Lue keskustelun säännöt.
HS: pettämisen syyt on selvitetty väitöskirjassa - myös onnellisissa suhteissa petetään
20.02.2019 |
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
Kommentit (81)
Mut voi kivittää ja teilata.
Olen pettänyt kaikkia naisia kenen kanssa olen ollut lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Yhdessäkään naisessa ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Kaikki asiat toimi aina. Olen täysin tunteeton ihminen monessa asiassa, mutta olen aina ollut hyvä kumppani. Hyvä kumppani ei petä. Mutta minä olen hyvä mies jos toi pettäminen otetaan pois kokonaan. Olen aina pitänyt huolta naisista joiden kanssa olen ollut. En ole haukkunut, en ole ollut väkivaltainen en dokaile jne. Aina katsonut, että niillä on hyvä olla. Mun sairaus on etten ole yhden kanssa. Vaikka ne naiset on miten hienoja ollut, niin ei se vaan auta. Sillä ei ole mitään merkitystä.
Niin hullulta kun se kuulostaakin, niin olen aina välittänyt heistä. Itse en ole mustasukkainen ihminen ollenkaan just ton tunteettomuuden takia ja jos mut jätetään, niin se ei hetkauta mua yhtään. En jää ajattelemaan sitä asiaa yhtään. Viimeisessä suhteessa kaitoin pelin poikki sen toisen takia. Tiesin, että se ei kestä sitä tosiasiaa etten ole niin kiva sillälailla, että hän olisi se ainoa vuosien päästä.
En enää aio seurustella kenenkään kanssa. Kyllä mä tiedän että tollanen loukkaa ja se on todella väärin ja en halua sitä tuskaa enää nähdä niiden silmissä, vaikka se ei mua hetkauta yhtään.
Mun elämässä on aina ollut nainen jotenkin vakituisena ja sitten siinä sivussa monia. Mä menin jopa terapeutille tämän takia, koska halusin saada vähän selvyyttä miksi olen niin vtun tunteeton ihminen. Pari syytä tähän on, että en ole riippuvainen taloudellisesti kenestäkään enkä tarvitse missään apua. Jos muutan, niin sen tekee muuttofirma. Oma talous ja rahavarat mahdollistaa tekemään lähes mitä vain. En takoita, että lennän hävittäjällä jonnekkin. Mutta ei tarvitse välittää rahasta. Toinen on, kun olen aina saanut sen naisen mitä olen yrittänytkin saada. Mulla ei ole ollut ongelmaa saada sitä naista. Enää en vakkaria ota. Mikä mä olen tuhoamaan toisten elämiä, kun niitä parempiakin jätkiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm...”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin.”
Minun eksäni vaihtoi minut toiseen selkesä keski-iän kriisissä. Hän itsekin sanoi, että kyllästyttää töistä-kaupan-kautta-kotiin-nukkumaan- töihin -elämä. Valitti töitään, jopa auto kyllästytti.
Hän ratkaisi asian vaihtamalla minut lennosta toiseen. Kun olen lapsilta kuullut, niin hän elää ihan sitä samaa elämää kuin kymmenen vuotta sitten: asuu samassa meidän rakentamassa talossa, samassa työpaikassa, harrastaa samoja asioita, käyttää aikansa samalla tavalla, lomailee samalla konseptilla kuin mekin silloin, jopa auto on sama.
Vain kaksi asiaa on toisin: vaimo ja lemmikki. Ei yhtään mitään muuta.Minun elämäni on nykyään toisenlaista. Eli eli avioliitossa hänen tapaistaan elämää.
Voisiko joku valaista minulle, miten mies on siis tullut ”omaksi itsekseen”?[/
Ehkä mies oli kyllästynyt looraasi ja löysi paremman tavaran. Nyt tututkin puuhat maistuvat taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se vanha väitöskirja, jossa oli haastateltu alle 20 ihmistä?
En muista kävikö tämä ilmi, mutta ymmärsin artikkelista, että terapeutti tekee töitä nimenomaan pettämistapauksissa. Eli hänen näkemyksensä perustuvat 40 vuoden työkokemukseen. Eli nuo lainaukset eivätole väitöskirjasta, vaan arjen havainnointia.
