Lue keskustelun säännöt.
HS: pettämisen syyt on selvitetty väitöskirjassa - myös onnellisissa suhteissa petetään
20.02.2019 |
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Miten niin ”ihmiset”? Toiset persoonallisuudenpiirteet pyristelevät, mutta se on vain pieni osa ihmisistä.
Toisekseen, esimerkiksi esimiestyössä kaikista tärkein johtajan ominaisuus, kaikkien tutkimusten mukaan, on luottamus ja oikeudenmukaisuus. Mikään ei ole tärkeämpää
Vanhempana yksi tärkeimmistä on ennakoitavuus. Mielivaltaisesti toimiva vanhempi tekee syvää tuhoa, kun ei tiedä, mistä tänään tulee.
Miksi puolison ennakoitavuudella ei olisi sitten merkitystä?Todista tuo väitteesi, että koskee vain pientä osaa ihmisistä se, että kaivataan piristystä ja poikkeavaa arkea. Minä taas uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä, hedonistisia, nautinnon- ja vaihtelunhaluisia.... Tästä kertoo sekin, että länsimaissa, joissa elämä on hyvinkin ennakoitavissa verrattuna muuhun maailmaan (ei ole kamppailua elämästä ja kuolemasta), niitä ongelmia aletaan luomaan itse ns. tyhjästä.
Koska kuitenkin se on paskempi homma, että tulee itse petetyksi, moni sopii vastavuoroisen sopimuksen toisen kanssa siitä, että ei olla kumpikaan. Osa (huomattavan suuri osa) ihmisistä kuitenkin pettää jossain vaiheessa.
Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm kertoi luennollaan, että tavallinen ihminen valehtelee keskimäärin n. 3 kertaa päivässä. (Luonnehäiriöiset vielä enemmän ja niitähän riittää)
Niin rehellisiä ja luotettavia me ollaan.
Olen käyttäytymistieteilijä, enkä ole vuosikymmeniin joutunut ”todistamaan” väitteitäni... en ala käyttämään aikaani tutkimustulosten etsimiseen, töitäkin kun tässä on tehtävänä, mutta yksi synnynnäinen te peramenttipiirre on vaihtelevuuden halu. Olemme kaikki janalla, jossa olemme isolla otoksella Gaussin käyrällä.
Hyvä esimekki matalasta vaihtelevuuden halusta oli Olli Lindholm. Hän teki joka päivä kaiken samalla tavalla, itsekin naureskeli sille.Hedonistisia kyllä olemme, ja kulttuurimme on muuttunut tämän mukaan. Mutta osa saa hedonisminsa tutusta ja turvallisesta.
Draamaqueenit luovat ongelmia tyhjästä, mutta ei ainakaan minun elämänympäristössäni sellaisia ihmisiä ole.
Yksi synnynnäinen temperamenttipiirre on ns. Sosiaalisuus. Se ei liity arkikielen sosiaalisuuteen, vaan siihen, miten riippuvaisia me olemme toisista ihmisitä. Korkeasti sosiaalinen ihminen saa toisten ihmisten hyväksynnästä suurennpalkintoarvon, matalasti sosiaalinen ei välitä, mitä muut ajattelevat. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä.Nuo valehtelut ovat suurimmaksi osaksi valkoisia valheita. Elämä on raadollista, jos kuulisimme kaikesta aina totuuden.
Sääli, että sinulla on tuollainen kuva ihmisistä.
Ei tarvitse sääliä, ei realismi minun elämänlaatuani millään tavalla ainakaan huononna! :D
Minun mielestäni valehtelun värillä ei ole sinänsä väliä tässä keskustelussa, vaan kiinnostavampaa meidän keskustelun kannalta on motiivi: valehtelulla pyritään usein suojaamaan itseään. Ei muita, vaan itseään, omia intressejä. Joko pääsemään pälkähästä tai saavuttaakseen jotain positiivista.
Huomattava osa ihmisistä pettää toisia tavalla tai toisella, koska oma napa. Eikö tämä kerro jo sinusta tarpeeksi? Ja moni näistä pettureista saattaa olla toisessa kontekstissa hyvinkin luotettavia. Esim äidiltään kavaltava saattaa olla uskollinen parisuhteessa, parisuhteessa pettävä ei ole automaattisesti mielivaltainen, ennakoimaton vanhempi, jne.
