja maksaa työntekijöille jos kävijöitä ei ole. Kyllä minäkin haluaisin että pikkukaupungissa jossa asun olisi ooppera ja monta viiden tähden ravintolaa mutta ei taitaisi yrittäjille olla kovin kannattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Japaniin voisin muuttaa takaisin milloin vain, mutta muualle en enää Suomesta lähde. Voi olla että tässä on myös vähän nostalgiaa mukana, siitä on 11 vuotta kun asuin viimeksi Japanissa ja elämäntilannekin oli silloin aika paljon huolettomampi kuin nyt. Elämänmeno ja ihmiset olivat siellä yllättävän samanlaisia kuin täällä; arvoissa korostuvat luonto, turvallisuus, siisteys ja oma rauha. Ja käytöstavat ja avuliaisuus. Asiat toimii ja on neljä (vähän miellyttävämpää) vuodenaikaa. Kääntöpuolena sitten taifuunit ja maanjäristykset.
En Japania henkilökohtaisesti tunne, mutta taifuuniakin pahempi kääntöpuoli on se häpeän pelko ja kilpaileminen. En ikinä eläisi siinä stressissä, että jo pienestä pitäen tapellaan asemasta, ja kun sitä ei tavoita, niin miettii miten tappaa itsensä.
Tämä on totta, työ- ja opiskelu on helvetin rankkaa ja edelleen valitettavasti aika seksististä. JOS olet japanilainen. Itse olin siinä mielessä epäreilussa ja etuoikeutetussa asemassa että vaikka asuin maassa vuosia ja puhuin kieltä, olin silti valkoinen eurooppalainen ja työskentelin eurooppalaisessa firmassa. Käytännössä napsin siis rusinat pullasta eikä työelämä hirveästi eronnut työstä muualla.
Mutta on yksi asia japanilaisessakin työelämässä on mielestäni ihailtavaa. Siellä on ilmapiiri jossa kaikkea työtä tosissaan arvostetaan. Siivoojia, kassatyöntekijöitä yms oli tapana kiitellä usein, kotiäitiyttä pidetään yhä arvostettuna ammattina ja monissa firmoissa halutaan aidosti pitää työntekijöistä huoli. (Oliko se juuri nintendo tms jossa johtoporras tilapäisesti puolitti palkkansa, ettei ketään tarvitsisi erottaa) Toki vastapainona sitten odotetaan myös työntekijän panostavan firmaan.
Tuossa tuleekin se, miksi moni expat haluaa takaisin ulkomaille. Itsekin olen sellainen ollut. Eli etuoikeutettu.
Kun tulee takaisin Suomeen, niin sitä onkin täysi tavis. Joutuu itse maksamaan asumisensa eikä ole autokuskia, eikä ole sitä vauraampaa ihmisryhmää. On enää yksi muiden joukossa.
Tätä olen aina pitänyt selityksenä, miksi esim kerran expattina olijat hakevat toistamiseen. Toisille jääkierre päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin kehitysmaihin ym. verrattuna Suomi on ihan kiva paikka elää. Mutta ns. sivistysmaiden suurkaupunkeihin verrattuna en ole samaa mieltä.
Mikä niissä sivistysmaiden suurkaupungeissa on niin ihmeellistä? 🤔 itse en tykännyt Pariisista yhtään, Helsingiin on aivan ihana tulla takaisin sieltä, rauhallinen ja puhdas kaupunki. Paljon kehuttusta Melbournista en myöskään tykännyt. Suomi on kyllä tosi hyvä, rehelliset ihmiset ja oikeasti avuljat sekä ystävälliset.
Taide-ja kulttuuritarjonta, arkkitehtuuri ja ostosmahdollisuudet ovat niissä aivan maailman huippua. Helsingissä asuessa pitää ostella kaikki vähänkin spesiaalimmat asiat netistä ja tyytyä lähinnä kirjojen lukemiseen, sillä museot on nopeasti koluttu, eikä kulttuuritarjonta ole kovin ihmeellistä.
Minä nostaisin palvelut vielä yli kulttuuritarjonnan. Asun Keski-Euroopassa, ja on ihan älytöntä miten mahtavasti hommat toimii. Minkä tahansa ravintolan ruoan saa kotiin toimitettuna, mitä tahansa voi tilata netistä ja se on seuraavana päivänä kotiovella ilman lisäkuluja. Voit tilata siivoojan, ikkunanpesijän, u name it they have it, hyvin pienellä varoajalla ja kohtuullisella hinnalla. Kaupoissa on aina henkilökuntaa ja ylipäätään kaikki pelaa.
Keskiluokkaisen unelmaa olisi, että täälläkin olisi varaa useammin tilata siivooja tai muuttofirma muuttamaan, ja ylipäätään pienet remontit sun muut tuntuu hoituvan toisaalla niin paljon helpommin ja halvemmalla.
Siinä on sitten se kääntöpuoli, että millainen se yhteiskunta on kokonaisuudessaan, kun palvelujen ostaminen on halpaa ja säännöstelyä tai valvontaa ei ehkä ole. Miten hyvin pärjää se palveluntarjoaja? Millainen palkka, millainen terveydenhuolto, millainen asumisen taso? Jään usein itse miettimään tätä, vaikka onhan se ihan luksusta suomalaiselle että kaupassa joku pakkaa ostokset ja toisessa kaupassa ei tarvitse kuin osoittaa kenkäparia ja myyjä ramppaa takahuoneeseen etsimään aina oikean koon jne.
Se, mitä kaipaan Suomeen, olisi pidemmät ravintoloiden aukioloajat ja enemmän kaikkea ihanaa tekemistä ja kulttuuritarjontaa (vrt. kotikaupungissani on yksi ainoa leffateatteri joka näyttää pääosin isoja Hollywood-tuotantoja, ja näytöksen jälkeen auki on tasan yksi Burger King ja pari baaria).
Ristiriitainen kirjoitus. Pitäisi olla kaikkea ihanaa tekemistä ja kulttuuritarjontaa. Jonkun pitää ne kuitenkin tarjota ja elää sillä yrittäjyydellä. Ollaanko Suomessa valmiita maksamaan palveluista todellisen hintatason mukaan? Vastaus on: ei. Verotus ja elinkustannukset ovat jo nyt tavalliselle palkansaajalle niin korkeat että palveluita ei ole varaa ostaa. Ei sillä ravintolanpitäjälläkään ole varaa pidentää aukio-oloaikoja ja maksaa työntekijöille jos kävijöitä ei ole. Kyllä minäkin haluaisin että pikkukaupungissa jossa asun olisi ooppera ja monta viiden tähden ravintolaa mutta ei taitaisi yrittäjille olla kovin kannattavaa.
Tämä johtuu kahdesta seikasta - liian vähän väestöä, ja liian pienet tuloerot. Ei ole siis palvelujen käyttäjiä, eikä ihmisillä ole varaa niitä ostaa kun edes normijohtajan palkka ei eroa tarpeeksi palvelutyöläisen palkasta.
Ei sitä juuri kukaan väitäkään. Mutta sinut edes huomataan. Suomessa ei.