Lue keskustelun säännöt.
Hyviä keinoja saada omahyväinen ihminen aisoihin?
20.02.2019 |
Olen työssä, jossa teen projekteja hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Tulen kyllä helposti toimeen erilaisten persoonien kanssa, kuulemma sen takia osittain minut tähän työhön on valittukin.
On kuitenkin yksi piirre, jota en millään vain voi sietää: omahyväisyys. On suoraan sanottuna vastenmielistä olla sellaisen ihmisen seurassa, jolla on noussut kusi hattuun, ja kuunnella minuuttikaupalla selostusta cv:stään ja erikoistaidoistaan, kun sama aika pitäisi käyttää projektin edistämiseen.
Olen nuori nainen, ja minuun suhtaudutaan herkästi alentuvasti jo pelkästään ikäni ja sukupuoleni perusteella, ja varsinkin kun olen turhankin kiltti ja pehmeä. Välttelen riitoja viimeiseen asti. Olen opetellut jämäkkyyttä, mutta olen edelleen ja sellainen suomalaistyylinen "oma kehu haisee" -tyyppi. Ja sitä käsitystä on vaikea muuttaa, jos joku on tehnyt minusta päätelmän heti tavatessamme.
Siispä: miten tulla toimeen omahyväisen ihmisen kanssa ja osoittaa, että minullakin on merkitystä, asettamatta itseäni mihinkään pallille? En halua erikoiskohtelua, haluan vain tulla kohdelluksi tasavertaisena ja saattaa projektit maaliin.
Kommentit (24)
Avoin, asiallinen keskustelu, omien näkemysten rohkea esittäminen, oma itsevarmuus, suhtautuminen omahyväiseen henkilöön kuin keneen tahansa, se että antaa kehujen mennä toisesta korvasta ulos ja jatkaa asioiden hoitamista jne... toisaalta toisinaan kehuminen saattaa olla myös henkilön tapa yrittää tulla kuulluksi, joten hänet kannattaa huomata, osoittaa että kuuli ja sitten pyrkiä soveltamaan hänen sanomaansa kokonaiskuvaan. Tyyliin "ok, miten näkisit että ton valossa meidän kannattais hoitaa tää asia", antaa hänen kertoa ja sitten kuulla muitakin.
Sinun kannattaa myös miettiä, mitä omahyväisyyden inhoaminen kertoo SINUSTA. Miksi inhoat sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2 lisää: ei sinun tarvitse laittaa ketään "aisoihin". Opettele mieluummin sietämään erilaisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Avoin, asiallinen keskustelu, omien näkemysten rohkea esittäminen, oma itsevarmuus, suhtautuminen omahyväiseen henkilöön kuin keneen tahansa, se että antaa kehujen mennä toisesta korvasta ulos ja jatkaa asioiden hoitamista jne... toisaalta toisinaan kehuminen saattaa olla myös henkilön tapa yrittää tulla kuulluksi, joten hänet kannattaa huomata, osoittaa että kuuli ja sitten pyrkiä soveltamaan hänen sanomaansa kokonaiskuvaan. Tyyliin "ok, miten näkisit että ton valossa meidän kannattais hoitaa tää asia", antaa hänen kertoa ja sitten kuulla muitakin.
Sinun kannattaa myös miettiä, mitä omahyväisyyden inhoaminen kertoo SINUSTA. Miksi inhoat sitä?
Tämä loppu varsinkin on pistänyt miettimään. Yleensähän vastenmielisyys jotain asiaa kohtaan kertoo, että ei halua kohdata sitä asiaa itsessään. Mä oon aina pelännyt, että mua pidettäisiin omahyväisenä. Jotenkin se varmaan tulee kotoa, jossa korostettiin vaatimattomuuden tärkeyttä ja jos esimerkiksi sain jostain kympin koulussa, vanhempani vastasivat "seiskakin olisi riittänyt". Opin, että on suurinta syntiä kehua itseään.