Minun realismini ja maailmani on erilainen kuin sinun. Ajattelen, että syytön, kunnes toisin todistetaan. Lähtökohtaisesti en kenekään kohdalla ajattele, että tämä on pettäjä.
Valehtelulla suojataan itseään seurauksilta. Suojaus voi olla usin vain sitäkin, että suojaa itseään hylkäämisen pelosta, sinähän et välttämättä enää tykkää minusta, jos kerron totuuden.
Luotettavuus todellakin on konrekstisidonnaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "OIKEASTI onnellisissa suhteissa EI petetä" nyt on vain selvästi jonkun defenssiivinen ajattelutapa uskotella itselleen että "Minun suhteessa ei ainakaan petetä."
Salv.... bebantteenia haaavoihin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!
...sanoo ihminen, joka "omistaa" puolisonsa ja pakottaa tämän symbioottiseen suhteeseen. Eli kaiken pahan alku ja juuri.
Useimmat sivusuhteet tapahtuvat niin, ettei se toinen osapuoli tule koskaan tietämään mitään. Niin varmaan sinunkin kumppanisi asian hoitaa, kunnes nostaa kytkintä.
Mielestäni Suomen kansalaiset pitäisi jakaa niihin, jotka arvostavat uskollista parisuhdetta ja pettäjiin.
Todella moni pariskunta joutuisi asumaan alueita erottavan rahan tuntumassa.
Muistan edelleen rehdin ja reippaan miespuolisen työkaverin, joka petti viimeisillään raskaana olevaa vaimoaan neljän (4) naisen kanssa ja ilmoitti, että hän eroaisi, jos vaimo pettäisi. Miten ihana mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Suomen kansalaiset pitäisi jakaa niihin, jotka arvostavat uskollista parisuhdetta ja pettäjiin.
Todella moni pariskunta joutuisi asumaan alueita erottavan rahan tuntumassa.
Muistan edelleen rehdin ja reippaan miespuolisen työkaverin, joka petti viimeisillään raskaana olevaa vaimoaan neljän (4) naisen kanssa ja ilmoitti, että hän eroaisi, jos vaimo pettäisi. Miten ihana mies.
Tässähän se ongelma juuri on. Miehet haluavat uskollisen suhteen, siis sellaisen missä nainen on uskollinen ja itse voivat pettää. Miesten ja naisten kaksoisstandardit ovat niin laajat. Joten noita huijareita on taatusti siinä "arvostan uskollisuutta" - tyyppien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!Mikä on ”oikeasti” onnellinen suhde?
Jos se on vaaleanpunaisia ruusuja ja perhosia mahan pohjassa, toista ikävöivä ja syvästi rakastunut - niin Joo, ei varmasti silloin petetä.
Pointti on vain siinä, että 10 tai 20 vuoden jälkeen ei sellaista enää ole. Tiedät erittäin tarkkaan toisen ihmisen puutteet ja parisuhteen puutteet. On erimielisyyksiä aika ajoin. Eikö se ole ”oikeasti” onnellista enää?
Olen "seurustellut" miehen kanssa, joka tunnusti, että oli minun kanssani, koska ikävöi niin puolisoaan. Petti puolisoaan fyysisesti ja minua henkisesti.
Tuo kirjoitus selittää, kun olen aina ihmetellyt, miksi on tyrkyllä niin paljon miehiä joille on tulossa lapsi. Olen ajatellut, että se johtuu puutteesta, mutta ilmeisesti onkin jotain muuta.
Hmmm...”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin.”
Minun eksäni vaihtoi minut toiseen selkesä keski-iän kriisissä. Hän itsekin sanoi, että kyllästyttää töistä-kaupan-kautta-kotiin-nukkumaan- töihin -elämä. Valitti töitään, jopa auto kyllästytti.
Hän ratkaisi asian vaihtamalla minut lennosta toiseen. Kun olen lapsilta kuullut, niin hän elää ihan sitä samaa elämää kuin kymmenen vuotta sitten: asuu samassa meidän rakentamassa talossa, samassa työpaikassa, harrastaa samoja asioita, käyttää aikansa samalla tavalla, lomailee samalla konseptilla kuin mekin silloin, jopa auto on sama.