Ap
Ihan järkevän kuuloisia juttuja terapeutti tuossa jutussa sanoi, luin jutun nyt. Perustuu 40 henkilön haastatteluun se väitöskirja vuodelta 2015. Muistaakseni oli niin, että 20 pariskuntaa, joissa oli ollut pettämistä. Varmaan siinä jo paljon erilaisia tapauksia oli, mutta liian pieni otos, jotta voisi sanoa mitään itse pettämisestä. Kaikki kun eivät ensinnäkään mene terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se vanha väitöskirja, jossa oli haastateltu alle 20 ihmistä?
En muista kävikö tämä ilmi, mutta ymmärsin artikkelista, että terapeutti tekee töitä nimenomaan pettämistapauksissa. Eli hänen näkemyksensä perustuvat 40 vuoden työkokemukseen. Eli nuo lainaukset eivätole väitöskirjasta, vaan arjen havainnointia.
Ap
Ihan järkevän kuuloisia juttuja terapeutti tuossa jutussa sanoi, luin jutun nyt. Perustuu 40 henkilön haastatteluun se väitöskirja vuodelta 2015. Muistaakseni oli niin, että 20 pariskuntaa, joissa oli ollut pettämistä. Varmaan siinä jo paljon erilaisia tapauksia oli, mutta liian pieni otos, jotta voisi sanoa mitään itse pettämisestä. Kaikki kun eivät ensinnäkään mene terapeutille.
Siis 20 pariskuntaa, molemmat haasteltiin, jos oikein muistan. Eli 40 henkilöä. Tästä väitöskirjasta olen lukenut jonkun jutun aiemminkin.
Jutussa oli tosi hienot kuvat, hieno tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Kylllä se monesti menee niin nussitttu on mutta ei rakastettu.
suotko vaimollesi saman?????? Sittenhän se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut voi kivittää ja teilata.
Olen pettänyt kaikkia naisia kenen kanssa olen ollut lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Yhdessäkään naisessa ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Kaikki asiat toimi aina. Olen täysin tunteeton ihminen monessa asiassa, mutta olen aina ollut hyvä kumppani. Hyvä kumppani ei petä. Mutta minä olen hyvä mies jos toi pettäminen otetaan pois kokonaan. Olen aina pitänyt huolta naisista joiden kanssa olen ollut. En ole haukkunut, en ole ollut väkivaltainen en dokaile jne. Aina katsonut, että niillä on hyvä olla. Mun sairaus on etten ole yhden kanssa. Vaikka ne naiset on miten hienoja ollut, niin ei se vaan auta. Sillä ei ole mitään merkitystä.
Niin hullulta kun se kuulostaakin, niin olen aina välittänyt heistä. Itse en ole mustasukkainen ihminen ollenkaan just ton tunteettomuuden takia ja jos mut jätetään, niin se ei hetkauta mua yhtään. En jää ajattelemaan sitä asiaa yhtään. Viimeisessä suhteessa kaitoin pelin poikki sen toisen takia. Tiesin, että se ei kestä sitä tosiasiaa etten ole niin kiva sillälailla, että hän olisi se ainoa vuosien päästä.
En enää aio seurustella kenenkään kanssa. Kyllä mä tiedän että tollanen loukkaa ja se on todella väärin ja en halua sitä tuskaa enää nähdä niiden silmissä, vaikka se ei mua hetkauta yhtään.
Mun elämässä on aina ollut nainen jotenkin vakituisena ja sitten siinä sivussa monia. Mä menin jopa terapeutille tämän takia, koska halusin saada vähän selvyyttä miksi olen niin vtun tunteeton ihminen. Pari syytä tähän on, että en ole riippuvainen taloudellisesti kenestäkään enkä tarvitse missään apua. Jos muutan, niin sen tekee muuttofirma. Oma talous ja rahavarat mahdollistaa tekemään lähes mitä vain. En takoita, että lennän hävittäjällä jonnekkin. Mutta ei tarvitse välittää rahasta. Toinen on, kun olen aina saanut sen naisen mitä olen yrittänytkin saada. Mulla ei ole ollut ongelmaa saada sitä naista. Enää en vakkaria ota. Mikä mä olen tuhoamaan toisten elämiä, kun niitä parempiakin jätkiä on olemassa.