Mutta siltikin tunnistan usein mielestäni eron terveen itsevarmuuden (=sinut omissa nahoissaan) ja itsensä ylikorostamisen välillä. Jälkimmäinen yleensä kertoo huonosta eikä hyvästä itsetunnosta.
ap
Keskity olennaisiin asioihin. Joku omien ansioittensa esittely ei välttämättä ole kehumista, vaan neutraali huomio. Mitä väliä sellaisella on? Jätä se omaan arvoonsa ja keskity muuhun. Keskity siihen, miten henkilö toimii ja mitä hän tekee; näyttöihin ja substanssiin oikeasti.
Melkein kaikkia ihmisiä voitaisiin nälviä jostain asiasta, kukaan ei ole sille immuuni: joku on liian nuori, joku liian vanha, joku lihava jne. Pitää vain jaksaa porskuttaa siitä huolimatta, että ärsyttää jotain. Äläkä itsekään ärsyynny. Kukaan ei ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Nro 2 lisää: ei sinun tarvitse laittaa ketään "aisoihin". Opettele mieluummin sietämään erilaisuutta!
Ehkä se oli huono sanavalinta. Tarkoitan sellaisia tilanteita, jossa toinen projektin osapuoli jyrää täydellisesti kaiken mitä ehdotan ja sanon eikä anna suunvuoroa. Esimerkiksi moni mies puhuttelee mieluummin toista vanhempaa miestä minun ylitseni, vaikka tämä ei edes olisi projektissa mukana. "Aisoihin laittaminen" ei ole tässä tapauksessa sitä etteikö saisi olla erilainen, vaan että molempien näkemykset tulisivat kuulluiksi ja molempien ammattitaitoa hyödynnettäisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin, asiallinen keskustelu, omien näkemysten rohkea esittäminen, oma itsevarmuus, suhtautuminen omahyväiseen henkilöön kuin keneen tahansa, se että antaa kehujen mennä toisesta korvasta ulos ja jatkaa asioiden hoitamista jne... toisaalta toisinaan kehuminen saattaa olla myös henkilön tapa yrittää tulla kuulluksi, joten hänet kannattaa huomata, osoittaa että kuuli ja sitten pyrkiä soveltamaan hänen sanomaansa kokonaiskuvaan. Tyyliin "ok, miten näkisit että ton valossa meidän kannattais hoitaa tää asia", antaa hänen kertoa ja sitten kuulla muitakin.
Sinun kannattaa myös miettiä, mitä omahyväisyyden inhoaminen kertoo SINUSTA. Miksi inhoat sitä?
Tämä loppu varsinkin on pistänyt miettimään. Yleensähän vastenmielisyys jotain asiaa kohtaan kertoo, että ei halua kohdata sitä asiaa itsessään. Mä oon aina pelännyt, että mua pidettäisiin omahyväisenä. Jotenkin se varmaan tulee kotoa, jossa korostettiin vaatimattomuuden tärkeyttä ja jos esimerkiksi sain jostain kympin koulussa, vanhempani vastasivat "seiskakin olisi riittänyt". Opin, että on suurinta syntiä kehua itseään.
Mutta siltikin tunnistan usein mielestäni eron terveen itsevarmuuden (=sinut omissa nahoissaan) ja itsensä ylikorostamisen välillä. Jälkimmäinen yleensä kertoo huonosta eikä hyvästä itsetunnosta.
ap
Erikoiset vanhemmat (ainakin tuossa asiassa) sinulla. Mua ainakin kehuttiin (maltillisesti) kympeistä ja pidettiin ihan fiksuna, tosin en aina jaksanut edes kertoa numeroista. Meillä sai halutessaan kyllä kehuakin itseään, mutta ei siihen kannustettukaan, vaan suhtautuminen oli aika neutraalia. Itsetuntoni on siltikin aika huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 2 lisää: ei sinun tarvitse laittaa ketään "aisoihin". Opettele mieluummin sietämään erilaisuutta!
Ehkä se oli huono sanavalinta. Tarkoitan sellaisia tilanteita, jossa toinen projektin osapuoli jyrää täydellisesti kaiken mitä ehdotan ja sanon eikä anna suunvuoroa. Esimerkiksi moni mies puhuttelee mieluummin toista vanhempaa miestä minun ylitseni, vaikka tämä ei edes olisi projektissa mukana. "Aisoihin laittaminen" ei ole tässä tapauksessa sitä etteikö saisi olla erilainen, vaan että molempien näkemykset tulisivat kuulluiksi ja molempien ammattitaitoa hyödynnettäisiin.
ap
Eipä tuossa voi muuta kuin jaksaa vain tehdä omaa työtänsä mahdollisimman hyvin. Kyllä ne miehet jossain vaiheessa tottuvat sinuun ja hyväksyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpailu työpaikan sisällä tuo kyllä huonot piirteet esiin. Ehkä työssäsi on huonoa johtamista tai sitten työkaverisi on vain tuollainen pätijä. Jotkut on sellaisia, että esimieskään ei saa heitä aisoihin.
