Miten opetella edes sietämään miniäehdokkaita

Tulee mieleen miehen sisko joka elelee sinkkuna. Joka kerta kun joku veljistään tai veljien pojista on tuonut suvulle näytille tyttökaverin tämä nainen haluaa tutustua. Ja kehuu muille kuinka mielettömän ihanan naisen x on löytänyt (me kauemmin suvussa olleet naisystävät tai puolisot saadaan tuntemaan ettei olla minlään arvoisia). Sitten kun tämä uusi sukuun tullut nainen ei teekkään jotain tämän miehen siskon mielen mukaan kelkka kääntyy ja tämä nainen ei ole xn arvoinen ja voi kun x ymmärtäisi jättäää hänet jne. Muutenkin nostaa suvun miehet niin korkealle ja heissä ei tunnu koskaan olevan mitään vikaa (vaikka kaikknnäkisivät että kohtelee tyttökaveria huonosti tai eiselviä töistään ym).

Juu eka tultiin hyvin toimeen mutta nykyään olen ”mustalla listalla”. No onneksi olen naimisssa mieheni kanssa eikä usein nähdä tämän siskoa. Ja mies on minun puolellani.

Itse olen ajatellut että tämä nainen jotenkin elää näiden veljiensä kautta tai jotain.

Itse kyllä pystyn myöntämään omissa veljissäni useitakin huonoja puolia esim käytöksessä puolisoitaaan kohtaan vaikka rakkaita ovatkin. Ja tulen ihan hyvin toimeen veljien vaimojen kanssa.

Kyllä niitä kammottavia miniäehdokkaita on omalle kohdalle osunut, ei osata mitään, päivät notkutaan paituli päällä, rahaa pitäisi kyllä antaa, ei tehdä edes ruokaa, ei osata siivota, ei viitsitä laittaa pyykkiä koneeseen tai jos laitetaan niin sinne koneeseen ne myös jää, tiskejä ei saada koneeseen millään, silitysrauta ja mankeli on täysin outoja välineitä ym...Mutta onneksi tuollaiset miniät ei ole kauaa kuvioissa koska heillä on myös peruspiirteenä pettäminen ja valehtelu.

Mistä te niin tarkkaan tiedätte millaisia ne miniät ovat olleet?

Napanuoran katkaisu on oikein hyvä idea. Mitä se sinulle kuuluu, kenen kanssa poikasi on onnellinen? Jos miniä ei käytä poikaasi hyväksi millään elämän osa-alueella, anna olla. Kuulostaa, että olet liian suojelunhaluinen äiti ja ne on yleensä pahimpia. Eihän poikasi etsi kumppani sinulle, vaan itselleen. Tuskin poikasikaan hihkuisi riemusta, jos sattuisit olemaan eronnut hänen isästään ja toisit jonkin perus-Raimon näytille, mutta hänkin päättäisi hyväksyä, koska sinä olet onnellinen. Jos et pääse vihasta näillä ajatuksilla, mene terapiaan sitä varten, ne saattaa olla patoutuneita tunteita jostain aivan muusta. 

Ajattele asia niin päin, että näiden miniöidenkin pitää yrittää sietää sinua. 😂

Miten sun rakas lapsi voi tehdä niin huonoja valintoja?

Jännää, tää onkin ILMIÖ. Luulin että mun anoppi on poikkeus. Anoppi kun kuuli seurustelustamme, ilmoitti miehelleni (silloin vielä poikaystävä) että ”aion sitten inhota miniää”.

Kun sitten pojan käydeeässä kotona oli kysellyt lisätietoa minusta, joka asian käytti haukkumiseen. Eli:

- olen akateeminen: ” meidän sukuun mitään ylimielisiänitpoanokkia kirjaviisaita ei oteta!”

- olen urheilija ”mikä luulee olevansa, urheilu on miesten hommaa”

- olen päällikkönä keskijohdossa ”mikä herraskainen pomottaja tuollainen on, ei mikään oikea nainen”

Siis IHAN KAIKEN anoppi väänti haukuksi ja toden totta inhosi mua ENNEN KUIN OLI KOSKAAN TAVANNUT.

Tavatessa oli kylmä ja tyly, häissä kiukutteli, lasten ristiäisiin ei sit tullutkaan.

Ei olla nähty kuuteen vuoteen, poika ei enää hälle soittele. Juuri synty nuorin lapsi ja edes raskaudesta ei hälle kerrottu.

Näin käy vihaavalle anopille. Eli ap voi kans miettiä onko kiva kuulla lapsenlapsen syntymästä viimeisenä vasta kun lapsi on syntynyt...

Miniän vihaaminen kostautuu aina anopille. Aina, tavalla tai toisella.

Sietäisi olla onnellinen että poikasi ovat löytäneet rakkauden? Ei oo itsestäänselvyys.

Oma isäni ei koskaan hyväksynyt poikaystäviäni. Nyt suree ja ihmettelee kun tyttärestä jäi vanhapiika eikä ole lapsenlapsia eikä jatkuvuutta suvussa. Muistan vielä vuosien jälkeenkin ne katseet, pienet kommentit yms. Valitettavasti en ollut tarpeeksi vahva irtautumaan ja elämään omaa elämääni...