Vain kaksi asiaa on toisin: vaimo ja lemmikki. Ei yhtään mitään muuta.
Minun elämäni on nykyään toisenlaista. Eli eli avioliitossa hänen tapaistaan elämää.
Voisiko joku valaista minulle, miten mies on siis tullut ”omaksi itsekseen”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm...”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin.”
Minun eksäni vaihtoi minut toiseen selkesä keski-iän kriisissä. Hän itsekin sanoi, että kyllästyttää töistä-kaupan-kautta-kotiin-nukkumaan- töihin -elämä. Valitti töitään, jopa auto kyllästytti.
Hän ratkaisi asian vaihtamalla minut lennosta toiseen. Kun olen lapsilta kuullut, niin hän elää ihan sitä samaa elämää kuin kymmenen vuotta sitten: asuu samassa meidän rakentamassa talossa, samassa työpaikassa, harrastaa samoja asioita, käyttää aikansa samalla tavalla, lomailee samalla konseptilla kuin mekin silloin, jopa auto on sama.
Vain kaksi asiaa on toisin: vaimo ja lemmikki. Ei yhtään mitään muuta.Minun elämäni on nykyään toisenlaista. Eli eli avioliitossa hänen tapaistaan elämää.
Voisiko joku valaista minulle, miten mies on siis tullut ”omaksi itsekseen”?
Monesti se kriiseily ja itsensä etsiminen on juuri sitä, että kyseenalaistetaan oma sen hetkinen elämä liian tylsänä tai hankalana. Kokeillaan/haaveillaan kaikenlaista ja lopulta todetaan, että asiat olikin ihan hyvin ja palataan samaan kuin ennenkin. Siinä välissä ollaan vain tuhottu se vanha parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Miten niin ”ihmiset”? Toiset persoonallisuudenpiirteet pyristelevät, mutta se on vain pieni osa ihmisistä.
Toisekseen, esimerkiksi esimiestyössä kaikista tärkein johtajan ominaisuus, kaikkien tutkimusten mukaan, on luottamus ja oikeudenmukaisuus. Mikään ei ole tärkeämpää
Vanhempana yksi tärkeimmistä on ennakoitavuus. Mielivaltaisesti toimiva vanhempi tekee syvää tuhoa, kun ei tiedä, mistä tänään tulee.
Miksi puolison ennakoitavuudella ei olisi sitten merkitystä?Todista tuo väitteesi, että koskee vain pientä osaa ihmisistä se, että kaivataan piristystä ja poikkeavaa arkea. Minä taas uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä, hedonistisia, nautinnon- ja vaihtelunhaluisia.... Tästä kertoo sekin, että länsimaissa, joissa elämä on hyvinkin ennakoitavissa verrattuna muuhun maailmaan (ei ole kamppailua elämästä ja kuolemasta), niitä ongelmia aletaan luomaan itse ns. tyhjästä.
Koska kuitenkin se on paskempi homma, että tulee itse petetyksi, moni sopii vastavuoroisen sopimuksen toisen kanssa siitä, että ei olla kumpikaan. Osa (huomattavan suuri osa) ihmisistä kuitenkin pettää jossain vaiheessa.
Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm kertoi luennollaan, että tavallinen ihminen valehtelee keskimäärin n. 3 kertaa päivässä. (Luonnehäiriöiset vielä enemmän ja niitähän riittää)
Niin rehellisiä ja luotettavia me ollaan.
Olen käyttäytymistieteilijä, enkä ole vuosikymmeniin joutunut ”todistamaan” väitteitäni... en ala käyttämään aikaani tutkimustulosten etsimiseen, töitäkin kun tässä on tehtävänä, mutta yksi synnynnäinen te peramenttipiirre on vaihtelevuuden halu. Olemme kaikki janalla, jossa olemme isolla otoksella Gaussin käyrällä.
Hyvä esimekki matalasta vaihtelevuuden halusta oli Olli Lindholm. Hän teki joka päivä kaiken samalla tavalla, itsekin naureskeli sille.Hedonistisia kyllä olemme, ja kulttuurimme on muuttunut tämän mukaan. Mutta osa saa hedonisminsa tutusta ja turvallisesta.
