HS: pettämisen syyt on selvitetty väitöskirjassa - myös onnellisissa suhteissa petetään

”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”

Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.

Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.

”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”

Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.

Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.

”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”

”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.

Tänään hesarissa, maksullinen juttu.