Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

Vierailija kirjoitti:

Kanaviillokki. Hyhmäinen kellertävä kastike, jossa limaisia harmaita kanannahkoja ja sitkeitä lihasäikeitä. Lisukkeena lautasella kierivä rutikuiva pitkä riisi.

Ööö... HYHMÄINEN???

Minulla tuli mieleen, että todella pitkään kammosin nami namin vaniljavanukkaita. Vaikka maussa ei sikäli kauheasti vikaa ollut, vanilja ei yksinkertaisesti käynyt. Oli pakko olla aina jokin suklaaversio. Muistin, että tällehän saattoi olla ihan syykin!

Olin nimittäin jossain pikkureissulla vain isäni kanssa, tuttavien kanssa joihin kuului toinen isä ja hänen lapsensa. Olin aika pieni, en tarkkaan muista, mutta sen tuttavaperheen lapsi oli minua selvästi kuitenkin nuorempi. Toivat meille sitten vanukkaat ja tämä tuttavaisä alkoi syöttämään sitä tälle pienemmälle lapselleen. Jostain kumman syystä isäkin alkoi syöttää minua, vaikka olin syönyt jo vaikka kuinka kauan itse. En tykännyt, että minua syötetään ja sanoin siitä monta kertaa, että haluan itse. Jatkoi vaan tiuhaan tahtiin kukkurallisilla lusikoilla sitä vanukkaan lappamista suuhuni, kunnes melkein oksensin. Sen piti olla kiva herkku, mitä olisi ollut mukava nautiskella, vaan eipä ihan sellaiseksi päätynyt :D

Makaronivellistä en ole koskaan pitänyt, mutta lapsena isäpuolen vanhempien luona siitä tuli suora inhokki. Pappa ei koskaan suostunut "hienostelemaan" eli syömään suu kiinni. Hyi hitto, kun joutuu katselemaan kuusikymppistä, parisatakiloista äijää mässyttämässä makaronivelliä mesoten samaan aikaan kovaan ääneen omasta erinomaisuudestaan ja saavutuksistaan, niin että se puoliksi pureskeltu mössö vaan roiskuu ympäriinsä maiskuttelun saattamana. En vieläkään pysty syömään makaronia missään muodossa ilman tuota mielikuvaa, muut pastat kyllä uppoaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanaviillokki. Hyhmäinen kellertävä kastike, jossa limaisia harmaita kanannahkoja ja sitkeitä lihasäikeitä. Lisukkeena lautasella kierivä rutikuiva pitkä riisi.

Ööö... HYHMÄINEN???

Opi uusi sana joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Pakotettiin syömään isoja sipulin palasia, joka ruokaan laitettiin ja sit piti istua 1-2 tuntia ja syödä väkisin. Se oli kauheaa, kun oksennuata niellen söi. Syömistä rytmitettiin sit lisäksi karjumisella, haukkumisella ja uhkaamisilla. En voi vieläkään syödä ilman syyllisyyden tunteita, oli ruoka sit hyvää tai pahaa.

Tätä tuntui kyllä pahalta lukea. Toivon, että pääset eroon traumastasi ja voit joku päivä syödä nautinnolla <3

Ruokatrauma jäi koulun lihasuikaleista. En tiedä mikä ruoka oli kyseessä mutta muistan sen olleen herkkua kuten muidenkin mielestä. Mutta se tyssäs siihen kun minä tai kaverini löydettiin lautaselta epämuodostunut lihakimpale missä oli jokin valtimon osa tai muu rustoinen reikä...

Toinen oli kotona kun äitini teki jotain makaronivelliä, kai, mitkä uiskenteli punajuuri liemessä. Näytti vain kaameelta ....

Olen lähes kaikkiruokainen ja kestän outojakin yhdistelmiä ihan hyvin, mutta eräänä päivänä työpaikkani lounasruokala tarjosi kanakastiketta, jossa oli banaaniviipaleita. Rohkeasti maistoin, mutta mössööntynyt, ylikypsä banaani, meinasi aiheuttaa yökkäysreaktion eikä limainen currykastike kamalasti auttanut asiaa. 

Otin banaanit pois ja söin loppuruoan ihan normaalisti, mutta vieläkin ällöttää, jos ajattelen asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tykkäsin kauheasti sienistä, ja kun mummoni oli kuivattanu punikkitatteja niin söin sitten niitä kauhean määrän. Punikkitattihan pitää olla kypsennetty, pelkkä kuivaaminen ei riitä ja niimpä sitten oksensin monta päivää kun tuli vähän pahempi ruokamyrkytys. Äiti toi jaffaa juomaksi ja en vieläkään tykkää jaffasta, tulee aina mieleen tämä oksentelu.

