Miten opetella edes sietämään miniäehdokkaita
En ennen vihannut ihmisiä mutta en vain ole koskaan pystynyt suhtautumaan yhteenkään poikien tyttöystävään muuta kuin vihaa tuntien.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietäisi olla onnellinen että poikasi ovat löytäneet rakkauden? Ei oo itsestäänselvyys.
En usko, että apn kaltainen ihminen pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta.
Juu, tuon apn kaltaiset ihmiset ovat kyllä lähipiirin myrkyttäjiä. Varmasti myös työkaverit ovat saaneet osansa. :(
Ainakin viimestään häiden lähestyessä tai lapsenlapsien jälkeen kun anoppi alkaa katkerana mustamaalata miniää, eikä tajua, että se on lähinnä kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietäisi olla onnellinen että poikasi ovat löytäneet rakkauden? Ei oo itsestäänselvyys.
En usko, että apn kaltainen ihminen pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta.
Juu, tuon apn kaltaiset ihmiset ovat kyllä lähipiirin myrkyttäjiä. Varmasti myös työkaverit ovat saaneet osansa. :(
Juuri tuon takia mä en voi käydä asuinkuntani sairaalassa kun anoppi on siellä töissä ja vieläpä synnytyssalin puolella.
Ei olla anopin kanssa tekemisissä, mutta anopilta ei ainakaan lapsenlapsen syntyminen jäisi huomaamatta tässä kaupungissa..
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asia niin päin, että näiden miniöidenkin pitää yrittää sietää sinua. 😂
Erinomaisesti tiivistetty.Tähän kommenttiin kilpistyy koko ongelma. Asia on juuri näin.
Ap, kuinka pitkään luulit voivasi teeskennellä? Vuoden? Kaksi? Kymmenen? Hautaan asti? Kyllä se viha käytöksestä ja hymyn takaa silti paistaa.
Ja oletko varma, ettet jo ensimmäisen eroavan mielipiteen kohdalla huuda miniälle, ettet ole tästä koskaan pitänytkään
Ei ihmisistä voi "opetella pitämään".
Kallistun kyllä siihen kantaan, että apllä on jotain mielenterveysongelmia ja kannattaisi hakea asiantuntija-apua siihen. Eniten haittaa tuosta vihasta on hänelle itselleen.
Oma esikoiseni on hiljainen , epäsosiaalinen nörtti, jolla on hyvin kapeat mielenkiinnon kohteet. Pelkäsin kyllä tosissani, että hän jää pysyvästi peräkamaripojaksi kotiin. Helpotus oli suuri kun alkoi seurustella ja muutti yhteen kumppaninsa kanssa. Miniä on täysin erilainen ihmisenä ja taustoiltaan kuin itse, mutta kyllä me olemme aidosti ystävällisissä väleissä ja mahdollisuuksien mukaan autetaan nuorta paria taloudellisesti ja muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Miniän vihaaminen kostautuu aina anopille. Aina, tavalla tai toisella.
On vain mustasukkainen, koska sukuun tullut uusi kuningatar, mutta sopeutuu aikanaan.
Minulle poikani on maailman rakkain, ja nainen jota hän rakastaa, on minulle kelvattava sellaisenaan. Loukkaisin poikaani olla hyväksymättä hänen valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Jänniä vastauksia kun ei ap oo ees kertonu jos ovat vaikka jotain uusavuttomia teiniprinsessoja aikusten ukkojen kans tai narkkareita tms. heti ajatellaan, että anopissa vika
Jos on ongelmia yhden miniäehdokkaan kanssa, voi ongelma olla tytössä. Jos on ongelmia KAIKKIEN kanssa, se ongelma löytyy kyllä 100 % varmasti VAIN peilistä. Tää on ihan peruslogiikkaa.
Luin ”Miten opetella edes siittämään miniäehdokkaita”
Ei kaikkia taritsekkaan hyväksyä. Meillä yksi kammotus vei kaikki pojan säästöt. Avopari. Nyt meillä on kaikilla aivan ihanat miniät. Ei kai voisi olla paremmin. Lastenlapset ovat ihania ja lomiakin ollaan yhdessä. Se avioehto pitäisi olla pakollinen.
Auttaisiko se, että opettelisi sisäistämään sen ettei oman lapsen puolisovalinnat kuulu mitenkään kenellekään muulle kuin sille (aikuiselle)lapselle itselleen?
Miksi hermostua asiasta kun paljon helpommalla pääsisi kun vaan luottaisi siihen omaan lapseen ja ymmärtäisi oman erillisyytensä hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jänniä vastauksia kun ei ap oo ees kertonu jos ovat vaikka jotain uusavuttomia teiniprinsessoja aikusten ukkojen kans tai narkkareita tms. heti ajatellaan, että anopissa vika
Jos on ongelmia yhden miniäehdokkaan kanssa, voi ongelma olla tytössä. Jos on ongelmia KAIKKIEN kanssa, se ongelma löytyy kyllä 100 % varmasti VAIN peilistä. Tää on ihan peruslogiikkaa.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkia taritsekkaan hyväksyä. Meillä yksi kammotus vei kaikki pojan säästöt. Avopari. Nyt meillä on kaikilla aivan ihanat miniät. Ei kai voisi olla paremmin. Lastenlapset ovat ihania ja lomiakin ollaan yhdessä. Se avioehto pitäisi olla pakollinen.
Meillä anoppi tarkkaili poikansa tiliä ja kimmastui kun joka kuukausi minun tililleni siirtyi 400+ rahaa.
Hyökkäsi kimppuuni kaiken maailman syytöksin, että miten työssäkäyvällä ei ole rahaa ja hänen poikansa joutuu minuakin elättämään.
Kun yhdessä kerroimme, että siinä on puolet asunnon vuokrasta + puolet yhteisistä laskuista. No anoppi alkoi syyttelemään "varmastikkaan raha ei mene sinne minne se "muka menee"" eli minä käyttäisin nuo rahat joihinkin omiin juttuihin.
En tiedä millä logiikalla meillä oli asunto ilman vuokrarästejä anopin logiikalla.
Olin aina se "paha miniä", joka "hyötyi miehen rahoista" vaikkei niin ollutkaan.
Onneksi mieheni sanoi äidilleen suorat sanat ja anoppi veti herneet nenään eikä ole pitänyt vuoteen yhteyttä. Odottelee varmaan anteeksi pyyntöä.
Mä vihaan tommosii yli ylpeitä ihmisiä, jotka ajattelee, että vika on aina muissa kuin itsessä.
"Kukaan ei kelpaa minun pojalleni vaimoksi" jne.
Luulisi, että tuon ikäisenä olisi jo kasvanut aikuiseksi, eikä kuvittelisi sen oman lapsen olevan niin avuton.
Vai olisiko kaikki hyvin jos saisitte naittaa poikanne johonkin onnettomaan liittoon tai pitää nämä peräkammarin poikina?
Onpas dominoiva akka. Veikkaan, että poikasi ovat mammanpoikia ja tyttösi lepakkoja, jos sellaisia on.
Mistä tällainen käytös johtuu? Ihan mielenkiinnolla.
On painajaisminiöitä ja painajaisanoppeja... kaikki eivät sellaisia onneksi ole.
Olet sitten päättänyt tämän jo etukäteen.Viha on voimakas jopa pelottava sana tässä yhteydessä. Jos et pysty selvittämään miksi ja pääse irti tunteesta niin pysy kaukana tyttöystävistä ja jos puhut heistä poikiesi kanssa niin puhu kuten puhuisit säästä hississä ventovieraan kanssa.
Melkein anoppi