Pidä ainakin hajurako tähän tyyppiin, sillä ei vaikuta edes luotettavalta.
Sellaisen olen huomannut miesvaltaisilla työpaikoilla, että naisten pitää keskittyä siihen, että substanssiosaaminen on erinomaista sekä suullinen anti hyvää. Jos puhut narisevalla tai piipittävällä äänellä, se kuulostaa ärsyttävämmältä naisen kuin miehen suusta.
Naisten pitää oikeasti olla hieman miehiä parempia ja samanlaisia mokia ja heikkouksia kuin miehiltä ei heille sallita. Ei se ole reilua, mutta niin se vain menee. Lisäksi liian voimakas meikki tai ylinaisellinen pukeutuminen (hameet, leningit ja hörhelöpaidat) syövät uskottavuutta; pitää olla jämäkkä ja "reipas". Ainoastaan korkeammalla johtotasolla nainen saa olla avoimen naisellinen, kun kannukset on jo ansaittu. Silloinkin sitä pitää "kompensoida" miehiä paremmalla substanssiosaamisella ja reiluudella sekä ulosannilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siltikin tunnistan usein mielestäni eron terveen itsevarmuuden (=sinut omissa nahoissaan) ja itsensä ylikorostamisen välillä. Jälkimmäinen yleensä kertoo huonosta eikä hyvästä itsetunnosta.
ap
Aivan. Miksi siis koet, että sinun pitää "panna paikoilleen" ihminen, joka kärsii huonosta itseunnosta? Miksi koet tarvetta/halua mollata häntä ja osoittaa, ettei hän ole mitää erityistä? Miksi et päinvastoin tukisi häntä ja hänen itseluottamustaan?
Ilmeisesti oma itseluottamuksesti on myös aika haéikko, etkä siksi koe, että sinulla olisi varaa tukea toista.
Mutta hei, jos ajattelisit, että elämä ja työ ei ole ensisijaisesti kilpailua, vaan pikemminkin yhteistyötä, voisit saada kaikesta paljon enemmän irti. Myös oman itsetuntosi kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sellaisia tilanteita, jossa toinen projektin osapuoli jyrää täydellisesti kaiken mitä ehdotan ja sanon eikä anna suunvuoroa. Esimerkiksi moni mies puhuttelee mieluummin toista vanhempaa miestä minun ylitseni, vaikka tämä ei edes olisi projektissa mukana. --- että molempien näkemykset tulisivat kuulluiksi ja molempien ammattitaitoa hyödynnettäisiin.
ap
Tällaisessa tilanteessa normaali menettely on pyytää puheenvuoroa ja sanoa, että "jees, aivan, mutta olen silti sitä mieltä että meidän pitäisi... koska....". Olennaista on siis tunnustaa ja tunnistaa se, että toinen sanoi jotain ja sanoa olevansa silti eri mieltä. Ja kokouksessa/tapaamisesssa puheenvuoroa voi pyytää puheenjohtajalta (tai tiimipäälliköltä esim viittaamalla ja katsomalla tätä kunnes hän huomaa, jollei huomaa, rykäise vaikka) tai jos puheenjohtajaa ei ole, sen voi vain ottaa siinä vaiheessa kun toinen vetää henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siltikin tunnistan usein mielestäni eron terveen itsevarmuuden (=sinut omissa nahoissaan) ja itsensä ylikorostamisen välillä. Jälkimmäinen yleensä kertoo huonosta eikä hyvästä itsetunnosta.
ap
Aivan. Miksi siis koet, että sinun pitää "panna paikoilleen" ihminen, joka kärsii huonosta itseunnosta? Miksi koet tarvetta/halua mollata häntä ja osoittaa, ettei hän ole mitää erityistä? Miksi et päinvastoin tukisi häntä ja hänen itseluottamustaan?