Kaikkia ei tosiaan ole tarkoitettu parisuhteeseen, ainakaan sellaiseen tavalliseen kahden ihmisen väliseen, ja on ihan hyvä jos pystyy sen myöntämään itselleen. Elämää voi elää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mut voi kivittää ja teilata.
Olen pettänyt kaikkia naisia kenen kanssa olen ollut lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Yhdessäkään naisessa ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Kaikki asiat toimi aina. Olen täysin tunteeton ihminen monessa asiassa, mutta olen aina ollut hyvä kumppani. Hyvä kumppani ei petä. Mutta minä olen hyvä mies jos toi pettäminen otetaan pois kokonaan. Olen aina pitänyt huolta naisista joiden kanssa olen ollut. En ole haukkunut, en ole ollut väkivaltainen en dokaile jne. Aina katsonut, että niillä on hyvä olla. Mun sairaus on etten ole yhden kanssa. Vaikka ne naiset on miten hienoja ollut, niin ei se vaan auta. Sillä ei ole mitään merkitystä.
Niin hullulta kun se kuulostaakin, niin olen aina välittänyt heistä. Itse en ole mustasukkainen ihminen ollenkaan just ton tunteettomuuden takia ja jos mut jätetään, niin se ei hetkauta mua yhtään. En jää ajattelemaan sitä asiaa yhtään. Viimeisessä suhteessa kaitoin pelin poikki sen toisen takia. Tiesin, että se ei kestä sitä tosiasiaa etten ole niin kiva sillälailla, että hän olisi se ainoa vuosien päästä.
En enää aio seurustella kenenkään kanssa. Kyllä mä tiedän että tollanen loukkaa ja se on todella väärin ja en halua sitä tuskaa enää nähdä niiden silmissä, vaikka se ei mua hetkauta yhtään.
Mun elämässä on aina ollut nainen jotenkin vakituisena ja sitten siinä sivussa monia. Mä menin jopa terapeutille tämän takia, koska halusin saada vähän selvyyttä miksi olen niin vtun tunteeton ihminen. Pari syytä tähän on, että en ole riippuvainen taloudellisesti kenestäkään enkä tarvitse missään apua. Jos muutan, niin sen tekee muuttofirma. Oma talous ja rahavarat mahdollistaa tekemään lähes mitä vain. En takoita, että lennän hävittäjällä jonnekkin. Mutta ei tarvitse välittää rahasta. Toinen on, kun olen aina saanut sen naisen mitä olen yrittänytkin saada. Mulla ei ole ollut ongelmaa saada sitä naista. Enää en vakkaria ota. Mikä mä olen tuhoamaan toisten elämiä, kun niitä parempiakin jätkiä on olemassa.
Hyvä kirjoitus siitä, kuinka syy ei todellakaan ole petetyssä, vaan pettäjän omien korvien välissä.
Ole rehellinen naisille. Kerro millainen olet. Ja se riittää, ettet valehtele heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!Kyllä oikeasti onnellisissakin parisuhteissa olevat voivat joutua painimaan tällaisten asioiden kanssa. Aika suoraviivaista tuomita suhde suoralta käsin tuolla perusteella. Onnellisissakin parisuhteissa on erilaisia vaiheita ja ihmismieli on hyvin heikko. Siinä vaiheessa vaaditaan ihmiseltä kykyä toimia oikein.
Tuomitsen siis kuitenkin jyrkästi pettämisen ja olen lopusta kommentistasi samaa mieltä.
Nimenomaan näin. En minäkään hyväksy pettämistä, mutta ei se myöskään kaatanut maailmaani. Asia selvitettiin, keskusteltiin ja hoidettiin.
Väittäisin jopa, että ”oikeasti onnellinen” suhde on silloin, kun isoistakin vastoinkäymisistä halutaan, voidaan ja päästään yli.