Draamaqueenit luovat ongelmia tyhjästä, mutta ei ainakaan minun elämänympäristössäni sellaisia ihmisiä ole.
Yksi synnynnäinen temperamenttipiirre on ns. Sosiaalisuus. Se ei liity arkikielen sosiaalisuuteen, vaan siihen, miten riippuvaisia me olemme toisista ihmisitä. Korkeasti sosiaalinen ihminen saa toisten ihmisten hyväksynnästä suurennpalkintoarvon, matalasti sosiaalinen ei välitä, mitä muut ajattelevat. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä.Nuo valehtelut ovat suurimmaksi osaksi valkoisia valheita. Elämä on raadollista, jos kuulisimme kaikesta aina totuuden.
Sääli, että sinulla on tuollainen kuva ihmisistä.
Ei tarvitse sääliä, ei realismi minun elämänlaatuani millään tavalla ainakaan huononna! :D
Minun mielestäni valehtelun värillä ei ole sinänsä väliä tässä keskustelussa, vaan kiinnostavampaa meidän keskustelun kannalta on motiivi: valehtelulla pyritään usein suojaamaan itseään. Ei muita, vaan itseään, omia intressejä. Joko pääsemään pälkähästä tai saavuttaakseen jotain positiivista.
Huomattava osa ihmisistä pettää toisia tavalla tai toisella, koska oma napa. Eikö tämä kerro jo sinusta tarpeeksi? Ja moni näistä pettureista saattaa olla toisessa kontekstissa hyvinkin luotettavia. Esim äidiltään kavaltava saattaa olla uskollinen parisuhteessa, parisuhteessa pettävä ei ole automaattisesti mielivaltainen, ennakoimaton vanhempi, jne.
Minun realismini ja maailmani on erilainen kuin sinun. Ajattelen, että syytön, kunnes toisin todistetaan. Lähtökohtaisesti en kenekään kohdalla ajattele, että tämä on pettäjä.
Valehtelulla suojataan itseään seurauksilta. Suojaus voi olla usin vain sitäkin, että suojaa itseään hylkäämisen pelosta, sinähän et välttämättä enää tykkää minusta, jos kerron totuuden.
Luotettavuus todellakin on konrekstisidonnaista.
Toisille on, toisille ei. Jos minä pidän ihmistä epäluotettavana ja hyvänä valehtelijana, niin vaikea minun on häneen luottaa pienissäkään asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä se vanha väitöskirja, jossa oli haastateltu alle 20 ihmistä?
Pitäisi määritellä onnellinen suhde. Suhde, jossa ei ole mitään vikaakaan? Tasaista arkea. Mikä siinä estää pettämästä? Voi syödä kakun ja säästää kakun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!Mikä on ”oikeasti” onnellinen suhde?
Jos se on vaaleanpunaisia ruusuja ja perhosia mahan pohjassa, toista ikävöivä ja syvästi rakastunut - niin Joo, ei varmasti silloin petetä.
Pointti on vain siinä, että 10 tai 20 vuoden jälkeen ei sellaista enää ole. Tiedät erittäin tarkkaan toisen ihmisen puutteet ja parisuhteen puutteet. On erimielisyyksiä aika ajoin. Eikö se ole ”oikeasti” onnellista enää?Olen "seurustellut" miehen kanssa, joka tunnusti, että oli minun kanssani, koska ikävöi niin puolisoaan. Petti puolisoaan fyysisesti ja minua henkisesti.
Tuo kirjoitus selittää, kun olen aina ihmetellyt, miksi on tyrkyllä niin paljon miehiä joille on tulossa lapsi. Olen ajatellut, että se johtuu puutteesta, mutta ilmeisesti onkin jotain muuta.
Luuletko että tuollaiset tyypit eivät kaunistele asioita panoilleen?