Ilmeisesti oma itseluottamuksesti on myös aika haéikko, etkä siksi koe, että sinulla olisi varaa tukea toista.
Mutta hei, jos ajattelisit, että elämä ja työ ei ole ensisijaisesti kilpailua, vaan pikemminkin yhteistyötä, voisit saada kaikesta paljon enemmän irti. Myös oman itsetuntosi kannalta.
Nyt teet kyllä aikamoisia ohipäätelmiä viestistäni. Eihän toisen mollaaminen ole ikinä tasa-arvoista kohtelua.
Voisitko osoittaa sanasta sanaan kohdan, jossa sanoin, että haluan osoittaa toiselle, ettei hän ole mitään erityistä?
Haluan, että KAIKKIA kunnioitetaan ja KAIKKI saavat kiitosta osaamisensa perusteella. Haluan, että KETÄÄN ei syrjitä eikä paineta alas esimerkiksi iän tai sukupuolen takia. En enempää enkä vähempää.
Aikuisilla ihmisillä on vastuu omasta käyttäytymisestään. Jos vaikka ihmisen huono itsetunto näkyy ulospäin niin, että hän ylikorostaa omaa osaamistaan ja jyrää projekteissa kaikki muut, ei se johda mihinkään, jos muut vain kehuvat häntä lisää. Silloin kaikki vain pönkittävät hänen käytöstään. Sellaisessa tilanteessa on ok sanoa toiselle, että hei me muutkin olemme olemassa ja osaamme työmme ihan hyvin. Ei se tarkoita, etteikö se itseään korostavakin osaisi ihan yhtä hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen olen huomannut miesvaltaisilla työpaikoilla, että naisten pitää keskittyä siihen, että substanssiosaaminen on erinomaista sekä suullinen anti hyvää. Jos puhut narisevalla tai piipittävällä äänellä, se kuulostaa ärsyttävämmältä naisen kuin miehen suusta.
Naisten pitää oikeasti olla hieman miehiä parempia ja samanlaisia mokia ja heikkouksia kuin miehiltä ei heille sallita. Ei se ole reilua, mutta niin se vain menee. Lisäksi liian voimakas meikki tai ylinaisellinen pukeutuminen (hameet, leningit ja hörhelöpaidat) syövät uskottavuutta; pitää olla jämäkkä ja "reipas". Ainoastaan korkeammalla johtotasolla nainen saa olla avoimen naisellinen, kun kannukset on jo ansaittu. Silloinkin sitä pitää "kompensoida" miehiä paremmalla substanssiosaamisella ja reiluudella sekä ulosannilla.
Millä alalla olet? :o Itse IT-alalla hyvin pienessä naisvähemmistössä eikä meillä ole ollenkaan tuollaista. Jokaisen työtä arvioidaan substanssiosaamisella, eikä naisen tarvitse olla siinä mitenkään "parempi" kuin miehen. Myöskään pukeutuminen ei ole mikään ongelma eikä muuten naisellinen ulkonäkö., kuten minulla. Substanssiosaamisen lisäksi ratkaisee persoona: työyhteisössä arvostetaan reiluja, positiivisia, yritteliäitä ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. En itse näe, että reiluus tai ulosanti ovat mitenkään miehille varattu piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen olen huomannut miesvaltaisilla työpaikoilla, että naisten pitää keskittyä siihen, että substanssiosaaminen on erinomaista sekä suullinen anti hyvää. Jos puhut narisevalla tai piipittävällä äänellä, se kuulostaa ärsyttävämmältä naisen kuin miehen suusta.
Naisten pitää oikeasti olla hieman miehiä parempia ja samanlaisia mokia ja heikkouksia kuin miehiltä ei heille sallita. Ei se ole reilua, mutta niin se vain menee. Lisäksi liian voimakas meikki tai ylinaisellinen pukeutuminen (hameet, leningit ja hörhelöpaidat) syövät uskottavuutta; pitää olla jämäkkä ja "reipas". Ainoastaan korkeammalla johtotasolla nainen saa olla avoimen naisellinen, kun kannukset on jo ansaittu. Silloinkin sitä pitää "kompensoida" miehiä paremmalla substanssiosaamisella ja reiluudella sekä ulosannilla.