Vierailija kirjoitti:
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
En ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan onnellisella suhteella. Nämä lihavoidut kohdat eivät kyllä mitenkään kuvaa mielestäni onnellisten ihmisten ajatuksia ja toimia. Vai tarkoitetaanko tässä nyt onnellisuudella sitä, että se petetty ei ole syyllinen? Minusta se ei ole ollenkaan sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seliseli.
Mä petän samasta syystä, kuin koira nuolee muniaan.
Koska voin.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Omalla kohdalla pettäminen tapahtui juuri siten, kuin tutkija kuvaa. Se ei ollut hetken huumaa vaan havaitsin merkkejä itsessäni jo aiemmin. Ehdottelin eroakin, mutta puoliso ei suostunut eikä minulla ollut oikein voimia yksin lähteä. Lopullinen niitti oli oma henkilökohtainen kriisi yhdistettynä puolison täydelliseen välinpitämättömyyteen. Näin jälkikäteen ajateltuna varmasti toivoin pohjimmiltani, että jos jäisin kiinni, hän vihdoin päästäisi minusta irti. Niin, en pystynyt itse lähtemään, koska kaikesta huolimatta hän oli ja on ainoa, jota olen koskaan romanttisesti rakastanut. Tämä tunne vahvistui pettämisen myötä.
Toisaalta pettäminen ja kaksoiselämä oli keino tulla huomatuksi sellaisena kuin olen. Se antoi minulle itseluottamusta, koska joku näki minut ja kuunteli minua. Ei vain tottumuksesta, vaan koska halusi tuntea minut. En tiennyt, mihin pettäminen johtaa. En välittänyt. Halusin vain muistaa hetken kuka olen oikeasti.
Lopulta totesin, että kaksoiselämän on loputtava. Se ei ole oikein ketään kohtaan. Ehdotin jälleen eroa, suorastaan vaadin sitä. En siksi, että halusin sitä tai etten rakastanut, vaan koska en halunnut jatkaa valhetta. Siitä seurasikin aidoin keskustelu ja löytyi kadonnut yhteys. Muistimme, että rakastamme kumpikin toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Menimme naimisiin, perustimme perheen ja elämme nyt onnellisina ja toisiamme kunnioittaen.
Emme ole keskustelleet pettämisestä suoraan. Olen antanut rivien välistä ymmärtää ja hän on antanut rivien välistä ymmärtää, ettei halua kuulla yksityiskohtia. Riittää, että kaikki on hyvin nyt. Ilman tätä kokemusta emme olisi enää yhdessä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Vaikeinta pettämisessä ei kuitenkaan ole aina se, miten pariskunnan suhteessa tapahtuu. Vaikeinta pettämisessä on se, että niin moni ulkopuolinen tunkee nenänsä asioihin, joita ei ymmärrä. Tekee tulkintoja asioista, vaikka ei tiedä suhteen laadusta ja tilanteesta mitään. Olen tehnyt niin itsekin. Vasta oma kokemus auttoi tajuamaan, että yleensä JOTAIN on pielessä suhteessa jossa petetään ja pettäjällä itselläänkin, mutta myös petetty on toisinaan voinut omalla käytöksellään myötävaikuttaa tilanteeseen. Aina ne eivät ole niin mustavalkoisia asioita ja aina ne yksityiskohdat eivät tule ulkopuolisten tietoon. En silti kannusta pettämään, mutta ymmärrän että niin voi myös käydä.
Seurasi aidoin keskustelu (yksi keskustelu?), mutta edelleenkään ette ole pystyneet avoimesti keskustelemaan tilanteestanne. Ei kuulosta hyvältä tuollainen maton alle lakaisu.
Itseasiassa koko teksti kuulosti siltä, että olet vakuutellut itsellesi, että toimintasi olikin ok ja että se pelasti suhteenne. Käytännössä puolisosi ei edelleenkään tiedä koko pettämisestä.
