Miten opetella edes sietämään miniäehdokkaita

Vain vihaa tuntien? Kuulostaa aika äärimmäiseltä. Vaikkea tytöt olisi edes kivoja, niin VIHA on kyllä aika ylimitoitettua silti.

Eli tytöt aktivoi sinussa kipeitä kohtia ja asioita. Nyt sun kannattaa pohtia oikein ajan kanssa, mistä vihasi oikein kumpuaa. Vaihtoehtoja voi olla monta. Nostaa omaakin elämänlaatua kun et jää vihaasi vellomaan.

Minun äitini on samanlainen. Jos jompi kumpi veljistäni tuo jonkun miniäehdokkaan näytille, niin äiti soittaa minulle ja huutaa puhelimeen suoraa huutoa "Se oli ihan kamala!!" tai vastaavaa. Hetken päästä sitten isä soittaa ja sanoo ettei se mikään kamala ollut vaan ihan fiksunoloinen tyttö. Aina tuo sama kaava toistuu.

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneks mun anoppi on aivan ihana. Aina kohdellut mua lähes kuin omaa lastansa ja ollaan läheisiä keskenämme, voisin puhua ”vara-äidistä”.

Olis ihan kauheeta jos se olis kuin korppikotka ja vihais mua. En olis pystynyt jatkaan suhteessa mieheni kanssa.

Ai jaa, oletko siis molempien kanssa suhteessa jos se merkitsee noin paljon minkälainen anoppi on.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummoni oli tuollainen "isoanoppi" (onko se oikea termi?). Hänen omat lapsensa olivat kaikki tyttöjä, mutta siinä vaiheessa kun broidini ja serkkuni alkoivat tapailemaan tyttöystäviä, niin mummo päätti laittaa tuollaisen periaatteellisen vihamoodin päälle että inhosi heitä kaikkia syvästi.

Tuo on joskus joillekin mummoille paha paikka. Vaikka omien lasten pariutuminen pystytään täysin hyväksymään, niin sitten alkaa ongelmat kun lapsenlapset tulevat naimaikään.

Mistä tuollainen anoppien automaattinen mustasukkaisuus ja omistuksenhalu johtuu? Käänteinen oidipus-syndrooma? Ap on niin "rakastunut" omaan poikaansa, ettei kestä jonkun toisen naisen olevan hänen kanssaan tai osa hänen elämäänsä?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneks mun anoppi on aivan ihana. Aina kohdellut mua lähes kuin omaa lastansa ja ollaan läheisiä keskenämme, voisin puhua ”vara-äidistä”.

Olis ihan kauheeta jos se olis kuin korppikotka ja vihais mua. En olis pystynyt jatkaan suhteessa mieheni kanssa.

Ai jaa, oletko siis molempien kanssa suhteessa jos se merkitsee noin paljon minkälainen anoppi on.

Öö, aika erikoinen kommentti?

Kyllä se aika paljon meidän elämää helpottaa, että välit on loistavat mulla ja anopilla. Voin mennä käymään kahvilla anopin luona, miehen kanssa tai yksin. Jutellaan kaikista asioista, luottamusta puolin ja toisin. On aivan ihanaa! Eikä mitään teennäistä pönötystä. Olis aika karseeta jos hampaat irvessä oltais kun tavattais.

Et omista poikiesi kullia, senkin sairas haahka.

Ap, moni tyttö ei ole saanut äidiltään läheisyyttä, ja vaikka heidän isäsuhde olisi kunnossa, se ei välttämättä riitä. Heillä kestää sitten hyvin kauan kasvaa aikuiseksi; mitä jos asennoituisit niin, että sinä autat heitä hellävaraisesti aikuistumaan? Jos he ovat vähän "ufoja" (?) se tarkoittaa myös sitä, että he ovat naiiveja, ja siis jossain määrin helppoja käsitellä. Miltä kuulostaa? Ainakin voisit sillä tavalla harjoitella anoppina olemista... Kuinka aikuistunut poikasi on ikäänsä nähden?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuollainen anoppien automaattinen mustasukkaisuus ja omistuksenhalu johtuu? Käänteinen oidipus-syndrooma? Ap on niin "rakastunut" omaan poikaansa, ettei kestä jonkun toisen naisen olevan hänen kanssaan tai osa hänen elämäänsä?  