Millä alalla olet? :o Itse IT-alalla hyvin pienessä naisvähemmistössä eikä meillä ole ollenkaan tuollaista. Jokaisen työtä arvioidaan substanssiosaamisella, eikä naisen tarvitse olla siinä mitenkään "parempi" kuin miehen. Myöskään pukeutuminen ei ole mikään ongelma eikä muuten naisellinen ulkonäkö., kuten minulla. Substanssiosaamisen lisäksi ratkaisee persoona: työyhteisössä arvostetaan reiluja, positiivisia, yritteliäitä ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. En itse näe, että reiluus tai ulosanti ovat mitenkään miehille varattu piirteitä.
Itse olen IT-alalla, ja kyllähän pinnallisesti käytännössä kaikki osaavat ihmiset hyväksytäänkin, mutta ne ylinaiselliset ja piipittäen tai narisevalla äänellä puhuvat tekevät itsestään narrin, vaikka ei siitä kukaan heille huomautakaan. Niitä on todella rasittavaa kuunnella etäpalavereissa ja saan hävetä naisten puolesta, kun kuuntelen heitä.
Ja voivat he edetä uralla siltikin. Jos haluaa ottaa varman päälle, kannattaa olla raudanluja substanssiosaaja ja reilu, asiallinen sekä jämäkkä sekä välttää turhaa ylinaisellisuutta, joka vain tavallaan häiritsee pääasioihin eli töihin keskittymistä. Ei mikään ihme, etteivät kaikki miehet ota vakavissaan, jos puhuu sänkykamarityyliin tai pukeutuu liian hemaisevasti. Jopa itselläni naisena menevät ajatukset ihan vääriin juttuihin, jos joku punahuulinen seksikäästi piipittävä tai nariseva tissivakonainen tulee töissä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen olen huomannut miesvaltaisilla työpaikoilla, että naisten pitää keskittyä siihen, että substanssiosaaminen on erinomaista sekä suullinen anti hyvää. Jos puhut narisevalla tai piipittävällä äänellä, se kuulostaa ärsyttävämmältä naisen kuin miehen suusta.
Naisten pitää oikeasti olla hieman miehiä parempia ja samanlaisia mokia ja heikkouksia kuin miehiltä ei heille sallita. Ei se ole reilua, mutta niin se vain menee. Lisäksi liian voimakas meikki tai ylinaisellinen pukeutuminen (hameet, leningit ja hörhelöpaidat) syövät uskottavuutta; pitää olla jämäkkä ja "reipas". Ainoastaan korkeammalla johtotasolla nainen saa olla avoimen naisellinen, kun kannukset on jo ansaittu. Silloinkin sitä pitää "kompensoida" miehiä paremmalla substanssiosaamisella ja reiluudella sekä ulosannilla.
Millä alalla olet? :o Itse IT-alalla hyvin pienessä naisvähemmistössä eikä meillä ole ollenkaan tuollaista. Jokaisen työtä arvioidaan substanssiosaamisella, eikä naisen tarvitse olla siinä mitenkään "parempi" kuin miehen. Myöskään pukeutuminen ei ole mikään ongelma eikä muuten naisellinen ulkonäkö., kuten minulla. Substanssiosaamisen lisäksi ratkaisee persoona: työyhteisössä arvostetaan reiluja, positiivisia, yritteliäitä ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. En itse näe, että reiluus tai ulosanti ovat mitenkään miehille varattu piirteitä.
Itse olen IT-alalla, ja kyllähän pinnallisesti käytännössä kaikki osaavat ihmiset hyväksytäänkin, mutta ne ylinaiselliset ja piipittäen tai narisevalla äänellä puhuvat tekevät itsestään narrin, vaikka ei siitä kukaan heille huomautakaan. Niitä on todella rasittavaa kuunnella etäpalavereissa ja saan hävetä naisten puolesta, kun kuuntelen heitä.