Kaikki pettäjät hokevat tuota mustavalkoisuus-juttua aina ja peräänkuuluttavat etteivät ulkopuoliset sekaantuisi muiden pettämisiin (yllättäen, eihän kukaan pettäjä halua kiinni jäädä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se vanha väitöskirja, jossa oli haastateltu alle 20 ihmistä?
En muista kävikö tämä ilmi, mutta ymmärsin artikkelista, että terapeutti tekee töitä nimenomaan pettämistapauksissa. Eli hänen näkemyksensä perustuvat 40 vuoden työkokemukseen. Eli nuo lainaukset eivätole väitöskirjasta, vaan arjen havainnointia.
Ap
Ihan järkevän kuuloisia juttuja terapeutti tuossa jutussa sanoi, luin jutun nyt. Perustuu 40 henkilön haastatteluun se väitöskirja vuodelta 2015. Muistaakseni oli niin, että 20 pariskuntaa, joissa oli ollut pettämistä. Varmaan siinä jo paljon erilaisia tapauksia oli, mutta [b]liian pieni otos, jotta voisi sanoa mitään itse pettämisestä[/b]. Kaikki kun eivät ensinnäkään mene terapeutille.
Kannattaisi vähän perehtyä laadullisen tutkimuksen metodologiaan. Ei tässä tutkimuksessa ollutkaan tarkoitus koota tilastollisesti edustavaa otosta ja tehdä sen pohjalta koko populaatiota koskevia yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Omalla kohdalla pettäminen tapahtui juuri siten, kuin tutkija kuvaa. Se ei ollut hetken huumaa vaan havaitsin merkkejä itsessäni jo aiemmin. Ehdottelin eroakin, mutta puoliso ei suostunut eikä minulla ollut oikein voimia yksin lähteä. Lopullinen niitti oli oma henkilökohtainen kriisi yhdistettynä puolison täydelliseen välinpitämättömyyteen. Näin jälkikäteen ajateltuna varmasti toivoin pohjimmiltani, että jos jäisin kiinni, hän vihdoin päästäisi minusta irti. Niin, en pystynyt itse lähtemään, koska kaikesta huolimatta hän oli ja on ainoa, jota olen koskaan romanttisesti rakastanut. Tämä tunne vahvistui pettämisen myötä.
Toisaalta pettäminen ja kaksoiselämä oli keino tulla huomatuksi sellaisena kuin olen. Se antoi minulle itseluottamusta, koska joku näki minut ja kuunteli minua. Ei vain tottumuksesta, vaan koska halusi tuntea minut. En tiennyt, mihin pettäminen johtaa. En välittänyt. Halusin vain muistaa hetken kuka olen oikeasti.
Lopulta totesin, että kaksoiselämän on loputtava. Se ei ole oikein ketään kohtaan. Ehdotin jälleen eroa, suorastaan vaadin sitä. En siksi, että halusin sitä tai etten rakastanut, vaan koska en halunnut jatkaa valhetta. Siitä seurasikin aidoin keskustelu ja löytyi kadonnut yhteys. Muistimme, että rakastamme kumpikin toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Menimme naimisiin, perustimme perheen ja elämme nyt onnellisina ja toisiamme kunnioittaen.
Emme ole keskustelleet pettämisestä suoraan. Olen antanut rivien välistä ymmärtää ja hän on antanut rivien välistä ymmärtää, ettei halua kuulla yksityiskohtia. Riittää, että kaikki on hyvin nyt. Ilman tätä kokemusta emme olisi enää yhdessä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Vaikeinta pettämisessä ei kuitenkaan ole aina se, miten pariskunnan suhteessa tapahtuu. Vaikeinta pettämisessä on se, että niin moni ulkopuolinen tunkee nenänsä asioihin, joita ei ymmärrä. Tekee tulkintoja asioista, vaikka ei tiedä suhteen laadusta ja tilanteesta mitään. Olen tehnyt niin itsekin. Vasta oma kokemus auttoi tajuamaan, että yleensä JOTAIN on pielessä suhteessa jossa petetään ja pettäjällä itselläänkin, mutta myös petetty on toisinaan voinut omalla käytöksellään myötävaikuttaa tilanteeseen. Aina ne eivät ole niin mustavalkoisia asioita ja aina ne yksityiskohdat eivät tule ulkopuolisten tietoon. En silti kannusta pettämään, mutta ymmärrän että niin voi myös käydä.