Tulee vaan mieleen näistä aina et miksi ihmeessä enää jaksais luottaa keneenkään kun kaikki kuitenkin pettää ja tekee mieli muita D: ihmiset on ihan kamalia. miksi on luotukkaan tuollainen kahden ihmisen välinen parisuhde jos kuitenkin ihmisluonto on täysin päinvastainen eikä kukaan näytä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, pysytyvän olemaan sen yhden ihmisen kanssa uskollisesti kuitenkaan... silti kaikki hullunlailla siihen "kahden ihmisen väliseen suhteeseen" pyrkii ja sitä yrittää vaalia ja paniikissa kieltää tosiasioita ... huokaus. kamalaa itsekidutusta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen nykyistä miestäni päädyin toisinaan yhdenillanjuttuihin lähinnä siksi että miellyttämisenhaluni on aivan sairas. En sanonut ei, vaan menin vain mukana kun se tuntui sillä hetkellä helpolta. Olen miettinyt että tuo voi olla osalla myös syy päätyä pettämään. Koen torjumisen todella vaikeana edelleen, mutta koska tiedostan tämän nykyään, en sentään päädy vieraisiin sänkyihin.
Vain nainen voi keksiä näin vastuuttoman selityksen. Miehiltä vastaavaa ei koskaan kuunneltaisi.
Miehet eivät oman kokemukseni mukaan osaa analysoida omia tekemisiään tällä tavalla. Enkä minäkään tuota selitykseksi tarjoaisi jos olisin pettänyt, tiedän ettei se siinä vaiheessa olisi kivaa kuultavaa. Joka tapauksessa iskuyritysten torjuminen on itselleni niin kiusallista, että mielummin katoan kuin jään katsomaan sitä toisen pettymystä. Luulen että tämä on naisilla aika yleistä ja voi johtaa omituisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se vanha väitöskirja, jossa oli haastateltu alle 20 ihmistä?
En muista kävikö tämä ilmi, mutta ymmärsin artikkelista, että terapeutti tekee töitä nimenomaan pettämistapauksissa. Eli hänen näkemyksensä perustuvat 40 vuoden työkokemukseen. Eli nuo lainaukset eivätole väitöskirjasta, vaan arjen havainnointia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaan mieleen näistä aina et miksi ihmeessä enää jaksais luottaa keneenkään kun kaikki kuitenkin pettää ja tekee mieli muita D: ihmiset on ihan kamalia. miksi on luotukkaan tuollainen kahden ihmisen välinen parisuhde jos kuitenkin ihmisluonto on täysin päinvastainen eikä kukaan näytä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, pysytyvän olemaan sen yhden ihmisen kanssa uskollisesti kuitenkaan... silti kaikki hullunlailla siihen "kahden ihmisen väliseen suhteeseen" pyrkii ja sitä yrittää vaalia ja paniikissa kieltää tosiasioita ... huokaus. kamalaa itsekidutusta :(
”Vain” 40 prosenttia pettää. On siis todennäköisempäälöytää puoliso, joka ei petä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Miten niin ”ihmiset”? Toiset persoonallisuudenpiirteet pyristelevät, mutta se on vain pieni osa ihmisistä.
Toisekseen, esimerkiksi esimiestyössä kaikista tärkein johtajan ominaisuus, kaikkien tutkimusten mukaan, on luottamus ja oikeudenmukaisuus. Mikään ei ole tärkeämpää
Vanhempana yksi tärkeimmistä on ennakoitavuus. Mielivaltaisesti toimiva vanhempi tekee syvää tuhoa, kun ei tiedä, mistä tänään tulee.
Miksi puolison ennakoitavuudella ei olisi sitten merkitystä?
”Mistä tänään _tuulee_ - ei _tule_. Yök. Pervoa.
Ei tarvitse sääliä, ei realismi minun elämänlaatuani millään tavalla ainakaan huononna! :D
Minun mielestäni valehtelun värillä ei ole sinänsä väliä tässä keskustelussa, vaan kiinnostavampaa meidän keskustelun kannalta on motiivi: valehtelulla pyritään usein suojaamaan itseään. Ei muita, vaan itseään, omia intressejä. Joko pääsemään pälkähästä tai saavuttaakseen jotain positiivista.
Huomattava osa ihmisistä pettää toisia tavalla tai toisella, koska oma napa. Eikö tämä kerro jo sinusta tarpeeksi? Ja moni näistä pettureista saattaa olla toisessa kontekstissa hyvinkin luotettavia. Esim äidiltään kavaltava saattaa olla uskollinen parisuhteessa, parisuhteessa pettävä ei ole automaattisesti mielivaltainen, ennakoimaton vanhempi, jne.