Sienistä kyllä tykkään mutta en kyllä ikinä pistä kypsentämätöntä sientä suuhun vaikka oiski sellanen laji mitä saa syödä raakana.

Mun äiti toi kanssa Jaffaa aina oksennusjuomaksi, enkä ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, miksi sen oli pakko olla just se Jaffa. Limsoista se inhokkini. Toisaalta ehkä ihan hyvä, koska eipähän tarvitse vastedeskaan juoda, koska mielessä yrjölimppari :D

Pienehkö sipulitrauma on. Taitaa olla aika yleinen, mutta sitäkin vähätellympi. Minulla oli todella pitkään ongelma sen kanssa ja nyt aikuisena olen itse asiassa tajunnut, että ehkä ihan syystä on tämäkin ollut. Äitini ei koskaan ole ollut mikään ihmeellinen ruoanlaittaja siinä mielessä, että kauheasti välittäisi lopputuloksesta. Vähän siis sellainen mennään sieltä mistä aita on matalin.

Esimerkiksi kotitekoisista lihapullista en tykännyt yhtään, jopa einekset upposi paremmin. Hassua, koska sehän oli suurinpiirtein melkein kaikkien muiden lempiruoka. Mutta kun minun äitini pilkkoi raakaa sipulia SUURINA paloina sinne taikinan sekaan, vähän pyöräytti pannulla kypsiksi ja voila, valmista! Arvata saattaa ne ylisuuret rouskuvat sipulit olivat ainoa maku mitä niistä pullista suuhuni sain. Muissakin ruuissa sama toistui. Ei siis puhettakaan pannulla ruskistamisesta ja pehmittämisestä. Siinä vinkkiä vanhemmille, että taatusti maistuu sillä tavalla sipuli lapsille paremmin, jos sitä on pakko syöttää :)

Luin muuten jostain, että sipulin kammoksuminen on lapsille muutenkin ihan luonnollista.

Isot sipulinpalat ruuassa! Äiti oli muuten hyvä kokki,  mutta ne narskuvat sipulinpalat...

Vierailija kirjoitti:

Keitetyt kuoritut perunat joihin muodostui se kova kuori. Omassa kodissani ei perunoita keitellä!

Jos keittäisit, niin huomaisit ettei niihin kotona tule mitään kovaa kuorta. Ilmeisesti teillä ei kotona syöty perunoita.

Tarhassa lähdettiin sieniretkeilemään. Innolla osallistuin poimintaan, mutta myöhemmin päivällä olisi pitänyt maistaa saalista. Muistan vieläkin missä muodossa se sieni oli: taikinakulhon pohjalla pieniksi neliöiksi leikattuna ja pohjalla jotain nestettä. Ruokalasta ei saanut poistua ennenkuin oli maistanut siitä kulhosta. Se maku oli ihan järkyttävä, juoksin suoraa vessaan oksentamaan.

Sittemmin olen oppinut syömään herkkusieniä ruuan seassa. Sienisalaattikin ihme kyllä menee pienissä määrin, vaikka siitä tulee eniten mieleen tuo lapsuuden kokemus. Muihin sieniin en toistaiseksi ole uskaltanut koskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitetyt kuoritut perunat joihin muodostui se kova kuori. Omassa kodissani ei perunoita keitellä!

Jos keittäisit, niin huomaisit ettei niihin kotona tule mitään kovaa kuorta. Ilmeisesti teillä ei kotona syöty perunoita.

Kyllä muuten tulee , kun ovat valmiiksi kuorittuina yön jääkaapissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitetyt kuoritut perunat joihin muodostui se kova kuori. Omassa kodissani ei perunoita keitellä!

Jos keittäisit, niin huomaisit ettei niihin kotona tule mitään kovaa kuorta. Ilmeisesti teillä ei kotona syöty perunoita.

Kyllä muuten tulee , kun ovat valmiiksi kuorittuina yön jääkaapissa!