Seurasi aidoin keskustelu (yksi keskustelu?), mutta edelleenkään ette ole pystyneet avoimesti keskustelemaan tilanteestanne. Ei kuulosta hyvältä tuollainen maton alle lakaisu.
Itseasiassa koko teksti kuulosti siltä, että olet vakuutellut itsellesi, että toimintasi olikin ok ja että se pelasti suhteenne. Käytännössä puolisosi ei edelleenkään tiedä koko pettämisestä.
Kaikki pettäjät hokevat tuota mustavalkoisuus-juttua aina ja peräänkuuluttavat etteivät ulkopuoliset sekaantuisi muiden pettämisiin (yllättäen, eihän kukaan pettäjä halua kiinni jäädä.)
Niin tai en halunnut tässä yhteydessä mennä yksityiskohtiin. Sinä oletat tietäväsi, miten tuo keskustelimme meni ja mitä sisälsi. Jos kävimme läpi aidot tunteet, tarpeet, tulevaisuuden toiveet ja myös sen halutaanko ruotia kyseinen elämänvaihe läpi pohjamutia myöten vai antaa menneiden olla. Kun meistä kaikki eivät ole samanlaisia. Myös itse ilmaisin puolisolle, etten halua tietää hänen tekemisiään, koska en vain halua. Me olemme kaksi ihmistä, joille molemmille on tärkeää tämä hetki. Toiset haluavat ruotia ja ruotia ja jankata vuosia jälkeenpäinkin asioita. Meistä kumpikaan ei tätä halunnut. On turha loukkaantua puolisoni puolesta, koska hän on itse tahtonsa ilmaissut hyvin suoraan - kuten minäkin. Minä en tiedä hänen toilailuistaan, vaikka tiedän että hänellekin on ollut omat kuvionsa. Jos näin olemme yhdessä sopineet niin, miksi tämä on sinulle, ulkopuoliselle, ongelma? Tätä tarkoitin sillä, että ulkopuoliset tekevät oletuksia toisten elämästä, koska heidän suhteessaan on sovittu toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm...”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin.”
Minun eksäni vaihtoi minut toiseen selkesä keski-iän kriisissä. Hän itsekin sanoi, että kyllästyttää töistä-kaupan-kautta-kotiin-nukkumaan- töihin -elämä. Valitti töitään, jopa auto kyllästytti.
Hän ratkaisi asian vaihtamalla minut lennosta toiseen. Kun olen lapsilta kuullut, niin hän elää ihan sitä samaa elämää kuin kymmenen vuotta sitten: asuu samassa meidän rakentamassa talossa, samassa työpaikassa, harrastaa samoja asioita, käyttää aikansa samalla tavalla, lomailee samalla konseptilla kuin mekin silloin, jopa auto on sama.
Vain kaksi asiaa on toisin: vaimo ja lemmikki. Ei yhtään mitään muuta.Minun elämäni on nykyään toisenlaista. Eli eli avioliitossa hänen tapaistaan elämää.
Voisiko joku valaista minulle, miten mies on siis tullut ”omaksi itsekseen”?
Näin miesnäkökulmasta tämä ei kuulosta mitenkään erikoiselta. Eihän näitä asioita voi selittää tällaisilla ulkoisilla tekijöillä. Todellisuudessahan vaikka ulkoisesti ei ole oikeastaan mikään muuttunut, kaikki on muuttunut! Se on tunne, joka ratkaisee.
Itse asiassa voin sanoa samaa oma exäni osalta (hän siis nainen). Kauhea valitus siitä kuinka tylsä ja saamaton ole, kun en hänelle mitään keksi emmekä enää mitään kiinnostavaa tee. No exä elää nyt edelleen juurikin sitä samaa tylsää elämäänsä, mutta ilmeisen onnellisena!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
En ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan onnellisella suhteella. Nämä lihavoidut kohdat eivät kyllä mitenkään kuvaa mielestäni onnellisten ihmisten ajatuksia ja toimia. Vai tarkoitetaanko tässä nyt onnellisuudella sitä, että se petetty ei ole syyllinen? Minusta se ei ole ollenkaan sama asia.