Siellä sun poikas iloisena lipittää tyttöjen jalkoväliä ja paneskelee minkä kerkeää ;) semmosta se on.

N23

Jos sun pojat on fiksuja niin ne jättää sut eikä omaa tyttöystäväänsä.

Hyvä kun aloitus jo kertoo kaiken oleellisen "en ole ennen vihannut, mutta jostain syystä vihaan jokaista miniä ehdotusta".

Aplla on kiero suhde omiin lapsiin ja joko nämä ovat apn jatketta tai ap on narsisti.

No miten on?

Vierailija kirjoitti:

Sietäisi olla onnellinen että poikasi ovat löytäneet rakkauden? Ei oo itsestäänselvyys.

En usko, että apn kaltainen ihminen pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Miniän vihaaminen kostautuu aina anopille. Aina, tavalla tai toisella.

Tämä. Monta kertaa nähty jo.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, tää onkin ILMIÖ. Luulin että mun anoppi on poikkeus. Anoppi kun kuuli seurustelustamme, ilmoitti miehelleni (silloin vielä poikaystävä) että ”aion sitten inhota miniää”.

Kun sitten pojan käydeeässä kotona oli kysellyt lisätietoa minusta, joka asian käytti haukkumiseen. Eli:

- olen akateeminen: ” meidän sukuun mitään ylimielisiänitpoanokkia kirjaviisaita ei oteta!”

- olen urheilija ”mikä luulee olevansa, urheilu on miesten hommaa”

- olen päällikkönä keskijohdossa ”mikä herraskainen pomottaja tuollainen on, ei mikään oikea nainen”

Siis IHAN KAIKEN anoppi väänti haukuksi ja toden totta inhosi mua ENNEN KUIN OLI KOSKAAN TAVANNUT.

Tavatessa oli kylmä ja tyly, häissä kiukutteli, lasten ristiäisiin ei sit tullutkaan.

Ei olla nähty kuuteen vuoteen, poika ei enää hälle soittele. Juuri synty nuorin lapsi ja edes raskaudesta ei hälle kerrottu.

Näin käy vihaavalle anopille. Eli ap voi kans miettiä onko kiva kuulla lapsenlapsen syntymästä viimeisenä vasta kun lapsi on syntynyt...

Mun anoppi oli täysin samanlainen tapaus.

Kaikki piti haukkua koulutuksesta ja vanhemmista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Miten sun rakas lapsi voi tehdä niin huonoja valintoja?

Tätä minäkin olen monesti miettinyt.

Oma anoppikin aina korosti, että hänen poikansa on niin fiksu ja koulutettu ja suunnilleen jumala ja kaikki voiva.

Sitten kun oma poika paljastuikin takin kääntäjäksi ja valitsi miniän oman äitinsä sijasta niin yhtäkkiä poika olikin yhtä "lapsellinen" kuin minä ja "huonosti kasvatettu ja täys p*ska".

Anoppi poltti meihin sillat heti kun anoppi päästi ilmoille "minä haluan, että te eroatte nyt!" Ja oma poika karjaisi "Ei! Nyt lähdet täältä asunnosta ulos!".

Sen jälkeen anoppi piti saarnan ennen poistumista "minä en kyllä koskaan auta sinua ja takas ei oo tulemista ja oo sitte oman onnes nojassa" jne ja haukkui oven raossa poikansa ja paiskasi oven kiinni.

Sen jälkeen mieheni esti anopin sovelluksissa ja puhelimessa eikä anopista enää kuultu.

Tähän voisi vielä lisätä "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti", mutta menisi liian prinsessa saduksi.

Miten voi inhota kaikkia tyttöjä? Olisikohan vika kireässä napanuorassa eikä tytöissä? Päästä irti ennenkuin menetän poikasi, et kuitenkaan ole tulevaisuudessa heidän ykkösvalintansa!

Mulla on ihana miniä:) Hänestä tuli yksi meidän tytöistä 17v: nä (poika 19v) ja ovat ollert yhdessä jo 18 vuotta. Aika voimakasluonteinen mutta menestyvä ja upea nainen, hyvä äiti lapsenlapsilleni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietäisi olla onnellinen että poikasi ovat löytäneet rakkauden? Ei oo itsestäänselvyys.

En usko, että apn kaltainen ihminen pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta.

Juu, tuon apn kaltaiset ihmiset ovat kyllä lähipiirin myrkyttäjiä. Varmasti myös työkaverit ovat saaneet osansa. :(

Pojallani on ihana tyttöystävä, asuu toisessa maassa mutta olemme tutustuneet. Oikein mukava nuori nainen joka on hyväksi ujolle pojalleni. Oma anoppini inhosi minua siitä hetkestä lähtien kun menimme kihloihin, hän tosin olikin persoonallisuusongelmainen hirviö jo mieheni lapsuudessa.