Minkä takia kukaan tekisi niin

Menimme eräille mummoille maalla kylään. Laittoivat kahvipöydän koreaksi. Heillä oli muutama lehmä. Se oli meistä kivaa. Kertoivat ettei meijeri suostu enää hakemaan heiltä maitoa, että pitää yrittää käyttää paljon itse. Toivat kannun pöytään, oli kermat kannussa tarttunut tosi monta kerrosta reunoihin ja kuivuneet. Meinasin kaataa kahviin mutta huomasin että maito rusehtaa. Sanoinkin että ohops minähän juon aina mustana... Mummoista toinen hetken päästä kertomaan että voi voi kun se yhdenkin lehmän maito on niin veristä kun on utaretulehdus sillä paha... Ja se maito oli siinä kannussa.

80-luvulla syntyneenä minäkin olen kokenut koulussa syömään pakottamista. Ei meillä ruokaa sentään väkisin syötetty, mutta minun ikäluokassani vielä alakoululaiset kunnioittivat opettajaa niin paljon, että ei kehdannut olla syömättä kun vihainen aikuinen vaatii ja syyllistää vieressä. Ja kun sitä ruokaa ei saanut itse annostella, vaan keittäjä pläiskäisi lautaselle ison kauhallisen siitä huolimatta, että pyysi oikein vähän ruokaa. Kokonaan ruoasta kieltäytyminen ei olisi ollut edes vaihtoehto, ruokaa oli pakko ottaa.

Yksi tämän ruokaväkivallan harjoittamisen syistä oli kai se, että lapset oppisivat syömään monipuolisesti. Kuitenkin se minunkin kohdallani aiheutti vain sen, että minusta tuli erittäin nirso. En enää aikuisena, nyt kun vihdoin saan itse päättää mitä syön, suostu syömään palaakaan mitään mikä ei ole minusta hyvää, en edes kohteliaisuudesta kylässä. Minulla on myös erittäin herkkä oksennusrefleksi, usein jo pelkkä ruoan koostumus aiheuttaa sen.

Perunasalaattiin en koskenut yli 20 vuoteen sen jälkeen, kun sitä ekaluokalla koulussa pakolla maistatettiin ja meinasin oksentaa. Kun väkisin piti maistaa ja se oli todella pahaa... Nykyään pystyn sitä jo syömään mutta tuo pakkomaistatus on jotain niin tyhmää, siitä ei tule kuin traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Glyfosaatissa viljellyt perunat, ne ovat nykyisin, monissa maataloissakin. Tärkeintä on syödä puhdasta, luonnollista ruokaa, jota ei ole myrkytetty. Ei ruoasta kannata valittaa, vaikka olisi hyvään tottunut. Tuholais- ja kasvimyrkyistä, kannattaa hankkiutua, mahdollisimman kokonaan eroon. Ne tutkitusti, aiheuttavat syöpiä lapsille ja ihmisille yleensä.

Etpä ole pilkkuja säästellyt.

Voi sentään. Ammattimaisena perunan viljelijänä kerron yhden salaisuuden. Perunalle ei voi käyttää glyfosaattia, koska perunakin siihen välittömästi kuolisi. Näin on ollut aina ja näin tulee olemaan. Perunaa viljellään muutoinkin paljolti käyttäen multaamista rikkojen torjuntaa ja kasvinvuorotusta myös. Perunaruttoon ei valitettavasti ole vieläkään riittävää ei kemiallista konstia. Perunarutto aiheutti mm. Nälänhädän muinoin Irlannissa. Varretkin hävitetään mekaanisesti. Itämisenestoaineita ei Suomessa saa käyttää eikä niitä täällä edes mistään saa. Vielä rutontorjunnasta, aineet vaikuttavat pääosin lehdistössä siinä osalla johon ruiskute osuu. Perunan mukula kasvaa maan alla ja on melkoisen ekologinen tuote ottaen huomioon mm. Vesijalanjälki.

Kanakeitto, jota söin oksennustaudissa, samoin Lidlin paistopisteen ruisleipä. Viime viikolla traumatisoiduin Pirkan kana-mangotaskuista, HK valmishampurilaisista, lihapullista ja eräästä tietystä mehusta, koska söin noita kaikkia viikonloppuna ja sen jälkeen alkoi oksentelu. :-)

Koulun naudanlihakeitto, jossa oli niin sitkeitä lihanpaloja, että ne eivät millään menneet alas, ja niitä joutui jauhamaan suussa vähintään viisi minuuttia... hyh

Samoin jauheliha, jossa oli kivikovia läskinpaloja jotka sattuivat hampaisiin D: