Miten opetella edes sietämään miniäehdokkaita

Sulla tuntuu olevan jatkuvasti väärän väriset sukat jalassa. Hankipa kauniimman värisiä. Ethän sinä jatkuvasti ole hautajaisiin menossa.

No ei kaikkien kanssa varmaan tule erityisen hyvin toimeen jos kemiat ei kohtaa, mutta vihaaminen on aika radikaalia ja tyhmää. Jos poika on valinnut ko. naisen ja he viihtyvät yhdessä niin eikö kuitenkin olis kaikkien kannalta parempi että tultaisiin kuitenkin toimeen ja kohdellaan kaikkia ihan ihmisenä ja kohteliaasti? Ei tietenkään kaikista tule ylimpiä ystäviä ja kuin omaa tytärtä ja se on ihan ok. kunhan ihan inhimilliset välit pystyy pitämään eikä olla mitenkään erityisen ilkeitä tai koppavia syyttä. Tietysti myös miniä voi katsoa että itse käyttäytyy asiallisesti myös. Itse olen huomannut oman äidin kohtelevan kaikkia veljieni naisia tosi hyvin ja on mukava yrittää tulla toimeen. Hän ei kuitenkaan tuppaudu liikaa heidän elämään tms. mutta kuitenkin pyrkii kohtelemaan näitä miniäehdokkaita ystävällisesti ja paljolti samalla tavalla kuin esim. minua tytärtään vaikka tietysti olemme ilman muuta äidinkianssa läheisempiä tietysti. Mutta siis vaikka hän minulle sanoikin, että esim. veljeni exästä ei koskaan juuri välittänyt eikä heillä ollut paljon yhteistä eikä juteltavaa yms. niin ei hän silti koskaan veljelleni tai tälle naiselle sitä mitenkään tuonut ilmi ja minullekkin mainitsi asiasta vasta kauan sen jälkeen kun veli oli eronnut exästään. Eikä hän silloinkaan mitenkään ilkeästi sanonut, huomioi vain ettei se tyttö ollut ihan oikea veljelleni ja sen kyllä huomasivat kaikki, mutta koska veli oli hänet valinnut ja heillä meni muuten hyvin yms. niin mikä järki olisi ollut siinä että me muut oltaisiin siihen jotenkin puututtu tai tuotu omat mielipiteet esille..tai alettu "vihaamaan" tätä tyttöä?? huh! mitä se kertoo siitä arvostuksesta sitä omaa perheenjäsentäkin kohtaan? minä ainakin ottaisin aika henkilökohtaisesti itseeni jos mun vanhemmat alkaisivat poikaystävälleni keljuilla ja selkeesti vihaisivat häntä. koska se kertois etteivät he hyväksy myös mun valintoja ja mielipidettä. 

Onneksi oma anoppini on tosi mukava ja tarjoaa aina apua kun tarvitsee ja huolehtii asioista ja pojastaan. ei me mitään ylinpiä ystäviä olla, mutta tullaan toimeen ja pystyn juttelemaan hänelle ihan luontevasti ja käymään anopin luona tai tulemaan juttuun hänrn kanssa yksikseenkin ihan luontevasti. jotenkin tuntuisi todella oudolle jos hän vihaisi minua D: ap:lla ei kyllä ihan kaikki inkkarit tunnu olevan kanootissa, olen pahoillani. ei ole normaalia vihata ketään tuolla tavalla.... 

Mua v*tuttaa se ettei miniä kunnioita mua. Minä pelkäsin anoppia ja luulin että nyt olisi jonkun vuoro pelätä mua ja mä saisin olla auktoriteetti.

Tuntuu petetyltä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä on vikana?

En tiedä!!!

KAIKKI???

No ekana kannattaa selvittää toi epäterve suhteesi poikiisi vaikka terapiassa. Käytöksesi on häiriintynyttä ja aiheuttaa ongelmia sinulle ja lapsillesi.

Toimii varmaan myös niinkin päin että sisko ei hyväksy veljien vaimoja. Ensin sain kuulla ihmeellistä valittelua ja vähättelyä mieheni veljen vaimosta ja eipä mennyt kauan kun sain oman osani. Aika selvä peli, veli ansaitsee parasta, ja jos on jotain ongelmaa niin se on tietenkin sen vika, joka on tullut suvun ulkopuolelta. Oman suvun jäsenissä vikoja ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Toimii varmaan myös niinkin päin että sisko ei hyväksy veljien vaimoja. Ensin sain kuulla ihmeellistä valittelua ja vähättelyä mieheni veljen vaimosta ja eipä mennyt kauan kun sain oman osani. Aika selvä peli, veli ansaitsee parasta, ja jos on jotain ongelmaa niin se on tietenkin sen vika, joka on tullut suvun ulkopuolelta. Oman suvun jäsenissä vikoja ei ollut.

Itseasiassa tarkemmin ajateltuna jotenkin sattumalta miehen kummankin veljen vaimot oli jotenkin sopimattomia tämän siskon mielestä ja toisen avioliittokin yritettiin estää. Ei siihen sukuun mitään horatsuja sentään haluttu. Täysi ikäinen mies nyt valitsi kuitenkin kenet halusi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä kammottavia miniäehdokkaita on omalle kohdalle osunut, ei osata mitään, päivät notkutaan paituli päällä, rahaa pitäisi kyllä antaa, ei tehdä edes ruokaa, ei osata siivota, ei viitsitä laittaa pyykkiä koneeseen tai jos laitetaan niin sinne koneeseen ne myös jää, tiskejä ei saada koneeseen millään, silitysrauta ja mankeli on täysin outoja välineitä ym...Mutta onneksi tuollaiset miniät ei ole kauaa kuvioissa koska heillä on myös peruspiirteenä pettäminen ja valehtelu.

Missä hemmetin kommuunissa oikein asutte?

On niitä miniöitäkin, jotka on päättäneet vihata anoppiaan, vaikka ei ole tätä tavannutkaan.  Toimii tämä siis molemmin puolin jos niin on.  Ei kaikki miniät olekaan mitään onnenpotkuja.  Eikä vävyt.

Mutta pitää sitä sentään mahdollisuus antaa jokaiselle.  Eikä ihan pienestä ripauksesta pidä mennä toista tuomitsemaan.

Musta tuntuu, että mun anoppi ei pitänyt minusta yhtään.  Sieti vain.  Mutta vähitellen, kun siinä kuitenkin toisiamme tavattiin, niin alkoi mennä jo paremminkin.  Lopulta saatiin jo kiitostakin siitä, että meidän liittomme on kuitenkin kestänyt, kun jokaisen muun lapsensa liitto on päättynyt eroon.