Ja voivat he edetä uralla siltikin. Jos haluaa ottaa varman päälle, kannattaa olla raudanluja substanssiosaaja ja reilu, asiallinen sekä jämäkkä sekä välttää turhaa ylinaisellisuutta, joka vain tavallaan häiritsee pääasioihin eli töihin keskittymistä. Ei mikään ihme, etteivät kaikki miehet ota vakavissaan, jos puhuu sänkykamarityyliin tai pukeutuu liian hemaisevasti. Jopa itselläni naisena menevät ajatukset ihan vääriin juttuihin, jos joku punahuulinen seksikäästi piipittävä tai nariseva tissivakonainen tulee töissä vastaan.
Höpö höpö... meillä suurin osa asiakkaidenkin edustajista on naisia eikä kukaan pidä heitä minään piipittäjinä. Ikävää, jos teillä on toisin.
T. Se toinen it-alan nainen
Ap:n täytyy aina vaan uudestaan ja uudestaan ohjata keskustelu käytäntöön. Kun joku kehuu itseään, niin se on aina että "hienoa, miten tuota kokemustasi/osaamistasi hyödynnetään juuri tässä nyt tällä hetkellä käsillä olevassa projektissa/asiassa/ongelmassa?" Aina vaan uudestaan ja uudestaan. Omahyväisyys saa itsellänikin niskakarvat pystyyn, varsinkin kun se hyvin usein ilmenee turhaan aikaa vievänä jaaritteluna ja liirum laarumina. Eri asia jos vapaa-ajalla tai lounaalla kehua retostaa itseään, mutta jos projektitapaamisesta menee puoli tuntia jonkun esitelmöidessä omasta erinomaisuudestaan, niin kyllä silloin on ihan aiheellista "laittaa tyyppi kuriin". Ei meillä ainakaan ole töissä aikaa tuhlattavaksi.
Olen yleensä tehnyt niin, että kun joku avaa kitansa ja ryhtyy ehdottelemaan jotain "muutosta" tai "parannusta" johonkin, niin delgoin koko homman hänelle ja annan tiukan deadlinen.
Sinulle on lapsesta asti opetettu, että "vaatimattomuus kaunistaa". Samalla tavalla kun minä sain moitteita lapsena että nenänkaivuu on rumaa. nyt kun näen jonkun kaivavan nenäänsä, niin minun on vaikea suhtautua häneen "hyvänä tyyppinä". Pidän julkista nenänkaivuuta erittäin häiritsevänä piirteenä ihmisessä.
Toisaalta, jos se tyyppi on "oikeasti" narsisti. eli tuo itseään esiin aina ja kaikkialla ja suhtautuu työkavereihinsa alentuvasti ja ilkeästi ja liioittelee omaa merkitystään ja saavutuksiaan, ja jopa keksii niitä omasta päästään, niin ei kannata haastaa riitaa sellaisien kanssa. Meillä töissä on yksi sellainen tapaus ja jos hänet joku yrittää "palauttaa maanpinnalle", niin hänellä on sellainen määrä "hullunenergiaa" ettei normi-empaattisella ja herkällä ihmisellä vain riitä se energia ja voima sellaisen kanssa ottamaan yhteen. Hän tekee kaikkensa "murskatakseen vihollisensa".
Hän mm. leuhkii, ettei hän ole ikinä hävinnyt yhtäkään väittelyä laajojen tietojensa ja korkean älynsä takia. Totuus on, että jos hänelle erehtyy sanomaan poikkipuolisen sanan, hän alkaa papattamaan kuin konekivääri ja puhuu toisen päälle, ei anna suunvuoroa ja kovalla äänellä papattaa vaikka tunnin... Tavis ei jaksa kuunnella sitä "puhuvan pään" "aivomyrskyä" kuin 10 min. mutta hän todella siis julistaa ja paasaa vaikka tunnin ja kulkee piruparan perässä vaikka vessaan... Hän lähestyy kaikkea omista lähtökohdistaan. Muut ihmiset ovat vain hänen jatkeitaan työyhteisössä.
"Kiitos tiedosta. Miten voit hyödyntää tietojasi ja osaamistasi tässä projektissa? Oman koulutukseni ja kokemusteni perusteella pystyn olemaan avuksi näissä asioissa."
LinkedInissä on järjetön määrä tekemisillään kerskailevia miehiä ja heidän tekstiensä lukeminen sekä säälittää että kuvottaa.