Artikkelista on kopioitu pätkiä tavalla, jolla lainaukset eivät toimi. Onnellisessa suhteessa pettämisestä kirjoitetaan seuraavasti:
Tällöin syrjähypystä saatetaan hakea vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kaikkosen tutkimuksessa tämä tuli esille erityisesti niin sanottujen kroonisten pettäjien puheissa. Heidän sivusuhteensa tapahtuivat ”toisessa todellisuudessa”: työpaikan kehittämisseminaarissa, Thaimaan-lomalla, laivareissulla tai viikonloppumatkalla Berliinissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
En ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan onnellisella suhteella. Nämä lihavoidut kohdat eivät kyllä mitenkään kuvaa mielestäni onnellisten ihmisten ajatuksia ja toimia. Vai tarkoitetaanko tässä nyt onnellisuudella sitä, että se petetty ei ole syyllinen? Minusta se ei ole ollenkaan sama asia.
Artikkelista on kopioitu pätkiä tavalla, jolla lainaukset eivät toimi. Onnellisessa suhteessa pettämisestä kirjoitetaan seuraavasti:
Tällöin syrjähypystä saatetaan hakea vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kaikkosen tutkimuksessa tämä tuli esille erityisesti niin sanottujen kroonisten pettäjien puheissa. Heidän sivusuhteensa tapahtuivat ”toisessa todellisuudessa”: työpaikan kehittämisseminaarissa, Thaimaan-lomalla, laivareissulla tai viikonloppumatkalla Berliinissä.
Onko se sitten onnellinen suhde, jossa haetaan vaihtelua piittaamatta uskollisuuslupauksesta? En vain tajua tätä. Mihin vaihtelua ja uusia kokemuksia tarvitaan, jos suhde on hyvä ja onnellinen? Eikö niitä kokemuksia saa jostain muualtakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
En ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan onnellisella suhteella. Nämä lihavoidut kohdat eivät kyllä mitenkään kuvaa mielestäni onnellisten ihmisten ajatuksia ja toimia. Vai tarkoitetaanko tässä nyt onnellisuudella sitä, että se petetty ei ole syyllinen? Minusta se ei ole ollenkaan sama asia.
Artikkelista on kopioitu pätkiä tavalla, jolla lainaukset eivät toimi. Onnellisessa suhteessa pettämisestä kirjoitetaan seuraavasti:
Tällöin syrjähypystä saatetaan hakea vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kaikkosen tutkimuksessa tämä tuli esille erityisesti niin sanottujen kroonisten pettäjien puheissa. Heidän sivusuhteensa tapahtuivat ”toisessa todellisuudessa”: työpaikan kehittämisseminaarissa, Thaimaan-lomalla, laivareissulla tai viikonloppumatkalla Berliinissä.
Onko se sitten onnellinen suhde, jossa haetaan vaihtelua piittaamatta uskollisuuslupauksesta? En vain tajua tätä. Mihin vaihtelua ja uusia kokemuksia tarvitaan, jos suhde on hyvä ja onnellinen? Eikö niitä kokemuksia saa jostain muualtakin?
Sinulle ei näköjään mikään vastaus kelpaa, koska olet päättänyt ettei onnellisissa suhteissa petetä. Haastateltavat, sekä pettäjät että petetyt, ovat pitäneet suhdettaan onnellisena siihen asti kunnes pettäminen on tullut ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
En ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan onnellisella suhteella. Nämä lihavoidut kohdat eivät kyllä mitenkään kuvaa mielestäni onnellisten ihmisten ajatuksia ja toimia. Vai tarkoitetaanko tässä nyt onnellisuudella sitä, että se petetty ei ole syyllinen? Minusta se ei ole ollenkaan sama asia.