Jos ap on ylpeä pojastaan voi olla vaikea hyväksyä, että joku urvelo olisi hänen elämän kohtalo. Täytyy kuitenkin hyväksyä, että pojalla voi olla omat arvonsa naisten suhteen (esim. ulkonäkö, ei älykkyys!) Lisäksi on hyvä muistaa, että yleensä pojat vain pitävät hauskaa. Se riippuu tosin ihmisestä, jotkut on hyvin uskollisia perusluonteeltaan, siinä missä toiset haluaa seikkailla, ja kolmannet vain hakea itseään.

Vierailija kirjoitti:

En ennen vihannut ihmisiä mutta en vain ole koskaan pystynyt suhtautumaan yhteenkään poikien tyttöystävään muuta kuin vihaa tuntien.

Mee hoitoon.

Katkaise napanuora.

Kuinka sinun anoppisi on suhtautunut sinuun?

Minua ei anoppini ole koskaan hyväksynyt, mutta se ei minua haittaa. En ole suhteessa anoppini kanssa, vaan hänen poikansa, joka on aviomieheni. Anoppini on saanut rypeä ihan rauhassa omassa inhon tunteessaan.

Meillä on poikia ja heillä on ollut tyttöystäviä ja nyt vaimo jokaisella. Yhtäkään tyttöystävää, vaimoehdokasta tai miniääni en ole ollut hyväksymättä sen vuoksi, että he ovat "vieneet" meiltä pojat. Päinvastoin. Minusta on mukava, että olemme saaneet tytöt perheeseemme. Miniämme kukin ovat eriluontoisia, mutta poikamme ovat valinneet itse heidät. Miksi arvostelisin heidän valintojaan? Itselleen he ovat vaimonsa ottaneet, eikä meille vanhemmille.

Sinulla ap on itsetutkiskelun paikka.

Älä tapaa ehdokkaita ollenkaan. He voivat seurustella muualla. Se on parempi vaihtoehto kuin että väkisin tapaat henkilöitä joiden seurasta kärsit ja vihaat. Näe poikasi erikseen.

Hyvin todennäkäisesti ajat pois miniäehdokkaat - mutta samalla myös poikasi.

Ap:n ongelma on se, että hän kelpuuttaisi pojilleen vain sellaisen naisen kuin hän itse on. Miniän pitäisi olla kopio ap:sta. Jos miniäehdokas on erilainen ihminen kuin ap itse, niin ap:n mielestä se on kamala miniäehdokas. 

Vierailija kirjoitti:

Katkaise napanuora poikiisi ja hyväksy, että he ovat aikuisia ja kykenevät tekemään omat päätöksensä.

Eli saan vihata miniääni, koska ei tarvitse miettiä pojan tunteita lainkaan? Tehkööt virheensä, mutta se nainen ei ole tervetullut meille.

Jänniä vastauksia kun ei ap oo ees kertonu jos ovat vaikka jotain uusavuttomia teiniprinsessoja aikusten ukkojen kans tai narkkareita tms. heti ajatellaan, että anopissa vika

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelma on se, että hän kelpuuttaisi pojilleen vain sellaisen naisen kuin hän itse on. Miniän pitäisi olla kopio ap:sta. Jos miniäehdokas on erilainen ihminen kuin ap itse, niin ap:n mielestä se on kamala miniäehdokas. 

Sitten anopilla olisi kokoajan kilpailu päällä miniän kanssa paremmuudesta, kumpi tekee paremmat leivonnaiset, kumpi tekee paremman sen ja sen. 

Vierailija kirjoitti:

Jänniä vastauksia kun ei ap oo ees kertonu jos ovat vaikka jotain uusavuttomia teiniprinsessoja aikusten ukkojen kans tai narkkareita tms. heti ajatellaan, että anopissa vika

Uskon että ap olisi kertonut jos näin olisi. Nyt on kyse vihasta, kateudesta ja katkeruudesta ihan vaan menettämisen pelossa. 

Vierailija kirjoitti:

En ennen vihannut ihmisiä mutta en vain ole koskaan pystynyt suhtautumaan yhteenkään poikien tyttöystävään muuta kuin vihaa tuntien.

Ensinnäkin hoidattamalla tuo mielenterveysongelmasi. Nyt on nimenomaan sinussa vika.

Kaipa sen järjellä tajuatkin, ettei pojallesi kovin ruusuinen elämä ole tulossa, jos äitee karkottaa hänen elämästään mahdolliset puolisot ja hänen tulevien lastensa äidit. Sinä olet hommasi hoitanut ja nyt on aika päästää irti.

Kaipa sinulla on vielä se mies, johon voit seuraavaksi takertua kuin iilimato?