Artikkelista on kopioitu pätkiä tavalla, jolla lainaukset eivät toimi. Onnellisessa suhteessa pettämisestä kirjoitetaan seuraavasti:
Tällöin syrjähypystä saatetaan hakea vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kaikkosen tutkimuksessa tämä tuli esille erityisesti niin sanottujen kroonisten pettäjien puheissa. Heidän sivusuhteensa tapahtuivat ”toisessa todellisuudessa”: työpaikan kehittämisseminaarissa, Thaimaan-lomalla, laivareissulla tai viikonloppumatkalla Berliinissä.
Onko se sitten onnellinen suhde, jossa haetaan vaihtelua piittaamatta uskollisuuslupauksesta? En vain tajua tätä. Mihin vaihtelua ja uusia kokemuksia tarvitaan, jos suhde on hyvä ja onnellinen? Eikö niitä kokemuksia saa jostain muualtakin?
Sinulle ei näköjään mikään vastaus kelpaa, koska olet päättänyt ettei onnellisissa suhteissa petetä. Haastateltavat, sekä pettäjät että petetyt, ovat pitäneet suhdettaan onnellisena siihen asti kunnes pettäminen on tullut ilmi.
No juu, ei kelpaa, koska en näe sitä alkuperäistä juttua enkä näistä lainatuista pätkistä saanut tälle väitteelle mitään selitystä. Tottakai suhde on näyttänyt onnelliselta, kun toinen on ollut autuaan tietämätön toisen oikeista ajatuksista. Ei se vielä tarkoita, että suhde on oikeasti ollut onnellinen. Sehän on vain perustunut valheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
En ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan onnellisella suhteella. Nämä lihavoidut kohdat eivät kyllä mitenkään kuvaa mielestäni onnellisten ihmisten ajatuksia ja toimia. Vai tarkoitetaanko tässä nyt onnellisuudella sitä, että se petetty ei ole syyllinen? Minusta se ei ole ollenkaan sama asia.
Artikkelista on kopioitu pätkiä tavalla, jolla lainaukset eivät toimi. Onnellisessa suhteessa pettämisestä kirjoitetaan seuraavasti:
Tällöin syrjähypystä saatetaan hakea vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kaikkosen tutkimuksessa tämä tuli esille erityisesti niin sanottujen kroonisten pettäjien puheissa. Heidän sivusuhteensa tapahtuivat ”toisessa todellisuudessa”: työpaikan kehittämisseminaarissa, Thaimaan-lomalla, laivareissulla tai viikonloppumatkalla Berliinissä.
Onko se sitten onnellinen suhde, jossa haetaan vaihtelua piittaamatta uskollisuuslupauksesta? En vain tajua tätä. Mihin vaihtelua ja uusia kokemuksia tarvitaan, jos suhde on hyvä ja onnellinen? Eikö niitä kokemuksia saa jostain muualtakin?
Sinulle ei näköjään mikään vastaus kelpaa, koska olet päättänyt ettei onnellisissa suhteissa petetä. Haastateltavat, sekä pettäjät että petetyt, ovat pitäneet suhdettaan onnellisena siihen asti kunnes pettäminen on tullut ilmi.
No juu, ei kelpaa, koska en näe sitä alkuperäistä juttua enkä näistä lainatuista pätkistä saanut tälle väitteelle mitään selitystä. Tottakai suhde on näyttänyt onnelliselta, kun toinen on ollut autuaan tietämätön toisen oikeista ajatuksista. Ei se vielä tarkoita, että suhde on oikeasti ollut onnellinen. Sehän on vain perustunut valheelle.
Sinun mielestäsi se ei ole ollut onnellinen. Mutta sinä et voi päättää pettäjän ja petetyn kokemusta omassa suhteessaan. Tässä tutkimuksessa oli pariskuntien molemmat osapuolet kertomassa kokemastaan.
Kuulostaa siltä, että olisit jo valmiiksi prisuhteessa kynnysmatto, ja ajattelet että kuitenkin se joskus mua pettää. Miehet tykkää itsevarmoista naisista, jotka tietävät ja osoittavat etteivät ole korvattavissa.